...loppui muutama vko takaperin. mieheni
oli kaikkea mitä nainen voi toivoa.
olimme ns. "täydellinen pari" mutta loppu mikä loppu. mulle on sanottu että ala elämään..ja unohda..!! mutta miten voin...en pysty edes ajattelemaan uutta suhdetta.. kun en halua missään enää edes liikkua, saatikka tutustua kehenkään.
olihan meissä molemmissa omat vikansa, mutta se oli pientä kaiken muun rinnalla. miten olette hyvät ihmiset päässeet eteenpäin!!??
oli kaikkea mitä nainen voi toivoa.
olimme ns. "täydellinen pari" mutta loppu mikä loppu. mulle on sanottu että ala elämään..ja unohda..!! mutta miten voin...en pysty edes ajattelemaan uutta suhdetta.. kun en halua missään enää edes liikkua, saatikka tutustua kehenkään.
olihan meissä molemmissa omat vikansa, mutta se oli pientä kaiken muun rinnalla. miten olette hyvät ihmiset päässeet eteenpäin!!??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellänikin rojahti kevättalvesta unelmat ja tavoitteet kasaan, kun 7-vuotinen suhde purkautui. Miltei koko kesä, mutta erityisesti kevät oli henkisesti aikalailla helvettiä, mutta jotenkin niistäkin tuli kuitenkin selviydyttyä. Tein loppukesästä myös monia muutoksia elämääni mm. irtisanomalla vanhan työni ja aloittamalla uuden sekä matkustelemalla paljon - nämä auttoivat minua saamaan elämääni uusia rutiineja painaen menneisyyttä taka-alalle. Nyt vihdoin alkusyksystä fiilikseni ovat olleet jo paljon paremmat ja silmiinikin on palannut ajoittain se vanha "pilke". Kyllä se aika vaan kummasti auttaa...
Tämä nyt ei välttämättä ole paraskeino, mut sopii joillekin. Otat sellaisen vapaan suhteen, sellainen hauskuuteen keskittyvä juttu, hauskaa/seksiä/irti arjesta meininkiä. Kyllä se siitä taas elämä näyttää paremmalta ja itsetunto kohonee.
... ehdotuksesi ei kylläkään tule kuuloonkaan
pitkään aikaan. kiitos kumminkin mielipiteestä :)
en tiedä mikä on niin vitun vaikeata päästää
irti!vaikka yrittää olla ajatematta, niin jostain se kaipuu, ikävä pyrkii väkisin esiin.. ehkä se on siinä että vietti elämänsä parhaimman vuoden..
Itsellänikin oli suhde joka kesti yli vuoden.
Tuntui kuin olisimme luodut toisillemme.
Vaikka riitoja ja nipotusta oli aika ajoin niin hyvin meni, kunnes mies ei enää pystynyt salaamaan erästä "pikku" asiaa. Sen hän joutui kertomaan kun ehdotin naimisiin menoa.
Tuo valehtelu oli minulle liikaa ja laitoin poikki vaikka kuinka olin häneen syvästi rakastunut ja hän minuun.
Nyt erosta on aikaa n.6kk:tta ja vieläkin kaipaan häntä kovin, mutta hieman on olo jo helpottunut.
Sillä rakastuin tuona synkkänä aikana uuteen ihanaan mieheen joka tuki minua.
Edelleen exäni ehdottelee tapaamista ja sanoo ettei voi unohtaa minua. Mieleni tekisi kovasti tavata hänet ihan normaalisti, mutta tiedän että en sitten pystyisi pitämään itseäni kurissa ja etenkin kun olen valinnut uuden "elämän" itselleni. Päätöstäni helpottaa vielä se että mies asuu ulkomailla.
Mutta rakastan häntä yhä ja ikävä on välillä ja yksikseni ihmettelen miksi kävi niin kuin kävi.
.. me olimme luodut toisillemme, ja tiedän että toista saman kaltaista ihmistä en tule löytämään.
löysin itsestäni rakkauden, mustasukkaisuuden, katkeruuden ja ikävän. vaikeaksi tämän tekee se että
rakastan häntä edelleen
mutta hyvää syksyn jatkoa kaikille ;) ja pitääkää kiinni ihmisestä ketä rakastatte