Onko totta ettei ensimmäinen vakava suhde koskaan toimi vaan ajautuu aina eroon? Villiä nuoruutta ei ole tullu vietettyä tähän ikään asti (21v). Tuleeko "juoksua"? Että tekee mieli kokeilla muita jne. Ärsyttävää kun on tässä iässä vielä lapsellinen ja epäkypsä, että tulee sanallisesti satutettua kumppaniaan. Asenteen korjaus olisi tarpeellista ja kasvaa aikuiseksi.
Ensimmäinen suhde ei koskaan toimi?
pampampam
94190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...ettei toimisi? Jos niin haluaa ajatella, niin ehkei se toimikaan. Eikä kaikkien tarvitse elää villiä nuoruutta onnistuakseen ihmissuhteissa. Elämässä tulee aina houkutuksia kaikesta huolimatta, on itsestäsi kiinni miten silloin toimit. Älä vertaile muihin, uskalla elää omaa elämääsi :)
edelleenkin suhteen kohtalo on sen osapuolista hyvin paljon kiinni. jos riitojen yhteydessä toista haukutaan, nälvitään, huudetaan jne, niin on ihan selvää, ettei se toinen sellaista loputtomiin katso. itse olen seurustellut nykyisen avokkini kanssa reilu kaksi vuotta. minä olen 22 ja hän 25. meillä on aina mennyt loistavasti ja olemme toisemme ensimmäisiä. molemmat meistä ovat jo kokeneet sen "villin nuoruuden", eikä siihen enää haluta palata. Kun toista kunnioittaa ja pitää hyvänä, niin monesti homma menee omalla painollaan eteenpäin. minun vanhempanikin ovat olleet yhdessä siitä lähtien, kun äiti oli 14 ja isä 18. eli heille on nyt yhteisiä vuosia tullut täyteen se 30 v. he ovat aina toimineet minulle esimerkkinä siitä, että miten suhteesta saa toimivan. he ovat vieläkin välillä kuin vasta rakastuneet, sitä on hienoa katsoa.
on ensimmäinen vakava parisude ja tahdon sen kestävän hamaan hautaan saakka.Minulla vahva tunne siitä, että se on joko tämä mies tai sitten ei ketään.
huomannut että eka vakava suhde ei kestä!etenkin jos seurustelu on alkanut alle 18 vuotiaana!itse aloin seurustelemaan 16 vuotiaana ja ajattelin että hänen kanssaan olen ikuisesti toisin kävi..4 vuotta seurusteltiin...myös veljeni seurusteli lähes 9 vuotta..myös mulla on paljon kavereita ja tuttuja joilla eka vakava suhde ei ole kestänyt!!
kestää tai ei kestä, ei se elämä onneksi siihen pääty. Omalla kohdallani, no se on pitkä ja vaikea tarina mutta ensimmäinen suhde siis päättyi eroon. Kaveripiirissäni kaikilla on uusi kierros menossa... Ei mielestäni ole liian myöhäistä löytää sitä tosi rakkautta vaikkapa kolmekymppisenä.
Ite oon 19v ja seurustellu yli vuoden saman ikäisen jätkän kanssa. Yhteistä elämää suunnitellaan ja kaikki raiteillaan. Tullaan mahtavasti toimeen kun kumpikaan ei tykkää riidellä (ei olla kertaakaan riidelty) ja ollaan avoimia joten kaikesta puhutaan. Miehen kohdalla hänen eka suhteensa ei toiminut, tämä eka henkilö oli kaverini ja kaverini ei vastannut hänen tunteisiinsa ja kohteli kaltoin (odotti seurustelulta paljon enemmän, oli alaikäinen seurustelussa) -> homma kuivu kasaan.
Sitten poikaystävälläni oli seksisuhde ulkopaikkakuntalaiseen ja lopulta meillä oli vipinää. Neitsyyteni menetin hänelle täysin spontaanisti eräänä iltana kun olimme pari kuukautta tutusttuneet paremmin ja kemia toimi. Aloimme olla enemmän yhdessä ja sovimme seurustelun alkaneen tuosta ekasta kerrastani. Kaikki on meillä loistavasti, tunteet ovat kasvaneet alkuhuumasta joksikin syvemmäksi ja haluamme suhteemme toimivan. Suhteiden toimivuus on kiinni ihmisistä, ei tilastoista! Ymmärrän hyvin että nuo ekat suhteet epäonnistuvat jos ei tiedetä mitä suhteeltaan tai kumppaniltaan haluaa vaan aletaan seurustella muuten vaan ja sitten huomataan kun toiseen tutustutaan ettei hänestä tykätäkään..
Olen itse miettinyt paljon tuota samaa. Olen myös 21v. ja seurustellut nyt reilut kaksi ja puoli vuotta. Esim. molemmilla isoveljilläni päättyi ensimmäinen vakava suhde 3-5 vuoden seurustelun jälkeen, joten se on todellakin pelottavaa. Haluan tehdä kaikkeni tämän eteen, en tahdo sen päättyvän koskaan, vaikka vaikeaa on/tulee olemaan välillä. Välillä tulee pieniä ihastumisia muihin ja tekee mieli kokeilla, mutten ole koskaan pettänyt. Muuten taas tuntuu että hurjaa nuoruutta eletään yhdessä, ainoa mikä puuttuu on vaan kaiken maailman irtosuhteet :D Eikä se minua paljon ole haitannut. Itsestänikin vain tuntuu että olen epäkypsä ja lapsellinen ja kiukuttelen ja valitan ja nalkutan ja painostan liian usein ja turhaan. Toivoisin niin kovin että voisin edes vähentää sitä, mutta jotenkin ei ole tarpeeksi vahva pitääkseen kitaa kiinni silloin kuin pitäisi. Toivon että opin sen, kun kuitenkin niin nuoresta olemme seurustelleet että en tahdo hänen kyllästyvän minuun sen takia! Onnea sulle ja suhteellesi, toivottavasti meillä molemmilla toimii :)
Eihän sitä voi kukaan sanoa, että kestääkö vai ei. Mutta niinkuin joku jo sanoikin, niin riippuu myös iästä milloin on suhteen aloittanut. Jos mietin esimerkiksi veljeni entistä tyttöystävää, niin on tavallaan mielestäni hyvä ettei se kestänyt. He alkoivat seurustelemaan kun tyttö oli 15, ja seurustelivat muistaakseni 3 vuotta. Siitä on nyt jo taas 3 vuotta aikaa, ja tällä hetekllä tyttö elää sitä nuoruuttaan ja näkee paljon kavereita, käy ulkona jne. Eli jos hän olisi 15 vuotiaasta seurustellut veljeni kanssa, niin tämä vaihe olisi jäänyt kokonaan elämättä, voi olla että se olisi silti onnistunut, mutta ehkä tyttö olisi saattanut jäädä kaipaamaan jotain vanhempana.
Mutta jos nyt mietin itseäni, niin aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa kun olin 19, niin olin jo aikaisemmin ehtinyt elämään nuoruutta, eikä ainakaan tällä hetkellä (3 vuotta myöhemmin), minulla ole sellaista oloa, että haluaisin elää taas sinkkuna. Baarissa voin käydä silti vaikka seurustelen, ja nähdä kavereita. Onhan se nyt erilaista, mutta en ole edes harkinnut eroavani siksi.
Mutta en usko että olisi mitään syytä etteiklö ensimmäinen vakava suhde voisi kestää. Toisaalta olen kyllä itse tyytyväinen että ehdin kokea aikaisemmin muutaman ei niin vakavan suhteen, sillä nyt osaan ainakin arvostaa poikaystävääni paremmin, kun olen nähnyt että muunlaisiakin miehiä on olemassa.
Sama juttu minulla, eli aloin seurustella hänen kanssaan 18.veenä ja ehdin kokea muutaman vähemmän vakavan suhteen ennen sitä. Hänelle taas olen ensimmäinen, mutta toivon ettei se meitä erota. On tärkeää koittaa pitää huoli siitä että molemmilla on myös hieman ihan omia kavereita. Itselläni poikaystäväni on myös on mahdollistanut nuoruuden unelmia, sillä hän on ulkomaalainen ja hänen vuokseen olen saanut nähdä ja matkustella (niinkuin aina halunsinkin!), kun taas monellehan poikaystävä on este maailmalle lähdölle.