Laittakaa listaa, mitkä asiat yllyttävät koulussa kiusaamaan jotain oppilasta.
- Itselle tulee ensimmäisenä mieleen vaatetus.
Toiseksi miten kiusaamista voitaisiin ehkäistä?
- Kouluilla ja kouluilla on eroja. Joissakin välituntivalvonta toimii ja toisissa taas valvojat keskittyvät juoruilemaan ja istumaan omissa ryhmissä..
- Sama tilanne päiväkodeissa. Sen huomasi lasta hakiessa, mikä on hoitajien asenne. Yhdessä paikassa tultiin vanhempaa vastaan lapsen kanssa, kun toisessa sai seistä ties kuinka kauan ilman että hoitajat malttoivat lakata juoruilemasta keskenään.
Mielestäni tuo alkuvaihe on tärkein, että lapsi ei pääse syrjäytymään. Päiväkoti ja ensimmäiset kouluvuodet.
- Itselle tulee ensimmäisenä mieleen vaatetus.
Toiseksi miten kiusaamista voitaisiin ehkäistä?
- Kouluilla ja kouluilla on eroja. Joissakin välituntivalvonta toimii ja toisissa taas valvojat keskittyvät juoruilemaan ja istumaan omissa ryhmissä..
- Sama tilanne päiväkodeissa. Sen huomasi lasta hakiessa, mikä on hoitajien asenne. Yhdessä paikassa tultiin vanhempaa vastaan lapsen kanssa, kun toisessa sai seistä ties kuinka kauan ilman että hoitajat malttoivat lakata juoruilemasta keskenään.
Mielestäni tuo alkuvaihe on tärkein, että lapsi ei pääse syrjäytymään. Päiväkoti ja ensimmäiset kouluvuodet.
Vastaukset 25
Vanhimmat
On myös työpaikkakiusaamista ja simputusta armeijassa. Syyt löytyvät enemmän perinteestä ja kansan luonteesta. Siis, syyt ovat syvemmällä.
Että kouluissa kiusataan..?
en usko. Intissä kaikilla samanlaiset vaatteet.
Olen kyllä itse kuullut lasten puhuvan tuohon tapaan.
Mikä tahansa normista poikkeava riittää. Laumaeläimyys hoitaa loput.
tilanteen korjaamiseksi kouluissa?
Vaikea kai on mitään tehdä kun opettajissa ja vanhemmissa on porukkaa jotka vähättelevät tai pahimmillaan jopa yllyttävät kiusaamiseen. Asenteiden pitäisi muuttua ja ehkä opettajaksi hakeutuvia piestä ruotuun.
En kyllä ns. "listapohjalta" osaa tota asiaa oikein ajatella...
"Koulukiusaamisen syistä.
Mietitäänpäs... 21.7.2008 klo 11.19
Laittakaa listaa, mitkä asiat yllyttävät koulussa kiusaamaan jotain oppilasta."
Varmaan monessa aika samantyyppiset syyt, kuin aikuisillakin ko. kaltaisessa häiriökäyttäytymisessä. Erottuvuus nyt ainakin on yks juttu. Jos joku erottuu joukosta jotenkin, voi se olla yksi tekijä, joka voi kannustaa ihmisiä toimimaan joukolla väkivaltaisesti yhtä vastaan.
Koulumenestykseltään hyvä oppilas tai huonosti pärjäävä oppilas, ujo oppilas, oppilaan poikkeava ulkomuoto (esim. lihavuus tai poikkeuksellinen kauneus/komeus), varallisuus tai varallisuuden puute, jne. Siinä nyt joitakin (syitä). Syitä kiusaamiselle on varmaan lukemattomia, mutta erityistä _vikaa_ kiusatusta itsestään ei tavallisimmin ainakaan kannata lähteä hakemaan. Se on epäkypsä lähtökohta, jos koulukiusaamisen tyyppisiä ongelmia lähdetään ratkomaan.
Monasti kiusaaminen kertoo kai ongelmista myös koulun hallinnossa... Tarkoitan, että koulukiusaaminenhan rehottaa usein siellä, missä opettajakunnan vaihtuvuus on suuri ja/tai kouluissa, joissa noudatetaan kovin jäykkiä sosiaalisia hierarkioita.
"Toiseksi miten kiusaamista voitaisiin ehkäistä?"
Mitä lapsiin ja nuoriin tulee, on vastuu kiusaamisen ehkäisemisestä vahvasti myös aikuisilla. Jos opettaja soittaa isukkipapalle tai äityliinille, ei varmaan välttämättä aina kannata vetää sitä korttia, että "Ei meidän Matti ketään kiusaa, kun se on niin kiltti poika". Opettajakunnalla velvollisuus on taata opiskelurauha kaikille. Pelkkää haistapaskaa on ajatella esim. koulun imagoa ja sen vuoksi kiistää kiusaamisongelmat, jos niitä koulussa kuitenkin ilmiselvästi esiintyy. Pitäisi myös panostaa erityisopetukseen. Useinkaan kiusaajatyypit eivät kuuluisi tavalliseen koululuokkaan.
-e.W
Todellakin. On nähty ääripäät rehtoreissa.
Lisäksi koulukuraattoreissa ja -psykologeissa on ollut vaihtumista jopa kesken vuoden.
""koulun hallinnossa"
ap. 21.7.2008 klo 12.23
Todellakin. On nähty ääripäät rehtoreissa.
Lisäksi koulukuraattoreissa ja -psykologeissa on ollut vaihtumista jopa kesken vuoden."
Ongelmia kerrakseen peruskoulutuksessakin, kieltämättä... Yks niistä on sekin, että monien kuntien talous on kuralla. Samaten pätevää opettajakuntaa voi joskus olla vaikeaa saada (esim. syrjäseuduille, etc.) Ylipäätään: Jopa täydellisen epäpäteviä sijaisia käytetään kouluissa nykyään paljon. Muistan taannoin opiskeluajoilta, että monet omatkin sellaiset kaverini teki opettajansijaisuuksia opiskelun ohessa tienatakseen, joilla ei minkäänsortin opettajan pedaopintoja taustalla ollutkaan.
Ikävä juttu sekin, jos rehtori/ koulu ei ota vakavasti vanhemmilta tulevia viestejä.
-e.W
Minun kokemuksen mukaan se, onko kiusaamista, riippuu ihan täysin siitä, ketä ryhmässä on. Mikäli ryhmässä on henkilö, tai henkilöitä, jotka ovat taipuvaisia kiusaamaan, kiusaamista harrastavat myös ne, jotka eivät muuten kiusaisi.
Alle kouluikäisten ryhmissä en ole nähnyt järjestelmällistä ja sellaista uhrin kannalta todella tuhoisaa kiusaamista, muiden lasten taholta. Omasta lapsuudesta voisin sanoa, että ennen kouluun menoa oli aika mukavia ympäristöjä, mutta koulussa oli sitten häiriintyneitä oppilaita, jotka keräävät valtaa itselleen, kokoamalla ryhmän jotain yhtä, tai muutamaa oppilasta vastaan, niin että saavat omaan valtaansa ryhmän, joka tukeutuu vallanpitäjään yhteisen "vihollisen" vuoksi.
Mutta jokaisessa ryhmässä meno ei ole näin häiriintynyttä.
Opettajat harvemmin omaavat sellaista käsitystä, että laittaisivat luokan näkyvimmän, menestyvimmän ja eniten kavereita omavaan(mutta toisten kustannuksella loistavan), mielenterveydellisiin tutkimuksiin.
Täysin samaa mieltä siitä, että moni oppilas ryhtyy kiusaajaksi, jos on joku aktiivisempi primus motor sopivasti tökkäämässä lähtökitkan yli.
Samalla tavalla kun luokkaan sattuu yksi tsemppaaja, nämä vedenjakajaoppilaat ovatkin sitten rakentavasti jäseniä yhteisössä.
Ja sitten tuo kehen syyttävä sormi osoittaa. Siitäkin samaa mieltä: tarpeeksi nokkela, kiva, hauska oppilas saa anteeksi enemmän kuin se tyly töksäke.
Vaikka eihän sen niin pitäisi mennä.
Välttämättä mitään syytä ole havaittavissa, riittää kun olet väärässä paikassa väärään aikaan.
No ehkä "normaalista" poikkeavat yksilöt joutuvat kiusaamisen kohteeksi kaikista helpoiten. Poikkeava ulkonäkö ja käytös toimivat hyvänä aktivaattorina. Kaikista heikoimmat ja syrjäytyneimmät yksilöt ovat eniten vaaravyöhykkeellä.
Millä sitä sit ehkäisee ? Keinona taitaa olla tarkka valvonta sekä riittävän suuri rangaistus kiusaajille.
No nykypäivän kasvatus varmistaa sen et kiusaajia ja kiusaamisen kohteita syntyy päivittäin ja ongelma tulee oleen aina eikä poistu koskaan.
Joku alkaa kiusata ehkäpä, koska
- kotona on opittu tietty kommunikointitapa, joka perheen ulkopuolella saa aikaan hämmennystä tai kielteisiä reaktioita. Lapsella ei kuitenkaan ole välineitä korjata omaa käyttäytymistään, joten hän jatkaa tätä häiriökäyttäytymistään, jolla saa ainakin kontaktin ja reaktion.
- tuntee epämääräistä pahaa oloa
- haluaisi yhteisössä kiusattavan paikan
- saa sillä vankemman aseman omassa ydinryhmässään eli joko kiusaa muiden puolesta tai osoittaakseen lojaalisuuttaan ydinryhmälleen
Joku valikoituu kiusattavaksi ehkäpä, koska
- sitä kalikkaa on kivin kalauttaa joka äänekkäimmin älähtää
- viestii haurautta, ns heikkoutta, on ehkä aiemmissa tilanteissa jo oppinut uhrin roolin eli ei näe itseään aktiivisena toimijana vaan alistuu kiusattavaksi eikä edes odota ystävyyssuhteita
- tiedostamattaan tai tahallaan toimii muita ärsyttävästi, esim. kertoo avoimesti esineistä, asioista, tapahtumista joista muut tulevat kateellisiksi tai pyrkii saamaan huomiota silloinkin kun olisi toisen tähtihetki
Koulussa kiusaaminen on mahdollista ehkäpä, koska
- opettajia ei kiinnosta tai he eivät ehdi, jaksa, huomaa puuttua tilanteisiin
- tilanne on monisyisempi kuin pinnalta vaikuttaa, esim. jos kiusaaminen on ulkopuoliseksi jättämistä tai karttamista; on helpompi kieltää jokin kielteinen teko kuin pakottaa positiivisiin toimiin
- oppilailla/opettajilla/vanhemmilla on hyvin erilaiset tulkinnat tilanteista
-vaatteet
-vanhemmat (juopottelu ja muu hulluus)
-paino
-ulkonäkö
-ihottuma
Saatoin unohtaa vielä jotain. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.
t. ikuinen ruma ja liian läski
että yksin sai kärsiä eikä kukaan auttanut?
..koska en puhunut asiasta kenellekään opettajalle. Vanhempani olivat ennemminkin samaa mieltä kiusaajien kanssa, kerran kun saivat vihiä siitä mitä koen koulussa, haukkuivat minut lyttyyn joten en todellakaan mainostanut kenellekään kokemaani.
Kyllä elämä on ihanaa.
omat kokemukset vaikuttavat siihen, miten asennoituu omien lasten koulun käyntiin?
Sen lisäksi, että en halveksu omia lapsiani, tämä täti pistäisi tuulemaan jos kuulisi että joku kohtelee omaa lasta koulussa kaltoin.
Ja varmasti saa kotoa sellaiset opit, ettei erehdy muita kouluikäisenä kiusaamaan vaan pikemminkin toivon, että tulisi kertomaan jos huomaa että jollekin näin tehdään eikä lähde muitten mukana kiusaamisiin.
On paljon, varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin. Suurin ongelma on se, että haetaan syytä kiusatuista eikä kiusaajista. Ei kiusaaja todellakaan tarvi edes mitään syytä, hän on vaan vaikkapa ilkeä luonteeltaan yms. Tuolla jo joku hyvin sanoikin, että pitäisi seurata paremmin niitä luokan "suosituimpia" oppilaita, niistä ne psykopaattisimmat kiusaajat löytää. Vieläkään eivät opettajat tajua kovin hevillä muiden kuin häirikköjen kiusaamisia.
Enivei, kiusaajien rangaistuksien koventaminen olisi hyvä alku. Ylipäätänsäkkin opettajien pitäisi paremmin nähdä ne todelliset kiusaajat jotka osaavat ulospäin kyllä esittää vaikka mitä.
paljon meitä entisiä kiusattuja:I Mulla syyt miksi musta tuli kiusattu vähän alle ylä-asteikäisenä ja siitä eteenpäin olivat luultavasti:
-Siirtyminen uuteen kouluun, kaupungista maalle, olin ulkopuolinen
- olin hiljainen ja ujo, puhuin hiljaisellä äänellä, en uskaltanut katsoa silmiin
- vääränlainen vaatetus, kaupungissa oli ollut erilainen muoti kuin maaseutupaikkakunnalla, vanhempien varallisuudesta ei ollut kiinni
- liian hyvä koulumenestys, keskiarvoni oli parempi kuin luokan parhaimmalla, "tähän tulee muutos", sanoi ekana päivänä pääkiusaajani ja niin tuli. En uskaltanut olla enää hyvä koulussa, musta tuli alisuoriutuja
- jokin määrittelemätön erilaisuus, taiteellisuus ja luovuus ja omaperäisen tyylin sinnikäs kiinnipitäminen, vaikka ilkkumista tulikin
- vääränlainen luokanvalvoja, joka ei sietänyt ujoa luonnetta, vaan nöyryytti luokan edessä käskien puhua kovempaa, arvostellen kuvaamataidossa luovuutta ja omaperäisiä ratkaisuja, pakottaen liikunnassa tekemään sellaisia asioita, mitä ei (esim. korkeanpaikan kammon vuoksi) pystynyt tekemään jne. jne.
Nämä seikat kun saatiin sotkettua yhdeksi sopaksi se tiesi n. neljän vuoden piinaa...
tuon on täytynyt sattua: "Tähän tulee muutos.", kun muistat nuo sanat vieläkin.
muutkin hänen lausumansa sanat on jääneet alitajuntaan:C Tuskin hänelle itselleen ovat jääneet mieleen.. Huvittavaa tavallaan, että yläasteen luokkakokouksessa tämä (miespuolinen) pääkiusaaja oli niin mielinkielin ja ylikohtelias. Vaikutti jopa siltä, ettei olisi muistanut koko kiusaamista, mitä kuitenkin epäilen. Kestihän se sentään vuosia ja oli päivittäistä...
omaavansa valtaa itseään heikompaa kohtaan ja näin näkee päänsä yllä glorian kehän.
Kiusaaminen on yleinen ongelma sekä aikuisilla että lapsilla. Ei puhuta koulusta eikä kiusatuista vaan haluan puhua kiusaajista. Miksi kiusaaja kiusaa?
Yritin jo eilettäin kirjoittaa, mutta minulla oli niin paljon sanottavaa tästä aiheesta, etten saanut kiireessäni koottua ehyttä tekstiä.
Mielestäni on pelkästään kysymys huomion saamisesta. Jossain vaiheessa yksilö joko varhaislapsuudessaan tai sitten kasvaessaan, on jäänyt traagisesti huomiota vaille.
Me aikuiset olemme tässä aivain asemassa, sillä myöskin siirrämme käyttäytymismalleja lapsillemme. Meidän tulee katkaista omalta osaltamme vahingollisten mallien siirtäminen eli oeteltava olemaan kiusaamasta toisiamme työpaikoilla, naapurustossa, suvussa tai muissa yhteisöissämme. Lapset oppivat ja lapset matkivat siitä seuraa noidankehä, josta vapautumiseen avainasemassa olemme me aikuiset. Meidän tulee näyttää tietä, miten toimitaan.
No, mitä tämä huomiotta jääminen on? Jokainen tarvitsee toisen huomiota. Lapsuudessa tämä on ihan elinehto. Tarvitsemme tarpeillemme tyydytyksen. Aikuisen pitää huomata, mitä lapsi tarvitsee. Voi olla, että lähipiirimme aikuiset eivät olekaan vastanneet tarpeisiimme jossain elämän vaiheessa, jossain tilanteessa ja olemme jääneet vaille. Meitä ei ole kuultu lapsena. Esim. sylivauvan vaippaa ei ole vaihdettu ajoissa vaikka lapsi parkuen huomauttaa epämukavuudestaan (tämä vain esimerkkinä, miten huomiosta vaille jääminen saattaa tapahtua hyvin varhain ja vaikuttaa...tai sitten ei vaikuta...mehän olemme erilaisia).
Toisaalta vaille jääminen korostuu myös tilanteessa, jossa meiltä on vaadittu ikään nähden liian paljon. Huomion sai vain kohtuuttoman suurten ponnistusten jälkeen...jos sittenkään. Tässä taas otan vertauksena sylivauvan: Vaaditaan, että lapsi jaksaa odottaa kunnes aikuinen toimittaa asian. Vaaditaan, että lapsi mukautuu epämukavaan olotilaan ja kulkee ne paskat housussa, kunnes aikuinen huomaa. Kaiken lisäksi lapsi on yksin ongelmansa kanssa.
Kolmas huomiotta jäämisen traagisista seurauksista on, että lapsi kyllä oppii, miten huomiota saa. Jos ei saa hyvää niin sitten huonoa. Oppii tekemään kiellettyjä asioita. Olen kuullut, että joillekin lapsille ensimmäinen puhumaan opittu sana on ollut 'ei'. Surullista. On hyvin tärkeää, mitä puhumme ja miten ilmaisemme asioita. Erityisesti äänensävy, eleet, kasvonilmeet paljastavat mitä mieltä olemme ääneen puhumastamme asiasta. Meidän pitää ymmärtää, jos lapsi huutaa ja riehuu, että hän haluaa huomiota. Samoin olen katsellut aikuisia. Jos aikuinen komentaa huutaen lapsia, naputtaa aviopuolisolleen sis huutaa asiansa...hän haluaa huomiota, jota ei mielestään saa, joko ei ole aiemmin saanut tai ei tällä hetkellä. Hän oikeammin huutaa 'kuulkaa minua!' tai 'minulla on paha olla'.
Palaan kysymykseen 'Miksi kiusaaja kiusaa?'. Tähän mielestäni sitten liittyy kateus siitä, että toinen saakin sellaista huomiota, jota itse jäänyt vaille. Joku oppilas koulussa suorastaan pursuaa sitä aikuisen antamaa turvallita ja suojaavaa huomiota, jota vaille kovanahkaiseksi itsensä kehittänyt on jäänyt.
Huomiota vaille jääneet saavat sitten oppia omia selviytymiskeinojaan.
Kummallista kylläkin, olen myös havainnut, että jotkut osoittavat kiinnostustaan toiseen... kiusaamalla. Onko tämä sitten jokin vääristynyt ilmiö siitä, että meillä tosiaankin on niin paljon perheväkivaltaa. Ei osata enää käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Eli ei opita oikeanlaisia käyttäytymisen malleja vaan niitä perittyjä toistetaan...
Lopetan tähän. Minulla oli mielessä vielä kirjoitus siitä, miten kiusataan, mutta jätän sen toiseen kertaan. Sitä paitsi olen näistä kirjoittanut parivuotisen nettiurani aikana kerta toisensa jälkeen.