LÖYSÄSSÄ HIRRESSÄ

Kuka muu sinua arvostaa kuin sinä itse. Sieltä se arvostus lähtee. Ja ihmisen rooli ja arvo ja elämä on paljon muutakin kuin vain ansiotyö. Parempi lähtökohta on arvostaa elämää. Nähdä siinä ne pienet ihmeet ja annit ja toki ne voimakkaat vastavoimat, vaikeudet ja vaikeudet elämään kuuluvana. Sinä olet arvokas läsnäolollasi kaikessa. Se mitä teet ja mitä ajattelet ja miten toimit oli tilanne, talous ja status mikä thansa tekevät sinusta arvokkaan. Asenne ratkaisee. Avaa silmät elämälle, elä tässä ja nyt, kulje elämän virran mukana. Sinun paikkasi ei ehkä nyt ole työelämässä ellei lykästä. Käytä siis aikasi toisin. Kuulostaa jeesustelulta, en osaa laittaa sanoiksi. Mutta älä tuijota vain työtä, elämä menee muuten ohi. Tuhlaa lahjasi, välittämisesi, taitosi, mielenkiintosi vaikka hyväntekeväisyyteen, auttamistyöhön. Huomaat pian arvostavasi itseäsi kun teet hyvää toiselle, jaat hyvää mieltä ja apua. Se on pienestä kiinni. Ja puhe oli siis arvostuksesta, siitä minäkin nyt puhuin. Tiedän, että raha on ihan eri asia, Pyhällä Hengellä ei elä. Mutta voi sillä tulla toimeen... ;)

pitää osata arvostaa kirjoitti:

Kuka muu sinua arvostaa kuin sinä itse. Sieltä se arvostus lähtee. Ja ihmisen rooli ja arvo ja elämä on paljon muutakin kuin vain ansiotyö. Parempi lähtökohta on arvostaa elämää. Nähdä siinä ne pienet ihmeet ja annit ja toki ne voimakkaat vastavoimat, vaikeudet ja vaikeudet elämään kuuluvana. Sinä olet arvokas läsnäolollasi kaikessa. Se mitä teet ja mitä ajattelet ja miten toimit oli tilanne, talous ja status mikä thansa tekevät sinusta arvokkaan. Asenne ratkaisee. Avaa silmät elämälle, elä tässä ja nyt, kulje elämän virran mukana. Sinun paikkasi ei ehkä nyt ole työelämässä ellei lykästä. Käytä siis aikasi toisin. Kuulostaa jeesustelulta, en osaa laittaa sanoiksi. Mutta älä tuijota vain työtä, elämä menee muuten ohi. Tuhlaa lahjasi, välittämisesi, taitosi, mielenkiintosi vaikka hyväntekeväisyyteen, auttamistyöhön. Huomaat pian arvostavasi itseäsi kun teet hyvää toiselle, jaat hyvää mieltä ja apua. Se on pienestä kiinni. Ja puhe oli siis arvostuksesta, siitä minäkin nyt puhuin. Tiedän, että raha on ihan eri asia, Pyhällä Hengellä ei elä. Mutta voi sillä tulla toimeen... ;)

se on kun olen vaan nähnyt kaikkea kaunista vaan kaikessa ja ollu vaan kotona.
Ja miten voi tuntea olevansa arvokas saa koko ajan osakseen vaan arvottomuutta.
En minä ole sellainen joka menee peilin ääreen ja sanoo sinä olet arvokas.

aloittaja kirjoitti:

se on kun olen vaan nähnyt kaikkea kaunista vaan kaikessa ja ollu vaan kotona.
Ja miten voi tuntea olevansa arvokas saa koko ajan osakseen vaan arvottomuutta.
En minä ole sellainen joka menee peilin ääreen ja sanoo sinä olet arvokas.

Älä menekään peilin ääreen... mene toisen ihmisen, tai eläimen vierelle. Peilikuvalla ei ole mitään tekemistä oman arvostuksen kanssa. Mitä tarkoitat sillä, että saat koko ajan osakseen vain arvottomuutta? Onko siis elämässä muutakin kuin työttömyys?

Onko sinulla perhettä, ystäviä,lemmikkejä, naapureita, joille sinä olet sinä ilman rahaa ja työpaikkaa tai ammattia. En minäkään arvoani löydä huonoina päivinäni niin, että sanon itselleni että olen arvokas. Vaan se on sisäsyntyinen tunne silloin kun jaat pieniä elämänhetkiä jonkun muun kanssa. Kun irrottaa, luovuttaa... saa. Kun kääntää katseen itsestään ja kurjuudestaan toiseen kurjuuteen tai ihanuuteen, näkeekin pian itsessä lahjan ja sen arvon.

Ei se ole toki noin helppoa koskaan tosielämässä kuin se on kirjoittaa ja lukea. Mutta asennemuutos auttaa itseäni niinä vaikein aikoina. Painin itse masennuksen kanssa. Minulla taas on työ, jota en aina jaksaisi. Minulla on monia muita raskaita menetyksiä ja vaikeuksia ja sairautta itsellä.
Minulla on vielä mies, lapsi ja koira. Jokainen niistä antavat mulle arvoa vain kun tunnen että voin tehdä jotain heidän hyväkseen tai ilahduttaa. Ja saan olla heidän kanssaan ja kuulla heidän ääntään ja halata jos siltä tuntuu. Välillä voin vain katsoa tuulessa heiluvaa heinää ja auringonlaskua ja ällistyä luonnon kauneudesta maailman rumuuksien keskellä. Ja tunnen, että olen arvokas ja oikeutettu kun saan nähdä niitä luonnon ihmeitä.

Työttömyys on kurjaa kun se alkaa hallita korvien väliä. Ja kukkaroa. Oletko kykeneväinen vielä johonkin koulutukseen (ikä, terveys)? Ellet saa tätä työtä, sinua odottaa ehkä sitäkin parempi mutkan takana. Siten yritän itselleni aina selitellä vastoinkäymiset, että niin on tarkoitettu ja asiat menevät parhain päin... aikanaan. Yritän luottaa siihen. Tai ehken jaksa harata vastaan ja tuskitella, tavallaan luovutan ja irrotan ja annan mennä painollaanm kuljen elämän virran mukana. Välillä tulee putoksia, välillä paiskautuu kallion seinämään, välillä soljuu mukavammin ja matka taittuu kivutta. Ystävien ja perheen voimia vastoinkäymisetkin on kestettävämpiä. Toivottavasti sulla on sellaisia. Ellei, hanki ystävä joka heijastaa arvosi sinulle pyytämättä.

Höpöjä juttuja, väsy painaa, mutta sydämellä kirjoitettu tosissaan. Tahdoin välittää ja lähettää sinulle voimia.