Joskus vain voi hämmästellä millä hinnalla ystävyys voikaan olla "kaupan". Itse jouduin juuri jo 20 vuotta sydänystävänä olleen ihmisen pettämäksi tavalla jossa hän yritti valehtelemalla ja lapsiensa hätään vetoamalla (ja se osoittautui silkaksi valheeksi) saada minulta 100€ rahaa. Muut vaihtoehdot avun saamiseksi ei tuntuneet tulevan kysymykseen, vain silkka raha. Koska kyseisessä perheessä on alkoholismia (kummatkin vanhemmat juo) en suostunut lähettämään rahaa koska arvelin sen menevän siideriin, kaljaan ja tupakkaan, ei ruokaan lapsille. Aiemmin olenkin aina kylään mennessäni vienyt lapsille lahjoja, kuten vaatteita ja koulutarvikkeita jne. Mieheni kanssa olimme tehneet jo jokin aika sitten sopimuksen, että silkkaa rahaa heille ei anneta koska alkoholismi on saanut perheessä vallan ja työnteko ei enää heille maistu.
Olen hyvin loukkaantunut siitä tavasta jolla hän yritti vetoamalla omiin lapsiinsa kiristää minulta rahaa. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta kun heitä olisin auttanut ja siitä johtuen olinkin jo alkanut epäillä ettei rahat mene ruokaan vaan aivan johonkin muualle. Koskaan ei esim. lapsille tuotuja lahjoja (mankkaria, vaatteita, leluja, koulutarvikkeita jne...) seuraavalla käyntikerralla näy vaan ne lieneekin myyty kirppareilla jne. jotta saadaan rahaa juomiin.
Niin loppui kahdenkymmenen vuoden lämmin ystävyys = ystävälleni se ei ollut sadan euron arvoinen koska mielummin hän olisi ottanut rahat.
En voi muuta sanoa kuin että halvalla meni minun ystävyys = alle 5€/vuosi :(
Olen hyvin loukkaantunut siitä tavasta jolla hän yritti vetoamalla omiin lapsiinsa kiristää minulta rahaa. Tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta kun heitä olisin auttanut ja siitä johtuen olinkin jo alkanut epäillä ettei rahat mene ruokaan vaan aivan johonkin muualle. Koskaan ei esim. lapsille tuotuja lahjoja (mankkaria, vaatteita, leluja, koulutarvikkeita jne...) seuraavalla käyntikerralla näy vaan ne lieneekin myyty kirppareilla jne. jotta saadaan rahaa juomiin.
Niin loppui kahdenkymmenen vuoden lämmin ystävyys = ystävälleni se ei ollut sadan euron arvoinen koska mielummin hän olisi ottanut rahat.
En voi muuta sanoa kuin että halvalla meni minun ystävyys = alle 5€/vuosi :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lainauksia kirjasta: vaeltavaa viisautta
1. "Se jolla on todellinen ystävä, voi sanoa, että hänellä on kaksi sielua." (Graf, ecce homo)
2. "Me hautaamme useammin ystävyyksiämme kuin ystäviämme." (Karadja, Etincelles)
Itse olen jo vuoden ajan aatellut haudata 30 vuotta kestäneen ystävyyden, koska olen löytänyt parempi tilalle. Hänen peräänsä en aio enää murehtia. Sanoisin sinulle, et ole hänelle mitään velkaa ... mihin sopisi aforismi : Kun olet kyllästynyt ystävääsi, anna hänelle laina.
En enää alkanut katsomaan meininkiä, jossa viiden euron lainan takaisinmaksu oli mahdotonta. Kerran odotin 2 vuotta 20 euroa...
Itsekin ostin heidän kolmelle lapselleen lahjoja syntymäpäivinä ja jouluisin ja vielä heillekin. Onneksi en ollut kummina.
Itse sain 10 vuoden aikana yhden karkkipussin (joista en pitänyt). Tyyppi joi vain kaljaa ja molemmat kotona ja rahat sossusta...
Kaikenlaista yrittivät. Kuulin vessassa ollessani tyypin sanovan vaimolleen, että pyydä sinä, jos saisit helpommin (rahaa lasten vaatteisiin, koska rahat olivat loppu). 5 minuuttia aiemmin tyyppi oli kertonut ostaneensa uusia musiikki DVD-levyjä 200 eurolla... paleltukoot lapset, mutta mitään en enää osta.
Nyt säästyy vuosittain noin 300 euroa tuon yhteydenpidon lopettamisen jälkeen. Päivääkään en ole katunut...
Sellaisia ne on. Jospa et enää hyysäisi spurguja ja hankkisit todellisia ystäviä.
Ei ole helppoa katkaista 20 vuoden ystävyyttä. Olemme olleet todella läheiset, jopa niin että olin kaasona kun hänet vihittiin ja nyt kaikkien lasten kummitäti. Alkoholi astui kuvioihin vasta n. pari vuotta sitten mutta viimeisen vuoden aikana se on riistäytynyt hallinnasta. Olin aiemmin ajatellut että jaksan kummilasten vuoksi, mutta enää en edes siitä syystä. Lapsia säälin sillä nuorin on vasta kolmen ja vanhinkin ala-asteikäinen. Hän kun on katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiinsa, myös miehen puolelta. Heillä ei siis ollut enää ketään muuta joka olisi käynyt edes lasten vuoksi kylässä.
On totta että kyseinen henkilö on käyttänyt kiltteyttäni hyvkäseen jo pari kertaa aiemminkin mutta jollain lailla ne asiat saatiin sitten aina sumplittua. Enää se ei ole mahdollista sillä nyt kyse ei ole enää pelkästä rahasta vaan todella henkiläkohtaisuuksiin käyneestä joita hän minuun kohdisti kun rahat jäivät saamatta.
Valehteleminen on ollutkin hänelle liki leipätyö nyt ja aina. Kaikkien vuosien aikana sitä vain on oppinut suodattamaan hänen puheista oikean ja väärän ja näin keräämään toden. Myös tällä kertaa noin kävi ja hän puhui itsensä pussiin kun hieman ohjaili kysymyksillä.
Taitaa vain olla niin, että myös ystävyyteni oli hänelle vain valhetta.
Olen alkoholin ym. sellaisen ikävän rikkomasta kodista. Mietin joskus, kuinka hyvä olisi ollut jos joku ulkopuolinen olisi ottanut yhteyttä sosiaalihuoltoon. Jospa me lapset olisimme päässeet siitä helvetistä pois? Nyt olemme kaikki keski-ikäisiä ja kaikilla on hirveitä ongelmia (ei alkoholin kanssa vaan muuten).
Kaikki lapsuudenmuistot aiheuttavat jatkuvasti tuskaista oloa, mitään kaunista ei jäänyt vanhemmista ja kodista.
Pyytäisin kauniisti, että harkitsisit niiden lasten takia ilmoittaa ystäväperheen tilanteesta sosiaalihuoltoon. Ehkäpä NUO lapset otettaisiin huoltoon ja ehkäpä HE saisivat normaalimmat olosuhteet kasvaa nuoriksi ja aikuisiksi.
Sosiaalihuolto on ollut jo esittämälläsi asialla n. vuosi sitten. Tuolloin ystäväni oma äiti ilmoitti tyttärestään ja perheen alkoholiongelmasta kunnan sosiaalivastaavalle. Asiaa ei juurikaan välitetty edes tutkia ja se hautautui sinne minne kunnilla on tapana haudata kaikki ei-niin-kiinnostavat asiat (lue: Mappi Ö:hön).
Jos ilmoittamisesta olisi siis oikeasti jotain apua, tekisin sen aivan varmasti auttaakseni lapsia. Kyseinen koti ei ole oikea paikka neljälle lapselle, varsinkaan kun heidän perään ei kukaan katso ja vanhemmat lapset ovat "isänä" ja "äitinä" kahdelle nuorimmalle. Tilanne on siis erittäin huolestuttava mutta kunnan ilmeisen vähäiset resurssit (pieni maalaiskunta Uudella maalla) hoitaa em. tyyppisiä asioita, sekä suomalainen tapa olla puuttumatta ilmeisiin epäkohtiin tekeekin sen, että lasten tilanteeseen ei haluta puuttua. Koulussa toki on huomattu kahden vanhemman lapsen tilanne, mutta kun opettaja viime vuonna koetti puuttua, sai hänkin kylmää vettä niskaan. Lapsia käytettiin koulun puolesta kerran lasten psykologilla joka totesi lasten tunnevajauksen sekä sosiaaliset heikkoudet ja sulkeutuneisuuden. Taas asia jäi siihen koska jatkoon ei kunnalla ollut varaa.
Joka kerta kun joku ihminen (ystävä, sukulainen, naapuri tai opettaja) on yrittänyt asiaan puuttua, on ko. perhe ensin katkaissut välit em. ihmiseen ja kunta vielä jättänyt asiat puolitiehen "kun ei ole rahaa".
Olen enempi kuin huolissani näiden neljän lapsen hyvinvoinnista mutta joutunen nostamaan "kädet pystyyn" koska olen voimaton tekemään heidän hyväksene mitään.
Noinko ikävästi ovat asiat "hyvinvointi-Suomessa"? Kyllä hirvittää.
Ei ole tilanne sinunkaan kannaltasi helppo sitten. Ikävä muisto jää sinulle tuosta "ystävästäsi".
Jatka ilmoittelua viranomaisille. Ikävä kyllä vakaviakin ilmoituksia tarvitaan useita, että jotain tapahtuu.
Suoraan sanoen jos iolisin ollu 20 vuotta jonkun ystävä ja tukija, niin mua ei kirpaisisi ANTAA moista summaa. Siis ei lainata vaan ANTAA.
Tyhmää ruikuttaa rahojensa perään täällä. Et itse ollu sittenkään tosi ystävä. Taisit haluta vaan päteä ja hallita rahoillasi, että sä voit tuntee olevasí "hyvä ihminen" ja ystävä. Yäk
auta ketään. Oletko itse juoppo? Siihen sitä rahnaa saa uppoamaan aivan miten paljon tahansa. Hyysääminen vain pahentaa alkoholiongelmaa.