eli pari kuukautta sitten oli ehkä vielä yksi maailman onnellisimmista miehistä. oli omarakas, yhteinen koti ja tulevaisuus suunniteltu aika pitkälle. Kunnes juhannuksena kaikki romahti, ei ollu enää rakasta ei kotia ei suunnitelmia. Nainen vaan ilmoitti että eiköhän tää juttu ollu tässä... Ja mitä minä olin tehny? rakastanu sitä naista koko sydämmelläni ja halunnu olla sillä se paras mies mistä se on uneksinut koko elämän. kerran illalla luin hänen viestit puhelimesta kun luulin että sillä on peliä jonkun toisen kanssa mutta ei ollut ja jäin siitä kiinni niin se suhde päättyi sitten siihen. ei vaan kuulemma voi luottaa minuun enää. tuntuu vaan että nyt on yksin kun on kesäloma alko kaksi viikkoa sitten ja "kaveritkin" on lomalla mutta ei niillä ole kenelläkään aikaa minulle... viikonloppusin soittaa jos tarvii baariin seuraa, mutta ei muuten, ja jos minä yritän soittaa niin ei viitsitä edes vastata puhelimeen... tällä hetkellä olen koditon ilman rakasta ihmistä ja mikä tärkeintä kavereita. yksin joutuu käymään tän kaiken läpi. ei oikeen meinaa jaksaa jokapäivä. sattuu vaan niin paljon kun se nainen oli mulle kaikki kaikessa. mut sitäkään ei ole enää minun elämässä...
Yksin
miiku83
4998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanne kuulostaa pahalta. Naiset on omituisia, mutta ihan vilpittömästi ja sua lannistamatta uskon, että ei rakkaus kaadu yhteen puhelimen tutkimiseen. Ehkä se nainen ei vaan oo muuten vaan välittäny susta. Turha sun miettiä mikä sussa on vikana jos olet tehnyt kaikkesi. Huono nainen!
Ei sen puoleen mulle on käymässä varmaan sanoin. Kaikkeni olen tehnyt, antanut kaiken anteeksi ja olen rakastanut. Ainut mitä en ole ollut, niin tarpeeksi lähellä. Saatana sitten 5 vuoden jälkeen akka vihjaa että 'ei oikein maistus enää'. Jumalauta että tipuin korkeelta ja kovaa. Kaikki vaan sen takia kun nainen ei osaa puhua asioista oikein, mun pitäs tulkita kaikki hiusten väristä tai jostain.. :)
Olitteko kenties kauan yhdessä?
Joo siihen johtopäätökseen minäkin tulin ettei sen rakkaus vaan enää halunnu jatkua mun kanssa... piti vaan keksiä joku hyvä tekosyy siihen miten voi jättää ilman omaa tuskan tuntoa.no ei me keritty olemaan yhdessä kun parivuotta. mutta eihän noita naisia aina voi ymmärtää eikä tarviikkaan. Oli vaan niin paljon kiinni siinä naisessa. Oikeestaan koko elämä. mutta ei ole enää. eipä tässä auta ku jatkaa elämää vaan eteenpäin yksin, kun turha sitä on yhden naisen perään pitkää jäädä haaveilemaan. aika näyttää että vieläkö miedän tiet kohtaa...
Mullakin jätti emäntä pari kuukautta sitten. Mitään järkevää syytä ei antanut, halusi kuulemma elää yksin. Arvaa vituttiko ja surettiko. Nyt helpottaa, kun miettii sen naisen vikoja. Ajan kanssa helpottaa usko pois :) Itse olen tapaillut yhtä mukavaa naista. vaikka alussa tuntuikin, että ei ikinä enää haluaa muita.
Olitteko te seurusteluaikana paljon tekemisissä kavereidenne kanssa? Itellä kokemusta kaverina, että sillon seura kelpaa ku on suruja, mut iloja onkin sitten vaikeempi jakaa ystäville? ja tietenkin ystävät auttaa vaikeuksien yli MUTTA On se kumma juttu ku niitä ei sit muuten muistetakkaan.. ja kun uus löytyy ni jää kaverit taas. En tietenkään tarkota että olisitte niin tehneet, mut oli pakko purata johonki ku vituttaa yks tällanen ystävä.