Piti elää yli kuusikymppiseksi, ennenkuin silmät avautuivat. Olin aina kuvitellut, että jos itse elää rehellisesti ja pyrkii suhteessaan rehellisyyden lisäksi elämään niin, että käyttäytyy hyvin toista osapuolta kohtaan, pyrkii kaikin tavoin edistämään jokapäiväisen elämän sujumista ja ennenkaikkea ottaa vastuun elämästään se riittää.
Vaan eipä riittänyt. Piti kokea vielä tämä että mies haki itselleen nuoren naisen (yli 20-vuotta nuoremman.)
Kun tässä on kaikkea läpikäyty niin ainakin meillä ilmeni että miehellä pitäisi olla koko ajan jotain juhlaa. Arkielämä on liikaa. Ei saisi olla velvotteita eikä varsinkaan tarvitsisi ottaa vastuuta mistään. Oma lukunsa asenteissa oli se että oli isältään saanut aikaanan sekä esimerkein että suullisesti kasvatuksen ettei naisella ole mitään arvoa ja miehen kuuluu juosta vieraan tavaran perässä.
Olen kyllä nämä asenteet tiedostanut yhteiselomme aikana mutta olen ohittanut ne kun olen ajatellut ettei toista voi muuttaa ja myös kuvitellut että puheet ovat ja jäävät puhumisen asteelle. Ainoastaan sen olen pyytänyt ettei tuo mielipiteitään julki minun aikanani.
Minuun vain koski pahasti kun se tapahtui näin monen vuosikymmen jälkeen. (ainakaan ei tunnustanut mitään aikaisempia suhteita olevan)
Joku sanoo nyt että olen katkera. Niin olenkin, lähinnä siksi että olosuhteiden vuoksi minun on todella vaikeaa aloittaa oma elämä.
En muuten usko että mieheni ja tämän naisen yhteisolo tulee kestämään. Siinä vaihessa kun vanhan miehen talous on tuhottu on lähdön aika. Se ei minua kuitenkaan mitenkään lohduta enkä ole vahingoniloinenkaan. Minua vain surettaa hänen senjälkeinen elämänsä.
Mitäkö yritän tällä kirjoituksella sanoa, Ensinnäkin purkaa tietenkin katkeruuttani ja julkituoda ajatuksiani. Ei yhtään auta se että huorittelemme ja tuomitsemme. että annamme ohjeita toisllemme ja arvostamme seksiä yli kaiken..
Toivon että edes yksi pettämään aikova ihminen ajattelee kaksi kertaa. Elämä on lyhyt ja sitä ei saisi sotkea niin ettei aiheuttaa sekä itselleen että toiselle osapuolelle pahaa oloa.
Vaan eipä riittänyt. Piti kokea vielä tämä että mies haki itselleen nuoren naisen (yli 20-vuotta nuoremman.)
Kun tässä on kaikkea läpikäyty niin ainakin meillä ilmeni että miehellä pitäisi olla koko ajan jotain juhlaa. Arkielämä on liikaa. Ei saisi olla velvotteita eikä varsinkaan tarvitsisi ottaa vastuuta mistään. Oma lukunsa asenteissa oli se että oli isältään saanut aikaanan sekä esimerkein että suullisesti kasvatuksen ettei naisella ole mitään arvoa ja miehen kuuluu juosta vieraan tavaran perässä.
Olen kyllä nämä asenteet tiedostanut yhteiselomme aikana mutta olen ohittanut ne kun olen ajatellut ettei toista voi muuttaa ja myös kuvitellut että puheet ovat ja jäävät puhumisen asteelle. Ainoastaan sen olen pyytänyt ettei tuo mielipiteitään julki minun aikanani.
Minuun vain koski pahasti kun se tapahtui näin monen vuosikymmen jälkeen. (ainakaan ei tunnustanut mitään aikaisempia suhteita olevan)
Joku sanoo nyt että olen katkera. Niin olenkin, lähinnä siksi että olosuhteiden vuoksi minun on todella vaikeaa aloittaa oma elämä.
En muuten usko että mieheni ja tämän naisen yhteisolo tulee kestämään. Siinä vaihessa kun vanhan miehen talous on tuhottu on lähdön aika. Se ei minua kuitenkaan mitenkään lohduta enkä ole vahingoniloinenkaan. Minua vain surettaa hänen senjälkeinen elämänsä.
Mitäkö yritän tällä kirjoituksella sanoa, Ensinnäkin purkaa tietenkin katkeruuttani ja julkituoda ajatuksiani. Ei yhtään auta se että huorittelemme ja tuomitsemme. että annamme ohjeita toisllemme ja arvostamme seksiä yli kaiken..
Toivon että edes yksi pettämään aikova ihminen ajattelee kaksi kertaa. Elämä on lyhyt ja sitä ei saisi sotkea niin ettei aiheuttaa sekä itselleen että toiselle osapuolelle pahaa oloa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on tosi inhimillistä kohdallasi, mutta vaikutat niin fiksulta, että pääset siitä yli.
Olen itse ikävuosiltani 40 . mutta en olisi 20v itseäni vanhemman äijän kanssa. Olin kerran ihastunut 18v itseäni vanhempaan äijään, oli charmikas yms ja varakaskin. Aloimme seurustella, mutta hyvin nopeasti tahdoin pois tuosta suhteesta. Alkoi kuvottaa, kun vaatteiden alta paljastui löysä ja kurttunen iho, ja mies oli ajatuksissaan niin kaavoihin kangistunut yms...
Tajusin, etten itse ole vielä tuossa vaiheessa, vaan aika hehkeä ja haluan suunnilleen oman ikäiseni kumppanin.
Miehelläsi on luultavasti "kuudenkympin kullitus". Aika menee eteenpäin hänenkin kohdallaan, ei vain sinun, ja hän pelkää vanhenemista. Kiireen vilkkaa hänen täytyy vielä yrittää pysyä nuorempien kelkassa. MUTTA kaikihan me tiedämme, että totuus tulee miehelle hyvin pian eteen. 20v nuoremmalla on vielä niin paljon energiaa, ettei hän jaksa raahata vanhenevaa ukkoa perässään.
Siis en minä ainakaan jaksaisi.
Voimia sinulle!!!
Miksi olet kieltänyt miestäsi tuomaan mielipiteensä julki aikanasi? Eikö hänen mielipiteillään ollut väliä? On totta että jos ne eivät sinua miellyttäneet ne ovat ne silti hänen mielipiteitään joita kannattaa silti kuunnella ja kertoa samoin omansa jotta eivät jää miehellekkään epäselväksi.
Ok, eihän tämä juttu ollut silti sinulle yllätys.
Ota se nyt vaikka lahjana itsellesi. Saat oikeasti vielä mahdollisuuden omaan elämääsi ja ehkä löydät kumppanin joka arvostaa sinua? Miksi haluaisit olla miehen kanssa joka ei sitä tee ja joka pitää normaalina vieraan tavaran perässä juoksemista?
Miksi katkeroidut asiasta jonka olet tiennyt koko ajan? Tottakai on vaikeata aloittaa "uusi" elämä mutta niin moni sen on joutunut tekemään joten miksi sinä et selviäisi? Todennäköisesti ei ole enään pieniä lapsia siinä samassa rytäkässä? Silloin omien tunteiden käsittely on huomattavasti hankalampaa kun pitää kuitenkin huolehtia lapsista jotka oireilee erossa hyvinkin paljon.
Äläkä sure miehesi elämää miten se tulee jatkumaan kun nuorikko heittää hänet pihalle. Keskity nyt omaasi. Mies hoitakioot omansa.
Saattaa olla että mies tulee sen jälkeen katsomaan vähän syvemmälle peiliin ja muuttumaan mutta tosiasiassa olette kumpikin muovanneet toisenne yhteiselonne aikana juuri sellaisiksi mitä nyt olette. Paha olo voi olla hyvinkin herättävä kokemus. Ilman sitä oloa ei osaisi arvostaa hyvää oloa.
sellaisia OHIMENEVIÄ tunteita kuin; katkeruus, viha, itsesääli, ikävä...
Järjellä ajatellen nuo tunteet voi olla "heikon ihmisen" tunteita. Mutta eivät ne ole, ne kuuluu tuntea ja käydä läpi. Ne palaa sitten ajan kuluessa loppuun ja voi olla valmis vaikka uuteen suhteeseen.
Kyllä se on heikkoutta, jos ei uskalla itsensä kanssa yksin olla vaan aina pitää joku olla vieressä.
Monet pettäjämiehistä pitävät kahta (tai kolmea) suhdetta juuri siksi, että jos liitto särkyy, on varaihmisiä keiden kanssa voi jatkaa. Sellaisilla miehillä (tai naisilla) on itsetunto niin alhaalla, että he elävät elämäänsä koko ajan peläten hylätyksi tulemista ja varmistelevat etukäteen, etteivät missään tilanteessa joudu olemaan hetkeäkään yksin.
Vika on siis pettäjän korvien välissä, eikäkakkossuhde tai laastarisuhde kerro uuden ihmisen erinomaisuudesta. He vain ovat siinä helposti otettavissa, kun pettäjä tarvitsee.