Meidän verotus- sekä yritysjärjestelmämme on muodostunut vähitellen turhan monimutkaiseksi ja byrokraattiseksi siitäkin huolimatta, että verotusta yksinkertaistettiin joitakin vuosia sitten. Tai ei yksin verotus- vaan myös sosiaaliturvajärjestelmämme. Nykyinen systeemi elättää mieletöntä byrokraattikoneistoa sekä synnyttää täysin tarpeetonta, todellista lisäarvoa tuottamatonta työtä. Jos emme pysty selkiyttämään toimintaamme, menevät esim. uudet EU -maat ohi oikealta ja vasemmalta.
1. Yrittäminen. Yrittäjän niskaan on langetettu mitä byrokraattisin velvollisuuksien viidakko. Tätä toki perustellaan harmaan talouden ja väärinkäytösten torjunnalla, mutta tosiasiassa se yllyttää erityisesti pienyrittäjiä harmaaseen talouteen. Vaikka valvonta- ja seurantajärjestelmä yritetään tehdä kuinka aukottomaksi tahansa, aina voi ihminen jäädä sen ulkopuolelle kokonaan. Ja kun systeemi on liian monimutkainen ja ennenkaikkea liian kuormittava, se pikemminkin yllyttää harmaaseen talouteen kuin torjuu sitä. Kirjanpito-, kauppa- ja rekisteri-ilmoitukset, lääninverovirastoilmoitukset, tilintarkastukset jne, eivät kuormita yritystä suhteessa niin paljon, kun yrityksen koko on riittävä. Mutta pientä yritystä tai ammatinharjoittajaa ne kuormittavat. Jokainen yrittäjänä toimiva, itse mukaanluettuna, tietää että yrittäjä tekee varsinaisen ammatinharjoittamisen lisäksi helposti puoli työpäivää hommia palvellakseen byrokratiaa/valvontakoneistoa. Tai sitten maksaa 0,5-1 ihmisen palkan tuon valtiollisen "jumalan" palvelemiseksi. Siltikin saa koko ajan pelätä, että saa viranomaisen niskaansa jonkun tahattoman virheen vuoksi. Ennen ihminen, joka osasi jotain, vaikkapa seppä, saattoi olla yrittäjä. Nykyisin yrittäjyyteen vaaditaan paljon tietoa ja taitoa, joka ei varsinaisesti liity ammattiin tai työnsä tulosten markkinointiin, vaan viranomaisen palvelemiseen. Siinä sivussa myös tarpeettoman suuren viranomaiskaartin elättämiseen. Pienyrittäjyys pitäisi olla selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Nykyisen tietotekniikan aikakautena olisi mahdollista, että yrittäjä maksaisi yhteen tuuttiin määrätyn, vaikka sitten progressiivisen osan puhtaasta tuotostaan, viranomaisten sitten jakaessa keskenään tuon tulon erilaisiin lakisääteisiin maksuihin. Se pitäis myös ehdottomasti varmistaa, että nuo maksut yhdessä muodostavat määrätyn prosenttiosuuden tuotosta, ei niin kuin nyt, että viranomaismaksut voivat ylittää huonona ajanjaksona yrittäjän liikevoiton. Ja maksettava on, vaikka konkurssi häämöttäisi. Byrokratiatyön/kustannusten osuus ei missään nimessä saisi ylittää 5% yrittäjän tuloksesta/ajasta.
2. Verotus. Sosiaaliturva- sekä tulontasausjärjestelmämme on aivan liian byrokraattinen. Mitä järkeä on siinä, että ihminen joutuu maksamaan veroja esim. 500€:n tienisteistä, vaikka toimeentulotuen raja on yksinäisellä henkilöllä n. 350€ asumis sähkökulut. Jos ajatellaan yksinäistä ihmistä keskimäärin, vuokra, sähkö ja 350€ tekevät helposti yhteensä vähintään 700€. Se joukko, joka käy töissä ja saa toimeentulotukea, on jatkuvasti kasvava. Verottoman tulon raja voitaisiin nostaa helposti esim. 700€/kk ilman, että yhteiskunnan kate heikkenisi. Tämä sen vuoksi, että sosiaalitoimen menoissa säästettäisiin. Samoin asumistuessa. Asumistukijärjestelmä kannattaisi myös yksinkertaistaa. Nyikyisellään asumistukea määritetteässä otetaan huomioon pääasiassa vuokra tai omistusasunnossa korkomenot ja asumiskulut sekä hakijan talouden koko ja tulot. Systeemi on järjetön. Jos minä omistan asunnon, jota vuokraan pienituloiselle, hän saa asumistukea, jolla voi maksaa vuokran minulle, jolla minä taas voin lyhentää sijoitusasunnon velkaa. Asumistuki valuu siis minun taskuuni ja kartuttaa minun pääomaa, joka en ole tuen tarpeessa. Asumistuki pitäisi irroittaa kokonaan määrätystä asunnosta ja sitoa vain talouden koon mukaisen asunnon keskimääräiseen asumiskustannukseen (vuokrataso) kyseisellä paikkakunnalla/alueella. Systeemi menisi yksinkertaisemmaksi, rahaa ei kuluisi/tarivttaisi enenpää, mutta työvoimaa hakemusten käsittelyyn paljon vähemmän.
Lisäetuna tästä rahojen kierrätyksestä yhteiskunnan kautta luopumisessa olisi turhien virkailijoiden väheneminen sekä sosiaalitoimessa että kelassa. Nämä ihmiset vapautuisivat oikeisiin töihin.
Molemmissa mainitsemissani asioissa tulisi tosiasiassa yhteiskunnalle sekä ensimmäisessä myös yrittäjille säästöjä. Yhteiskunnassa olevia turhia tilintarkastajia ja erilaisia viranomaisia jäisi työttömäksi, mutta siinähän sitten saataisiin sitä kaivattu koulutettua työvoimaa, joka uudelleenkoulutuksella olisi hyvin työmarkkinoiden käytettävissä.
Pahoin pelkään, että tällaisia uudistuksia ei suomessa saada aikaiseksi ja jäämme jopa uusien, vielä köyhien eu -maiden jalkoihin.
1. Yrittäminen. Yrittäjän niskaan on langetettu mitä byrokraattisin velvollisuuksien viidakko. Tätä toki perustellaan harmaan talouden ja väärinkäytösten torjunnalla, mutta tosiasiassa se yllyttää erityisesti pienyrittäjiä harmaaseen talouteen. Vaikka valvonta- ja seurantajärjestelmä yritetään tehdä kuinka aukottomaksi tahansa, aina voi ihminen jäädä sen ulkopuolelle kokonaan. Ja kun systeemi on liian monimutkainen ja ennenkaikkea liian kuormittava, se pikemminkin yllyttää harmaaseen talouteen kuin torjuu sitä. Kirjanpito-, kauppa- ja rekisteri-ilmoitukset, lääninverovirastoilmoitukset, tilintarkastukset jne, eivät kuormita yritystä suhteessa niin paljon, kun yrityksen koko on riittävä. Mutta pientä yritystä tai ammatinharjoittajaa ne kuormittavat. Jokainen yrittäjänä toimiva, itse mukaanluettuna, tietää että yrittäjä tekee varsinaisen ammatinharjoittamisen lisäksi helposti puoli työpäivää hommia palvellakseen byrokratiaa/valvontakoneistoa. Tai sitten maksaa 0,5-1 ihmisen palkan tuon valtiollisen "jumalan" palvelemiseksi. Siltikin saa koko ajan pelätä, että saa viranomaisen niskaansa jonkun tahattoman virheen vuoksi. Ennen ihminen, joka osasi jotain, vaikkapa seppä, saattoi olla yrittäjä. Nykyisin yrittäjyyteen vaaditaan paljon tietoa ja taitoa, joka ei varsinaisesti liity ammattiin tai työnsä tulosten markkinointiin, vaan viranomaisen palvelemiseen. Siinä sivussa myös tarpeettoman suuren viranomaiskaartin elättämiseen. Pienyrittäjyys pitäisi olla selkeämpää ja yksinkertaisempaa. Nykyisen tietotekniikan aikakautena olisi mahdollista, että yrittäjä maksaisi yhteen tuuttiin määrätyn, vaikka sitten progressiivisen osan puhtaasta tuotostaan, viranomaisten sitten jakaessa keskenään tuon tulon erilaisiin lakisääteisiin maksuihin. Se pitäis myös ehdottomasti varmistaa, että nuo maksut yhdessä muodostavat määrätyn prosenttiosuuden tuotosta, ei niin kuin nyt, että viranomaismaksut voivat ylittää huonona ajanjaksona yrittäjän liikevoiton. Ja maksettava on, vaikka konkurssi häämöttäisi. Byrokratiatyön/kustannusten osuus ei missään nimessä saisi ylittää 5% yrittäjän tuloksesta/ajasta.
2. Verotus. Sosiaaliturva- sekä tulontasausjärjestelmämme on aivan liian byrokraattinen. Mitä järkeä on siinä, että ihminen joutuu maksamaan veroja esim. 500€:n tienisteistä, vaikka toimeentulotuen raja on yksinäisellä henkilöllä n. 350€ asumis sähkökulut. Jos ajatellaan yksinäistä ihmistä keskimäärin, vuokra, sähkö ja 350€ tekevät helposti yhteensä vähintään 700€. Se joukko, joka käy töissä ja saa toimeentulotukea, on jatkuvasti kasvava. Verottoman tulon raja voitaisiin nostaa helposti esim. 700€/kk ilman, että yhteiskunnan kate heikkenisi. Tämä sen vuoksi, että sosiaalitoimen menoissa säästettäisiin. Samoin asumistuessa. Asumistukijärjestelmä kannattaisi myös yksinkertaistaa. Nyikyisellään asumistukea määritetteässä otetaan huomioon pääasiassa vuokra tai omistusasunnossa korkomenot ja asumiskulut sekä hakijan talouden koko ja tulot. Systeemi on järjetön. Jos minä omistan asunnon, jota vuokraan pienituloiselle, hän saa asumistukea, jolla voi maksaa vuokran minulle, jolla minä taas voin lyhentää sijoitusasunnon velkaa. Asumistuki valuu siis minun taskuuni ja kartuttaa minun pääomaa, joka en ole tuen tarpeessa. Asumistuki pitäisi irroittaa kokonaan määrätystä asunnosta ja sitoa vain talouden koon mukaisen asunnon keskimääräiseen asumiskustannukseen (vuokrataso) kyseisellä paikkakunnalla/alueella. Systeemi menisi yksinkertaisemmaksi, rahaa ei kuluisi/tarivttaisi enenpää, mutta työvoimaa hakemusten käsittelyyn paljon vähemmän.
Lisäetuna tästä rahojen kierrätyksestä yhteiskunnan kautta luopumisessa olisi turhien virkailijoiden väheneminen sekä sosiaalitoimessa että kelassa. Nämä ihmiset vapautuisivat oikeisiin töihin.
Molemmissa mainitsemissani asioissa tulisi tosiasiassa yhteiskunnalle sekä ensimmäisessä myös yrittäjille säästöjä. Yhteiskunnassa olevia turhia tilintarkastajia ja erilaisia viranomaisia jäisi työttömäksi, mutta siinähän sitten saataisiin sitä kaivattu koulutettua työvoimaa, joka uudelleenkoulutuksella olisi hyvin työmarkkinoiden käytettävissä.
Pahoin pelkään, että tällaisia uudistuksia ei suomessa saada aikaiseksi ja jäämme jopa uusien, vielä köyhien eu -maiden jalkoihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.