ihan kauhee ikävä sua! olisin halunnut olla sun kanssa mutta.... toi ikäero kuitenkin mua alkoi häiritsemään (19v naisen hyväksi) Haluan päästää sut vapaaksi, kokemaan elämää. Et olisi halunnut erota mutta tein sen koska mun oli pakko! Nyt sattuu enemmän kuin olisin uskonut. Ja ne kavereitteni kommentit, kauheeta! Tunnen olevani puun ja kuoren välissä. Kukaan ei kuulemma ymmärtänyt suhdettani sinuun joten nyt kukaan ei ymmärrä tuskaani. Miksi ihmisen pitäisi aina rakastua "perinteisesti".
sattuu
jätin
71186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka paljon teillä oli ikäeroa?
Teit ihan oikein.
Mikä ikäero teillä oli sitten?
Voi luoja, mä pystyn tuntemaan surusi, mutta ei, ei ei ei ei ei. Sinulla ei ollut varsinaista syytä dumpata häntä muuta kuin pelko perseessä tahdoit nuoremman naisen päästää kokeilemaan omia siipiään ja keräämään kokemuksia, koska tietysti pelkäsit ettei hän nuoresta iästä huolimatta pysty olemaan sinun kanssasi ja vakiintumaan lopullisesti? Päähäsi tuli tämä tuttu stereotypia, joka nuorista on luotu. Pitää mennä, bailata, kerätä kokemuksia ja eri ihmisiä ennenkuin voi rauhoittua.
Sinun olisi pitänyt muistaa, että jokainen on yksilönsä. Et voi yleistää jokaista kaikkien tasolle, koska kaikki nuoret eivät ole samanlaisia. Mitä luultavammin, tyttö itse olisi sinut jättänyt ja lopettanut sinun kanssa olemisen, jos olisi tarvetta kokenut muihin. Hän ehkä tahtoikin vakiintua kanssasi, joten teitköhän nyt vähän liian hätiköidyn päätöksen, jos suhteessanne ei muuta vikana ollut kuin sinun pelkosi ja se, että muka "pakosta" päästit hänet kokeilemaan omia siipiään?
Se on kaunis ele, hyvin kaunis, jos ihminen sitä itse haluaa. Mutta mitä ilmeisemmin se tyttö on tahtonut kokeilla niitä siipiään sinun kanssasi, eihän hän ole vihjaillut muista, joten suotta sinä olet häntä jättänyt? Varsinkaan, kun ikäväsi on noin kova ja erolle ei "kunnon syytä" ole ollut.
Jokainen suhde on omanlaisensa, jokainen rakastuu kehen ja miten rakastuu. Muilla ei siihen ole nokankoputtamista niin kauan kuin mennään sallituissa ikärajoissa. Joten turhaan otat paineita ystäviesi mielipiteistä. He eivät voi sanoa mitään, koska eivät ole samaa kokeneet kenties. Pidä pääsi - sinä olet sinä, teet omat valintasi, olet kenen kanssa olet. Rakkaus ei katso ikää eikä paikkaa, joten älä takerru muiden mielipiteisiin. Sinulla on omasi, sinulla on tyttösi. Ei kai ystäviesi mielipiteet ole ajaneet sinua jättämään tätä tyttörukkaa?
Tuskasi on ilmeinen, olet ollut mukana aidosti rakastavana ihmisenä, kuten tämä tyttökin, joten miksi olet pakolla pistänyt poikki? Mikään ei ole kiduttavampaa kuin "väkisin" poikki pistetty suhde ilman kunnollisempaa syytä. Siinä jää tunne, että se suhde jäi niin auki, olisi vielä niin paljon koettavaa. Sitä kelailee ja kelailee, turtuu ja turtuu. Tällaiset sydänsurut kestävät myös melko pitkään yleisesti ottaen.
Ikäerot ovat OK juttu (riippuu tietysti mielipiteistä), mutta itse olen niiden kannalla. Se on vain kahdesta ihmisestä kiinni, kuinka he sovittavat elämänsä ja arvomaailmansa yhteen. Paljon teillä muuten tosiaan on sitä ikäeroa sitten?
Jos et ihan kokonaan ole möhlinyt tuota juttua ja jos tytöllä on aitoja tunteita ollut sinua kohtaan, eivät ne ole kaikonneet. Sinä kärsit ilman syytä, voisit saada hänet takaisin.. Joten mikset ota kenties yhteyttä? Kerro peloistasi ja keskustele hänen kanssaan.. Mitä hän ajattelee ja on mieltä.
Tuli jotenkin surullinen fiilis tästä viestistäsi.
Väkisin ei olisi kannattanut lopettaa mitään, vaan kulkea ja katsoa se elämänpolku, mikä teille olisi määrätty yhdessä kuljettavaksi. Eikö sinullakin olisi parempi, kun katsoisit sen loppuun? Sitä ei ikinä tiedä, mihin elämä vie ja johdattaa, varsinkaan rakkausasioissa :)
Trust me, tiedän mitä puhun.
~Been there, ikäeroa kertyi 16vuotta ihmiseen, jonka tyhmyyksissäni päästin menemään juuri tuosta samaisesta syystä.
Miksikö kadun sitä päivää, kun päästin tämän "oman" ihmisen käsistäni?
Hän vannotti rakkauttaan minuun, ei tarvitse muita - riittää vain yksi. Hän kertoi monesti, että elämänkokemuksia ja siipiään voi koitella yhdessä minun kanssani, koska elämässä on niin paljon muutakin koettavaa kuin pelkkä seksi ja ihmissuhteet. Hänelle riittää sillä saralla vain yksi. Mutta uskoinkohan minä hölmönä sitä? En tosiaan. Ajattelin, että pidemmän päälle hän lähtee kuvioista ja poistuu kyllästyttyään, kun ei ole saanut elää sitä "villiä kauttaan", mutta ei hän ei olisi kyllästynyt. Ja mistäkö tiedän? Tästä on pauttiarallaa nyt 10vuotta. Hän oli silloin minun kanssa ollessani 18, nyt 28. Vuosi sen jälkeen kuin olimme eronneet, hän löysi uuden, jonka kanssa on tällä hetkellä naimisissa ja perustanut perheen. Upea ihminen.
Joskus ajattelen, että minä olisin juuri voinut olla tuo hänen rakastettunsa ilman typeriä stereotypioitani ja ajatusta siitä, että hänenkin pitää elää nuoruutensa ja koittaen muitakin paitsi minua.
olin ilmeisesti kirjoituksissani jotenkin epäselvä tossa ikäerossa... niin minä olen naisena 19vuotta vanhempi tätä nuorta miestä.
Eihän se vaikuta siihen mitenkään.
Vanhempi mies, nuorempi nainen.
Vanhempi nainen, nuorempi mies..
Sama se, kuitenkin. Seison kirjoitukseni takana.
- Been there
tehdä niinkuin sinusta oikealta tuntui. Olen itse seurustellut 15 vuotta nuoremman miehen kanssa, ja erosimme yhteisellä sopimuksella, koska mies halusi lapsia eikä minulla enää ollut mahdollisuutta eikä edes halua tehdä lapsia. Hänellä on nyt vaimo ja lapsia, olemme edelleen ystäviä ja tiedän, että hän vieläkin välittää minusta tosi paljon. Nyt kun erostamme on jo muutama vuosi aikaa, niin tiedän, että teimme oikein, vaikka se silloin tuntuikin pahalta. Sinäkin pääset siitä yli ajan kuluessa, iso ikäero ei ole suhteelle ainakaan plussaa, vaikka aina sanotaankin, että ikä on vain numeroita. Joskus ne numerot vaan ovat niin suuria, että on pakko ottaa ns. järki käteen ja tehdä ratkaisuja siltä pohjalta. Olen jo melkein 50 ja vaihdevuodet alkamassa, en millään enää jaksaisi nuoren viriilin miehen kanssa, joten viimeistään tässä vaiheessa joutuisin luopumaan hänestä. Olen lukenut jostakin, että max 8 vuoden ikäero ei aiheuta ongelmia, jos suhteessa muuten on kaikki hyvin.
Minä ainakin ymmärrän tuskasi, älä välitä kavereistasi, he eivät voi tietää, koska eivät ole itse sitä kokeneet. Ei tämä olisi elämää, jos aina rakastuisimme vain "sopiviin" ihmisiin. Tämäkin kokemus kasvattaa sinua ihmisenä, ja jonain päivänä olet valmis taas rakastamaan, toivottavasti enemmän omaa ikääsi lähellä olevaa ihmistä.