Olemme eronneet lähes 30v liitosta jo kolmisen vuotta sitten.Takana pitkän yhteiselon myrskyjä,iloja,rakkautta,raastavuutta, kuin myös omillaan eläviä lapsia ja lapsenlapsiakin.
Kumpikaan ei ole halunnut lähteä omaksi kokemastaan kodista. Arki on virallisen eron jälkeen aikaisempaan nähden sujunut riidattomasti ja rauhaisasti. Myös tietenkin vailla mitään keskinäistä sukupuolielämää. Sillä saralla meillä olikin aikanaan paljon ongelmia, joten kaveruus ja ystävyys ovat nyt jääneet puhtaana ja toimivana välillemme. Minulla ei ole eron jälkeen ollut uusia miehiä. Vasta nyt alan henkisesti olla siihen valmis. Miehelläni ei tätä ongelmaa ole ollut, mutta koti on hänellekin tärkein. Olemme sopineet, että yhteiseen taloomme ei ilman toisen lupaa uusia tuttavuuksia tuoda.
Kuulostaa uskomattomalta,selkeältä, ja sitähän se on ollutkin ja on edelleen.
Mutta. Nyt vanhat,ikävät tuntemukset nostavat päätään.Oikeammin - mustasukkaisuusko?epävarmuus omasta naiseudesta?
Kesäkuun alussa nimim."Eronnut mies" kirjoitti ansiokkaasti ja lohdullisesti "Viileää logiikkaa tunteille". Mutta logiikka ja tunteet samassa paketissa.. Miten tunteet saisi manipuloitua logiikan lainmukaisuuksiin? Ei mitenkään.
Vai?? Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia aiheesta.
Kumpikaan ei ole halunnut lähteä omaksi kokemastaan kodista. Arki on virallisen eron jälkeen aikaisempaan nähden sujunut riidattomasti ja rauhaisasti. Myös tietenkin vailla mitään keskinäistä sukupuolielämää. Sillä saralla meillä olikin aikanaan paljon ongelmia, joten kaveruus ja ystävyys ovat nyt jääneet puhtaana ja toimivana välillemme. Minulla ei ole eron jälkeen ollut uusia miehiä. Vasta nyt alan henkisesti olla siihen valmis. Miehelläni ei tätä ongelmaa ole ollut, mutta koti on hänellekin tärkein. Olemme sopineet, että yhteiseen taloomme ei ilman toisen lupaa uusia tuttavuuksia tuoda.
Kuulostaa uskomattomalta,selkeältä, ja sitähän se on ollutkin ja on edelleen.
Mutta. Nyt vanhat,ikävät tuntemukset nostavat päätään.Oikeammin - mustasukkaisuusko?epävarmuus omasta naiseudesta?
Kesäkuun alussa nimim."Eronnut mies" kirjoitti ansiokkaasti ja lohdullisesti "Viileää logiikkaa tunteille". Mutta logiikka ja tunteet samassa paketissa.. Miten tunteet saisi manipuloitua logiikan lainmukaisuuksiin? Ei mitenkään.
Vai?? Kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia aiheesta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...pareja, jotka erottuaan jakavat edelleen yhteisen asunnon. Mitä se sellainen on? Jotain aikuisten ihmisten ikuista kimppakämppäilyä? Veli-sisko-puuhastelua? Kykenemättömyyttä vastaamaan omillaan itsestään? Osoitus siitä, että ne kulissit ovat sittenkin kaikken tärkeimmät?
Oletteko ajatelleet miten moiseen tilanteeseen sopivat eronneiden uudet suhteet? Miltä heistä tuntuu? Puhun kokemuksesta, sillä seurustelen puolitoista vuotta sitten eronneen miehen kanssa, joka asuu edelleen ex-vaimonsa kanssa. Iso talo on myynnissä, mutta vielä mitään ei ole tapahtunut. En ole vieraillut siellä, enkä haluakaan. Tapaamiset on hoidettu luonani. Vaikka luotankin mieheen 100%, on hetkiä, jolloin en osaa pitää miestä eronneena ollenkaan ja koen olevani "toinen nainen". Tilanne on piinaava ja loukkaavakin.
Olen itse eronnut myös vuosi sitten, lapseton, joten asun yksin. Olen aina ajatellut että kakun voi joko vain syödä tai säästää. Yksin asuminen on ajoittain rankkaa, mutta myös hyvin kasvattavaa ja palkitsevaa. Vasta kun "lusikat on todella jaettu" henkinen eroprosessi pääsee kunnolla ja terveellä tavalla käyntiin.
... tuli mieleeni, että miehille on varmaan helpompaa tapailla uusia naisia tällaisessakin tilanteessa, mutta usein naiset ovat hienovireisempiä ja pystyvät keskittymään kerrallaan vain muutamiin ihmisiin. Siksikin tunnet naiseutesi loukatuksi. Olet lukittu ex-mieheesi, joka asuu edelleen luonasi. Tuskin edes näet muita miehiä.
Miehellä sen sijaan on kaikki: Lämmin kotiliesi, uusia kiehtovia naistuttavuuksia.
Olen pahoillani, jos puhun suoraan. Mutta näkökulma tämäkin.
.. ajatuksista.
Emme elä kulissia. Kaikki tietävät tilanteemme.
Mitä tulee eronneiden uusiin suhteisiin, niin ajattelen, että kun vakava sellainen tulee, niin sellaisen matkaan on helppo lähteä. Silloin vanha koti jää sille "yksimäiselle" puoliskolle.
Haluaisin jo nyt jäädä tähän yksin (olen halunnut koko ajan), mutta kun exäkin haluaa..
Ehkä lähtötilanteessa oletukseni oli, että ex kepeämmin tästä irrottautuu, mutta kun näin ei ollutkaan. Kummallakaan meistä ei ole toinen toistaan suurempaa juridista oikeutta jäädä tähän/ velvollisuutta lähteä tästä. Tietysti laittaa myyntiin vapaalle markkinoille jne, mutta kummallekin on tärkeää tämän kodin jääminen jälkipolville.
Olen mielessäni "jakanut lusikat" moneen kertaan. Ymmärrän sen konkretisoinnin mahdollistavan todellisen irrottautumisen.
Siksipä olenkin nyt niin pallo hukassa.
Muotoilen tilanteeni näin: miten työstää irrottautumista tällaisessa asetelmassa?
Mahdoton yhtälö?
.. näin!!
Pallo vielkii hukassa!
Vaikea sanoa miten etenet, mutta selvää on että miehellesi tilanne on varmasti henkisesti helpompi - ainakin jos hän on jo tapaillut muita. Itse ainakin huomasin muut miehet vasta kun exäni kanssa muutimme erilleen. Ja tuntui että sitten vasta muutkin miehet huomasivat minut.
Miehesi varmaan on tyytyväinen oloonsa - vai onko? Sinä olet tuttu ja rakas ja koti. Vaikkette enää harrastaisi seksiä, varmaan syötte yhdessä tms? Seksuaaliset tarpeensa hän voi sitten tyydyttää muualla. Eikä näistä naisista voi muuta tullakaan. Tuskin he edes pääsevät "väliinne". Osa ei ehkä haluakaan, vaan haluaa yhtälailla "kuoria kermat" - kivat hetket ilman arkea.
En epäile omaisuutenne jakoa, mutta minusta koti on ihmiset, joita siellä asuu - eivät seinät. Kaikkea hyvää sinulle!
U s k a l l a kaataa kulissit! Aloita hyvä ihminen oma elämä.
En ymmärrä ihmisiä jotka eron jälkeen edelleen roikkuvat ex:ssä!
Tästä sinun kirjoituksestasi pitäisi muidenkin ottaa oppia!
tuo sitten on muuta kuin kulissia? Olen sitä mieltä, ettei asunto kotia tee vaan ihmiset siellä asunnossa. Ette ole ihan loppuun asti ajatelleet mitä tarkoittaa "tämän talon jääminen jälkipolville". Käytännössä se menisi niin, että asutte siellä molemmat kuolemaanne asti tai ainakin toinen. Jos vain toinen jää, sen lähtevän pitäisi
lunastaa jäävän puoliskon osuus talosta. Onko siihen käytännössä mahdollisuuksia? Vai meinaatko, että lähtijä saa vain onnenpotkun peffaan, ei muuta? Paljonhan se edistäisikin irtaumista...
Sitä aina kuulee kaikenlaisia syitä miksei voi erota. Ystäväni päivitteli, että haluaisi olla naimisissa exänsä kanssa vain kauniin talon tähden! Yhdelle merkitsi aikoinaan kovin kallis vihkisormus niin paljon, ettei voinut erota sormuksen takia. Erottuaan piti vielä sitä vasemmassa nimettömässä! Vasta uusi miesystävä sai naisen laittamaan sormuksen piirongin laatikkoon... ja se oli vain sormus, jota miesystävä ihmetteli. Yhteisessä kodissa exän kanssa olisi vieläkin enemmän ihmeteltävää.
-- nimenomaa EI OLE kulissia!
Ongelma on se, että kumpikin haluaisi (ja kykenisi) lunastamaan talon itselleen.
Kulisseista olisi riemastuttavaa luopua!
Mutta tällainen tilanne??
Ongelma on siis ainoastaan kumpi saa osituksessa talon. Sopikaa että kumpikin tekee oman tarjouksen talosta "arvostuksesta" osituskirjassa suljettuun kirjekuoreen ja antaa kuoren uskotulle henkilölle. Parhaan tarjouksen antanut jää taloon asumaan ja toinen lähtee. Yksikertaistajarehellistäeikövain.
ettet vaan pääse irti kusipää miehestäsi, joka käyttää Sinua vaan hyväkseen. Tyypillistä naisten hömppää. Voisithan aloittaa ihan oman elämän,,,pelottaako.
"Kusipäämies", joka ei ole edes kusipää, ei itse päästä irti menneestä.
Ei yhtään pelota!
Olen neuvoton.
Olen itse hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja tätä on kestänyt nyt puolitoista vuotta.
Minä myönnän rehellisesti, että pelkään tulevaisuutta. Siksi en omalta osaltani halua muutosta tähän tilanteeseen. Ainut, joka todellista muutosta haluaisi on ex-mieheni uusi tyttöystävä, jolle tilanne ei tietenkään ole mieluinen.
Olen se ap-ihminen.
Hauskaa ja "hauskaa" kuulla samankaltaisesta
tilanteesta!
Olen utelias kuulemaan seuraavista asioista ja tuntemuksista:
- miksei ex-miehesi lähde, vaikka on uusi nainen?
- tunnetko edes vähän mielihyvää siitä, että uusi
nainen kokee tilanteen tukalaksi?
- jos kyllä, niin miksi?
- minkälaiset asiat sinua pelottavat?
- TUNNETKO vielä olevasi kiinni ex-miehessäsi?
- onko sinulla ollut exän jälkeen muita miehiä?
Ei ole kahta samanlaista eroa..
Jossain vaiheessa teidän on kyllä pakko aidosti erotella omaisuus. Kumpikaan ei voi aloittaa uutta elämää puhtaalta pohjalta, jos edelleen elää arkea vanhan kumppanin kanssa. Ero on syytä työstää kunnolla ja se että pystytte elämään kavereina on ihan hyvä asia, mutta vaikuttaa jo roikkumiselta ja itsenäisen elämän pelolta. Jos erosta on kulunut jo n 3 vuotta, niin nyt alkaa kyllä olla aika oikeasti ottaa elämä haltuun. Jos taloudellisesti on mahdollista molempien jäädä vanhaan asuntoon, niin joko sovitte tai arvotte (vaikka kolikolla) kumpi saa jäädä. Jos sopua ei kertakaikkiaan löydy niin sitten vaan kämppä myyntiin, niin ettei siihen jää kumpikaan.
ihminen elämä omiin käsiis ositus käyntiin ja lusikat jakoon,ja häivy...
Onko teillä sittenkin tunteita ja siteitä toisianne kohtaan?
Kumpikaan ei haittäydy tulevaisuuden epävarmuuden varaan. Tulevaisuudestahan ei tiedä ja teillä on nyt jotain toisissanne, koska sovussa pystytte elämään.
Jotenkin tuntuu, että onko ongelmana se, että vihreämpi nurmikko tai sähköisempi jännitys kiinnostaa liiton ulkopuolella. Eli tunnette kohtuullisen hyvin toisenne ja alitajuisesti haette vielä yhtä uutta mahdollisuutta. Kumpikaan ei lähde, ennenkuin on "varma" tulevaisuus tiedossa. Tämä "varma" ei ole yhtään varmempi kuitenkaan kuin nykyinen tila. Kun yhdessä olette olleet pitkän aikaa, teillä on kuitenkin välillänne "jotain", koska kumpikaan ei halua lähteä, eikä pysty tekemään ratkaisua puoleen eikä toiseen.
Mielestäni yksi ratkaisu on keskustelu, vaikka tuntuu, ettei mitään keskusteltavaa ole.
Siitä ne asiat vähenee.
Teillä on jonkin verran etäisyyttä asioihin, joka saattaa helpottaa keskustelua asioista ja näin ollen saatatte saada uusia näkökulmia ja ajatuksia toisiltanne, mitä mahdollisuutta teillä ei tunteiden sun muiden myrskyjen seassa ole ollut, ettekä ole pystyneet näkemään. Etäisyys asioihin saattaa antaa paremmin mittasuhteet ongelmille ja niiden ratkaisumahdollisuuksille.
Ehdotan (tuntematta paremmin tilannetta), että keskustelette yhdessä täysin rehellisesti ja avoimesti kaikki asiat, mitä mieleenne tulee. Tästä saattaa nousta uusi avoimuus, joka löytää asioita ja syitä, mitkä saattavat olla ihan toisenlaisia, kuin erotilanteessa ajattelitte.
Molemmat ilmeisesti ajattelee, että ero ei ole lopullinen, vaikka olette paperilla eronneet. Siteet on selvästi olemassa, lapset niistä suurimpana.
Kuitenkin avioliitto perustuu tahtoon ja uskollisuuteen toisiinsa.
Mielestäni kaipaatte vielä keskustelua ja keskinäistä sopimista. Varmaan kaikkien ilme kirkastuu, kun saatte asioita selvitettyä keskenänne.