Näyttää siltä että kaikinpuolinen syyttely pettämisen tiimoilta on kovin helppoa. Syyllisyysteemaan tuskin saadaan yksiselitteistä vastausta koskaan. Tosin kallistun kyllä siihen suuntaan, että jokainen vastaa omista teoistaan. Ja eiköhän pettäjä ole se joka syö omat sanansa ja lupauksensa, toimii selän takana tai miten ikinä se halutaankaan määritellä.
Mielenkiintoinen kysymys, mihin ns. toisena naisena haluaisin kuulla vastauksia on se, että haluaisivatko petytyt naiset saada tietää miehensä sivupoluista. Itse olen ollut toinen muutamia vuosia. Mies kärysi kerran, mutta palasi samoihin toimintakuviohin. Vei toki siinä ohessa vaimonsa vihille ja nyt kai luotani synnytyssaliin. Niin paljon kuin miehestä ihmisenä pidänkin, niin suuren hämmästyksen raja on minullakin ylittynyt. Elääkö vaimo onnellisempa (pitkässä juoksussa) kun ei asiasta mitään tiedä? Itse en osaa oikein luotettavasti asettua hänen asemaansa, koska en ole -vielä- itse joutunut petytyksi vakikumppaniksi. Niinhän voi käydä kuitenkin kenelle tahansa.
Kysymys lienee kuitenkin kannaltani sinänsä teoreettinen, koska paljastaessani miehen vaimolle, olisin itse (luottamuksen)pettäjä.
Mielenkiintoinen kysymys, mihin ns. toisena naisena haluaisin kuulla vastauksia on se, että haluaisivatko petytyt naiset saada tietää miehensä sivupoluista. Itse olen ollut toinen muutamia vuosia. Mies kärysi kerran, mutta palasi samoihin toimintakuviohin. Vei toki siinä ohessa vaimonsa vihille ja nyt kai luotani synnytyssaliin. Niin paljon kuin miehestä ihmisenä pidänkin, niin suuren hämmästyksen raja on minullakin ylittynyt. Elääkö vaimo onnellisempa (pitkässä juoksussa) kun ei asiasta mitään tiedä? Itse en osaa oikein luotettavasti asettua hänen asemaansa, koska en ole -vielä- itse joutunut petytyksi vakikumppaniksi. Niinhän voi käydä kuitenkin kenelle tahansa.
Kysymys lienee kuitenkin kannaltani sinänsä teoreettinen, koska paljastaessani miehen vaimolle, olisin itse (luottamuksen)pettäjä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olet saastainen huora.
No kyllähän on viisas heppu liikkeellä! Huora sanan merkitys näyttää hyvin olevan hanskassa ja elämä ilmeisesti rullaa hyvin eteenpäin? Kyllä nämä elämäniloiset ihmiset jaksavat aina niin myönteisesti yllättää :-)
Itsekin olen ollut toisena naisena...enää en ole, mikä johtuu välimatkasta jota on tuhansia kilometrejä, mutta tiedän, että mies yhä rakastaa minua ja haluaisi olla kanssani. Itse olisin jo päässyt hänestä yli, mutta hän jaksaa pitää yhteyttä päivä toisensa jälkeen.
Hänen vaimonsa ei tiedä asiasta ja todennäköisesti ei saa koskaan tietääkään. Hänen vaimonsa ei myöskään tiedä, että hänen miehensä ei ole pettänyt häntä pelkästään minun kanssani, mutta harrastanut myös pari yhden illan juttua. Minulle mies on kuitenkin kertonut näistä kaikista.
Pettäjien vaimot laittavat yleensä aina syyn toisten naisten niskoille. Että he ovat vietelleet heidän miehensä tieten tahtoen, välittämättä mistään muusta kuin itsestään. Itsekin varmasti haluaisin ajatella noin samassa tilanteessa; on helpompi kohdistaa viha tuntemattomaan henkilöön. Haukkumasanoja ei tarvitse säästellä, kun ne kohdistuvat henkilöön, joka ei ole itselle läheinen ja on helpompi ajatella, että toinen nainen on viekas ja pahansuopa, kuin alkaa etsimään pettämiseen johtaneita syitä omasta avioliitostaan. Ja ajatus siitä, että pettäjämiehellä voisi oikeasti olla tunteita toista naista kohtaan kuitataan tokaisemalla että toinen nainen on todellisuudessa pelkästään miehen hyväksikäytön uhri. Miten nautinollista sitten on ollut olla naimisissa naisten hyväksikäyttäjän kanssa?
Mikäli joku väittää, ettei halua tietää tulleensa petetyksi, täytyy sanoa, että olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan syitä? Itse haluaisin ehdottomasti tietää, niin paljon, kuin se minua loukkaisikin, sillä on parempi tietää totuus heti, eikä vasta kymmenien vuosien kuluttua ja tajuta silloin, että on elänyt koko elämänsä valheessa, eikä enää voi tehdä mitään uusiksi.
Mieleni tekisi kertoa miehen vaimolle suhteestamme, sillä minusta hän ansaitsee tietää, KENEN, toisin sanoen millaisen henkilön kanssa todellisuudessa on naimisissa. Mutta en kerro miehen takia, sillä en halua loukata häntä. Välitän hänestä yhä sen verran, että annan hänen tehdä omat ratkaisunsa.
Siinäpä se: arvostan miestä ystävänä joka tapauksessa, ja siitä syystä en halua pettää häntä paljastamalla. (Mies ei ole vuosiin enää sanonut rakastavansa minua vaan kehuu saavansa elämänsä parasta seksiä ;-) Olisikohan kotirintaman ongelma tällä tasolla. Ja oma rakkauskin on jo arkipäivästynyt ja muuttunut enemmän kaveruudeksi...)
Mutta mieleen on hiipinyt ajatuksia, mitä jos itselle kävisi kuten hänen vaimolleen. Että suhde rakentuu suurille valheille - syystä mistä tahansa. Minä toivoisin että joku käräyttäisi, jos miehen oma rohkeus ei riitä käsittelemään ikäviäkin asioita. Itse en ole ehdotonta tyyppiä, ja pettämiset ovat tietyissä tilanteissa anteeksiannettavia. Mutta että vuosikausien valheet. Toisaalta mitä ei tiedä, se ei satuta.
Ja valheet ja kieltämiset käsittääkseni jatkuvat -tänäänkin.
Käryn käydessä aikoinaan kuulin kaikki klassiset syytökset: huora, varattuihin miehiin sekaantuminen jne. Mutta vielä en ole kyennyt yhtäkään miestä raiskaamaan. Joten eiköhän tämä vaatinut jonkilaisten yhteistyöhalua miehen taholta, jo silloin.
Todennäköisesti jatkamme suhdettamme edelleen - ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Mutta mahdollisen vakisuhteen kanssa kyllä käyn tämänkin kokemuksen läpi. En halua löytää itseäni tämän vaimon tilanteesta.
Miksi sekaannutte varattuihin?? Eikö suomessa muka ole hyviä sinkkuja vai nautitteko tilanteesta kun varattu haluaa teitä enemmän kuin omaa vaimoaan? Tai ainakin voitte kuvitella niin.
Enkä yritä sysätä kaikkea syytä toisten naisten niskoille, mutta itse en ikinä voisi koskea varattuun naiseen vaikka sinkku olenkin. Sillä tavoinhan olen osallinen pettämisessä tai ainakin tekisin petoksen mahdolliseksi.
Suomessa on sinkkuja paljon, jotkut onnelliset ovat löytäneet toisensa, miksi yrittää pilata heidän onnensa? Kateellisuuttako vai vain puhdasta kaikennielevää itsekkyyttä?
kun aivot ovat pudonneet jalkoväliin ja klitoris toimii isoina aivoina. Voi voi suzya...
Varattu mies ei ole itsetarkoitus tai toisen naisen suuri suunnitelma. Uskon, että niin usein vain käy. Tarinoita on varmasti tuhansia ja tuhansia. Itse rakastuin aikoinaan tähän mieheen. Hän valitsi lopulta vaimonsa ja sain jäädä toiseksi naiseksi. Ja siihen rooliin olen vapaaehtoisesti jäänyt ja sopeutunut. Itsenäiselle, työorientoinuneelle naiselle ihan hyvä ratkaisu. Toki olisin aikoinaan mielellään päässyt ykköseksi ykkösen paikalle. Niin ei käynyt. Silti tämä ihmissuhde on arvokas.
Jos tapaisin vapaan miehen, joka veisi jalat alta, niin hieno juttu. Niinkään vain ei ole käynyt. Ei nämä ole niin mustavalkoisia juttuja.
Te, ketkä puhutte "sekaantumisesta" varattuun mieheen, ovatko omat ihmissuhdekokemuksenne kenties niin vähäisiä, että sen takia katselette maailmaa noin mustavalkoisesti.
Nimittäin, on olemassa naisia, joille varattujen miehien iskeminen on hupi ja harrastus, eikä se tuota heille syyllisyyttä, vaan pelkästään nautintoa ja he saavat sen avulla kohotettua heikkoa itsetuntoaan. Sitten he kehuskelevat näilläkin palsoilla saavutuksillaan. Itsekin pidän tuollaista käytöstä täysin sairaana.
Mutta on myös naisia sekä miehiä, jotka eivät koskaan edes ole suunnitelleet pettävänsä, tai olevansa kolmantena osapuolena, mutta niin vain syystä tai toisesta tapahtuu.
Kuten esimerkiksi kävi minulle. En ollut koskaan suunnitellut että aloittaisin suhteen (lyhyenkään sellaisen) varatun miehen kanssa. Minun tapauksessani hän alkoi lähestyä minua. Hän halusi puhua kanssani ja odotti minua aina saapuvaksi samoihin tilaisuuksiin, mihin oli itsekin menossa ja mikäli hän ei jonakin iltana nähnyt minua hän oli pettynyt. Aluksi olin hänelle todella vihainen hänen käytöksestään, sillä tiesin hänen olevan naimisissa ja minusta hän teki väärin.
Lopulta kuitenkin ystävystyimme lähemmin ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Suutelimmekin ensimmäisen kerran vasta tunnettuamme toisemme viikkokausia! Meillä kyse oli lähinnä molemminpuolisesta ihastuksesta, kuin pelkästä seksisuhteesta.
Toivoisinkin, että esimerkiksi nimimerkki Neurologi tajuaisi, että vaikka hän itse kuulemma tietää millaista on, kun aivot ovat pudonneet jalkoväliin ja klitoris toimii isoina aivoina, niin useat muut eivät sitä tiedä. Mutta hyvähän se on, että joku "kokenemmpi" valistaa meitä muita, vaikkakin näin vähäpätöisessä asiassa, kuin tässä.
"Hän valitsi lopulta vaimonsa ja sain jäädä toiseksi naiseksi." Siis SAIT jäädä TOISEKSI! Luultavasti petettyjen miesten vaimoille riittää se, että heidät on valittu YKKÖSEKSI, vaikkei mies kovin uskollinen olisikaan... Eivät nämä todellakaan niin mustavalkoisia juttuja ole.
Eikö sinulla, suzy muuten ole ollenkaan ylpeyttä? En nimittäin ikinä olisi kenenkään "jalkavaimo". En voisi pettää itseäni.
Niinpä. Vaimolle riittää että hän on ykkönen ja minulle riittää että olen kakkonen. Näinhän tämä on.
Tottakai olisin halunnut aikoinaan ykköseksi enkä aina ole ollut hyvä häviäjä. Mutta olen nähnyt tämän asetelman hyvät puolet ja niitä kuitenkin on.
En pidä tätä ylpeys-kysymyksenä. En petä itseäni millään tavalla. Asia on tehty minulle täysin selväksi. Minulla ei ole mahdollisuuksia ykköseksi. Mutta kuten jo sanottu, tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni näinkin. Ehkä joskus toiste jotain muuta.
normaali nainen alistu ja rupea tuollaiseen asemaan.
Jotain täytyy olla vialla - päässä?
Kumman tahansa naisen kanssa mies milläkin hetkellä on, niin SILLÄ hetkellä se nainen on hänelle YKKÖNEN ja hän kohtelee naista niinkuin tämä olisi hänen ainoansa. Voin kertoa kokemuksesta. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta niin se vain on silloin, kun rakastaa kahta yhtä aikaa! Syy, miksi mies valitsee vaimonsa on monesti rohkeuden puute, kun oman vaimon kanssa on turvallisempaa, talous jne. Avioero ei ole aina kovin yksinkertainen prosessi, varsinkin jos on lapsiankin. Mieluummin sitten pyrkii unohtamaan toisen rakkauden, niin tuskaista kuin se voikin olla.
Kiitos asiallisesta ja positiivisesta kommentista!
Uskon, että asia on omassakin suhteessani jotakuinkin näin. Olen ykkönen silloin harvoin kun hän on kanssani. Meille kummallekin nämä hetket antavat elämänenergiaa ja siksi haluamme jatkaa.
Ja vaikka näissä keskusteluissa miesten asema jää pitkälti käsittelemättä tai heidät nähdään toisarvoisena koko pettämiskuviossa (=syyllisyydestä vapautettuja, jotka luonnollisesti saavat käyttää omaksi hyväkseen toisia naisia, jos sellaisia käyttöön tarjoutuu...), suurin osa toisia naisia pitävistä miehistä lienee ihan tavallisia, tuntevia yksilöitä. Ei tilanne ole heillekään helppo, ja he ottavat elämäänsä stressaavaa riskiä. Aina voi palaa, vaikka todennäköisyydet olisivat pienet. Mutta joku ajaa... Jolloin suhteella täytyy olla jotain merkitystä myös miehelle.
Elämä kun ei ole ala-asteen matematiikkaa, jolloin jokainen yhtälö on vielä helppo ja ratkaistavissa.
Ei minua kukaan alista toiseksi naiseksi. Enkä alistu mielessäni toiseksi naiseksi. Olen ylpeästi hänen toisensa. Tiedän ja tunnen tilanteen plussat ja miinukset. Ja plussia on enemmän. Ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Oma vapaudentarpeeni ja toisen ihmisen kaipuu ovat suht hyvässä balanssissa.
Ehkä en ole sitten ihan normaali - noin tilastollisena keskiarvona. Niin, ja järki voittaa harvoin tunteen.
"Kumman tahansa naisen kanssa mies milläkin hetkellä on, niin SILLÄ hetkellä se nainen on hänelle YKKÖNEN ja hän kohtelee naista niinkuin tämä olisi hänen ainoansa."
näin ajattelee, sillä heittää päästä.
on valittu ykköseksi siinä vaiheessa, kun naimisiin on menty. Yleensä se taitaa vain olla niin, ettei erota sen takia, koska uusi suhde kuitenkin vähän väljähtyy, tulee taas uusi nainen jne. Eli ollaan siksi naimisissa, että se on järkevää, ei sen takia, ettei ole "rohkeutta" erota.
Tilastolliset keskiarvot ovat vain keskiarvoja.
Itse olen ollut vapaasti avioliitossa vuosikausia, koska olen vapaudenhaluinen! Se ei tarkoita sitä, että minulla ja miehelläni olisi kokoajan rinnakkaissuhteita, ei sinnepäinkään, mutta yksinkertaisesti sanottuna toimimme enemmän yksilöinä kuin parina.
Olemme myös ihmisinä niin erilaisia, että välillä kummastuttaa miten olemme saaneet aikaiseksi kelpo parisuhteen lähes "tuosta noin vaan", sen enempää yrittämättä.
Sen verran elämä kyllä koettelee, että ainakin omalla kohdallani järki voittaa tunteet. Jos on taipumusta ihastua todella erilaisiin miehiin (joiden ikäjakaumakin parikymppisestä viisikymppiseen..), mahtuu joukkoon aivan toivottomiakin tapauksia! Kun tietää mitä ei halua, mutta sellaiseen juuri ihastuu niin eihän siinä voi muuta kuin ajatella järkevästi!
Miehet eivät osaa käsitellä miesten pettämistä, painavat sen villasella, mutta jestas sentään jos oma vaimo pettää. Sepä vasta ongelma.
Haluaisin toki tietää tultuani petetyksi, mutta en ns. toiselta naiselta.
Ei ole reilua odottaa, että toinen nainen raportoisi vaimolle ja näin ollen sotkua tulisi enemmän ja useampien henkilöiden välille.
Kyllä pettämisen merkit kumppanissa huomaa ja jos uskaltaa huomata. Sen jälkeen kyllä halutessaan saa tilanteen myös selville. Vanhan sananlaskun mukaan "kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti."
Usein on myös niin,että "mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure."
Eikä syyllisiä kannata kaukaa etsiä... jos syyllistä onkaan. Ja lapsellista on kuvitella, että miestä väkisin vietellään... eikö se ole niin, että miestä ei voi raiskata...
Totta, en voi tehdä tietämisen päätöstä hänen vaimonsa puolesta - joten pysyn hiljaa. On ehkä hänen tietoinen valintansa olla näkemättä merkkejä. Tosin tässä tilanteessa asian hieman kikkiseksi tekee se, että mies pystyy (käsittääkseni) vetämään kotona ns. täydellisen aviomiehen roolia kerrasta-poikki-moraalin menttaliteetilla. Tosin periaate koskee vain käytännössä vaimoa...
Miehen ja minun suhde ei ole rakkautta - ainakaan miehen puolelta, joten hän pystyy hyvin henkisesti tipauttamaan minut "harrastus-kategoriaan". Mutta pettäminen on pettämistä, käänteli sitä sitten miten tahansa.
Mutta silti he voivat olla perheenä onnellinen ja mies jaksaa paremmin kun saa haluamansa seksin sivusuhteesta. Kaikki ehkä loppujen lopuksi ok. Ehkä vanhempana naisena olen vain... vapautuneempi seksailija :-)
naisena olet katkerampi ja kyynisempi, kun olet haaskannut aikaasi toisen omaan, jolta et ole saanut muuta kuin seksiä, sitäkin miehen ehdoilla.
...että olisin kovin katkera. Ja toivottavasti en ainakaan hirveän kyyninen. Tottakai, kumpiakin fiiliksiä on ollut. Muttei niinkään miestä kohtaan. Hän on rehellisesti valinnut oman rakkaansa ja that's it. Enkä missään nimessä ole haaskannut aikaani hänen kanssaan. Päinvastoin. Upea elämänkokemus vaikka välillä ajoittain suhteellisen rankkaa. Mutta usko tai älä - olen saanut ystävän. Joka toivottavasti kantaa vielä kun seksi hiipuu...
Ystävättäreni kertoi juuri miehestä, jonka kanssa hän oli aikoinaan naimisissa ollessaan pettänyt. Mies oli löytänyt uuden "elämänsä" naisen, joka odotti tälle lasta. Ongelma vaan oli, että mies edelleen halusi ystävättäreni kanssa salaista suhdetta. Johan nimittäin pomppasi ystävättärelläni. Tosi LOW-temppu. Hänpä toimen naisena soitti tälle odottavalle naiselle, ja kertoi mitä hänen miehensä tekee hänen selkänsä takana. No... arvata saattaa, ettei siitä hyvää käynyt. Suhde meni poikki ja lapsi jäi vaille perheenisää, ja ystävättereni sai kuulla olevansa pahinkin perheen rikkoja ja muuta vastaavaa. Vaan eipä ole mies sen jälkeen ottanut enää yhteyttä suhteen merkeissä...
Sanottakoon vielä ystävättäreni mielipide pettämisestä: ei enää koskaan, ja jos hänen kumppaninsa (joka en ole siis minä :) pettäisi, hän haluaisi saada sen tietää mahdollisimman pian - mieluummin pettäjältä, mutta jos siitä ei ole kertojaksi niin sitten siltä kolmannelta osapuolelta. Ja oma kantani on myös kolmantena pyöränä olleena, että jos kertoisin, niin kertoisin niin, että antaisin petetyn ymmärtää että hänen kumppanillaan saattaa olla jotain vipinää. Miksi sitten en kerro? Minulla on paljon tunteita tätä "petturia" kohti. Jos tunteet kuolee, niin ehkä sitten...ehkä.
Ajatelkaa sitä, miten naurettavaksi pettäjä tekee oman puolisonsa tilanteissa joissa muut tietävät mitä tapahtuu, mutta puoliso on tästä autuaan tietämätön.
Jos ei sitä vertaa arvosta puolisoaan että pitäsi tätä edes tasavertaisena esim. yhteisten ystävien kanssa, niin kyllä olisi aika katsoa peiliin ja miettiä sitä että jos samaa tehtäisiin itseä kohtaan.
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos kerran on ns. luvattomilla poluilla seikkaillut, pitää olla myös rohkeutta kantaa siitä vastuu ja kertoa se. Minä olen aikanaan saanut kuulla tyttökavereiltani entisen mieheni seikkailuista, mutta hyvä kun sain tietää. Eipä sen puoleen, ei mies kyllä kieltänyt tekosiaan, kun sitten silmästä silmään häneltä siitä kysyin. Olen valmis antamaan anteeksi aika paljon, jos toinen avoimesti kertoisi mitä on tullut tehtyä. Se rehellisyys juuri kertoo toisen ihmisen arvostuksesta.
tekee kenet naurettavaksi? Mielestäni pettäjä tekee itsensä naurettavaksi jos nauraa pitää...