Meillä meni yht'äkkiä ennen lomamatkaa kaukoitään sukset totaalisesti ristiin. Olimme ennen suunnitelleet reissua jo pitemmän aikaa, kunnes jouduin jälleen kerran hämmästymään mieheni salaisia toimia.
Kesäkuussa myimme pienen osakesäästömme ja rahaa piti olla reissuun lasten kanssa hyvin. Nyt heinäkuussa, kun matkan maksu koitti, mieheni olikin pistänyt 14000 euroa kuulemma laskuihin ja ruokaan! Hän ytimekkäästi ilmoitti, että lähtee kyllä mielellään kanssani matkaan, mutta rahaa ei ole ja minun pitäisi nyt maksaa matka sekä ottaa perheelle käyttörahat. Olin aivan puulla päähän lyöty ja sanoin, että ei todella käy, jonka jälkeen mieheni sanoi, että olen ahne paska, moukka ja rahvas (minulla on alemman korkea-asteen koulutus ja hänellä kansakoulu). Tämän jälkeen keskustelumme on ollut vähäistä ja jäätävää.
Edellä esitetty episodi ei tietenkään ole ainut epäluottamusta aiheuttanut asia kohta 20-vuotta kestäneessä liitossame, mutta kertoo jotain. Nyt en ole varma enää matkan suhteen, jätänkö ukon rannalle ja lähden lasten kanssa reissuun. Antakaa järkeviä vinkkejä!
Vielä liitostamme sen verran, että elämä on vuosien saatossa ollut todella huopaamista ja soutamista ja paljon olen joutunut venymään ja joustamaan. Usein mieheni on ruikuttanut minulta apua, jos omat rahat eivät ole riittäneet (hän on yritäjä?). Perherauhan takia olen joutunut ostamaan jopa jääkaappipakastin yhdistelmän erääseen projektiin, kun omat ja firman rahat olivat menneet pikkasen sekaisin. Monta autoa olen myös joutunut ostamaan, koska hänellä ei ole luottotietoja ollut moneen vuoteen. Autoiksi ei todellakaan ole kelvanneet kaikista halvimmat autot.
Nyt minulla alkaa olla pinna aika kireällä elämämme takia, vaikkakin minulla on kaksi ihanaa lasta ja mukavat työkaverit. Oma henkilökohtainen elämäni muuten on reilassa asiat luistaa, mutta avioliitto on lievästi sanottuna aika syvältä!
Kesäkuussa myimme pienen osakesäästömme ja rahaa piti olla reissuun lasten kanssa hyvin. Nyt heinäkuussa, kun matkan maksu koitti, mieheni olikin pistänyt 14000 euroa kuulemma laskuihin ja ruokaan! Hän ytimekkäästi ilmoitti, että lähtee kyllä mielellään kanssani matkaan, mutta rahaa ei ole ja minun pitäisi nyt maksaa matka sekä ottaa perheelle käyttörahat. Olin aivan puulla päähän lyöty ja sanoin, että ei todella käy, jonka jälkeen mieheni sanoi, että olen ahne paska, moukka ja rahvas (minulla on alemman korkea-asteen koulutus ja hänellä kansakoulu). Tämän jälkeen keskustelumme on ollut vähäistä ja jäätävää.
Edellä esitetty episodi ei tietenkään ole ainut epäluottamusta aiheuttanut asia kohta 20-vuotta kestäneessä liitossame, mutta kertoo jotain. Nyt en ole varma enää matkan suhteen, jätänkö ukon rannalle ja lähden lasten kanssa reissuun. Antakaa järkeviä vinkkejä!
Vielä liitostamme sen verran, että elämä on vuosien saatossa ollut todella huopaamista ja soutamista ja paljon olen joutunut venymään ja joustamaan. Usein mieheni on ruikuttanut minulta apua, jos omat rahat eivät ole riittäneet (hän on yritäjä?). Perherauhan takia olen joutunut ostamaan jopa jääkaappipakastin yhdistelmän erääseen projektiin, kun omat ja firman rahat olivat menneet pikkasen sekaisin. Monta autoa olen myös joutunut ostamaan, koska hänellä ei ole luottotietoja ollut moneen vuoteen. Autoiksi ei todellakaan ole kelvanneet kaikista halvimmat autot.
Nyt minulla alkaa olla pinna aika kireällä elämämme takia, vaikkakin minulla on kaksi ihanaa lasta ja mukavat työkaverit. Oma henkilökohtainen elämäni muuten on reilassa asiat luistaa, mutta avioliitto on lievästi sanottuna aika syvältä!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Otat jalat alle ja pian!
Ukkosi kusettaa sua mennen tullen, ties mihin syytää rahoja(si). ja tuo ei tule loppumaan, pahenee vaan vuosien myötä jos annat periksi ja syydät rahojasi sille! ja kohta olette velkahelvetissä molemmat.
Meillä vähän sama tilanne paitti noin isoista rahoista ei kyse. ukon rahat aina loppu, luottotiedot menneet. yrittää viedä meikän rahat vaikka olen pienituloisempi. näin ollut vuosia, mutta kohta se loppuu (olen eroamassa).
Kuullostaa niin tutulta, erosin kyllä, mutta en vain jaksanut enää tapella omistani, eli erossa hävisin ihan mukavasti. Miehen autolainoja tullut maksettua useampaankin kertaan, mutta nehän unohtuu, kun ei mitään paperille laita. Nyt onneksi eronnut olen ja voin vastata vain omista asioistani (sekä lasten). Huvittavaa, kun naisia yleisesti pidetään ahneina osapuolina....
Niin naisia on yleisesti pidetty ahneina, joten en osannut edes varoa, kun mieheni salakavalasti laittoi minut maksajaksi. Avioliitto tuli minulle kalliiksi. Esim. avioliittomme aikana minä olin maksanut suurimman osan laskuista ja kaikki kotitalousmenot.
Eräänä päivänä mies sitten ilmoitti, että hänellä on uusi nainen, tuonkin suhteen hän oli aloittanut kaikessa hiljaisuudessa.
täällä kans yks aikuinen nainen, ja ukko kans maksatti kaiken maailman osamaksuja ihan yhellä lailla, samoin isoa vuokraa maksoin ja ihan kaikkea. kuitenkin sitten omi kaiken olennaisen erossa eikä ees häpeä. kehtaa vielä sanoa että välittää. kai arvelee että mun on pakko mennä takasin. eipä satu onnaamaan.
on semmonen tuhlari että oksat pois. luonteelta semmonen ettei pidä muita juuri minään, itteä kehuu, alistaja, manipuloija, ei myönnä omia virheitä, materialisti ja työ ei maita. velkaa on valitettavasti yhteistä ja toivottavasti ei pilaa sitäkin hommaa, kun ei voi ottaa siitäkään kunniaa että asia yleensä hoidossa.
talous paremmassa kunnossa nyt kuin avioliiton aikana ja nyt on kontrolli täysin omissa näpeissä kaikesta
elämä aina persaukisen tai velkaisen yrittäjän rinnalla ei ole herkkua. En ole ehkä maailman romanttisin ihminen, mutta kyllä parisuhteessa täytyisi tuntea itsensä ihmiseksi, vaimoksi ja vähän vielä rakkaaksikin sellaisiksi.
Jätät miehen kotiin miettimään asioita (tai mitä tahansa) ja lähdet lasten kanssa reissuun. Kyllä se tympeää kotielämää ehtii vielä hyvin matkan jälkeenkin viettämään...
... kummallista kohellusta! Mihin ruoka- ym.laskuihin on huvennut 14000? Ja vielä suostumus päälle olla mukana yhteisessä reissussa, vailla omaa taloudellista panosta.
Tietty asetelma toinen, mikäli toisin olisi sovittu. Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että noin puolihuolimattomalla meiningillä taloudellisuuteen littyvät asiat "sutjautuisivat". Tuntuuko sinusta tilanteesi reilulta ja lomafiiliksiä kohentavalta?
mullekin uuden auton. Meillä tuli ero keväällä ja nyt joudun tulemaan ensi kesään asti toimeen Caddy Pick-upilla. Siihen ei kolmea lasta voi tunkea puhumattakaan kahdesta koirasta.
Ei vaan otan osaa. Ukollasi taitaa olla jonkin sorttinen luonnehäiriö?
Laita se ukkos kävelemään ja lähde lasten kanss lomalle.Itsellä sama juttu edessä sillä erolla että lähdemme myös matkalle lasten kanssa ja ero on edessä mut lapsille ei oo vielä kerrottu.Minkä ikäset lapset teill on?
Eikö matkalle lähteminen yhdessä ole jotenkin kurjaa, jos ero on eressä? Itsestä tuntuisi jotenkin valheelliselta varmaan, en tiedä. Kun itse erosin oli myös kesäksi matka varattu, mutta lähdin sinne lasten kanssa, jotenkin vain tuntui hullulta ajatus yhdessä lähtemisestä. Ymmärrän kyllä, että lasten kannalta ehkä pehmeämpää....
lasten kanssa ja jätä ukko kotia mököttämään! ja jos todella siltä tuntuu ettet enää jaksa ukkoasi,niin mikä estää jättämästä??
yrittäjänä ei voi toimia,jos on luottotiedot menny,koska ei sinuun luota kukaan, et voi firmaasi ostaa välttämättömiäkään menoja,kukaan ei anna sulle tavaraa kun ei tiedä saako rahojaan koskaan Kuinka sinä menet firmaan ostaa tavaraa,miten selitätte verottajalle mistä rahat tullu,firman kuuluu toimia omillaan ,kai ukollas on kirjanpitäjä,koska hän on kirjanpitovelvollinen ja maksaa alvit ja muut velvoitteet.Olet ihan yhtälailla liemessä ukkos firman kaa kuin sekin.Eron tultua ukkos netto-omaisuus voi olla puhdas 0 niin joudut sille maksaa paljon tasinkoa,niin erosta ei jää sullekaan mitään.....
toimia yrittäjänä ilman luottotietojakin, mutta se vaatii aikamoisia ponnisteluja.
Ap:lle; ellei teillä ole avioehtoa ja eroat, niin realisoi ihmeessä omaisuuttasi; turhat rahat sijoituksista käyttöön yms. Ihan turha niitä on miehen velkojillekaan jaella.
Kyllä voi pyörittää yritystä vaik on luottotiedot menny ne on voinnu mennä yrityksen perustamisen jälkeen, tavaraakin saa mut harvemmin laskulla vaan ne pitää maksaa käteisellä. Eri juttu on sit jos jätät verot ja alv maksamatta, ne laittaa laput luukulle.
järkee on pyörittää konkurssi kypsää yritystä,velkaa vaan tulee lisää,kantsis lopettaa ennenkö menee kaikki,ja mennä palkka töihin.Lopettakaa se toimitusjohtaja leikki.....
konkurssiyritystä ei voikaan/kannatakaan pyörittää, täytyy perustaa uusi - jonkun muun kuin omiin nimiin. Ainakin jos on sattunut olemaan firman lainoissa omavelkainen takaus.
Vain harva yritys ottaa työntekijän, jolla on merkintä luottotiedoissa: Laskee motivaatiota näet. Joten lopetahan puheet toimitusjohtajan leikistä... Tämä on kuoliaaksi vaiettu asia sitten 90-luvun alun laman jälkeen. Kuten mieheni myös hänen ystäväpiirinsä koostui silloin yrittäjistä. Olisikohan yhdeksän tuttua firmaa ajautunut tuolloin konkurssiin. Kaikkien avioliitot päättyivät myös eroon paitsi meidän. Nyt kun ajattelen, olisi meidänkin pitänyt erota. Jo silloin. Kaikkien kaveruus-/bisneskumppanuussuhteet päättyivät "eroon". Hyvin harvat ystävät jäivät; kuka haluaa ystävän, joka on jatkuvasti persaukinen, kun makselee velkoja siitä, että on tehnyt viimeiset vuodet 24h/vrk töitä?
...jäädä koti-isäksi?Näyttää olevan kallista tuo firman pito!
Joopa, ymmärrän mistä puhut.
Siis vaikka tähän kaikki vastanneet ovat olleet naisia niin täällä sitten se vastakkainen sukupuoli puhuu.
Eli about 10v aviossa ja voin todeta että omaa rahaa ei ole minulla ollut koko aikana.
Kaikki mitä saan kotiin kannettua on mennyt vaimon vuoksi asunnon yms- yhteisien menojen maksuun.
Nyt on tilanne se että maksan vastikkeet, koko asuntolainan, kaiken elämisen jne. kun ei vaimolla ole tuloja enää oikeastaan ollenkaan.
Vaimo on velkaantunut minulle aiheen aloittajan mainitsemaan summaan verrattuna moninkertaisesti. Korostan että yhteistä tiliä tai muutakaan taloutta meillä ei ole koskaan ollut. Aina kun niistä veloista puhun tulee kommentti että avioliittolaissa sanotaan et kaikki maksetaan yhdessä. Joopa.
Eli mitäpä tässä tekemään? Rahan kautta rakkaus on kuollut kun tyhmänä yritin korjata taloudellista tilannetta tekemällä hulluna duunia ja luulin että olin jotenkin vähäinen ja kyvytön elättämään perhettä.
Taitaa mennä kohta eron puolelle. Jätin viimeinkin tämän kuun asuntolainanlyhennyksen maksamatta kokonaan. Ei jaksa enää. Haluan itse tienaamallani rahalla tehdä minäkin joskus jotain.
takii oot menny avioon tollasen tyhjäntoimittajan kaa,oma vikas,luulis sitä jo seurustelu vaiheessa huomaavan toisen luuserimaisuuden ja sitte kitistään täällä omaa tyhmyyttä....
itelles korkeakoulutteua miestä ,kuin otit luuserin,erossa et saa tasinkona kun velkaa..voi voi