Hei,
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa viime kesästä lähtien. Alku meni hyvin. Asumme eri paikkakunnilla ja siksi tapaamisemme rajoittuvatkin lähinnä viikonloppuihin.
Nyt on alkanut rasittaa eräs seikka. Minua ärsyttää se, että viikolla voi mennä parikin päivää että hänestä ei kuulu mitään. Puhuminen puhelimessa on myös ERITTÄIN kankeaa. Tekstareita on turha odotella. Jos niitä tulee ne ovat sellaisia että voisin ne saada ihan hyvin joltakin kaveriltanikin. Kaipaan huomionosoituksia, hellyttelyä ja ylipäätänsä tietoa siitä hän muistaa olemassaoloni myös viikolla. Messengeri ja mailit ovat myös osoittautuneet kankeiksi yhteydenpitovälineiksi meillä.
Viikonloppuisin kun tapaamme meillä on kyllä yhdessä sitten mukavaa. Hän tekee kovasti yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, huomioi minua jne. Voiko olla että tämä hiljaiselo viikolla johtuu siitä että kaikki eivät osaa kommunikoida luontevasti puhelimessa tai jotain? Täytyy sanoa että itseltä on lopahtanut mielenkiinto lähetellä söpöilytekstareita ja soitella "ei mulla mitään asiaa ollu, mut aattelin sua"-puheluita. Tämä on vaikuttanut myös omaan mielialaani koskien kyseistä suhdetta.
Ovatko entiset poikakystäväni sitten olleet ylitsepääsemättömiä romantikkoja? Sellainen olen minäkin ja tuntuu että kuihdun kaiken romanttisen höpsötyksen puutteeseen. Olen tottunut hyvin erilaiseen seurusteluun. Tiedän, ihmiset ovat erilaisia, mutta silti...
Ajatuksia, kokemuksia?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa viime kesästä lähtien. Alku meni hyvin. Asumme eri paikkakunnilla ja siksi tapaamisemme rajoittuvatkin lähinnä viikonloppuihin.
Nyt on alkanut rasittaa eräs seikka. Minua ärsyttää se, että viikolla voi mennä parikin päivää että hänestä ei kuulu mitään. Puhuminen puhelimessa on myös ERITTÄIN kankeaa. Tekstareita on turha odotella. Jos niitä tulee ne ovat sellaisia että voisin ne saada ihan hyvin joltakin kaveriltanikin. Kaipaan huomionosoituksia, hellyttelyä ja ylipäätänsä tietoa siitä hän muistaa olemassaoloni myös viikolla. Messengeri ja mailit ovat myös osoittautuneet kankeiksi yhteydenpitovälineiksi meillä.
Viikonloppuisin kun tapaamme meillä on kyllä yhdessä sitten mukavaa. Hän tekee kovasti yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, huomioi minua jne. Voiko olla että tämä hiljaiselo viikolla johtuu siitä että kaikki eivät osaa kommunikoida luontevasti puhelimessa tai jotain? Täytyy sanoa että itseltä on lopahtanut mielenkiinto lähetellä söpöilytekstareita ja soitella "ei mulla mitään asiaa ollu, mut aattelin sua"-puheluita. Tämä on vaikuttanut myös omaan mielialaani koskien kyseistä suhdetta.
Ovatko entiset poikakystäväni sitten olleet ylitsepääsemättömiä romantikkoja? Sellainen olen minäkin ja tuntuu että kuihdun kaiken romanttisen höpsötyksen puutteeseen. Olen tottunut hyvin erilaiseen seurusteluun. Tiedän, ihmiset ovat erilaisia, mutta silti...
Ajatuksia, kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että pitää etäisyyttä viikolla, kuka sitä jäytävää ikävää haluaisi? Joku 200 euron puhelinlaskukin hillitsee tekstailua ;-)
nimimerkki "entinen romantikko"
Olen 35v. mies ja asun ulkomailla.En oikein pidä näistä täkäläisisistä nais ihmisistä,joten etäsuhteet ovat tulleet väkisinkin tutuiksi.
Pidän kovasti tästä nykyisestä ihastuksestani,mutta minulta ei puhelimessa lörpöttely,varsinkaan päivittäin onnistu sitten millään.
On kyllä tullut palautetta,että saisi kuulua useammin,on vain kovin vaikeaa keksiä mitään romanttista sanottavaa,jos en näe kumppaniani.
Tämä ei tarkoita,että en välitä pitää yhteyttä,tai että pitäisin häntä yhdentekevänä.
Meillä oli aivan samanlaista, mieheni ei ollut eikä ole vieläkään mikään romantikko...mutta täytyy sanoa että tässä viimeisten 6 vuoden aikana hän on "lämmennyt"...
Meillä oli etäsuhde 2 vuoden ajan...välimatkaa oli 300 km mutta jokainen viikonloppu tavattiin. Mä olen romantikko ollut aina, suukottelen todella paljon ja halailen. Mieheni mielestä se oli outoa koska hän ei ollut tottunut siihen. Voi olla myös ettei sinunkaan poikakaverisi ole tottunut rustailemaan kauniita sanoja tai vastaavia kännykkään joten ei niitä voi vaatiakaan. Meillä mies ei myös pahemmin viikkoisin ilmoitellut itsestään mitään, minä kyllä tein sitä hänenkin puolestaan. Mutta sitten mua lakoi kypsyttää se että minä aina tekstailin mutta hän ei...joten tein itsekin lakon. Vaikka tapailimmekin viikonloppuisin jätein nämä rakkaudenluritukset viikkoisin pois ja sitten alkoikin tapahtua. Kun minusta ei kuulunut mitään moneen päivään, hän alkoi ottaa yhteyksiä. Ja sitten niitä yhteyksiä alkoikin tulla koko ajan enemmän jne. Joten tee sinäkin tauko...älä kirjoita tai soita, kyllä siellä toisessa päässä aletaan hetken päästä ihmettelemään mitä on tapahtunut. Ehkä hän ymmärtäisi millaista on olla toisessa päässä kuulematta mitään toisesta...
Suosittelen! Älä anna itsestäsi näin alussa liian itsestäänselvää kuvaa, paras keino on tuo mainitsemani asia...
ps. kun pari vuotta oltiin vietetty etäsuhdetta, minä en milloinkaan tehnyt aloitetta yhteenmuuttamisesta. Hän alkoi itse ehdotella ja tässä sitä nyt ollaan, yhdessä ja erittäin onnellisina. :-)
tätä olen minäkin käyttänyt :)) Opin kai edellisestä suhteesta, ettei miestä saa liikaa pommittaa. Hän se on joka useimmin soittaa, sanoo joskus et miks mä en juuri koskaan soita :)) Mies on saalistaja. Onnea suhteellenne!