Vaikka osoitinkin kysymykseni miehille, otan mieluusti vastaan neuvoja myös kokeneemmilta naisilta :)
Ongelmanani on se, että poikaystäväni on alkanut pitää minua ja parisuhdettamme totaalisena itsestäänselvyytenä.
Olen 26-vuotias, poikaystäväni on 24. Olemme seurustelleet vuoden, joista oman opiskeluvaihtoni vuoksi viimeiset 5 kk kaukosuhteessa eri maissa (muuttuu taas syksyn tullen lähisuhteeksi). Jo nyt minusta tuntuu, että poikaystäväni pitää minua täysin itsestäänselvänä osana elämäänsä ja se on alkanut häiritä todella pahasti.
Tämä kaikki näkyy ihan jokapäiväisellä tasolla, sillä pidämme yhteyttä päivittäin. Itse olen hyvin kiinnostunut hänen elämästään kotona. Mitä hän on puuhaillut ja miten hänellä menee. Hänelle tämä on monesti liikaa; toteaa, että minulla ei ole oikeutta kysellä ja hänellä ei velvollisuutta kertoa. Hän puolestaan ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni täällä, jonka koen jotenkin outona. Hän ei koskana kysele, mitä olen tehnyt ja mitä kuuluu. Ei koskaan ole osoittanut mitään kiinnostusta siihen, kenen kanssa täällä aikaani vietän ja millaisia tyyppejä olen ylipäänsä tavannut. Itselleni aiemmissa parisuhteissa terve pieni mustasukkaisuus on aina merkinnyt myös välittämistä, mutta hänellä ei tällaisia tuntemuksia tunnu olevan lainkaan. Voin kertoa hänelle ihan mitä tahansa, eikä se koskaan herätä reaktioita.
Tämä on mielestäni ongelma suhteessamme, koska minusta tuntuu, että hän ottaa rakkauteni niin itsestäänselvänä asiana, ettei edes voisi kuvitella että kukaan voisi sitä häneltä viedä. Itselleni on aina ollut tärkeää, ettei mikään ole itsestäänselvää, vaan parisuhteenkin pysyvyyden eteen on nähtävä vaivaa. Lisäksi kyseenalaistan hänen tunteensa minua kohtaan, koska vaikka tekisin mitä, on kaikki hänelle aina vain ok.
Miehet, miten teiltä saa pasmat sekaisin? Mitä pitäisi tehdä, että poikaystäväni tuntisi edes pienen piston sydämessään ja tajuaisi, etten olekaan itsestäänselvyys?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Ongelmanani on se, että poikaystäväni on alkanut pitää minua ja parisuhdettamme totaalisena itsestäänselvyytenä.
Olen 26-vuotias, poikaystäväni on 24. Olemme seurustelleet vuoden, joista oman opiskeluvaihtoni vuoksi viimeiset 5 kk kaukosuhteessa eri maissa (muuttuu taas syksyn tullen lähisuhteeksi). Jo nyt minusta tuntuu, että poikaystäväni pitää minua täysin itsestäänselvänä osana elämäänsä ja se on alkanut häiritä todella pahasti.
Tämä kaikki näkyy ihan jokapäiväisellä tasolla, sillä pidämme yhteyttä päivittäin. Itse olen hyvin kiinnostunut hänen elämästään kotona. Mitä hän on puuhaillut ja miten hänellä menee. Hänelle tämä on monesti liikaa; toteaa, että minulla ei ole oikeutta kysellä ja hänellä ei velvollisuutta kertoa. Hän puolestaan ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minun elämästäni täällä, jonka koen jotenkin outona. Hän ei koskana kysele, mitä olen tehnyt ja mitä kuuluu. Ei koskaan ole osoittanut mitään kiinnostusta siihen, kenen kanssa täällä aikaani vietän ja millaisia tyyppejä olen ylipäänsä tavannut. Itselleni aiemmissa parisuhteissa terve pieni mustasukkaisuus on aina merkinnyt myös välittämistä, mutta hänellä ei tällaisia tuntemuksia tunnu olevan lainkaan. Voin kertoa hänelle ihan mitä tahansa, eikä se koskaan herätä reaktioita.
Tämä on mielestäni ongelma suhteessamme, koska minusta tuntuu, että hän ottaa rakkauteni niin itsestäänselvänä asiana, ettei edes voisi kuvitella että kukaan voisi sitä häneltä viedä. Itselleni on aina ollut tärkeää, ettei mikään ole itsestäänselvää, vaan parisuhteenkin pysyvyyden eteen on nähtävä vaivaa. Lisäksi kyseenalaistan hänen tunteensa minua kohtaan, koska vaikka tekisin mitä, on kaikki hänelle aina vain ok.
Miehet, miten teiltä saa pasmat sekaisin? Mitä pitäisi tehdä, että poikaystäväni tuntisi edes pienen piston sydämessään ja tajuaisi, etten olekaan itsestäänselvyys?
Asiallisia vastauksia kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko varma, että hän pitää sinua nimenomaan itsestäänselvyytenä? Itsestäänselvyys ei lähde vaihtoon pois toisen luota. Itsestäänselvyys ei kerjää huomiota ja testaa toisen välittämistä tekemällä temppuja, jotta saisi pasmat sekaisin.
Miehesi on voinut tulkita, että vaihto on hyvä keino ottaa pehmeä ero. Että petät siellä kuitenkin, jolloin ei kannata kuunnella satuja miten hyvin menee ja kuinka kaipaa. Voihan hän jo olla alkanut hakea uutta suhdetta, eikä vastaavasti halua kuulla sinun seikkailuistasi.
Vuoden seurustelu ei varsinaisesti ole sellainen vakiintunut suhde, jonka voisi olettaa kestävän noin pitkän ajan kaukona.
En tiedä mitä voi tosta sanoa. Itse aina pidän yhteyttä ja haluan tiedä vähän mitä on tullut tehtyä. Ei se koskaan ole häiritsevä paitsi jos menee semmoseen epäileviin kysymyksiin koko ajan.
Joko kyselet liian paljon epäileviä kysymyksiä tai sitten sillä voi olla jotain piilottava, tiedät ehkä itse sitten.
vaikea sanoa mutta voin kertoa että itse olin samassa tilanteessa jokin aika sitten kun olin jonkin aikaa ulkomailla. Pidettiin yhteyttä päivittäin mutta asiat olivat "Hyvää päivää ja satelee" tasolla. Ei juurikaan mitä mulle kuuluu tai onko kaikki hyvin. Takaisin tullessa se sitten selvisi. Eroa oli suunnitellut ja vähän jo päättänyt sen tehdäkin... takana kuitenkin pitkä suhde ja paljon hienoja hetkiä. Itse olin kuitenkin sitoutunut kokoajan suhteeseemme vaikka välillä vaikeaa olikin. Siitä sitä sitten sai alkaa työstämään eteenpäin. Eroa ei sitten tullut -ainakaan vielä. Tulevaisuus sitten näyttää. Elämäni suurin järkytys tämän kaiken kuuleminen.