Kumppanini ehdotti että olisimme yhdessä mutta hän muuttaisi omaan kämppään . Onkohan hänellä toinen ? Vai onko tämä tapa jättää toinen siististi ?
ero ?
Kirsikka
81237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysy häneltä suoraan . Harva kyllä tunnustaa,jos tilanne jatkuu,anna hänen mennä. Hän ei ole valmis parisuhteeseen.Eikä ole ansainnut sinua .
En ole mikään parisuhde asiantuntija, mutta luulen että kumppanisi haluaa miettiä rauhassa mikä on hänelle tässä elämässä tärkeää ja mikä on elämän tarkotus. Minulle kävi saman tapainen juttu mutta vaan toisin päin.. Jätkäkaverini olisi halunnut muuttaa yhteen mutta kieltäudyin, en halunnut sitä vielä... jäin miettimään asiaa, loppujen lopuksi suhteestamme ei enää tullut mitään joten koin että ero olisi järkevin ratkaisu, sitä paitsi meillä oli välillämme pari sataa kilsaa. Eli anna toisen rauhassa miettiä asioita, niillä on tapana aina järjestyä parhainpäin.
Tämä on nk. "kevyt lasku" lopulliseen eroon. Itselläni oli vielä viime keväänä suhde, kihlat ja yhteinen talous. Ensiksi emäntä ehdotti että hän muuttaa pois omaan asuntoon, mutta mikään välillämme ei muutu. Sitten hän ehdotti kihlojen purkamista kuitenkin niin, että mikään välillämme ei muutu. Lopullista eroilmoitusta en sitten viitsinytkään jäädä odottelemaan, vaan lopetin yhteydenpidon.
Varaudu samaan.
Kiitti sulle,taidanpa ottaa hänen jutut tosissani... ja varautua eroon :(
Älä missään nimessä lyö vielä hanskoja naulaan! Itse olen hyvin samanlaisessa tilanteessa ja erilleen muuttamisesta huolimatta kaikki on hyvin ja paremmin kuin yhdessä asuessa.
Eli kriisin jälkeen poikaystäväni totesi tarvitsevansa enemmän omaa tilaa osatakseen arvostaa yhteistä aikaamme enemmän ja saadakseen rakennettua oman elämänsä siihen malliin, että siinä on toisen ihmisen hyvä olla. Taustalla oli paitsi poikaystäväni "idetiteettikriisi", suhteen hyvin nopea eteeneminen puolivakavasta vakavaksi ja oma masennukseni. Eli hyvin yksilölliset syyt... Niin on varmasti sinunkin tapauksessasi. Selvitä nämä syyt, jotta voisit ymmärtää ja hyväksyä poikaystäväsi tarpeen muuttaa erilleen...Kyse ei välttämättä ole mistään sen kummemmasta, kuin että poikaystäväsi haluaa rauhaa ja aikaa tutustua sinuun kunnolla.
Älä masennu, niin en minäkään! Välillä kamppailen pelkojeni kanssa, mutta keskusteltuamme asiasta poikaystäväni kanssa oloni kohenee, kun jälleen muistan muuton todelliset syyt.
Ja tulevaisuudestahan ei voi koskaan olla varma. Voi olla, että erilleen muutto ajaa meidät tai teidät erilleen, mutta eikö niin kävisi joka tapauksessa? Rakkaudestaan ei voi pitää kiinni, sen on annettava mennä, kun sen aika on... Jos se on todellista, se palaa takaisin, jos ei, niin hyvä että meni...
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin! Voimia sinulle!
PS. Tältä palstalta löydät aikaisempia pohdintojani asiasta. Nimimerkki on sama...
Nuo pohdinnat ovat kovin samankuuloisia kuin omani, sillä erolla että yhteen emme ole poikaystäväni kanssa muuttaneet missään vaiheessa. Hän muutti vuodenvaihteessa erilleen siihenaikaisesta, monta vuotta kestäneestä avoliitostaan eikä varmaankaan ainakaan siksi kiirehdi heti uudestaan kimppaan minun tai kenenkään kanssa. Tämän lisäksi itselläni on asiat hieman sekaisin ja masennuskin on tullut jo tutuksi, eikä siinä ihan likellä ole kenenkään kaiken aikaa hyvä olla. Me kumpikin tarvitsemme tilaa ja ajoittaista erossaoloa voidaksemme hyvin yhdessä. Aika näyttää, hitsaudummeko vielä joku päivä yhteen pysyvämmin. Siihen asti, näin on oikein hyvä olla puolin ja toisin.
Ja kuka sitäpaitsi sanoo, että ihmis- tai parisuhteessa pitäisi aina mennä taapertaa tasatahtia yhteen suuntaan? On lupa ottaa takapakkia ja seisahtua välillä. Pääasia että kummallakin on suhteessa hyvä olla. Joskus liika läheisyys ja yhdessäolo on vain pahaksi ja tukahduttaa ihmisen.
Voi olla että hän haluaa vaivihkaa eroon, mutta kyse voi olla myös siitä että olette edenneet liian nopeasti hänn mielestään. Joskus on parempi painaa jarrua kuin vain mennä eteenpäin. Joskus pieni etäisyys tekee ihmeitä. Joskus ei... Varmasti asiasta ei voi sanoa kuin ko. henkilö itse. Sinulla on suu ja korvat kuten hänelläkin kysy suoraan, ei se siitä täältä kautta ainakaan selviä..
Itse olen kokenut saman, tosin minun ehdotuksestani. Olen seurustellut poikaysätävni kanssa 16-vuotiaasta asti ja muutimme yhten lukiosta päästyämme. Asuimme saman katon alla kaksi vuotta. Riitelimme paljon, minun aloituksestani, koska en vieläkään täysin ollut sopeutunut yhteiseloon. Puhuimme asioista ja minä ppätin muuttaa omaan asuntoon.. Poikaystäväni lupasi antaa aikaa minulle, ja sen hän tekikin. Muuttomme jälkeen näimme silti joka päivä, ja usein yövyimme toistemme luona. Silti olin onnellisempi kuin koskaan, minä pystyin olemaan omassa rauhassa, yksikseni aina silloin kuin halusin. Tätä jatkui yli vuoden, olimme kuin uuddestaan rakastuneita. Eräänä iltana sitten puhuimme takaisin yhteenmuuttamisesta ja se tapahtuikin kuukauden päästä.
No, tänä päivänä olemme naimisissa, meillä on 2-vuotias Mikko-poika ja toinen pienokainen odottaa tuloaan jo kovasti masussani. Uudelleen yhteenmuutoksta on nyt 5 vuotta. Olemme seurustelleet siis 16-vuotiaista lähtien ja olemme hyvin rakastuneita vieläkin, naimisiin menimme 3vuotta sitten. Olen onnellinen, en varmasti voisi olla onnellisempi ja meillä menee uskomattoman hyvin.
Luulen, että jos en olisi tehnyt omaa ratkaisua, emme olisi tässä tilanteessa ja näin onnellisia nyt. Me molemmat tarvitsimme aikaa kasvaa itsenäisesti ja me onnistuimme siinä säilyttäen suhteemme.
Asumusero vaatii paljon luottamista kummaltakin osapuolelta jos kyseessä on pelkkä itsenäistymisen kaipuu. Kun asioista puhutaan ja kerrotaan toiselle omat tuntemuksensa, ollaan jo yllättävän pitkällä.
Meille kävi näin, toisille käy hyvin, toisille huonommin.
Mutta älä aprikoi, pyydä puoliskoasi olemaan suorasanainen. Jos hän haluaa eroa, hän vain satuttaa sinua enemmän, jos tekee sen "pikkuhiljaa". Vaadi hntä olemaan rehellinen, mutta muista myös, että jos haluatte suhteenne säilyvän, se vaatii molemman puoleista joustamista ja luottamista. Tässä pätee tämä sanonta:
Toivo parasta, mutta pelkää pahinta.3
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!