vain jo unohtaa... Voi kun hän ei laittaisi enää ainuttakaan viestiä ikinä. Ei katsoisi minuun päinkään. Kaipaus sinänsä on jo paha, mutta pitääkö toisen vielä ruokkia sitä :-(
Voi kun saisin
Amalia
5562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin minä tein. Pääsin monesta muustakin riesasta samantien, kun valitsin tarkoin kenelle uuden numeron annan.
Kaikki voimat ja keinot on alkutilanteessa käytettävä päästäksesi unohtamaan. Ekat päivät ja viikot on kieltämättä tuskallisia, mutta lopputulos on sen arvoinen ja itsetunto asettuu kohdilleen. Olen eronnut vuosia sitten pettäjämiehestäni. Lopetin myös kakkossuhteeni, kun se ei antanut minulle niin paljon, että olisin ollut onnellinen ja tyytyväinen. Kakkos-aika oli yhtä epävarmuutta. Siitä kannatti lähteä, vaikka repäisy siitä olikin alussa tuskallista...
sulta vielä irtoais...sillä tavalla se on varmaan ennenkin saanut...
Mutta kaipa ymmärsit leikkiin lähtiessä että harvoin sitä nussimalla voi toisen miestä omakseen saada...
Toivottavasti olet nyt "läksysi oppinut" ja jätät vonkaavat ukkomiehet omaan arvoonsa jatkossa...kantapään kauttahan se pitää liian monien oppia...
yksi päivä kerrallaan. Älä vastaa viesteihin, vaikka kuinka haluaisit. Muistan, kun jätin varatun miehen, alku oli yhtä tuskaa, ja sitä oli aina onnellinen, kun oli selvinnyt iltaan asti ja pääsi nukkumaan ja sai hetkeksi unohtaa ikävän. Aika vähitellen haalistaa ikävän tunteen.
Jokainen tarina on omanlainen. Kenelläkään toisella ei kenekään toisen kanssa ole samanlaista tarinaa, tarinassa on aina kaksi ihmistä, kahdet tunteet. Ei näitä voi verrata keskenään, mutta kysynpähän vaan, että kuinka kauan sinulla ikävän tunne kesti?
Me emme varmaan koskaan pääse ikävästämme eroon, se on ja pysyy, olemme vain oppineet elämään sen kanssa. Tuntuu niin syylliseltä ajatella toista ihmistä ja ikävöidä vaikka elämme molemmat onnellista elämää toisen ihmisen kanssa. Emme enää sorru tapaamisiin, tiedämme seuraukset. Emme soita, kun tiedämme äänen kuulemisen lisäävän vain tuskaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa pystymme luopumaan viesteistäkin...Vaan kukapa maailman läpi pääsisi helpolla, kaikilla meillä on omat ristimme kannettavanamme.
eikä pystynyt itse unohtamaan vaan teki vihdoin ratkaisunsa.