omistushaluisuus

Tuskinpa tuota voi kuvata omistushaluisuudeksi. Sanoisin, että olet terveen mustasukkainen ja mahdollisesti hiukan turhautunutkin nainen.

Jos olette jo vuoden asuneet yhdessä, luulisi miehenkin jo tajunneen, että asiat hoidetaan ja päätetään yhdessä. Se ei ole omistushaluisuutta, että haluaa tietää minne ja kenen kanssa mies menee. Normaalia parisuhdetta vain. Yleensä (ainakin minun mieheni) sanoo 'vapaaehtoisesti', että on lähdössä kaverinta luo jne. Tietää etten sitten turhaan murehdi, missä herra luuhaa.

Ja minusta on hiukan törkeää, että mies ei vaivaudu sinua pyytämään mukaan tai ole kiinnostunut sinun tekemisistäsi. Eihän sinua toki tarvi joka kerta mukaan ottaa, mutta toivottavasti hän on sinut jo sentään kavereilleen esitellyt.

Tässä kohtaa neuvoisin keskustelemaan vakavasti miehesi kanssa sinun asemastasi parisuhteessanne. Siitä mikä sinua häiritsee ja miksi se häiritsee. Jos hänkin tajuaisi, että katoamiset kaveriporukkaan eivät ole niin suotavia. Muista kuitenkin vakuuttaa, että kyllä kavereita saa ja pitääkin tavata, mutta sinun kuuluisi olla se number uno hänen elämässään.

Toivottavasti tämä auttoi hiukan =) Ja huom! Tämä on siis minun mielipiteeni ja kokemukseni, ja jotkut voivat olla eri mieltä, mikä on ihan ok.

No eihän hän sinua halua messiin kun olet kyttääjä ja mustasukkainen. Baareissa jutellaan niitänäitä kenen kanssa tahansa! Ei sinne haluata känniläisiä vaimoharjottelijoita kiukuttelemaan!

Kotona voisit ujuttaa miehesi koneelle keyloggerin jolla saat helposti selville mitä hän kirjoittelee. Laitonta tai vähintään moraalitonta, mutta mieti onko sen arvoista.

Tuo nyt ei tosiaan vaikuta ihan järkyttävän omistushaluiselta toiminnalta. Mutta miten kun oma mieheni tuntuu olevan todella omistushaluinen? Ei oikein pysty mitään suunnittelemaan ilman hänen "lupaansa".

Jos suunnittelen meneväni kaverin kanssa kahville, siitä suututaan ja pidetään mykkäkoulua. Tuntuu ettei ole mitään omaa päätäntä valtaa. Sellanen alkaa ajan myötä ahdistamaan.

Vaikka onkin parisuhteessa, on silti säilytettävä tietty itsenäisyys.

Teidänkin tilanne on hieman vaikea... Ilmeisesti miehelläsi on enemmän kavereita kuin sinulla, ja on varmaan tottunut siihen,että kavereita on ympärillä. On opittava joustamaan. Ja tietty tehdä selväksi itselle ja toiselle mikä on tärkeintä.

Ei kai se omistushaluisuus itsestäänkään tule. Ehkä joskus on ihan syystä tuntenut itsensä esim. hylätyksi. Kuinka tärkeä oma avopuoliso kuuluisi olla? Mun mielestä avopuolisoa pitäisi kuunnella eikä aina ajatella omaa mukavuuttaan. Mäkin haluan monesti tehdä yksin tai kavereiden kanssa kaikenlaista, mutta kyllä mä kuitenkin ajattelen myös sitä avopuolisoa että miltä siitä tuntuisi jos mä huitelisin omia menojani kaiket illat. Itsehän jokainen on puolisonsa valinnut eikä kukaan toinen. Kyllä sillon myös pitäisi löytyä sitä yhteistä aikaa silleen että kummatkin on tyytyväisiä.

Mielestäni tuo ei ole liiallista omistushalua. On normaalia, että reagoit siihen, että normaaliin arkeenne kuuluu yhdessä oleminen ja tekeminen. Kun menette kotipaikkakunnalle, miehelläsi alkaa ns. oma elämä, jota toki pitää jokaisella olla. Mutta jos olette pariskunta, voitte mennä yhdessä joskus sinne baariinkin ja miehesi voi nähdä varmasti kavereitaan joskus myös niin että sinä olet kuvioissa mukana.

Meilläkin oli joskus sellainen ongelma että miehen baarikäynnit olivat aina hänen ja kavereidensa juttu. Lisäksi kun hän halusi nähdä kaveria, hän lähti eikä minua kysytty koskaan mukaan.
Otin asian puheeksi ja sanoin että haluan tutustua hänen kavereihinsa, jotta tiedän minkälaisten ihmisten kanssa hän liikkuu ja ettei ne kaverit ole vain "Pekka" ja "Jukka" vaan tiedän heistä myös jotakin muuta.
Lisäksi ihmettelin ääneen, mikä juttu se on, että baareilu on hänen ja hänen kavereidena harrastus, mutta minä en koskaan mahdu mukaan.

Molempiin asioihin tuli muutosta, käymme nykyään yhdessäkin baarissa ja näen hänen kavereitaan.

Minun on helpompaa suhtautua hänen menoihinsa nyt.