Voiko sellaista olla? Itse olen ollut seksittömässä liitossa jo noin 10 vuotta ja ei tilanne enää siitä parane. Aluksi se oli kova paikka huomata, että läheisyys jäi kokonaan pois pikkuhiljaa. Huomasin vaan että jos lähennyin miestäni, niin hän kartteli minua ja kyllä se itsetuntoa söi. Sitten siihen tottuikin, suukotkin ja halimiset jäi pois. Siihenkin tottui. Mutta nyt vuosien myötä olen ruvennut miettii, että tätäkös meidän loppuelämä on. Miulla tosi kiva mies ja tiedän, että kaikki johtuu hänen sairaudestaan, mutta silti en ymmärrä miksi mie en sais nauttia, kai se on hänelle kova paikka ja kun emme oikein osaa jutellakkaan asiasta. Olemme toisten parhaimipia kavereita ja meillä on muuten tosi hyvä liitto. Tottakai se seksittömyys myös näkyy liitossamme, aika ajoin sitä kiukuttelee kun haluas niin sitä läheisyyttä.Sitä miettii monesti muitakin vaihtoehtoja, mutta vielä en ole niitä toteuttanut, mutta koskaan ei elämästä tiedä.
Onkohan muitakin joilla ehkä sama tilanne. Olen hiukan yli 50v ja itse vielä haluas paljonkin elämältä.
Onkohan muitakin joilla ehkä sama tilanne. Olen hiukan yli 50v ja itse vielä haluas paljonkin elämältä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
hommaisin vaivihkaa seksikumppanin sivusta mutta pitäisin erittäin tarkoin huolta siitä, ettei mies eikä kukaan muukaan saisi vihiä (varattuja halukkaita miehiä voit katsastaa vaikka 50 sätissä, siellä ne on maanvaivana ja pitävät takuulla suunsa kiinni)
kiinni ei saa jäädä eikä jääkään ellei ole idiootti tai rupea itse tunnustamaan esim. kännipäissään tai juoruile muille naisille omista valinnoistaan
mutta miettisin vielä kahteen kertaan kuitenkin koska naisilla - ja varmasti myös sinulla - on taipumus ihastua myös seksikumppaniin ja silloin käytös muuttuu ja maa alkaa polttaa jalkojen alla
yrittäisin myös vielä kerran lähestyä miestäkin ideanani, että jos hän ei pysty seksiin tai halua sitä, eikö hän silti voisi pitää huolta sinun tarpeistasi - siitähän avioliitossa on myös kysymys, ei vain kaveruudesta
mutta itse päätät: silti pitkä ja mukava kaveruuskin on parempi vaihtoehto kuin riitainen kumppanuus tai yksinolo kun on parisuhteessa tottunut elämään
Kuin siullakkin. Haluaisin pitää liitoni, koska muuten olen siihen tyytyväinen. On turvallinen hyvä liitto ja lapset ja lapsenlapsetkin.
Jaa uskaltaiskos niitä chattimiehii..jospa niillä paljon naisia. Jospa löytäs sellainen miehen , jolla samanlainen tausta kuin miulla.OLis ihanaa saada läheisyyttä ja kai sen arjen pyörittäminen olis silloin kivempaa ja ymmärrän, että kiinni ei sais jäädä, koska silloin kaikki olis loppu ja sitä en halua.
Kiitos suínulla järkevästä vastauksesta. Hyvää ja lämmintä kesää!
ennemmin sitten ota ero ja rehellisesti hae uutta seuraa.
Jossakin vaiheessa käy kuitenkin joko käry, tai sitten alat pohtia että olisko se uusi tuttavuus sittenkin parempi. Sitten teet niin tai näin, niin sismmässäsi repii kaiken aikaa jokin, ja koko ajan on paha mieli jota sitten alat purkaa luultavimmin mieheesi, koska hän on sinua lähimpänä.
Raivostuttaa nämä ihmiset jotka ajattelevat että ei se pieni syrjähyppy mitään haittaa, kun ei siitä jää kiinni. Eikä sitten osata ajatella sitä omaa pahanolon tunnetta jota taas ei voi enää purkaa kenellekkään.
Pettäminen ei paranna oloasi, olen sataprosenttisen varma siitä. Ehkä aluksi saisit siitä jotain säpinää tms. mutta pidemmän päälle hajoittaisit itseäsi vieläkin enemmän.
En tajua miten ihmiset täällä antavat tuollaisia neuvoja, tuntuu kuin kaksitoistavuotiaat ohjeistaisivat toisaan parisuhdeasioissa täällä palstalla! En ihmettele, että nuoret ovat ihan sekaisin tässä maassa, jos aikuiset ajatttelevat tällä tasolla. APUA!
Munun neuvoni on, että hakekaa apua, sitä on saatavilla, jos vain tahtoa riittää. Ongelmilla on syynsä ja alkuperänsä, etsikää ne niin voitte alkaa löytämään niihin ratkaisuita. Tilanteenne ei ole mahdoton ollenkaan, uskon niin.
tilanteessa olen minäkin tosin miesosapuolena eikä ole vielä lapsenlapsia kun omatkin ovat vielä alle kymmenvuotiaita.
Vaimo sanoikin jossain parisuhdejutussa, kun joutui seksiasiasta selkä seinää vasten, että miksi sitä on edes olemassa. Terapeutin katse suuntaani oli osaaottava. Ymmärtää pitäisi sairauden vaikutus, mutta ei se poista rinnasta sitä ahistavaa tunnetta ajatuksesta että seksielämä on ohi ennenkuin se on edes alkanutkaan. Olen katunut vanhanaikaisuuttani olla ilman seksiä naimisiinmenoon saakka, mutta johtunee sekin liian varhain alkaneesta työurasta sairastuneen isän työpanoksen korvaajana. Muistan monta juhannusta kuunnelleeni suvivalssia juhannuksena radiokuulokkeista heinäpellolla. Isä huiteli maniavaiheensa voimaintunnossa kylillä setelitukko rintataskussa. Nyt sama toistuu omassa parisuhteessa tosin depressiopainotteisesti. Helpottaisi oloa jos nimike olisi omaishoitaja aviomiehen sijaan. Jos vain jaksaisi ajatella että lasten koti on vanhempien parisuhde.
Kirjoittaisit miehellesi kirjeen, ja kertoisit siinä, mitä toivot, mitä haluat ja pyydät häntä kirjoittamaan takaisin ja hänen kertomillaan toiveilla. Tiedän montakin tapausta, jossa on solmut auenneet kirjeenvaihdon perusteella, esitin asiaa aikoinaan eräälle naiselle, joka oli samassa tilanteessa kuin sinä. Nainen kävi jälkeenpäin kiittämässä vihjeestä, he olivat onnistuneet ja nyt avioliitto elää uudessa kukoistuksessa.
Ne kirjeet lähettäkää postin kautta, elkää puhuko kotona asiasta mitään, kirjoita siihen loppuun vain, että ei puhuta tästä kotona, vaan vastaa sinäkin kirjeellä. Monelle ihmiselle on helpompi tuoda julki vaikeita asioita kirjoittamalla, kuin kertomalla.
Kannattaa kokeille, ennenkuin lähtee etsimään *rakastajaa*, sanonta, niinkauan kuin miehellä pelaa kädet ja kieli, vaimokin on tyytyväinen).
Onneaan kannattaa koittaa.
Hyvää kesää.
Ole lähes 5-kymppinen nainen ja olen ollut naimisissa lähes 30 vuotta. Meillä on hyvin erilaiset arvomaailmat ja intressit elämässä mieheni kanssa; ainoa joka on aina toiminut ja toimii, tilanteesta riippumatta, on seksi. En tiedä mistä se johtuu mutta intohimoa riittää.
Luonteemmekin ovat muokkautuneet kovin erilaisiksi sekmoni muu asia ja sehän aiheuttaa jatkuvaa kitkaa välillemme. Emme oikeastaan puhu juuri mistään, arkiasioista kummemmista. Vapaa-ajan viettommekin poikkeavat kovasti; mies on mökki-ihminen ja kova puuhastelemaan kaikenlaista, minä taas tykkään kahviloista, shoppailusta, loikoilusta auringossa ja opiskelusta. Hyväksymme toisemme mutta emme ole toistemme parhaita kavereita...
Kumpi avioliitto sitten on parempi? Sen me itse tiedämme parhaiten. Minä en voisi olla ilman rakasteluja ja jonkinlaista muutakin läheisyyttä vaikka kaipaankin erilaista henkistä yhteyttä mieheeni; sitä ei tule kuitenkaan koskaan.
Minäkin haluan vielä paljon elämältä ja olenkin miettinyt sitä, että jaksanko tällaist tavallaan henkisesti köyhää liittoa lopun elämääni. Nyt en tiedä siihen vastausta. Meillä on kuitenkin niin paljon yhteisesti koetttua ja rakennettua mm. lapset, koti, tuttavapiiri jne. Vaikeaa...
Tuompa minäkin lusikkani tähän soppaan. Olemme 40 vuotias aviopari ja eläneet läheass seksittömäsliitossa 11 v.. Viimeksi seksiä oli vuotta sitten ja sama tahti on jatkunut koko 11 vuotta. Asiat ajautuivat aikoinaan tuohon jamaan ja vaikka olen yrittänyt asioista ouhua muutosta ei tule. Itse olen jo luovuttanut asian suhteen, antaa olla jos toista ei kiinnosta. Meillä on niin, että seksiä kyllä olisi jos tekisin aloitteen mutta toistakymmentä vuotta niin tehneenä en enää jaksaa. Se syö ihmistä.
Joten tarinoita on monia...
Olemme molemmat kiireisiä ja urasuuntautuneita ihmisiä. Naimisiin menimme parikymppisinä, olimme opiskelukavereita. Saimme lapset heti, joten meillä on jo paljon lapsenlapsiakin.
Meillä on kaikki mahdollinen maallinen mammona, elämä sujuu kuin rasvattu salama, olemme terveitä ja molemmille mieluisaa työtä riittää enemmän kuin ehtii tehdä.
Kaikki harrastuksetkin liittyvät työhön ja työkavereihin.
Miestä ei kiinnostanut seksi edes avioliiton alussa. Luulen, että oikeasti on olemassa "seksittömiä" ihmisiä. Jos tasapainoista ihmistä ei kertakaikkiaan kiinnosta lihallinen yhteys, minkäs teet?
Ei kyse ole nähdäkseni muusta kuin ettei seksi nappaa.
Mutta toisinaan minä mietin, millaista olisi ollut kokea joskus kunnon hurmaantuminen, siis silloin nuorempana.
Mitähän jäin paitsi?
lisään vielä omaan kirjoitukseeni, että meillä oli ihan sama juttu miestä ei erityisemmin kiinnostanu seksi edes seurustelun alussa. Luulin aan sen johtuvan kokemattomuudesta. itseäni se kiinnosti silloin ja kiinnostaa vieläkin ja paljon =)!
Toivottavasti nyt miehet jotka jatkuvasti haukkuu naisia pihtariämmiksi lukee nämä. Täälläkin yksi 38 vuotias nainen joka elää hyvässä avioliitossa. Mutta mieheni ei ole mikään seksihirmu. Hän on muuten aivan mahtava aviomies. Minä kyllä kaipaisin seksiä enemmän.....
Loistavaa!! Oikein sydäntä lämmittää, kun tietää että edes muutama nainen tietää miltä suurimmasta osasta miehistä tuntuu lähes koko elämänsä. Kiteytit sen niin hyvin: Minä kyllä kaipaisin seksiä enemmän.....
koskaan kokenut hullua, huumaavaa ja järjetöntä hullaantumista, olet naisena jäänyt elämässäsi paljosta paitsi.
Mutta useinhan se elämässä on niin, ettei ihminen voi saada kaikkea, sinä olet saanut maallista mammonaa yllinkyllin, mieluisan työn ja terveyttä, mutta sitä miehen ja naisen välistä intohimoa et ole saanut kokea.
Itse olen saanut kokea suuren rakkauden ja intohimon, ja siksi koenkin olevani onnellinen nainen. Olen saanut kokea sellaista, mitä moni ei koe koskaan elämässään.
Taisin jättää sanomatta, että kyllä olen kokenut sellaisen suhteen. Se on kestänyt vuosikymmeniä ja jatkuu kuolemaan asti.
Sekin omalta osaltaan auttaa minua kestämään rankan työni ja tekemään vielä paremmin työn, johon tunnen kutsumusta ja (myös) intohimoa.
Naimisissa en Hänen kanssaan ole. Onneksi. Olisimme epäonnistuneet sitoutuneessa suhteessa jo alkumetreillä.
Vihkikaava sisältää monenlaista vannomista ja lupaamista ja uskollisuudenlupauksia, eikä siinä mitään väärää ole. Vihkikaava taas puolestaan ei velvoita elämään ilman seksiä. Voit olla puolisollesi uskollinen täydentämällä elämääsi seksillä muualta, siltä osin se on vain tulkintakysymys.
Ei ammattilaisella kentällä paras tapa tuohon täydennykseen on joku toinen joka on vastakkaista sukupuolta ja on vastaavassa tilanteessa. Hyppäämistä sänkyyn jokaisen vastaantulijan kanssa ei juuri voi suositella siitäkään syystä että siinä helposti saa kerätyksi itselleen kaiken maailman taudit sun satiaiset. Valinta siis on vakaa suhde, joka täydentää tuon aukkopaikan. Puoliso useimmiten on mustasukkainen jos saa tietää asiasta, mutta asia pitää hoitaa niin ettei siinä suhteessa tarvitse kohdata ongelmia.
Vihkimisessä luvataan RAKASTAA MYÖTÄ JA VASTOINKÄYMISISSÄ. Se tarkoittaa yksiselitteisesti uskollisuutta ja MYÖS sitä että mies täyttää voimiensa rajoissa vaimon hellyyden ja läheisyyden tarpeet.
Asioita ei pidä ryhtyä tulkitsemaan korvakuulolta. Rakastaminen myötä- ja vastoinkäymisissä tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaankin. Nyt kun sitä aletaan tulkita selibaattilupaukseksi, siinä mennään vitosella metsään. Jos siinä tarkoitetaan että jos toinen osapuoli ei kykene, eikä halua, niin silloin ollaan selibaatissa, siinä myös sanotaan niin.
Jos sitä aletaan tulkita, niin siinä sanotaan sitten myös niin että naisen on oltava hyvä ja uskollinen vaimo, eikä narista vaikka mies pieksäisi hänet kolme kertaa päivässä ja neljä kertaa sunnuntaina. Ainakin tuomioistuimet ovat asiasta eri mieltä, pitäisikö tuota käytäntöä mielestäsi muuttaa?
Siis MIKÄ sairaus estää seksin lisäksi MUUNKIN läheisyyden..??
minulle rakkaus on tärkeintä, muulla ei ole väliä.
vaikka olen 33v.
osaan ajatella muutakin kuin seksiä.
Kyllä avioliitossa on paljon muutakin läheisyyttä kuin seksi(suoritus).
Suorittaa saa ihan riittävässä työssä, kumpikin.
Läheisyyttä voi tuntea vaikka yhdessä hiekkaa lapioidessa pihakivetyksen lujittamiseksi. Tai istuttaessa ilta-auringossa päivän päätteeksi lasillinen hyvää viiniä edessä.
Läheisyys ON, sen aistii ilman hipelöintejä tai ruumiillista yhteyttä. Likeisyys on enemmän sieluntila kuin sarja ruumiillisia kommervenkkejä ja eukonheittokisoja.
Ajatelkaas kerran, millaista yhdyntäpaini saattaa olla kamalimmillaan - ja varsinkin ulkoapäin esim peilin avulla nähtynä! Hikistä painia, joka muistuttaa akrobatian ja kuolinkouristuksen miksausta, seksilelujen kanssa pörräämistä, hikeä ja mutapainia.
Rakastelun voi määritellä niin monin tavoin; toiselle se on kuvaamaasi hikistä painia sun muuta ja joillekin se on ihana täyttymys ja tyydytys, joka antaa energiaa ja tasapainoa elämään.
Ihminen on kuitenkin seksuaalinen olento ja tarve seksuaaliseen tyydytykseen on olemassa, tosin toisilla voimakkaampi kuin toisilla. Romattinen parisuhde eroaa kaverisuhteesta juuri siinä, että se sisältää seksuaalisuuden ja intiimin kanssakäymisen. Lähellä oleminen voi olla myös läheisyytta mutta se korvaa seksuaalista nautintoa eikä tyydytä sitä tarvetta.
Sama tilanne meillä. Avioliittoa takana 11 vuotta ja sitä ennen lyhyt seurusteluaika. Mies ei ole koskaan ollut innokas sänkyhommiin, kerta kuukaudessa on hänelle riittänyt vallan hyvin ja useammin en ole jaksanut painostaa. Alkuaikoina tietysti jaksoin yrittää enemmän houkutella, mutta syyskuussa 2006 päätin, että antaa olla ja katsotaan, milloin vaimo alkaa kiinnostaa siinä mielessä. Sen jälkeen ei ole seksiä ollut, ei myöskään minkäänlaista läheisyyttä. Miehelläni ei siis todellakaan ole siihen tarvetta. Kaksi lasta on saatu aikaiseksi, ja heistä olen kiitollinen. Muuten en enää tässä olisikaan, vaan olisin jo aikaa sitten etsinyt miehen, joka edes ottaisi kainaloonsa.
Tämähän on kuin oman tarinani kopio pääpiirteiltään. Paitsi, että niitä lapsia ei oo. Alkuinnostuksen jälkeen meilläkin se lopahti 11 v. lähes täydellistä selibaattia. Minä tyhmä olen vielä elänyt toivossa, että kyllä se siitä virkiää. Kun elämä helpottaa. Mutta löin hanskat tiskiin myös syyskuussa 2006 antaa olla.
Lähtijäksi minusta ei vielä ole, mutta sekin aika koittanee...
Alkuinnostus ja sitten vähitellen kiinnostuksen täysi hiipuminen. Kaikki konstit käytetty ammattiapua lukuunottamatta (mies ei suostu). Melko pitkään jaksoin tehdä aloitteita, vaan melko turhaahaan se oli. Yhden erityisen masentavan yrityksen jälkeen päätin, että seuraavan kerran meillä on seksiä vasta miehen aloitteesta.
Sitä aloitettahan tässä on nyt saanut odottaa... En laittanut päivämäärää mieleeni, mutta taitaa olla kahdeksas vuosi menossa. No kerran mies tosin tuli kotiin hirveässä humalassa ja teki jonkinlaisia eleitä seksin suuntaan. Ei kyllä pysynyt hereillä niin pitkään, että olisin saanut selville, mitä halusi. - Ja mainittakoon, että normaalisti mies on kohtuukäyttäjä, mutta tuolla kerralla meni vanhojen kavereiden tapaamisessa överiksi...
Mies haluaa ehdottomasti jatkaa tätä liittoa. Ei mullakaan ole muuta valittamista kuin se, etten saa seksiä.
minulla ei vuosiin ole tullut mieleenkään koskea vaimooni,siis ei hänessä mitään vikaa ole yhtäkkiä vain kiinostus lakkasi ja olemme vain kavereita.Enkä henno erotakaan kun tavallaan hän jäisi tyhjän päälle kun talot ym on minun ja hän saa rahansa ym minulta.Sanoin myös hänelle että annan talon tavaroineen hänelle ja lähden itse, mutta ennemmin hän haluaa olla näin.Että näin minulla.
Itse (kolmekymppinen mies) en voi kuvitella seksitöntä avioliittoa. Seksi on itselleni niin tärkeä asia, että en halua viettää mahdollisesti loppuelämääni ilman seksiä. Tällä hetkellä olen ollut vuosien ajan suhteessa täysin haluttoman naisen kanssa, ja koko ajan seksin puute ja eroajatukset pyörivät mielessä. Vaikka seksi ei olekaan elämäni tärkein asia, niin sen kaipuu on mielessä koko ajan ja samalla kasvaa katkeruus siitä, kun tietää että millaiset nautinnot jäävät nyt kokonaan saamatta. Itselläni se näkyy ulos myös kiukutteluna ja yleisenä hermojen kireytenä.
Puolisoni on tilanteesta ihan pihalla, koska hän ei kaipaa seksiä ja luulee muidenkin olevan samanlaisia, että seksi on vain "nice to have" asia, jota ilmankin voi pärjätä hyvin. Hänen mielestä seksi on tylsää, ja se riittää syyksi olla harrastamatta sitä vaikka toisella olisi pää halkeamassa puutteen takia. Itse haluan viettää tulevaisuuteni mieluummin vaikka sinkkuna kuin seksittömässä parisuhteessa, koska pettäminen ei ole minulle mikään vaihtoehto ja ilman seksiä en aio elää loppuelämääni.
kannattaa ehdottomasti selvittää, mikä tekisi siitä mielenkiintoista!! Ehkä olettekin siitä jo puhuneet...voihan hänellä olla ihan omia fantasioita ja haluja...itsestä tuntuisi, ettei voi noin ajatella ilman vakavaa pettymystä tai traumaa. Minä ikävä kyllä huomasin juuri viikonloppuna ajattelevani, että nykyinen rakas mieheni on hiukan rajoittunut sillä tavalla, ettei esim. hauskan leikin yhteydessä olohuoneessa (oltiin kaksin) yrittänytkään mitään seksiin viittaavaa, vaikka olin koko päivän ollut hameessa ilman pöksyjä;-o. Siinä olisi sopivasti voinut tulla takaapäin sohvalla mutta hän ei ehkä tule sellaista ajatelleeksi.. sitten vasta sängyssä. Huoks. En moiti, sanon kyllä hänelle joskus, esitän siis toiveeni..ehkä mun edellinen kaksivuotinen suhteeni oli vähän liiankin hullu;-D.
ajankohtainen keskustelu omalta kannaltani. olen 50v vasta täyttänyt ja takana yli 20v avioliitto, hyvä sellainen. nyt lapset irtaantumisiässä. seksi oli aikaisemmin minulle toisarvoinen asia, työ ja lapset olivat keskipisteenä. mutta elämä muuttuu, minäkin, sen suhteen mitä kaipaan ja tarvitsen. seksistä on tullut tärkeä, hyvin tärkeä - läheisyydestä ja arkihellyydestä rajuun menoon. mies ei sitä ensi alkuun oikein tuntunut edes tajuavan, kunnes rohkenin kertomaan mitä kaipaan ja aloin ottaa pikkuhiljaa aktiivisempaa roolia ja kokeilla mitä tapahtuu, jos ..keskustelijoiksi meistä ei asiasta juuri ole...mutta parempaan suuntaan olemme menossa. pointtini tässä jaettavaksi on se, että elämä ja ikä muuttaa ihmistä...
täälläkin: 32 vuotta naimisissa ja nyt ilman seksiä puoli vuotta kokonaan. En tiedä miten tilanteessa etenisi. Haluaisin läheisyyttä, mutta olen niin "kypsynyt" aina aloittamaan keskustelut ongelmista, mies ei sitä ole koskaan tehnyt. Jotenkin vaan en enää jaksa. Miten tästä eteenpäin? En tiedä. Keskustella pitäisi, mutta kun ei enää huvita.
En usko että seksi on perustarve, mutta läheisyys on ja etenkin naiselle. Avioliitto ei voi toimia, jos ei molempien tarpeita tyydytetä. Se on niin simppeliä.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa 1) tarpeesi aletaan täyttää MIEHESI taholta (ei vieraan) 2) avioliittosi kuolee
"Voiko sellaista olla? Itse olen ollut seksittömässä liitossa jo noin 10 vuotta ja ei tilanne enää siitä parane. Aluksi se oli kova paikka huomata, että läheisyys jäi kokonaan pois pikkuhiljaa. Huomasin vaan että jos lähennyin miestäni, niin hän kartteli minua ja kyllä se itsetuntoa söi. Sitten siihen tottuikin, suukotkin ja halimiset jäi pois."
Kohtalotovereitakin löytyy.Meillä on sama tilanne,tosin ei vielä 10 vuotta,mutta näillä näkymin sekin tulee eteen.Ja taitaa tulla 20 ehkä 30 vuotta...
Meillä tämän täysraitiin ja seksittömän linjan on päättänyt vaimo.Tosin hän vastustaa kaikkea absolutismia ja muuta ehdottomuutta.
Mutta seksin suhteen vaimon mieli on kuitenkin poikkeuksellisen kirkas:seksiä ei ole eikä tule.Piste.
sitä ettei muka mitään syytä löydy. Täytyy löytyä! Jokin oma kokemus, kenties vanhakin, tai uusi päähänpinttymä esim. omasta kelpaamattomuudesta, tai epäily toisen luotettavuudesta, ihan mitä vain. Oma erittäin laineikas seksielämäni on kyllä pitänyt sisällään yhtä ja toista. Miehestäkin riippuu, millainen sitä on. Yksi houkuttelee vapautumaan ja paljastamaan ja seikkailuun, toinen voi olla perinteisempi.
Mutta että vuosia...jotakin on tapahtunut jossakin välissä. Selibaatissahan on sitä helpompi elää mitä kauemmin se kestää. Jos joskus sattuu mieli tekemään, voi tyydyttää itse itsensä. Jos ei puolison kanssa pysty, voisi se "saamaton" osapuolikin miettiä onko antanut toisen tuntea olevansa haluttava ja ihan itsenään...
Sinä tuskin olet syypää miehesi sairastumiseen ? Ikävä juttu, mutta jos yhteiselämänne muuten toimii, niin ei välttämättä kannata erota pelkän seksin/läheisyyden puutteen takia.
Mielestäni sinulla kuitenkin on oikeus hakea läheisyyttä muualta, jos oma miehesi ei halua sitä antaa. Enkä todellakaan tarkoita holtitonta paneskelua ympäriinsä. Näillä palstoilla näyttää olevan monia miehiäkin samanlaisessa läheisyyden puutteessa, joten voisit löytää jonkun aika pian.
Kuten itse totesit, jaksaisit arkeakin paremmin, kun saisit tuntea itsesi välillä naiseksi eikä vain omaishoitajaksi.
Avioliitossa on kaksi osapuolta ja kummankin toiveet ja tarpeet ovat yhtä tärkeitä. En ymmärrä, miksi toisen pitäisi kärsiä vuosikausia, jos toiveet & tarpeet eivät kohtaa.
Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä, naimisissaollaan oltu 5 vuotta. Seksiloppui ensimmäisen avioliittovuoden jälkeen, oikeastaan hetikun aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Jostain väkinäisestä tuherruksesta sai sitten vieläkuopus alkunsa ja sen jälkeen ei enää mitään.
Mies haluaisi mutta minä en. Se on luonteeltaan niin saamaton ja laiska etten vaan koe häntäyhtään puoleensavetäväksi enkä halua seksi hänen kanssaan. Jos kuvittelen seksiä hänen kanssaan, alkaa oikin puistattamaan, ihan kun menisi oman veljensä kanssa sänkyyn! Ollaan kavereita ja kämppiksiä ja näin se tulee varmasti jatkumaankin, liian vieraalta tuntuu ajatus että olisin jonkun toisen miehen kanssa. Ja noi 2 pientä lasta myös monimutkaistaa asioita.