olemme miettineet naimisiin menoa, olemme olleet yhdessä 7vuotta ja talouteen kuuluu myös iki-ihanat lapsukaiset 5 ja 2 vuotiaat..
emme ole vielä edes kihloissa.. emmekä omista mitään yhteistä.. yhteistä meillä on vain lapset :)
puhuimme naimisiin menosta yms ja mies kysyi minullta että sano 10syytä miksi menisimme naimisiin.. mä en keksiny ku yhen!! et meistä tulis sit "oikia" perhe, kaikilla samasukunimi yms..
minkä takia te muut olette menneet naimisiin?
(ystävä pariskunta on ollut yhdessä nyt vuoden ja ensi kesänä he menevät naimisiin, mun mielestä se on niin käsittämätöntä et miks ihmees niil on niin hoppu!!)
miks joku menis naimisiin? mitä siit "hyötyy"?
emme ole vielä edes kihloissa.. emmekä omista mitään yhteistä.. yhteistä meillä on vain lapset :)
puhuimme naimisiin menosta yms ja mies kysyi minullta että sano 10syytä miksi menisimme naimisiin.. mä en keksiny ku yhen!! et meistä tulis sit "oikia" perhe, kaikilla samasukunimi yms..
minkä takia te muut olette menneet naimisiin?
(ystävä pariskunta on ollut yhdessä nyt vuoden ja ensi kesänä he menevät naimisiin, mun mielestä se on niin käsittämätöntä et miks ihmees niil on niin hoppu!!)
miks joku menis naimisiin? mitä siit "hyötyy"?
Vastaukset 82
Vanhimmat
Lapset ja keskinäinen rakkautenne ovat hyvä syy mennä naimisiin. Jos aiotte erota on huono idea mennä naimisiin. Naimisiin menolla on merkitystä jos toinen kuolee, voitte periä toisenne ja saada leskeneläkettä. Ei sillä naimisiinmenolla ole muuta merkitystä kuin maallisen mammonan jako muuttuu siis jos tulee ero tai kuolema. Samoin huoltajuusasiat saattavat erossa olla mutkikkaampia jos tulee pahoja riitoja. Et kyllä kuullosta sellaiselta jolle heti on ero tulossa ja kun olette jo vuosia yhdessä ja lapsetkin olette ilman kriisejä saaneet niin kyllä teillä on hyvä ennuste avioliitonkin suhteen. Jos sitä haluatte. Nayttaahan sitä tavallaan naimisiin menollakin sitoutumistaan toiseen.
1. rakkaus
2. sitoutuminen "kunnes kuolema meidät erottaa"
3. juridinen turva
4. oikea perhe
5. sama sukunimi
6. siunaus/kruunaus seurustelulle/liitolle
7. osoitus siitä, että on oikeasti valmis elämään lopun elämänsä tämän henkilön kanssa (naisystävä ei siis olisi ikään kuin varalla, kunnes parempi löytyy)
8. siviilisäädyn muutos (ei enää naimaton, vaan esim. herra ja rouva Pekkarinen)
9. näyttää muille, että tässä on Se Oikea
10. MIKSI EI?
Kekkaspa ukkos kinkkisen kysymyksen kun oikein 10 syytä... Mutta tässä minun syyt
1) Rakkaus
2) Jumalan edessä toisillemme lupautuminen
3) Juridiset perusteet
4) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
5) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
6) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
7) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
8) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
9) Rakkaus ja yhteinen päätös pitää siitä kiinni
10) Helkutin hyvät bileet
Mutta mielestäni viisain kysymys olisi, että miksi ei? Eikö siihen ole vaikeampi vastata?
Leskeneläke, kun kumppani potkasee tyhjää.
Minulle ja meille riitti se, että tahdoimme naimisiin. Kuinka kukaan voi määritellä mitä avioliitosta hyötyy? Mitähän sillä hyötymisellä mahdat tarkoittaa? Taloudellista, henkistä, fyysistä vai sosiaalista hyötyä, vai jotakin muuta?
Me emme elä niin, että ensimmäisenä mietimme, mitä mistäkin hyötyy ja onko tarpeeksi monta hyvää syytä johonkin.
Hyvin sanottu! Etujen ja hyötyjen metsästäminen on niin surullisen yleistä, ettei nähdä enää asioiden varsinaista merkitystä. Kaikkeen pitäisi olla jokin hyötynäkökulma eli "et kantsiiks mun ny ryhtyy tohon, mitä mä siitä saan????" Typerää!
Avioliitto vahvistaa parisuhdetta, koska silloin on tosissaan tehty päätös elää koko elämä yhdessä ja vahvistettu se päätös virallisesti. Naimisiin menemällä osoitetaan toisilleen kuinka paljon rakastetaan ja se vahvistaa keskinäistä luottamusta monella tavalla. Se on lupaus rakastaa tätä ihmistä myös vikoineen ja vastoinkäymisissä ja yrittää parhaansa suhteen hyväksi. Avioliitto tuo rakkauteen täyttymyksen,turvallisuutta, varmuutta...
Kun rakastaa, sitä vaan haluaa jakaa koko elämän toisen kanssa ja myös osoittaa sen menemällä naimisiin. Suosittelen, 30 vuoden avioliittokokemuksella.
Mutta miksi ei? Onko epäröinti merkki siitä että ei ollakaan ihan tosissaan, ei haluta ihan sitoutua, pidetään auki muita mahdollisuuksia, varaudutaan kenties eroon...
"Mutta miksi ei? Onko epäröinti merkki siitä että ei ollakaan ihan tosissaan, ei haluta ihan sitoutua, pidetään auki muita mahdollisuuksia, varaudutaan kenties eroon..."
Tästä olen hyvin eri mieltä kanssasi. Jos ei toiseen kykene sitoutumaan avoliitossa, niin mitä silloin yksi paperinpala ja sormus muuttaa? Sitoutuminen tapahtuu ennen kaikkea henkisellä tasolla, ei institutionaalisena toimituksena.
Avioliitto on mielestäni kaunis ja järkevä asia, mutta kyllä perusasioiden; sitoutumisen ja luottamuksen on oltava kunnossa jo ennen avioliittoa.
Monet tuntuvat kuvittelevan, että avioliitto on sitten "se vakavampi juttu", onnen satama, jossa vilkaskin puoliso seestyy ja rauhoittuu. Kaikille se ei kuitenkaan merkitse sen enempää, kuin hyviä bileitä ja laillista turvaa mm.lapsille. Naimisiin menolla ei siis huonoa suhdetta muuteta eikä pelasteta, muistakaa se!
Ei tietenkään. Harva kai luulee, että jos toinen ei rakasta eikä ole sitoutunut niin naimisiin menolla asia muuttuisi. Jotkut tietysti ehkä luulevat ja pettyvät naimisiin mentyään, kun kaikki onkin samanalaista kuin ennenkin. Jos esim. huonoa suhdetta yritetään pelastaa avioliitolla niin ero todennäköisesti on pian edessä.
Ei kai monikaan menisi naimisiin, jos kokisi ettei suhde ole kunnossa ja että ei voi luottaa toiseen. Pelkää, että toinen esim. pettää tai jättää. Sitä ajattelee, että jos toinen menee (tai haluaa mennä) kanssani naimisiin, se todistaa että kaikki nämä perusasiat on kunnossa. Eikä niin, että jos toinen menee kanssani naimisiin, niin sitten kaikki on kunnossa (eli asiat muuttuu). Jos ihmiset todella uskoisivat, että avioliitto muuttaisi jotain, että toinen ei esim. jättäisi tai olisi uskollinen niin useampi ihminen uskaltautuisi naimisiin. Ja jo lyhyemmän seurustelun jälkeen.
Ihmiset siis ehkä uskoo, että jos suhde EI ole kunnossa toinen ei halua eikä mene naimisiin. Ja jos on kunnossa niin haluaa. Eikä niin, että toinen haluaa naimisiin siksi, että tietää suhteessa olevan jotain vikaa ja se pitäisi korjata naimisiin menolla. En tiedä saiko tästä mitään tolkkua?
Ja lähinnä tämä epäilys epäröinnistä koskee enemmän ehkä mielestäni niitä joilla ei ole avioliittoa vastaan mitään. Vaan ehkä avioitumista tällä hetkellä tai kyseisen ihmisen kanssa.
Se, että haluaa naimisiin kumppaninsa kanssa ei tietysti sekään aina ole mikään 100% todiste, että parisuhteen "perusasiat on kunnossa".
"mitä silloin yksi paperinpala ja sormus muuttaa?"
Kun mennään naimisiin, ei saada mitään paperia (paitsi pyytäessä) ja sormuksiakaan ei tarvitse olla. Ja pelkän vihkisormuksen sormeen pujottaminen (ilman vihkimistä) ei tyydyttäisi varmaan ketään?
Henkisistä jutuistahan avioitumisessakin on myös kyse. Koska avioero on kuitenkin käytännössä helppo ottaa. "Henkiset jutut" vaan tekee sen vaikeammaksi.
Ja varmasti jotkut uskovat avioliiton muuttavan jotain. Uskoohan ihmiset jopa pelkän kihlasormuksen (ilman avioitumistarkoituksia) pujottamisen sormeen muuttavan! Joillekin ne sormukset ovat sitoutumisen merkki (ehkä tärkeämpikin kun avioliitto). Vaikka se luulisi vaikuttavan vielä vähemmän asioihin kun avioituminen?
"Monet tuntuvat kuvittelevan, että avioliitto on sitten "se vakavampi juttu"". Niin monelle se onkin oikeasti vakavampi juttu. Avoliittoja ja kihlauksia saattaa olla takana useampi, mutta avioeroa onkin vakavampi asia. Mutta aito sitoutuminen tapahtuu aina henkisellä tasolla. Sormus on vain ulkoinen symboli, joka kuvastaa sitä. Loppujen lopuksihan se on sormus siinä missä mikä tahansa sormus.
Juttu ei ole se (tai pitäisi olla) sormus tai avioliitto itsessään vaan se mitä ne merkitsee itselle. Tai mitä ne ei merkitse.
Älkää menkö naimisiin, ette ole siihen valmiita ja päädytte vain ero-tilastoihin. Jos olisitte valmiita, niin a) miehesi ei kysyisi sinulta 10 syytä ja b) jos sinä olisit valmis, niin et miettisi täällä keskustelu-palstalla, että mitä siitä hyödyt.
Heillä on kuitenkin lapsia. Jos olisivat olleet epävarmoja tulevaisuudesta yhdessä niin ehkä niitäkin ei olisi vielä? Toivon mukaan...
Ehkä he vain miettivät, että kun näinkin voi elellä niin mitä uutta se avioliitto toisi. Ei hän se suuri vaiva ole mennä naimisiin, mutta ei monta muutakaa asiaa tehdä vain siksi, että se on helppoa ja siitä ei ole haittaa.
Eiköhän ensimmäinen syy ole se rakkaus. Toinen syyturvallisuuden tunne, mitä perhe-elämässä tarvitaan jos lapsiakin on siunaantunut. Kyllähän noita syitä löytyy vaikka millä mitalla; verotukselliset asiat, avioliiton tuoma turva puolisolle jos toiselle sattuu jotain jne....
ei taida tämä miehenköriläs halua sitoutua jos alkaa tinkaamaan syitä sillä sehän pitäisi olla päivänselviä asioita...
kannattaa miettiä tarkkaan jos toinen osapuoli on noin negatiivinen avioliiton suhteen....
Luin sellaisesta tapauksesta, että eräälle miehelle sattui onnettomuus ja avovaimolle ei kerrottu asiasta sairaalassa mitään, koska hän ei ollut virallisesti se lähiomainen, vaikka tietenkin henkisesti oli tottakai se kaikkein läheisin. Jos tulee siis tällainen äkillinen onnettomuus, jossa vaikka pitää lähiomaisten tehdä jotain hoitopäätöksiä, ei ilmeisesti avopuolisoa konsultoida ollenkaan vaan sairaalassa olevan henkilön vanhemmat tekevät päätökset.
Tässä yhdeltä hää-palstalta keskustelua samasta aiheesta otsikolla Miksi naimisiin?
http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=12159
Minut on merkitty avopuolisoni lähiomaiseksi, eli jos jotain tapahtuisi, saisin tiedon. Ei lähiomaiseksi merkitseminen (potilastietoihin) edellytä naimisissa oloa!
mieluummin 10 syytä miksi jättää avioitumatta. Naimisiinmeno ei kannata ollenkaan. JOhan teillä on lapsetkin, ei enää kannata.
ne 10 syytä!
En ihan kymmentä keksi, mutta
-rakkaus (jos sitä ylipäänsä on olemassa
-sitoutuminen
-halusimme olla virallisestikin toisillemme lähimmät omaiset
-taloudellinen turva parempi jos jotain äkkinäistä sattuu (kuolema, sairaus)
(avioehto on tehty oman omaisuuden turvaksi)
1) Kun rakastaa paljon, sen HALUAA osoittaa sitoutumalla ja menemällä naimisiin
2) Avioliitto antaa motiivin tehdä kaikkensa suhteen kestämiseksi läpi elämän myötä- ja vastamäessä
3) Avioliitto vahvistaa luottamusta siihen että kumpikin haluaa tehdä parhaansa suhteen hyväksi
4) Avioliitto lisää varmuutta tunteista ja tuo luottamusta ja rohkeutta suhteeseen.
5) Naimisiin mennessä yhteenkuuluvuus ja me-henki vahvistuu ja se tekee hyvää suhteelle.
6) Elämästä tulee todellista yhteiselämää kun ollaan virallisesti perhe, kumpikin pitää huolen toisistaan eikä vain itsestään, myös taloudellisesti.
7) Naimisiinmeno mittaa tunteet. Jos ei uskalla, ei ole varma rakkaudesta.
8) Lapsille on turvallista ja onnellisinta se että vanhemmat ovat naimisissa, heidän ei tarvitse olla huolissaan.
9) Omaisuutta ja rahoja ei tarvitse erityisemmin eritellä kun koti on virallisesti yhteinen, helpompaa, yksinkertaisempaa.
10) Lain suoma taloudellinen turva siltä varalta että jotain sattuu.
syyt! Esittäisinkin kysymyksen toisinpäin sille joka ei halua mennä naimisiin.
Hän olisi velvollinen esittämään SIIHEN SYYNSÄ.
"7) Naimisiinmeno mittaa tunteet. Jos ei uskalla, ei ole varma rakkaudesta."
Meillä esim. oli tilanne, että mies halusi joskus tulevaisuudessa naimisiin, mutta se että hän ei vielä uskaltanut oli selkeä merkki siitä, että oli epävarma? Miksi myöhemmin, mutta ei vielä? Mies ei koskaan sanonut, että ei halua koskaan naimisiin. Mutta silti hän joskus perusteli, että "ei se muuta mitään". Jos hän olisi ollut oikeasti sitä mieltä, miksi hän halusi myöhemmin naimisiin? Hänelle selvästi avioliitto oli iso juttu, koska hänen piti sitä harkita pitkään. Eli asialla oli merkitystä.
Itselleni se, että mies kosi oli toi varmuutta suhteeseen. Aikaisemmin tuntu, että mies epäröi jotakin vaikka ei sitä tunnustanut. En usko, että pitkästä avoliitosta pystyy helposti lähtemään, mutta kyllä se avioliitto laittaa vielä enemmän yrittämään.
Vaikka olen sitä mieltä, että ei se siltikään kaikissa tapauksissa mitään varmaa ole. Kun näkee joitakin aviossa olevia, jotka esim. pettää jatkuvasti ja esim. puhuu ikävästi takanapäin puolisostaan. En tiedä mikä näissä tapauksissa on ollut syy mennä avioon.
siksihaluan naimisiin.
halusin jo ekana iltana kun tavattiin.. naimisiin ja lapsia.
rakastuin niin täysin häneen.
helpottavaa tässä on se että ratkasu oli samantien selvä. ei tarvinnu miettiä. ihana tilanne.
ollaan nyt sitte menossa avioon. ihanaa! hyvää kesää kaikille!
avioliittokin.
kiva päästä vieraisiin,jos oltas aviossa ;)
sieltä löytyy syyt,miksi kantsii mennä ,tai miksi ei kantsi mennä avioon.
Kaiketi me olemme sellainen käsittämätön pariskunta. Me aloimme seurustella Helmikuussa, kihlat huhtikuussa, yhteenmuutto kesäkuussa, häät heinäkuussa ja ensimmäinen raskaus elokuussa.
Olimme molemmat sellaisia hurjapäitä, vilkkaita, kulkevia, meneviä, levottomia ja rauhattomia rämäpäitä. Sosiaalinen elämä oli molemmilla vilkasta; mukaan lukien vaihtuvat parisuhteet kaikkine eri muotoineen. Tunnemyrskyjä, sydänsuruja, pettymyksiä, perhosia vatsan pohjassa, ihastumisia, rakastumisia ja kaikkea mitä sinkku-elämään saattoi kuulua.
Ja sitten.. totaalinen pysähdys. Ei selkeää ihastumista, ei selkeää rakastumista, ei mitään "jalat alta"-tunnetta, ei mitään "katson sinua ruusunpunaisten lasien läpi"- sekavuustilaa. Ainoastaan rehti tietämys siitä, että tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää. Yhteenkuuluvuuden-tunne. Yhdessä olemisen helppous. Päätös siitä, että vietämme elämän yhdessä. Pikkuhiljaa kasvava kiintymys, vuosien varrella opittu rakastaminen. Toisen arvostus ja kunnioitus.
Ja edelleen tänäpäivänä.. Yli seitsämän yhteistä vuotta. Yhteiset lapset. Yhteinen koti. Yhteinen pankkitili. Yhteinen peitto. Yhteinen sukunimi. Paljon yhteistä. Halu olla yhdessä. Halu jakaa elämä toisen kanssa. Onni siitä, että herää toisen kanssa saman peiton alta.
Ehkä saatamme olla jonkun mielestä vääristä "syistä" yhdessä. Ei meillä edes ollut mitään "syytä". Ehkä saattaa kuulostaa oudolta, vieraalta, lattealta, tylsältä tai joltakin muuta. Mutta onnellisia tässä ollaan ja eletään elämää yhdessä; jakaen surut ja ilot. Unohtamatta kuitenkaan ympäröivää maailmaa, omaa aikaa ja muita tärkeitä ihmisiä.
Kun toisen oppi tuntemaan juuri sellaisena kuin hän on, ilman niitä "ruusunpunaisia laseja", hyväksyen ja nähden toisen hyvät ja huonot puolet heti, ei koskaan tullut pettymystä toiseen. Sen lisäksi meidän erot tai samankaltaisuus ovat molemmat hyvin silmiinpistäviä. Eli toisaalta olemme täysin toistemme vastakohdat, toisaalta niin samanlaiset. Toinen jatkaa toisen lauseen. Yhteenkasvetut. Ei riippuvuutta kuitenkaan toisesta, vaan molemmilla omaa tilaa hengittää, olla, tehdä, elää ja mennä silloin kun siltä tuntuu. Ymmärrys toisen tarpeista ja sen kunnioittaminen.
Ja koska en aiemmin maininnut.. lisäksi hyvä ja toimiva seksielämä, jota myös tarvii vaalia.
Miksi pitäisi tietää syyt, miksi pitäisi keksiä syitä ja miksi kysytään syytä? Yhtä monta syytä on olla olematta, menemättä tai solmimatta avioliittoa.
Olet saanut kaiken ja osaat näköjään arvostaakin sitä :)) Ihanaa luettavaa !
Paitsi, että olemme olleet avioliitossa jo 27v ja meillä on jo aikuiset lapset.
Aika tuntuu menneen kuin siivillä, on ollut ylä- ja alamäkiä mutta toinen toistamme tukien niistä on selvitty. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Olemme edelleen toistemme parhaita kavereita/ystäviä, meillä on edelleen hyvä seksielämä ja tahdomme edelleen elää yhdessä kuten jo yli 27v sitten lupasimme virallisesti toisillemme laillistamalla suhteemme avioliitolla.
Suosittelen, se tekee elämästä turvallisemman ja se tekee elämästä oikeasti yhteistä.
Minun siskoni on ollut 19 vuotta saman jannun kanssa ja ne asuu yhdessä, ei lapsia, ei kihloissa ja eivät vissii mee ees naimisiin. Ihan fiksua kun ajattelee. Jos tulleepi ero niin ei tarvi tapella joka asiasta.
Ite haluan toki naimisiin, mutta mikään kiire ei kyllä tosiaan ole. Meidän suvussa mennään ns. pitemmän kaavan mukaan nähtävästi näissä seurusteluasioissa. Olen seurustellut nyt kohta 5 vuotta mieheni kanssa ja emme asu ees yhessä vielä. Tuossa ajassa on ainaki selvennyt jo millanen se kumppani on. Minulla on nyt opinnot kans kesken niin mulla lähtis makeesti iha kaikki tuet jos yhteen muutettas. Periaate on se että hänen rahoilla en ruppee elään. Jos täsä ennen eläkeikää pääsis naimisiin jo :D Koulu loppuu joululta joten jos sen jälkee päästäs muuttaan yhteen sitten. Seki on jo yhellainen virstanpylväs.
Luuletko että avoerossa ei tapella joka asiasta? Avoliitosta on paljon vaikeampi lähteä niin että se tapahtuisi taloudellisesti tasapuolisesti, koska siinä ei ole lakia suojana kuten avioliitossa. Avoero tehdään vahvemman ehdoilla.
..kysyä mikä kiire on seksin kanssa, se on tarkoitettu avioliittoon, niin ehkä olis kiireempi avioonkin jos ei enemmin sekstailtais ;)
...ei suojaa kondomi sydäntä..
Itse olen avovaimo. Toivoisinn niin kovasti pääseväni kihloihin ja naimisiin. mutta olemme olleet yhdessä vasta 1,5vuotta.... eihän se kieltämättä se järkevin juttu olisi
Uskonnollisista syistä haluaisin kuitenkin pian naimisiin, koska tuntuu että se olisi se oikea asia
tehdä. niin ristiriitainen tilanne.
Sinusta: Mieti miten paljon parempi oikeus turva on eron varalta. Avoliitossa oleva tutun mies lähti ja otti kaiken omaisuuden ja talon. Jätti 5 lasta äidille joka oli ollut kotiäitinä 14 vuotta. Ja se tuli kaikki aivan kiven takaa. oli hankalat ajat
Tuttuni jäi leskeksi avoliitosta. Asunto ja auto olivat miehen nimissä, ja menivät siis miehen omaisille perintönä. 20 v miehen kanssa elänyt leski menetti kotinsa, häntä ei pidetty omaisena, ei kutsuttu edes hautajaisiin, jotka miehen sukulaiset järjestivät! Eikä tietenkään leskeneläkettä myöskään
Olemme mieheni kanssa menossa ihan piakkoin naimisiin, enimmäkseen tietenkin rakkaudesta, sekä myös uskonnollisista syistä. En halua aloittaa minkäänlaista moraalisaarnaa mutta haluamme perheen ja yhteisen elämän, ja mielestäni (myös miehen mielestä) ne asiat kuuluvat vain avioliittoon. Tämä maa on täysin maallistunut tämän asian suhteen eli siinä ei ole mitään ihmeellistä jos ihmiset perustavat kodin ja perheen jo ennen avioliittoa, useat parit eivät avioidu koskaan.
Mitä tahansa päätättekin tehdä, toivon että päätätte oikein. Ja tuo kysymys että "mitä siitä avioliitosta hyötyy" on tosiaankin aivan järjetön! Kyllä sinun ja miehesi pitäisi ihan oikeasti HALUTA naimisiin sen sijaan että mietitte mitä siitä hyötyy. Jos todella rakastatte toisianne, en näe mitään perustetta olla menemättä naimisiin.
Toisaalta en tiedä mitä avioliitto teille merkitsee koska teillä on jo lapsia ja yhteinen koti joten tuskin elämänne ainakaan käytännössä siinä kauheasti muuttuisi.
Mutta kyllä avioliitto ainakin itselleni on aivan käsittämättömän tärkeä (ja välttämätön) asia.
Meidän syyt:
1. rakkaudesta
2. koska meidät oli kasvatettu uskomaan avioliittoon
3. mies ei tahtonut asua "susiparina"
4. tahdoimme "aidon" perheen, jossa kaikilla on sama sukunimi
5. molemmat oli aina kuvitellut menevänsä kirkossa naimisiin
6. mielestämme lujittaa parisuhdetta - tekee siihen kuin sinetin
7. perintöasiat
8. ulkomailla asuessa hyväksyttävämpää olla aviopari
9. osittain sukulaisten painostus...
10. sairastuessa/kuollessa tiedot vain lähiomaisille
Minulla ja miehelläni on häät viikon päästä. Minulle naimisiinmeno merkitsee rakkautta, turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta, ja olen käsittänyt että miehenikin on menossa naimisiin minun kanssani samoista syistä. Tietysti tämä kuulostaa naiivilta, mutta tarvitseeko sitä aina sen kummempaa syytä ollakkaan. Kummallekin avioliitto on ensimmäinen, eikä mikään harkitsematon juttu, vaan monelta kantilta mietitty ja hyväksi ja tärkäksi todettu asia. Itselleni jostain syystä on tärkeää myös se, että otan mieheni sukunimen. Se merkitsee ikäänkuin sitä, että meillä on ikioma perhe, olen siirtynyt eteenpäin ja irtaantunut lapsuuteni perheestä, vaikka hyvissä väleissä vanhempien ja sisarusteni kanssa olenkin. Höpsöä varmaan, mutta minusta tuntuu tältä.
Ei tuo ole ollenkaan höpsöä... :)
Onnea teille täydestä sydämestäni!
Muistakaa: Rakastaminen on päätös, ei niinkään riippuvainen ailahtelevista tunteista. Pitäkää toisistanne kiinni! :)
Onneaonneaonneaonneaonneaonneaonnea! Ja enkeleitä!
ota ohjat omiin käsiisi.
ilmoita lastesi isälle päivä,jolloin menette naimisiin,ellei hänellä ole 10 hyvää syytä olla menemättä.
lue syyt jos saat ne,ja mieti sitten haluatko vielä.
En mäkään löytänyt tarpeeksi syitä miksi menisin naimisiin. Mies kosii mua aina välillä, nykyään harvemmin mut en koe että tarvisin avioliittoa, voin rakastaa miestäni ilman sitäkin. En ole myöskään ollut ikinä kihloissa. Toisaalta en myös ajattele niinkään että mitä hyötyisin aviliitosta tai siitä etten mene naimisiin. Sitähän on automaattisesti avoliitossa jos on yhteisiä lapsia. Meitä on moneksi :)
"Sitähän on automaattisesti avoliitossa jos on yhteisiä lapsia."
Eikös saman katon alla oleva pari ole avopari vaikka heillä ei ole lapsia??
verottaja sitä mieltä, että avopari vasta sitten kun asutaan yhdessä ja on yhteiset lapset. Näin meillä vaikka asuttiin samassa osoitteessa useampi vuosi ilman lapsia.
Niin tai jos saivarrellaan niin eikös verottajan mielestä kyseessä on silloin "puoliso"? Eli aviopuoliso ja avopuoliso (jos avoparilla yhteisiä lapsia) = puoliso. Ja verotus menee samanlailla.
Halusin naimisiin mieheni kanssa
koska se on niin romanttista.
ja romantiikka on harvinaista, silloin kun se on totta.
Toki naimisiinmenosta hyötyykin molemminpuolisen taloudellisen turvan myötä, mutta se on kuitenkin sivuseikka.
Rakkaus, parisuhde, hyötyy niin että tehdään avoliittoa vahvempi päätös rakastaa ja pysyä koko elämä yhdessä (jota päätöstä kaikki eivät uskalla tehdä!). Ja rakkaushan kehittyy ja kukoistaa, jos niin on päätetty ja niin tahdotaan - silloin myös toimitaan asian hyväksi, selvitetään vaikeudet ja päästään niistä yli sen sijaan että helposti erottaisiin. Ihminen vaikuttaa omiin tunteisiinsa sillä miten ajattelee ja toimii, ja mitä HALUAA tuntea.
Sitäpaitsi naimisiinmeno ja valojen vannominen on romanttista, ja romantiikka jos mikä lisää ja syventää rakkautta!
kun ukon perheen takia kuului tehdä niin mutta erosimme nopåeasti vaikka viel yhdessä asumme.
Vanhinsisko meni miehensä perheen painostuksesta koska odotti lasta.
Kaverini kun minäkin menin.
On tietty "rakkaus"liittojakin.
Vain yksi syy ja se on rakkaus!
No laillisessa mielessä naimisiin meneminen tuo paremmat lailliset oikeudet mutta tietysti myös velvoitteita.
Me menimme naimisiin rakkaudesta ja halusta "sitoutua yhdeksi perheeksi" mutta samalla myös tuo laillinen puoli oli merkityksellinen.
mitä haittaa on naimisiin menosta?
naimisiin pääsee ihan ilmaiseksikin.
ei ole pakko järjestää kalliita stressaavia juhlia. toisaalta, naimisiinmeno ei takaa onnea ja yhdessäpysymistä.
koska teillä on yhteisiä lapsia, omaisuus yms järjestelyt eron tai kuoleman sattuessa lienevät suunnilleen samat kuin silloin jos olisitte naimisissa.
joskus naimisiinmeno voi olla sellainen juttu jota toinen tahtoo ja toinen sanoo "onko mitään väliä" ja silloin siitä joka haluaa naimisiin voi alkaa tuntua että hei eikö tuo rakastakaan minua oikeasti kun se ei halua naimisiin...
Naimisiinmenoa joku pitää "lopullisena sitoumuksena", jonkun mielestä se on hyvä syy pitää bileet, joku haluaa prinsessajuhlat, joku tuntee ettei olla oikeasti perhe tai yhdessä jos ei mennä naimisiin, jollekin naimisiinmeno voi olla järkevä käytännön sopimus.
Jos sinä haluat naimisiin ja mies ei, asiasta voi tulla ongelma joka alkaa hiertää hyvää suhdetta... voisi kysyä miksi ei naimisiin? eihän siitä mitään haitaakaan ole!
Meille oli itsestään selvää mennä naimisiin ennen kuin teimme lapsia. Se takaa lasten juridisen aseman ja on myös merkki siitä, että pariskunta on tosissaan sitoutunut toisiinsa.
Ihmettelen, miksi nyt joillakin yleisönosastoilla koko ajan vingutaan sitä, että avoliitossa olevien pitäisi saada sama juridinen asema kuin avioliitossa olevien: automaattinen isyyden tunnustaminen (myös siinä tapauksessa että isä kuolee ennen lapsen syntymää) ja automaattinen isän huoltajuus; keskinäinen perimisoikeus (ilman kauheaa perintöveroa); muu avio-oikeus toisen omaisuuteen (esim. erotilanteessa) sekä oikeus leskeneläkkeeseen toisen kuollessa jne. jne. Nämä juridiset puolet hoituvat näpsäkästi, kun menee naimisiin (vaikka pikavisiitillä maistraatissa). Jos avoliitosta tehdään lainsäädännöllä joku "miniavioliitto" se vain kaventaa ihmisten valinnanvapautta päättää, kuinka sitoutuneita he ovat toisiinsa.
Muijalla oli kaikki rollareiden levyt ja kun mä tykkäsin niitä kuunnella niin vein muijan vihille, se oli tosiaankin ainoa syy mutta en oo sitä vielä muijalle paljatanut kun ollan vasta 15 vuotta oltu kimpas, aattelin ottaa eron jos se ei osta kaikista rollareiden levyistä cd-formaattia on meinaan sen verran tullut vinyyliä kuunneltua :))
10 syytä, miksei hän jo vihdoin ole KOSINUT sinua.
Olisi jo korkea aika!
Avioliittoa enemmän ei voi sitoutua. Se on siinä se peruste. Eihän yhdessä oleminen ole ollenkaan sama kuin avioliitto!
Tietenkin täytyy välittää toisesta tosi
paljon!
Mutta...jos jotain sattuu, niin eipä tartte exs muijan tulla sähläämään, kun on naimissa. Eikä puolison lasten määräileen ja leikkiin pomoja, kun on laillinen puoliso.
Sitoutuminen vaatii rohkeutta ja varmuutta. Parempi olle yhdessä, mikäli ei ole umpirakastunut. Kunnioittaa pitää ja olla toiselle rehellinen.
=)=) ei sitä hyötyä ajatella kun ollaan naimisiin menossa tai ei kuulu ainakaan minun ajatusmaailmaan.
Joillakin ihmisillä tulee sellainen tunne sitten kun löytää sellaisen ihmisen jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämän. Näin minusta ja miehestäni tuntui ja menimme kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin eli 25-vuotiaina.
Elämä on ollut puolisoni kanssa ihanaa tähän päivään asti, kolme vuotta on liitto kestänyt ja toivottavasti tulee kestämään, tuntuu kyllä utopistiselta ajatella ettei kestäisi. Onneksi olemme sopeutuvaisia ihmisiä molemmat. Lapsia emme vielä halua, mutta myöhemin kyllä. On mukava elää vielä nuoruutta yhdessä. Meistä molemmastakaan ei olisi yhdenyö-juttuihin jota useat sinkkuelämässään viettää. Eli tämä passaa meille molemmille oikein hyvin ja näin olemme onnellisia.
Jos teistä ei tunnu hyvältä mennä naimisiin tai miltään, ei kai sitä silloin kannata ja tarvitse.
No me mentiin naimisiin, kun ostettiin yhteinen talo ja on yhteinen lapsi. Ihan vain toisen turvaksi. Saa sitten lesken eläkkeen, jos toinen kuolee. On jonkinlainen turva tulevaisuudessa.
hyvin et meette sit naimisiin, niin pääsette sit taas eroomaan jne... tätä rataa, eikö vain?
Miksi pitää olla taloudellisia syitä mennä naimisiin? Ja miksi pitää olla just joku tietty aika yhdessä, ennen kuin mennään kihloihin tai naimisiin?
Olimme 2 viikkoa yhdessä, kun mentiin kihloihin. 11 kuukautta naimisiin. 15 kuukautta, kun lapsi syntyi. Häistä oli jo sovittu, kun raskaus huomattiin.
Ai niin. Tuosta ensitapaamisesta on nyt 18 vuotta ja 3 lasta olemme saaneet sinä aikana.
Vaimoni on minulle vielä se kaikkein kaunein ja rakkain tyttö päällä maan.
Minusta se on jo sitten myöhästä miettiä naimisiin menoa, kun on jo lapsia hankittu. Kyllä ensin kuuluu harkita onko tää ihminen sellanen, jota rakastan ja haluan rakastaa elämäni loppuun asti ( tai ainakin seuraavat about 20 vuotta) .... sit papin pakeille ja vasta sitten lapsen tekoon!!
Mä en ymmärrä tätä nykyaikaa, lapset tehdään aika keposin aikein....puoli vahingossa sanoisin. Musta ensin pitää olla varma et toinen osapuoli on se "oikea", ennenkuin tehdään lapsia ... siitä ei sit livistetä ihan pienistä syistä. Lapset maksaa aina laskun vanhempien erosta.
Musta rakkaus ja halu tehdä lapsia on perusta mennä naimisiin.
Niin pitkään kun ollaan kahdestaan, on vapaa tekemään niin tai näin.... ja vaihtamaan ja vankslaamaan...etsimään sitä oikeeta. Mutta heti kun lapset astuu kehiin, sit homma on selvä. Miettikää siis hyvät ihmiset ennen lasten tekoa, onko tää ihminen sellanen jonka kanssa haluan jakaa loppu elämäni.
Mun mielestä avioituminen on osoitus sitoutumisesta. Vaikka tiedostan kyllä, että muutenkin voi olla sitoutunut. Mutta tosiasia on se, että monelle (varsinkin miehellle) kuitenkin juuri se, että ei ole vielä valmis sitoutumaan loppuelämäksi on este avioliitolle. Ja kestää ehkä vuosikausiakin ennen kuin uskaltaa mennä naimisiin.
Itse halusin ensiksi naimisiin ja vasta sitten lapset. Jos ei mies ole valmis naimisiin niin ei silloin saamaan lapsiakaan kanssani. En halunnut yksinhuoltajaksi. 100% varmuuttahan ei avioliittokaan tuo, mutta tuo kuitenkin enemmän varmuutta. JOS mies arvostaa avioliittoa. Ne jotka sitä ei niin arvosta ja voivat hypätä kenen kanssa vaan naimisiin ja erota kevyesti niin on eri asia...
Kaikkein olennaisin syy avioliitolle oli se, ettemme halunneet emmekä halua elää synnissä. Raamattuhan sanoo asiasta jotenkin tähän tapaan, että aviokäsky tulee pitää kaikkien keskuudessa. Näin ollen susiparina eläminen on syntiä, emmekä halunneet sitä tehdä.
Nythän on vielä karkeusvuosikin. Työkaverini kosi kukkapuskan kera miestään karkauspäivänä 15 vuoden avoliiton ja kahden lapsen jälkeen ja esitti vieläpä kaksi vihkipäivämäärää, joista miehen tuli valita. Mies oli hetken ällikällä lyöty, mutta vähän mietittyään myöntyen valitsi toisen vaihtoehdoista. Tosin heidän välillään ei ollut tuollaista syiden esittämisen pattitilannetta, oli vain tullut aina suunnitellulle ajankohdalle muita esteitä ja asia välillä unohtunutkin. Mutta kosi ja pyydä esittämään kieltäytymisen syyt, kuten tällä palstalla pari tyyppiä on jo ehdottanutkin!
1. TUKIEN HUIJAAMINEN
Voiskos mies sitten vuorostaan keksiä 10 syytä miksi ei mennä kannata naimisiin?
En tiedä täytyykö siitä varsinaisesti olla hyötyä. Jos ei ole haittaakaan niin miksipä ei (ja on vain tunne, että haluaa mennä naimisiin, se riittää) , mutta jos nyt jotain keksin niin:
1. Rakkauden tunnustaminen (yksi monien tapojen joukossa)
2. Olemme aviovaimo ja aviomies (mies ja vaimo). Miestäni ei enää kutsuta "kaverikseni" (jotkut vanhemmat ihmiset teki näin). Mies kutsuu nykyään minua melkein aina vaimoksi, ennen kutsui emännäksi... (ja voi kun se ”vaimo” miehen suusta kuulostaa niin hyvältä!)
3. Yhteinen sukunimi, myös lapsilla sitten joskus jos lapsia siunaantuu
4. "Sinetti" rakkaudellemme. Konkretisoi, että olemme päättäneet, että tässä on ihminen jonka kanssa haluan olla loppuelämäni (siis rakkaus ja tämä ”päätös” tai tunne oli kyllä jo paljon ennen naimisiin menoa olemassa). Alkuaika avoliitosta oli kuitenkin eräänlaista kokeilua (tosissaan kuitenkin), että miten yhdessä elo ja asuminen sujuu. Eikä ehkä vielä puhuttu yhteisistä eläkepäivistä itsestäänselvyytenä (jos eletään niin kauan siis). Vaan vähän jossiteltiin, että jos vielä ollaan silloin yhdessä...
5. Toinen perii toisen ilman testamenttia
6. Ei tarvitse maksaa niin paljon perintöveroa
7. Olemme toistemme lähiomaisia (ei tarvitse esim. erikseen sairaalaan ilmoitella)
8. Ei tarvita isyyden tunnustusta, jos saamme joskus lapsia
9. Tuntuu oikealta (ja tuntuu edelleen. Vaikka mikään ei käytännössä tavallaan muuttunut niin jotain mitä ei oikein osaa selittää on kuitenkin muuttunut)
10. Vahvistaa jo vahvalla pohjalla ollutta suhdetta (ja toista kertaa ei mennä naimisiin. Näin myös moni muu ajattelee, eikä mene naimisiin vaikka kahden viikon seurustelun jälkeen, tosin ei ehkä avoliittonkaan…)
Bonuksena: Häät, häämatka ja vuosihääpäivät ;-)
Miehestä on mukava olla ukkomies!
Voidaan adoptoida lapsi yhdessä (ei olla kyllä ajateltu, mutta tuli mieleen…)
Hääpäivä palkallinen vapaa, myös muita palkallisia vapaita, jotka sidottu jostain syystä naimisissa oloon. (ei kukaan nyt sen takia tietysti mene naimisiin)
Meillä ei ole lapsia, mutta olen kuullut, että jotkut lapset ovat halunneet vanhempien menevän naimisiin. En tiedä mistä se sitten johtuu. Ovatko lapset lukeneet liikaa satuja joissa prinssi ja prinsessa mene naimisiin. Ja monet muistaa lapsuudestaan, kun keinut keinu samaan tahtiin ”oltiin naimisissa”. Lapset yhdistää naimissa olon rakkauteen. Kun rakastetaan ja aiotaan olla loppuelämä yhdessä mennään naimisiin.
Tässä nyt tuli kaikkea mitä mieleen juolahti!
Jokainen päättää itse haluaako virallistaa suhteen avioliitolla. mutta tänä päivänä erotaan niin pian ja ajattelematta että ehkä on hyvä olla sitoutumatta liikaa. toki lapsilla voi olla sama sukinimi ilman avioliittoakin. Voi sitä mennä naimisiin vaikka 20 vuoden kuluttua
miten sitä avioon nyt uskaltas? oikeesti ottakaa menneistä polvista esimerkkiä älkääkä olko noin itsekkäitä julkkistyperyyksiä matkivia vellihousuja
... tämä yleinen sitoutumattomuus jotenki huolestuttaa! Täytyyhän miehen olla mies ja viedä naisensa vihille! Sitten ollaan se oikea perhe, varsinki ku on jo lapsia.
Avoparit vaihtaa paria kyllä ihan yhtälailla kuin avioparitkin, ku avioeroki on loppuviimeksi aika helppo saada... joten aika löysäksi on mennyt käsitys siitä mitä tarkoittaa: "myötä ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa.."
Eikä ole maailma yhtään onnellisempi vaikka paria vaihdetaan ku paitaa!! Päinvastoin! Lapset kärsii ja koko yhteiskunta on hullunmyllyä!
Jos ette naimisiin mene, niin laatikaa yhteinen testamentti edes- oikeudellisista syistä. Olkaa uskollisia toisillenne ja pysykää yhdessä!
Mielenkiintoinen aihe, josta keskustellaan myös meillä. 8 vuotta sitten tavattiin ja ensimmäiset keskustelut käytiin 5 vuotta sitten. Meillä mies tahtoo naimisiin, minä en. Miksi en? Rakastan kumppaniani koko sydämmestäni, rakkauteni ei voi suuremmaksi kasvaa papin aamenella. Me olemme perhe, eri sukunimistä huolimatta ja vaikkei lapsemme ole meidän yhteisiä. Ainoa asia, mikä minulle tuo turvaa on hänen sylinsä. En tarvitse sormusta muistuttamaan hänen olemassa olostaan, hän on sydämessäni. Jokainen hengenveto kiitän joka hetkestä, jotka hän vierelläni viettää. Jokainen päivä yritän tehdä hänestä maailman onnellisimman ihmisen. En halua kahlita häntä velvollisuudella, vaan ansaita hänet vapaasta tahdosta. En tarvitse juridisia etuja ja/tai oikeuksia, kun minulla on hänet. Rakkaus, kunnioitus ja luottamus. Avioliitto ei anna niistä yhtäkään.
vastannut omaan kysymykseesi. Selitit vain kuinka hienoa on olla hanen kanssaan, mutta et vastannut kysymykseen "miksi en halua naimisiin".
voi olla tärkeää tuntea naimisiin menon kautta olonsa turvalliseksi. Minusta ihminen joka ei keksi yhtään järkisyytä olla menemättä naimisiin, voisi antaa toiselle sen täydellisen tunteen mennä naimisiin jos hän kerran haluaa.
Meillä mies meni kanssani naimisiin vaikka mikään ei muutukkaan sen myötä...juhli häät hymyssä suin ja tiesi kuinka tärkeää se oli minulle.
Kaikki on nyt niinkuin ennenkin, nyt vaan ollaan mies ja vaimo.
Meillä ei ollut kyse edes perheen perustamisesta kun ollaan jo nelikymppisiä, silti koin tuon ihanana hetkenä elämässäni ja mieheni antoi minun kokea sen siksi että rakastaa minua.
Miksi et voi rakastaa miestäsi niin paljon että annat hänellekkin tuon onnen tunteen?
Keskustelimme murun kanssa aamulla jälleen kyseisen asian tiimoilta viestin kirjoitettuani ja kysyin; tekisikö avioliitto hänet onnelliseksi? Vastaus oli; mikään ei periaatteessa muuttuisi ja pääasia on että me olemme yhdessä, se tekee hänestä onnellisen. =) Ymmärrän kyllä pointtisi täysin.
"En halua kahlita häntä velvollisuudella, vaan ansaita hänet vapaasta tahdosta."
Pelkäätkö siis, että jos rakkaus hiipuisi jne. niin mies ei jättäisi sinua vaan olisi kanssasi "väkisin", koska kokee sen velvollisuudekseen, kun on kerta naimisiin menty? Avoliitossa hän on kanssasi vaan niin kauan, kun haluaa?
Avioliitossakin on kyse vapaasta tahdosta. Vihittäessäkin kysytään "tahdotko".
Suuri osa aviopareista on yhdessä, koska tahtovat olla. Tietysti on niitäkin, joilla menee huonosti ja ehkä haluaisivat erota, mutta eivät tee sitä periaatteesta (ja jotkut on yhdessä lasten takia, Ja voidaanhan avoliitossakin "roikkua" esim. tavan vuoksi tai kun pelätään olla yksin).
Eihän avioliitto itsessään anna mitään. Esim. rakkautta. Jos et rakasta toista niin et ala yhtäkkiä rakastamaan häntä mentyäsi naimisiin. Moni menee naimisiin vain juuri siksi, koska rakastaa, kunnioittaa ja luottaa toiseen.
Meillä muija tahto saman sukunimen kun suvussa on sellainen tapa.
Minulla ratkaisi muijan perintömetsät sekä 4 rantatonttia aika paljon.
Nyt tontit on myyty ja metsiä hakataan, hurlumhei.
Miksi tarvitsee 10 syytä? Jos huonoja puolia ei ole niin eikö kannata mennä naimisiin, jos löytyy yksikin hyvä syy mennä? Miksi pitää olla jopa 10 hyvää syytä?
Avioliitto tuntui vaan luonnolliselta. Ja että ensiksi seurustellaan, sitten muutetaan yhteen, mennään naimisiin, saadaan (jos saadaan) lapsia. Sitä on aina ajatellut, että se kuuluu asiaan. Ei tietenkään niin, että menisi naimisiin vaan siksi, että se kuuluu asiaan ja niin on tapana tehdä. Vaan, että itse haluaa sitä ja on löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluaa mennä (eikä vain mene naimisiin naimisiinmenon takia). Mutta onhan sillä ”perinteellä” tai tavalla jotain tekemistä asian kanssa. Jos ei kukaan olisi koskaan mennyt eikä mene naimisiin, eikä moisesta tietäisi niin kaipaisiko sitä? Sitten sitä varmasti olisi ihan tyytyväinen avoliitossakin.
Monet haluaa lapsia, toiset ei. Toiset haluaa naimisiin, toiset ei. Ja sitä voi haluta naimisiin vaikka siitä ei varsinaisesti hyötyisi. Mutta moni menee naimisiin kyllä näiden konkreettisten hyötyjen takia ja ehkä jopa pelkästään niiden takia (eli jos niitä ei olisi, he eivät menisi naimisiin). Myös yhteiskunta on tiedostanut tämän ja on näitä etuja laittanut ”houkuttumiseksi”. Jotta avioliiton asema säilyisi. Ja vaikka moni ei sitä myönnä, että niistä välittäisi niin kyllä siinä vaiheessa älähtäisi, jos niitä otettaisiin pois. Ja nykyäänhän avoparitkin on jo vaatimassa näitä samoja etuja. Pienempää perintöveroja jne. Mitä eroa kohta avoliitolla (tai olisiko se sitten ”rekisteröity parisuhde”) ja avioliitolla on? Miksi avoparit ei vain voisi mennä naimisiin? Sillähän nuo asiat hoituisi...
Ilmeisesti kysyjän avopuolisosta avioliitto ei tunnu luonnolliselta, eikä merkitse sitä mitä monelle muulle (ja mitä ehkä merkitsee kysyjälle itselleen?). Vaan hän tarvitsee juuri syyksi näitä hyötyjä. Silloin kannattaa tutkia esim. avioliittolakia ym. opuksia missä kerrotaan näistä hyödyistä. Ehkä sieltä voi ne 10 syytä löytyä. Se, että haluaako kysyjä, että hänen puolisonsa avioituisi vain näiden hyötyjen takia niin sitä hänen pitää sitten itse miettiä.
Mulle avioliitto symbolisoi jotakin. En voisi mennä naimisin pelkästään esim. taloudellisten hyötyjen takia. Jos toiselle avioliitto ei merkitsisi sitä mitä mulle ja menis naimisiin vaan saadakseen taloudelliset hyödyt niin en menisi naimisiin. Valitsisin sen rekisteröidyn parisuhteen, jos sellainen vaihtoehto olisi (meille heteroille). Jos se olisi vaan rekisteröityminen jonnekin rekisteriin. Mun mielestä ne on eri asioita. Vaikka käytännössä olisikin lähes sama asia. Se on vaan jotenkin mun ”pääkopassa” se ero.
itse olen uusioperheen äiti ja 4 vuoden seurustelun jälkeen kysyin miesystävältäni josko mentäisiin naimisiin. hän sanoi että kerran on lupauksensa rikkonut ja toista kertaa ei sitä tee.päätin että juttu saa jäädä siihen ja jatkoimme onnellista elämää yhdessä. kahden kuukauden jälkeen hän tuli luokseni töistä ja ja kertoi että oli ajatellut kysymystäni kaksi kuukautta ja tullut tulokseen että ei riko lupaustaan toista kertaa mutta haluaa naimisiin kanssani ja elää loppu elämän kanssani. nyt olemme olleet yhdeksän vuotta naimisissa ja elämä on yhtä ihanaa kun ennen naimisiin menoa eikä ole muuttunu tunteet eikä teot kummallakaan. lapset ovat isoja ja 5 ihanaa lasten lasta meillä jo.
kyllä sitä ennenkin mentiin eikä ajat ole muuttuneet, häviätkö jotain
Piti olla tyttöystävä kun kavereillakin oli.
Sitten se tuli raskaaksi. Jos en suostu naimisiin niin hän muuttaa huitsin nevadaan enkä näe lasta.
Joten naimisissa ollaan oltu jo jonkin aikaa.
Joskus sitä miettii että millaistahan se olisi rakastaa?
jättää sut miettimään kymmentä hyvää syytä mennä naimisiin. Siinäpä sulle puuhaa vähäksi aikaa. Mun mielestä tuollainen "sanopa kymmenen hyvää syytä" on paitsi lapsellista, niin erittäin hyvä keino heittää pallo sulle takaisin. Sä aikasi pohdit asiaa ja mies saa senkin ajan olla rauhassa ajatukseltasi.
Eikö tuossa olisi ollut parempi kysellä kihlojen perään, eikä suoraan papin aamenelle menosta. Kihlaushan on lupaus avioliitosta, mutta ei niin raju veto tuollaisen yhteisen historian jälkeen, lopputuloksena olisit voinut saada kaiken sen mikä täällä nyt hyviksi syiksi keksitään.