En tiedä kuulunko itse tähän ATM-kategoriaan, joskus tuntuu että kuulun, mutta sitten taas tiettyjen kirjoitusten perusteella en ollenkaan.
No, oli miten oli, niin minulla olisi itsensä ATM:ien joukkoon lukeville kysymys:
Kun täällä annetaan jos jonkinlaista neuvoa ja ohjetta siihen, miten "vaivasta" voisi päästä eroon, niin miksi suurelle (suurimmalle?) osalle nuo neuvot eivät kelpaa? (Tuntuu että sanoi kuka tahansa mitä tahansa, niin se tyrmätään heti.)
Mistä seuraa jatkokysymys:
Jos ette halua muuttua millään tavalla, tai tehdä asioita ollenkaan erilailla, nin mikä on tänne kirjoittelun tarkoitus?
- onko se se, että tätä palstaa käytetään oman pahan olon varoventtiilinä, paikkana missä voi huutaa tuskaansa asiasta, mistä ei normaaleissa sosiaalisissa kuvioissa voi tehdä numeroa?
- onko se yleisen tietoisuuden levittäminen, toive sitä että kun asiasta tiedetään tarpeeksi, niin silloin naiset alkavat tekemään aloitteita myös ATM:ien suuntaan?
Tällaista tuli mieleen tällä kertaa.
No, oli miten oli, niin minulla olisi itsensä ATM:ien joukkoon lukeville kysymys:
Kun täällä annetaan jos jonkinlaista neuvoa ja ohjetta siihen, miten "vaivasta" voisi päästä eroon, niin miksi suurelle (suurimmalle?) osalle nuo neuvot eivät kelpaa? (Tuntuu että sanoi kuka tahansa mitä tahansa, niin se tyrmätään heti.)
Mistä seuraa jatkokysymys:
Jos ette halua muuttua millään tavalla, tai tehdä asioita ollenkaan erilailla, nin mikä on tänne kirjoittelun tarkoitus?
- onko se se, että tätä palstaa käytetään oman pahan olon varoventtiilinä, paikkana missä voi huutaa tuskaansa asiasta, mistä ei normaaleissa sosiaalisissa kuvioissa voi tehdä numeroa?
- onko se yleisen tietoisuuden levittäminen, toive sitä että kun asiasta tiedetään tarpeeksi, niin silloin naiset alkavat tekemään aloitteita myös ATM:ien suuntaan?
Tällaista tuli mieleen tällä kertaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Palsta on täynnä atm ketjuja ja minusta niitä on jo aivan liikaa.
Neuvot tuppaa olemaan sellaisia, että luovu synnynnäisestä persoonastasi ja teeskentele jotain muuta kuin olet. Kun ei ole nappia josta painamalla oman persoonansa voisi muuttaa ja miksi pitäisi. Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. ATM tarvitsee aikaa tutustuakseen naiseen ja voidakseen luottaa häneen, mutta sitä aikaa ei nykymaailmassa anneta.
Totta kyllä, että jotkut hyväätarkoittavistakin neuvoista ovat överiksi vedettyjä. Silti minun on vaikea niellä tätä "en mä mikskään muutu"-asennetta, koska kaikki ihmisethän muuttuvat kaiken aikaa. Ei ole tarkoitus vetää roolia, vaan kehittää itseään.
Jos ei osaa keskustella naisten kanssa ja tehdä aloitteita, eihän se tarkoita sitä, että se olisi varsinaisesti luonteenvastaista vaan että se on taito, jota ei ole treenattu tarpeeksi (ja kun ei ole treenannut, niin ei mielellään julkisesti heikkouttaan esittele, ymmärrettävää minkä tahansa lajin kohdalla). Mutta kun ei se taito kartu treenaamatta, näin se vaan on.
Olen kanssa ihmetellyt, mihin näillä viestiketjuilla pyritään. Kun ATM:t vaikuttavat siltä, että hakevat täältä empatiaa, mutta kun empatiaa tarjoaa, se ei kelpaakaan. Sitten mietin, että eivätkö he vain tunnista, että nämä neuvojat oikeasti tarjoavat empatiaansa (eikä ihmekään, että kiivastuvat sitten, kun se ei kelpaa...).
Jospa tänne kirjoitteleva ATM toivoisi jonkun sanovan jotain sellaista että "Älä nyt hulluja puhu! Ethän sinä mikään ATM ole!" Sellaista vastaustahan ei tietenkään keneltäkään tule, koska ihmistä tuntematta ei pelkän viestin perusteella pysty sanomaan mitään.
bullshittiä suurimmilta osin. Ihminen on enemmän ympäristönsä muovaama kuin geeniensä määrittelemä luonteeltaan ja jos johonkin on oppinut, niin siitä voi oppia myös pois.
Aika harvan persoonallisuus muutenkaan pysyy samana koko elämän. Ehkä jotkin ydinosat persoonassa voivat olla melko muuttumattomia, mutta suurin osa on kyllä ajan kanssa tarttunutt, tai opittua, joka elää myös koko ajan tietyssä muutostilassa.
En minä esim ole yhtään sama ihminen kuin yläasteella, tai vaikkapa 5 vuotta sitten. Ajan mukana on tullut uusia tilanteita, joihin minun on pitänyt sopeutua ja joka väistämättä on muuttanut luonnettanikin johonkin suuntaan.
Olin esim 20-vuotiaana mieleltäni hyvin synkka ja kyyninen, mitä en enää nykyään ole. Sehän on persoonallisuuden syvintä materiaalia, yleinen maailmankatsomus ja perusolotila. Silloin ajattelin kaikesta hyvin kyynisesti ja suhtauduin kaikkeen melodramaattisesti ja kohtalonomaisesti.
Sitten tapahtui kaikenlaisia muutoksia elämäntilanteessa, minkä johdosta olen nyt huomattavasti iloisempi, vaikka tuskin mikään nami-nami -asteikon Marco Bjurströmn kuitenkaan.
Yksi asia myös mikä minusta paistaa läpi ATM-kirjoituksissa 8ainakin osassa) on salainen syvä halveksunta ihmisiä kohtaan. Asenne on usein jyrkän tuomitseva, mikä varmaan pohjaa siihen että itse kokee itsensä jotenkin tuomituksi myös. Kuitenkin suurin osa tästä tyhmästä massasta on yhtä persoonallisia ja syvästi tuntevia kuin kuka tahansa.
Toisista pitää oppia pitämään, että asenne voi oikeasti muuttua. Ei optimistiksi tai valoisammaksi voi oppia, ellei usko että muut ovat sen arvoisia. Ja he ovat.
Yksi suurimmista ongelmista ATM:iydessä on kuitenkin se, että kun on paljon yksin niin aikaa ajatella omaa tilannetta on ihan liikaa. ja kaikki tietävät mitä silloin tapahtuu kun on yksin ja velloo omissa ongelmissaan. Ne paisuvat kaikkien kohtuun rajojen ulkopuolelle.
En tiedä olisinko keksinyt lisää, mutta nyt tämä jää tähän. En tiedä olinko alkuunkaan oikeilla jäljillä.
"Mutta kun ei se taito kartu treenaamatta, näin se vaan on."
Tässä se ongelma on. Jotta voisi treenata, täytyisi tehdä aloite, ja jotta aloite onnistuisi, (että ylipäätään pystyisi sen tekemään) täytyisi jo osata hyvinkin paljon.
Ongelma on se, että aloitteen tekeminen on liian ison kynnyksen päässä ja vasta sen kynnyksen ylitettyään voisi edes alkaa treenaamaan. Mahdoton yhtälö.
Eikä tässä myös niinkään ole kyse osaamisesta. Jos on introvertti, on sitä aina. Introverttius on havaittavissa jo vauvoilla, joten se on sisäsyntyistä.
Kyllä mäkin naisten kanssa keskustella osaan, naiset ovat kehuneet, että kuulostan fiksulta tyypiltä, mulla on laajat tiedot monista asiosta, kun on ollut aikaa kirjojen lukemiseen. Mutta se ei riitä. En saa aikaiseksi kipinää. (En ole moottoriturpa, mulla on sellainen paha tapa, että tuppaan puhumaan vain silloin kun mulla on asiaa.)
Sitä on vaikeaa opetella kipinä-puhetta, kun ei tiedä yhtään, mitä sillä tarkoitetaan. Mutta kerro sä, miten naisille leperrellään.
sen olen miehenä huomannut.
Pitää pitää antennit ojossa (alitajuisesti) ympärillä tapahtuville arkielämän huvittavuuksille, sekä keskustelussa esiintyville asioille, joista voi tarvittaessa heittää jonkin sopivan kommentin (vrt. Frendien Chandler).
Kyky yhdistellä ympärillä tapahtuvia asioita toisiin, hieman absurdeihin tai epäsovinnaisiin asioihin on juuri tilannekomiikkaa parhaimmillaan.
Se on kyllä hyvin pitkälle jatkuvan harjoituksen tulosta ja ehkä luontaista herkkyyttä havannoida sitä mitä ympäristössä tapahtuu. Vaatii myös laajaa yleissivistystä, sekä yleistä ymmärrystä siitä minkälainen juttu voi olla kyseisessä seurassa ymmärrettävissä.
Vitsien kertominen esimerkiksi ei ole naisiin vetoavaa huumoria, se ei kerro esim. leikkisästä tai luovasta mielestä. Minulle huumorintaju tarkoittaakin lähinnä tilannetajua, tilannekomiikkaa. Myös luova sanankäyttö puhuessa auttaa asiaa, sekä kyky puhua niin että ulosanti ei kuullosta monotoniselta, vaan enemmänkin eloisalta.
Voi kuullostaa että tämä on too much, ja ehkä se sitä onkin. Mutta tuli vain mieleen yksi tapa, millä kiinnostuksen saa heräämään. Leikkisyys, leikkisyys, se on naisten kanssa valttia. Imartelemaan ei tarvitse aina ryhtyä, jos muuten kielii olevansa leikkisä.
Överiksi ei tietenkään kannata ryhtyä, pelleksi. Kommentti sinne, kommentti tänne. Ei kuitenkaan liikaa sarkastisuutta, eikä varsinkaan naisen ominaisuuksiin liittyen. Liika itseironiakin potkii vastaan.
Nämä ovat herkkiä asioita, ja vaikeita oppia.
Ei luonnetta tosiaan tarvitse muuttaa. On kaltaisiani naisia, jotka pitävät siitä, että mies on introvertti eikä aina suuna päänä menossa joka paikassa.
Joku tuossa jo vastasikin siitä tilannekomiikan tajusta ja sen allekirjoitan aivan ehdottomasti. Kaikki naiset haluavat huumorintajuisen miehen ja valitettavan usea mies kuvittelee tämän tarkoittavan alituista vitsien kertomista. No ei todellakaan! Yksi ainut kommentti pitkän illan aikana voi olla se, joka erottaa jyvän akanoista ja osoittaa, kenellä porukan miehistä on oikeasti huumorintajua, yleissivistystä ja luovaa mielikuvitusta.
Eikä aloitteen tekeminen ole kynnys harjoittelulle vaan ensimmäinen harjoiteltava asia. Sitten kun on sen harjoitellut, voi ryhtyä treenaamaan seuraavaa jne. Pienin askelin eteenpäin :-)
Miten... Se on jo paljon vaikeampi kysymys. Riippuu paljon mm iästäsi ja millaisia mahdollisuuksia kotipaikkakunnallasi on. Jos ihan perusbaari-illasta on kyse, niin silmäpeli on se ensimmäinen tehtävä. Itse ainakin suhtaudun huomattavasti positiviisemmin miehiin, jotka ensin katselevat minua pitkään, kuin niihin, jotka vain yllättäen pölähtävät aivan puskista ihokontaktiin.
Silmäpelissä muuten äärimmäisen tärkeää on muistaa hymyillä! (Jos puoli iltaa möllöttää naista naama norsunvehkeellä, niin nainen todennäköisesti tulkitsee sen väärin ja voi olla valmis pamauttamaan nyrkkiä silmään siinä vaiheessa, kun olet riittävän lähellä...)
Juuri tässä on mielestäni ideaa. Typerä vitsienjauhaja tai naistennaurattaja (perinteisessä mielessä) ei kiinnosta pätkääkään, mutta mies, joka osaa tilannekomiikan, kerää pisteet HUOLIMATTA ulkonäöstä, varallisuudesta tai sosiaalisista taidoista. Tilannekomiikkaa ei voi suunnitella, se vaan "tulee" jostain ja se vaatii rohkeutta lohkaista juuri se typerä mielleyhtymä, joka asiasta tulee.
Jatkuva vitsailu menee yli, se käy jo hermoille.
Mielestäni tässä valttikortti atm-miehille (inhoan termiä), jotka yleensä ovat älyllisesti keskivertotallaajia lahjakkaampia.
Se joka uskoo tätä ATM,YTM ym paskaa on mielestäni alemman tason ihminen, tuollainen luokittele on ihmisarvoa halventavaa.
On vain erilaisia ihmisiä, ihme ettei porukka täällä tajua sitä.
aloitukseen, että ne jotka pitävät itseään ATM-ihmisinä.
Toisaalta, ihmisryhmiö on ja on aina ollut luonteenpiirteiden mukaan. On yllytyshullua, hissukkaa, extroverttia, introverttia jne.
ATM on vain yksi luokitus, joka on alkanut elää täällä yleisnimityksenä kaikille, jotka kokevat omaavansa ylimääräisiä ongelmia ihmissuhderintamalla. En usko oikeastaan mihinkään markkina-arvoteorioihin, mistä tämä ATM-nimitys ilmeisesti tänne siirtyi. Mutta nyt kun se on otettu täällä käyttöön siinä tarkoituksessa kuin aiemmin mainitsin, niin miksei sitä voisi käyttää?
Oireisto ja tilanteet kuitenkin kirjoitusten perusteella pitävät sisällään monia samoja piirteitä, joten on helppo puhutella ATM-nimikkeellä sen sijaan että joka kerta määrittelisi asian uudelleen.
Koska ATM alkaa täällä palstalla pikkuhiljaa olla sekä ATM:ksi itseään luokittelevien että muidenkin kirjoittajien hyväksymä (ja sisällöltään tuttu) nimike, niin miksei sitä voisi käyttää? Ihan vain kirjoittelun helpotukseksi.
Mua häiritsee lisäksi se tyyli, jolla toisia "veljiä" yritetään oikein vetää syvemmälle suohon. Jos joku kysyy jotain naisista tai näiden mielipiteistä tms. niin aina on joku "ATM" kertomassa omia totuuksiaan ja väittää kaikkia naisten vastauksia valheiksi. Jos jollain on vielä uskoa naisiin, itsensä kehittämiseen tai tulevaisuuteen ylipäätään niin se yritetään viedä pois. Onhan se tietysti kiva tietää että muutkin on luusereita mutta eikö yhtään tule huono omatunto? Ehkä se onkin se näiden miesten ongelma, tunteettomuus.
"Ehkä se onkin se näiden miesten ongelma, tunteettomuus."
Syytäkää nyt vielä tunteettomiksikin. Vika pikemminkin on siinä, että me ollaan liian tunteellisia. Naiset ei tykkää.
tilanne on kertakaikkiaan psykologisesti noin hankala, niin kannattaisiko hakeutua mielenterveyshuollon piiriin?
Tiedän että yleiselle puolelle ei ole helppo päästä, mutta kannattaisiko yrittää? Jos kertakaikkiaan tuntuu siltä että mitään ei ole tehtävissä omin eväin?
"tilanne on kertakaikkiaan psykologisesti noin hankala, niin kannattaisiko hakeutua mielenterveyshuollon piiriin? "
Tietääkseni mielenterveyshuollon piiriin käännytään, jos mielen terveydessä on jotain vikaa. (Mä olen kuitenkin henkisesti terve ja vireä. )
Krooninen naisettomuus ei taida olla riittävä syy avun saamiseen tätä kautta.
tätä. Ensin tuli syytös tunteettomuudesta, ja kun se ei mennyt läpi, niin epäsuora syytös mielisairaudesta tai muusta vakavasta psyykkisestä ongelmasta. Heti heilahti toiseen äärilaitaan. Miten minulla on jotenkin hyvin skitsofreeninen olo? Au, au, päähän saattuu. Olenkohan sekaisin vai mitä. Että olemme tunteettomia, mut sitten kun olemmekin tunteellisia se oli silti pahasta. Tässä on hyvä esimerkki siitä, mistä tulevat ne lisäsyyt kaikenlaiselle masennukselle ja kasvavalle syrjäytmiselle. Syytöksiä ja syytöksiä, sekä epäluuloisia katseita ja heittoja.
Ettekö voi ajtella ongelmaa puhtaasti ongelmana ja kohdata se sellaisenaan. Kaikki asiat eivät vain ratkea yhtä helposti mitä TE olette tottuneet.
Miettikään nyt hei hetki mitä tänne kirjoitatte, te jotka ette asiasta todellisuudessa tiedä niin yhtään mitään. Kuunnelkaa, lukekaa, pohtikaa ja asettakaa ennenkaikkea itsenne samaan tilanteeseen, jos epatiakykynne on edes tallella.
se, että ei kerta kaikkiaan osaa puhua naisille tai toimia heidän kanssaa, kuten useilla tuntuu olevan, niin kysymyksessä on sosiaalista elämää merkittävästi haittaava ongelma, mihin saattaa psyykkinen apu auttaa.
En muista oliko aloittajalla tämänkaltaisia ongelmia vai ei. Jos ei, niin eipä siinä mitään, pyydän anteeksi.
Ja tervetuloa muuten 2000-luvulle, jossa psyykkinen apu tai jutteleminen psykologille, taikka terapiassa käyminen ei ole merkki hulluudesta.
tarkoitin siis että en muista oliko sillä kirjoittajalla, jolle ehdotin psyykkisen hoidon mahdollisuutta, vaikeuksia naisten kanssa toimimisessa (puhuminen, lähestyminen, ylikorostunut ujous).
En syytä, arvailen ja pohdin. Ja ehkä tunteettomuus oli väärä sana, mutta ihmetyttää joka tapauksessa se ettei toista kannusteta parempaan elämään vaan yritetään kaikin voimin vetää mukana pohjalle. Tartu tässä nyt sitten mihin termiin tai pikkuseikkaan tartutkin mutta sitä minä joka tapauksessa ihmettelen.
Naiset muuten tykkää tunteellisista ihmisistä. Vai tunnetko monta jotka ei?