Olen 41-v. mies, vaimoni vähän nuorempi. Pitkä liittomme on ollut onnellinen, mutta viime vuosina on ollut isoja ongelmia. Vaimoni selvästi pohtii eroa toden teolla.
Asiat ovat menneet niin pitkälle, että vaimollani on uusi miesystävä. Asumme kuitenkin edelleen yhdessä, mutta esim. seksielämää meillä ei ole ollut noin vuoteen. Vaimoni ei myöskään ole näyttäytynyt viime aikoina minulle alastomana. Nukumme kuitenkin yhdessä, ja halaamme toisiamme joskus. Miesystäväänsä vaimoni pyrkii hienotunteisesti.
Syitä ahdinkooon on monia: olen ollut työttömänä useita kertoja viime vuosina, ja pieni masennuskin on uhannut. Meillä on ollut taloudellisia vaikeuksia. Kirkon parisuhdeterapiassa kävimme kaksi kertaa, mutta se tuntui kovin hyödyttömältä.
Olen varma että vaimoni edelleen rakastaa minua ja minä häntä. Luulen että kolmannen osapuolen intressit liittyvät seksiin: onhan vaimoni "tietyistä paikoista" varsin vetävän näköinen.
Olen valmis kamppailemaan vaimostani ja liittomme puolesta, mutta en oikein tiedä miten. Myönnän etten oikein ole rakastaja-tyyppiä, vaan enmmänkin koti-isätyyppiä. Meillä on yksi lapsi, minun silmäterätyttöni. Kaikista ongelmista huolimatta meillä on unelmia: esimerkiksi oman omakotitalon rakentaminen ihan itse lähelle Helsinkiä.
Antakaa taivaan tähden viisaita neuvoja!
Antero
Asiat ovat menneet niin pitkälle, että vaimollani on uusi miesystävä. Asumme kuitenkin edelleen yhdessä, mutta esim. seksielämää meillä ei ole ollut noin vuoteen. Vaimoni ei myöskään ole näyttäytynyt viime aikoina minulle alastomana. Nukumme kuitenkin yhdessä, ja halaamme toisiamme joskus. Miesystäväänsä vaimoni pyrkii hienotunteisesti.
Syitä ahdinkooon on monia: olen ollut työttömänä useita kertoja viime vuosina, ja pieni masennuskin on uhannut. Meillä on ollut taloudellisia vaikeuksia. Kirkon parisuhdeterapiassa kävimme kaksi kertaa, mutta se tuntui kovin hyödyttömältä.
Olen varma että vaimoni edelleen rakastaa minua ja minä häntä. Luulen että kolmannen osapuolen intressit liittyvät seksiin: onhan vaimoni "tietyistä paikoista" varsin vetävän näköinen.
Olen valmis kamppailemaan vaimostani ja liittomme puolesta, mutta en oikein tiedä miten. Myönnän etten oikein ole rakastaja-tyyppiä, vaan enmmänkin koti-isätyyppiä. Meillä on yksi lapsi, minun silmäterätyttöni. Kaikista ongelmista huolimatta meillä on unelmia: esimerkiksi oman omakotitalon rakentaminen ihan itse lähelle Helsinkiä.
Antakaa taivaan tähden viisaita neuvoja!
Antero
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ei se sinua rakasta. Se on Reiska nyt, joka vie.
Et varmaan halua kuulla tätä, mutta teidän parisuhde on finito. Jos vaimosi suostuu käymään pantavana jollain kaverilla, joka nussii myös naimisissa olevia, niin yritä nyt sinä edes säilyttää itsekunnioituksesi.
Eropaperit vetämään ja huotajuutta hakemaan. Kun sinä otat aloitteen, niin olet vahvoilla, kun paska todella lentää tuulettimeen.
Avioliiton pelastaminen on vaikeaa jos kolmas osapuoli on noin vahvasti kuvioissa mukana. Ja jos hän vielä haluaa vaimosi "omakseen" niin kyllä tilanne on se, että teidän avioliitto on ohi. Yritys pelastaa avioliitto pitkittää vain tilannettanne. Mitä nopeammin saa selkeitä päätöksiä aikaan niin sitä nopeammin pääsee eroa työstämään. Se viekin sitten oman aikansa. Älä jää odottamaan että vaimosi eron hakee. Sitä hän ei ehkä tee.
Jokaisessa suhteessahan niitä ongelmia on ja niistä selvitään jos todella kumpkin tahtoo sitä.
Siksi olisikin hyvin tärkeää,että otat vaimosi keskusteluun jossa käyt läpi hänen näkökantansa ja tunteensa. Sitten selvität hänelle omasi.
Vaimosi otti mukaan kriisiinne kolmannen pyörän, joka ei välttämättä kerro siitä että hän tahtoisi erota. Se voi olla todellakin jokin epätoivoinen viimeinen herätys sinulle. Valitettavasti vaimosikin olisi muistettava että hänelläkin on oma osuutensa huonontuneissa väleissänne, eikä hän suikaan pitäisi antaa sinun vaan tehdä jotain asioiden eteen. Ensin erotaan ja sitten vasta otetaan uusi. Se on reiluutta se.
Jos asiat ovat kuitenkin niin että vaimosi tahtoo eron, niin muista se että ruinaaminen ja kerjuu ei ole aina se paras keino saada toinen jäämään.Suurempaa rakkautta ei olekaan, kuin antaa rakastamansa ihmisen olla onnellinen.
Ajattele asiat totuudenmukaisesti.
Älä sekoita tosiasioita unelmiin, niin selviät.
Totuus kirpaisee ja koskee, mutta vapauttaa.
Sinua on kiusattu ja pahasti. Raapi suorastaan sydämestä lukea, miten viheliäisesti ja hävyttömästi voidaan miestä kohdella.
Olet ns. aisankannattaja ja kerjäät päästä osingoille.
Vaimosi "rakkaus" ei ole inhimillistä. Kunnon nainen ei tekisi miehelleen näin epäkunnioittavasti.
Ansaitset ihmisenarvoisen kohtelun. Lähde pois. Lähde kokonaan pois avioliitosta. Älä OLLENKAAN mieti sen pelastamista.
Lastasi et menetä. Hän on ikuisesti lapsesi ja silmäteräsi. Sovi tapaamisoikeudesta.
Vaimosi leikkii kissaa ja hiirtä, jossa sinä olet se hiiri. Jos hän antaa sinun unelmoida omakotitalon rakentamisesta, on se julmaa.
Minua inhottaa, että ihmiselle tehdään näin. Olisit ansainnut paremman kohtelun. Menneinä aikoina vaimosi olisi istunut kirkon jalkapuussa.
Sinun työttömyytesi ym. masennusongelmat eivät oikeuta julmaan kohteluun.
Sinulta on viety miehuus, sinut on kastroitu avioliitossasi, etkä näytä tajuavan sitä vielä.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Lyhyesti sanottuna totuus koskee ja vapauttaa, kuten kirjoitatkin.
Kastroitu aisankannattaja! Maikkimiinä, sekö minä olen, senkö vaadit hyväksymään?
Olet mies parhaassa iässä, nukut vaimosi vieressä ilman seksielämää, saat vain muutaman halauksen. Siis, mikä on osasi silloin?
Vaimosi nauttii tilanteesta, onhan hänellä kaksi urosta tyrkyllä.
HÄN on voittaja, te kaksi miestä, molemmat häviäjiä.
Oletan mitä suuremmasti, että ainakin vaimosi pari uskottua ystävätärtä tietää tilanteestanne. Jotkut naiset, varsinkin kriisitilanteissa kertovat mielellään ystävättärilleen, missä mennään.
Ehkäpä nämä uteliaat ystävät hieman kadehtivat hänen suosiotaan urosmaailmassa. Siitäkin vaimosi saa itsetunnolleen kohotusta.
Vaimosi tulee pitkittämään tilannetta, niin kauan kuin häntä haluttaa. Hänestä se riippuu ja roikkuu. SINÄ annat hänelle päätäntävallan, vain sinöä.
Sinulle heitellään pieniä toiveita, murusia, että pysyisit asemissa kerjäämässä.
Vaimosi nautinto on juuri tässä.
Mitä sinä saat?
En minä VAADI sinua hyväksymään totuutta avioliitostasi. Sinä itse joko hyväksyt aisankannattajuutesi tai et.
Kun olet käynyt perheterapeutilla, niin hän on voinut hämmentää sinun tunteitasi.
Sillä ei kukaan psykologi tai "sielunhoitaja" voi mennä suoraan sanomaan, että hyvä herra, vaimonne kastroi teidät ilta toisensa jälkeen. Ei, vaikka mielessään ajattelisi niin ja kauhistelisi vaimosi julmuutta.
Joten unohda toistaiseksi punaiset tuvat ja perunamaat. Naisesi ei niitä toivo. Hän toivoo, että nämä kaksi kiihkeää urosta liehuvat hänen ympärillään palvoen yönkuningatarta eli häntä.
Kieltämättä vastauksessasi voi olla totuuden vivahde. Myös se, että ystävättäret tietävät asioista. Vaimoni puhuu asioistamme yleensäkin aika hölösuisesti, ja tämä "aisankannattajuus" kyllä hävettää.
En kyllä ymmärrä miksi vaimoni miesystävä olisi häviäjä. Hän on ainakin voittaja, jos tarkoitus on vain pitää hauskaa ja kerskailla kavereille asetelmasta.
Kyllä osasit hyvin tiivistää asiat ! Oon ihan samaa mieltä, että kyllä tossa nyt surutta käytetään kilttiä miestä hyväks.
Vaimohan tossa tilanteessa on voittaja, kun saa seksiä uudelta miesystävältä ja omalta puolisolta turvalliset kotipuitteet. Siinäpä sitten voi paistatella ihailussa ja piipittää, että voi kun ei tiedä kumman ottais.
Keskustelun alottajalle sanosin et laita ero vireille ja sossuille toive et muksu asuis sun kans. Yhteishuoltajuushan voi silti olla.
Oot varmaan hyvä tyyppi, mut työttömyys & pätkätyöt masentaa välillä ketä tahansa ja sillon voi tulla tilanne ettei jaksa olla niin "äijä".
Toivon sulle parempaa tulevaisuutta ilman tollasta muijaa, joka selkeesti halveksii sua.
Hän voi LUULLA olevansa voittaja, mutta todellisuudessa vaimosi pitää hänet epävarmana kilpailijana.
Et ole kuulemassa, mitä vaimosi HÄNELLE kahden kesken puhuu. Hän voi antaa ymmärtää, että sinä olet seksuaalisesti kykenevä kundi ja uhka hänelle.
Tai sitten sinut esitellään tuolle toiselle luuserina, jota heidän molempien on hauska nöyryyttää. Tällöin on toisen miehen alitajunnassa pelko, että häntä voi uhata joskus sama tilanne.
Jos jätät vaimosi, niin tämän toisen miehen asetelma muuttuu.
Heidän suhteensa kun on perustunut kilpailulle ja "kielletyille leikeille", nöyryyttämiselle ja epävarmuudelle.
Kun suhteesta tulee luvallinen, kumpikin menettää hohtonsa toistensa silmissä.
Vaimosi suhde toiseen mieheen perustuu kolmiodraamaan, ei itse mieheen.
Siksi tämä mies on häviäjä. Vaimosi ei todellisesti rakasta HÄNTÄ ihmisenä vaan pitää pelinappulana.
Mutta, sinun on turha kuvitella, että vaimosi sinuakaan rakastaa oikeasti.
Ja vielä... maailmassa ON naisia, jotka osaavat aidosti rakastaa ja olla kunnioittavia ihmisiä.
Kiitos!
Hyvin sanot sinäkin, kun kirjoitata että puolisolta saa turvalliset kotipuitteet ja vieraalta seksin. Näin se on.
Toivotaan Anterolle kaikkea hyvää mahdolliseen uuteen elämään ja ennenkaikkea uusia, hyviä ihmissuhteita.
voittajia? lopulta kaikki (paitsi lakimiehet)häviää.
... sitä voi kysyä tältä vaimolta ja mieheltä, joka toimii rakastajan ominaisuudessa.
ja kovin kehittymätön vailla empatiaa yms !
ÄLÄ PYRI MUUTTAMAAN HÄNTÄ ---VAAN ITSEÄSI----JA SIINÄ SINÄ ONNISTUT HETI KUN OTAT ERON VAIMOSTASI JA ET SUOSTU TAPAAMAAN ENÄÄ HÄNTÄ---
USKO VAAN SE ON HELPPOA !
HYVÄÄ KESÄÄ JA ONNEA SEKÄ MENESTYSTÄ ELÄMÄÄSI
TOIVOO :KAIKEN TUON LÄPI KÄYNEENÄ !
Heitä nainen pihalle. Vitsi että oot pelle. Ja jos heität, mitä en ollenkaan usko. Älä ikänäsi sotkeudu naisiin, ees ystävyyden tasolla. häpäset sen, mitä on olla mies.
Mies ei tee mitään kotona. Muuta kuin katsoo tv:ta ihan kybällä ja lukee lehtiä. Sekö muka turvaa? Kun yrittää keskustella tunteista tai suunnitelmista tai muuta henkilökohtaista, niin vaikenee muumioksi.
Jos tv:stä ei näy kuvaa, minun täytyy tutkia mikä siinä digiboxissa mättää (koska olen ostanut molemmat telkkarit, joihin - eikä mihinkään muuhunkaan -hänellä ei ole koskaan varaa).
Jos tietokone ei toimi, syy siihen löytyy aivan varmasti minusta tai lapsista (vaikka käyttää sitä työtehtäviinsä). Niinikään minä maksan nettiyhteyden, jotta hän voi työskennellä! Kerran pyysi rahaa myös että voi tulostella työjuttuja - tulostinmuste oli loppunut! Siihen sentään älysin sanoa ison ei:n mutta tuli siitä iso riitakin.
Maksan myös auton (joka on minun), jota hän käyttää päivittäiseen matkustamiseen, uimaan ja kauppaan. Minä käytän bussia.
Jos lasten fillarit hajoavat, korjaan itse tai kuskaan ne työkaverille huoltoon.
Jos kotona on jokin paikka rempsallaan, minä korjaan. Miehen toimitusaika esim. vessan lampun vaihdolle on vähintään pari viikkoa. Kerran meiltä hajosikin vessan lamppu ja komensin miestä vaihtamaan sen. Iski sellainen tasa-arvo puuska. Hän tutki asiaa parin päivän päästä (muutaman muistutuksen jälkeen), sanoi ettei vika ole lampussa vaan sytyttimessä. Meni ostamaan sytytintä parin viikon päästä. Kaupassa ei ollut oiekanlaista. Kysyin onko vika varmasti sytyttimessä - ja onko vaihtanut MOLEMMAT lamput. Joo joo, kyllä oli. Sitten kun ei lähes kahteen kuukauteen ollut saanut valoa toimimaan (vaikka oli jo sekoittanut huoltomiehenkin asiaan), raivostuin. Myös lapset olivat käärmeissään. He lähes rukoilivat, että tekisin asian hyväksi jotain. Ok. Katsoin asunnon huoltokirjasta millaisia lamppuja tarvittiin, lähdin fillarilla ostamaan lamput, palasin ja laitoin lamput paikalleen. Ja valkeus tuli!!!!! Voi sitä iloa ja riemua. Tämä ei ole ainoa esimerkki siitä, miksei kukaan täysjärkinen ihminen jaksa edes odottaa mieheltäni toimintaa.
Eli ts. minä hoidan kaiken kotona. Hänestä ei todellakaan ole turvaa. Harmia pikemminkin.
No eihän se noin mene. Kaikki voittaa ja kaikki häviää, jotain.
Sinun avioliittosi on selvästi lopussa.
Alkuperäisen ei välttämättä.
Sinulta puuttuu empatiakyky.
Syrjähypyt ovat nykyään valitettavan tavallisia, mutta ne myös annetaan anteeksi helpommin kuin joskus ennen.
Taidat itse kulkea vieraissa kun tähän kirjoitit vuodatuksesi joka ei mitenkään liity aiheeseen?
Minulta ei puutu todellakaan empatiakykyä vaan sitä on riittänyt aivan liian pitkälle.
Ei ehkä liity mitenkään ap. kirjoitukseen, tai sitten liittyy hyvinkin paljon. Aika monesti ihmiset vain asuvat ja asuvat yhdessä, suht sovussa, mutta suhde on kuollut ajat sitten. Jos seksielämää ei ole ollut vuoteen, niin suhde on kuollut. Pitää muistaa, että sääli on myös empatiaa, mutta mielestäni se ei riitä parisuhteen perustaksi. Surkeaa, mutta moni on naimisissa, koska ei "raaski" jättää puolisoaan.
Arvasin, että kirjoitit sen takia, kun olet itsekin pettänyt.
Sillähän se omatunto rauhoittuu, kun huomaa monen muunkin pettävän?
Ei ole kovin empaattista pettää.
Avioliitto kysyy ihmissuhdetaitoja ja niitä ei suomi-naisella ole kuin 7%:lla tämänpäiväisen iltalehden gallupin perusteella.
Minä kirjoitin sinulle vain sen takia, että vaikutit erityisen äreältä...
pohtii eroa, kerrot.
Oletteko keskustelleet aiheesta?
Hän kohtelee sinua ala-arvoisesti. Älä jää asemiisi odottamaan onnellisten elettyjen aikojen paluuta, kuin kiltti koira, joka silloin tällöin saa rapsutuksen. Hienoa, että tunnistat itsestäsi arvokasta koti-isätyyppiä. Muista, ettei se millään lailla ole ristiriidassa seksuallisen miehuutesi kanssa. Se, että suostut "vaimosi" lemmikiksi sen sijaan tuhoaa miehistä itsetuntoasi.
Jos ei tilanteesi (sis. ajoittainen työttömyys,taloudellinen niukkuus) aiheuta masennusta, NIIN MIKÄ SITTEN?!!
Ehdotan sinua ottamaan uudelleen yhteyttä perheneuvontaan tai mielenterveystoimistoon, ja varaamaan ajan ainoastaan itsellesi. SINÄ tarvitset apua ja tukea päästäksesi sellaisen kasvun alkuun, jonka päämääränä ei ole menneen avio-onnen tavoittelu, vaan oman kasvun aloittaminen kohti omaa itseä.
Voimia sinulle!
Rukoilen avioliittonne puolesta. Turvautumalla Jeesukseen perheenne pelastuu tuholta.
Mooseksen lain mukaan Anterolla on oikeus antaa vaimolleen erokirja.
Antero ei saisi hyväksyä vaimonsa huorintekoa.
Vaimon olisi tultava synnintuntoon ja tehtävä parannus.
Rukoile sinäkin maikkimiina, että synnintunto tulisi vaimon sydämeen ja hän parantuisi ja koko perhe pelastuisi.
Kuule.. Jumalan tahto voi olla se, että pariskunta eroaa. Olisi helpompi ihmisten olla sovussa luojansa kanssa, jos edes joskus muistaisi, että ne asiat mitä eniten sattuvat ovat yleensä vain siunaukseksi. Ei jumalan suunnitelmat ole yhtä kuin ihmisen, eikä jumalan paras ole aina sama kuin ihmisen ajattelema.
Se pitäisi yrittää ymmrtää, jottei olisi vetämässä asioita vika suuntaan.
Vaikea opittava: auta herra tahtoos tyytymään.
Jos vaimosi pohtii eroa todenteolla eikä teillä ole ollut seksiä vuoteen, niin suhteenne on päättynyt.
Kirjoituksesi oli kuin mieheni... paitsi mieheni on sanonut ettei halua erota, vaikka olen sitä hänelle monta kertaa esittänyt. Seksiä meilläkään ei ole ollut kohta vuoteen - ja saman verran minulla on ollut suhde toiseen. Tuo suhde ei ole seksisuhde, mutta niitäkin oli pari aiemmin. Seksisuhteiden kautta huomasin että seksielämäni avioliitossa oli väkinäistä. Jouduin pakottamaan itseni (jostain syystä??? luoja tietää) seksiin mieheni kanssa. Eikä meillä oikeastaan koskaan ole paljon muuta yhteistä ollutkaan, ajat muuttuu. Ei sitä parikymppisenä ajatellut samoin kuin nyt.
Varmasti paljon samaa kuin meidän tilanteessamme, sillä vaimoni on aina suostunut seksiin hiukan väkinäisesti kanssani. Kuitenkin tiedän hänen olevan erittäin seksuaalinen. Päättelin, että minussa on jotain vikaa. Ehkä miehuuteni ei ole tarpeeksi kookas, ruumiinrakenne väärä tai kysehän voi olla vaikka jostain mystisestä väärästä "hajusta!. Parhaiten seksi toimi niin, että vaimoni antoi työsuoritusta vastaan, jolloin seksistä tulee ns. huoraleikki.
Et kuitenkaan ole (vielä) eronnut, ja siihen on joku syy! Toivot varmasti perheesi ja liittosi puolesta yhä.
Olisi todella turhauttava ajatus, että koko perhe kaatuu seksin laatuun. Ei se saa mennä niin! Jos siitä on kysymys, niin eikö jotain ratkaisuja tai järjestlyjä voi vielä yrittää???
Olen mustasukkainen, mutta valmis antamaan vaimolleni anteeksi. Minä kun kuitenkin ymmärrään häntä, pystyn vaistomaan jopa syyt sivusuhteeseen vaikka en oikein pukemaan niitä sanoiksi.
Nyt on elämäni tärkeimmät päivät. Osaisipa olla kerrankin viisas. Kiitän kaikkia neuvoista.
Niin kauan kuin alistut sietämään tilannetta, tossuttelemaan anteeksianto-teemojen kanssa, niin vaimosi sisimmässään halveksii sinua.
Nimenomaan SEN vuoksi menetät mahdollisuutesi.
Aikuinen parisuhde, avioliitto perustuu nimenomaan paritteluun eli seksiin.
Jos ei perustu, niin on kyse muusta kuin aviosuhteesta.
Otat jonkinlaise ihmeellisen terapeuttisen asenteen. Aviosuhde ei ole terapiasuhde... tai niin jos haluaa...ääh... ei sen enempää tolkuttamista. Se on turhaa. Sinä teet ratkaisut tai annat muiden ratkaista.
Onnea sinulle, teet sitten miten tahansa. Kaikkea hyvää elämääsi!
meidän avioliittomme kyllä ole kaatumassa seksin laatuun - se on vain jäävuoren huippu. Suhteemme päätepiste. Itseasiassa en ollenkaan toivo suhteemme jatkumista - siis ainakaan parisuhteena. Pikemminkin toivoisin, että mieheni tekisi edes pienen pienen liikkeen, jolla osoittaisi erohaluja. Uskon, että kun molemmat ovat samaa mieltä, niin eroaminen sujuisi paremmin. Kommunikointi mieheni kanssa on pätkinyt pahan kerran viimeisinä 10 vuotena. Meillä ei ole mitään yhteistä. Paitsi se, että kumpikaan emme voi hyvin, mutta aivan eri syistä.
Minä odotan parisuhteelta kumppanuutta, yhteisiä intressejä ja paria yhteistä harrastusta, joiden ei tarvitse kovinkaan kummoisia olla. Sitkeästi esim. suostuttelin miestäni kävelylle 10 vuotta - ja lähti yhden ainoan kerran - lähes pakolla vappukävelylle, kun lapset olivat leikki-ikäisiä. No eipä ollut kovin rento fiilis! Oikeastaan ihmettelen itseäni: Miten olen kyennyt jatkamaan suhdetta näinkin kauan saamatta siitä mitään iloa irti. Miten lopulta aloin pitää suuni kiinni välttäen riidat, miten nielin itkuni jne.
Ikävä kyllä en ole saanut vielä erotuksi, mutta tässä parin kuukauden sisällä aion erota, menee sitten miten menee.
Miespuolinen työkaverini mietti tuossa taannoin eri ikäisten miesten mieskuntoa. Jossain oli väitetty, että miesten 30 v eteenpäin potenssi laskee kuin lehmän häntä. Sanoin, että mieskunnolla ei sinänsä tee yhtään mitään, parisuhteessa... Miehen mieskunto on mielestäni naisen korvien välissä. Eli, jos naisella ei ole oikeanlaisia tunteita miestä kohtaan, hän ei halua miestä. Tuohon naisen haluun ei mies pysty vaikuttamaan mitenkään ratkaisevasti. Siis ei ole kysymys ruumiinrakenteesta, hajusta (DNA:sta), kalusta eikä mistään ulkoisesta.
Ehdotan, että sinäkin alat vakavissasi pohtimaan eroa. Ei ole mitään järkeä olla pelkässä "kämppissuhteessa".
Olet selvästi viisas ihminen ja siksi vielä kysynkin yhtä asiaa. Kirjoitit: "Aikuinen parisuhde, avioliitto perustuu nimenomaan paritteluun eli seksiin".
Tunnustan sinulle erään asian, josta en ole pitänyt suurta ääntä. Olen erittäin heikko parittelija, olen aina ollut. Tämän tosiasian tunnustaminen oli erittäin vaikeaa, mutta näin se on. En ole elämäni aikana tavannut naista, jonka olisin onnistunut varsinaisesti tyydyttämään. Päinvastaisia kokemuksia on runsaasti. Tähän on varmasti vaikuttanut peniksen surkea koko. Naiset olen aina valloittanut muilla keinoilla kuin miehisillä suorituksilla, myös tämän nykyisen.
Kun puhuit kastroinnista avioliitossa, niin se todella osui. Vaimoni nimittäin on siinä mielessä rehellinen, että hän teki selväksi että hän ei ottanut minua seksin takia. Voisiko sen kauniimmin sanoa? Siinä mielessä hän samalla tuli minut kastroineeksi, että en ole pystynyt oikein mihinkään ilman erektiolääkkeitä. Enkä aina edes niiden kanssa. Mutta olen ajatellut että elämässä on paljon muutakin kuin seksi. Ja seksuaalinen jännite voisi olla muutakin kuin pelkkää yhdyntää.
Sinun on varmasti vaikea ymmärtää tätä, mutta ymmärrän tavallaan vaimoni suhdetta. En todellakaan toivo sitä, mutta ymmärrän. Hän on erittäin seksuaalinen nainen. Ja hän on aika makuuhuoneessa melko "peniskeskeinen". Voinko syyttää häntä tästä?
Olen aivan varma, että eroamalla asiat eivät parane. Ja usko tai älä, minulla ja vaimollani kuitenkin on henkien yhteys. Todella syvä sellainen, vaikka en voi kertoa mitä kaikkea olemme kokeneet. Mutta jos kahden ihmisen avioliitto perustuu paritteluun, niin herää kysymys olenko ikuisesti tuomittu yksinäisyyteen?
Siksi vielä kysynkin sinulta seuraavaa: pidätkö täysin mahdottomana sitä, että sallisin vaimolleni seksisuhteen. En ole täysin varma, mutta luulen vaimoni toivovan tätä hyväksyntää, mutta hän ei tietenkään pysty sitä ehdottamaan. Siksi hän hautoo eroa. Luulen, että itse voisin hyväksyä asemani, ja sinun viestisi ovat tähän vaikuttaneet.
En halua menettää kaikkea. En halua vanhentua yksin. En voi muuttaa sitä, mitä olen.
Anteeksi pitkä viesti. Sinun ei tarvitse alkaa minun mielenterveyden hoitajaksi, joten voit hyvillä mielin jättää vastaamatta.
Antero
Kirjoitat, että vaimosi toivoisi sinun hyväksyvän liittoonne kolmannen henkilön, mutta että hän ei tohdi asiaa ehdottaa suoraan sinulle.
Sitten sinä kysyt minulta, ulkopuoliselta, pidänkö kolmatta henkilöä sinulle mahdottomana asiana hyväksyä.
Vastaukseni: Noh, vain sinä voit tietää, hyväksytkö tuon toisen miehen, vai et.
Perustelet asiaa sukupuolielimesi pienellä koolla ja sillä ettet pysty erektioon.
Yhtenä syynä erektion vajavuuteen kerrot, että vaimosi on avioliittoon mennessänne ilmoittanut, ettei ole kanssasi seksin takia.
Minusta avioliitto ja seksi/parittelu kuuluvat yhteen, ainakin lisääntymisiässä. Parittelulla en tarkoita pelkästään yhdyntää, vaan kaikkea eroottisuutta, mitä siihen liittyy.
Intohimo ja eroottisuus on paljon muuta kuin kliininen yhdyntä. Silloin ei ole mitään merkitystä sillä, minkä kokoinen on penis. Vajavaisellakin erektiolla voi tyydyttää naisen. Tiedät sen. Apuvälineitä on.
Nainen voi tuntea intohimoa miestä kohtaan, kaikki miehessä voi olla kiihottavaa: silmät, kädet, kosketus...
... ja oletpa joskus valloittanut vaimosi eroottisesti. Itsekin sanot, että jännite voi olla muutakin kuin yhdyntää.
Nyt tämä sama jännite on vaimollasi ja uudella miehellä. Entä sinä? Mikä on sinun osasi tällä alueella?
Jos olet sitä mieltä, että eroamalla eivät sinun asiasi parane, niin okei! Mitä minulla on siihen lisättävää. Jos sallit vaimollesi seksisuhteen, niin silloinhan sinulla ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Onhan tietysti niin, että vaimosi ohitettua vaihdevuodet ja tullessaan päälle kuusikymppiseksi, hänenkin seksuaaliset halunsa kutistuvat, joillakin naisilla jopa tyrehtyvät emättimen kuivuuden vuoksi.
Kaikki on siis okei! Olet päätöksesi tehnyt ja nyt vain kerrot vaimollesi, että hänellä on lupa pitää rakastajaansa. Mitään ei pitäisi puuttuman.
Kaikkea hyvää ja täyteläistä elämää aivan oikeasti sinulle toivottelen...
terv Maikkimiina
Empaattinen sävysi oli kadonnut ja tilalle oli tullut halveksunta ja/tai ironia. Helppo ymmärtää molempia.
Ei, en halua trioliittoa. Haluan ainutlaatuisen parisuhteen. Tai en tiedä mitä haluan. Oli kiva keskustella kanssasi. Outoa, että jaksoit vatvoa mun ongelmia, kiitos.
Kaikkea hyvää sulle. Vielä on kesää jäljellä.
Empatiani ei ole kadonnut mihinkään.
Huomasit ehkä, että myötäilin sinun omia mielipiteitäsi? Annoit ymmärtää, että hyväksyt tämän kolmannen osapuolen avioliittoosi.
Perustelit asiat, miksi ymmärrät vaimosi uskottomuuden ja että hyväksyt asiantilan.
Vastasin, että jos näin on, niin sitten on hyvä, eikä hätää mitään.
Onko niin, että itse halveksit itseäsi ja kuvittelet tuon vähättelevän ajatuksesi minun päähäni?
Missään nimessä en halveksi enkä harrasta ironiaa.
Kysyn nyt selvennökseksi sinulta:
a) haluatko avioliiton, jossa kumpikin on uskollinen toisilleen?
b) haluatko trio-liiton, jossa hyväksyt toisen miehen vaimollesi?
c) haluatko erota, jos vaimosi ei lopeta suhdetta toiseen mieheen?
Vain yhteen kysymykseen voit vastata myöntävästi, muihin kieltävästi!
toivoopi ystävällinen Maikkimiina
Sotkeennun tässä asioihin minäkin...
Jos Anteron vaimo häntä arvoistaisi tai rakastaisi ei hän tekisi mitään mikä tätä loukkaisi ja tuossa puhutaan isosta asiasta. Jos mies haluaa olla suhteessa, jossa hänellä on tiskirätin osa voi hän syyttää vain itseään.
Joskus on hyvä vain avata kylmästi silmät ja nähdä faktat vaikka luopuminen toisesta sattuisikin...jo oman itsensä vuoksi.
Eli itse Anterona ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lopettaisin aisan kannattelun... antaisin exän kärryjen vyöryä minne sitten vyöryisikään. Kukaan ei häntä arvosta elei hän ala itseäsi arvostamaan. Siis Antero...ole mies ja lähde elämään omaa elämääsi. Löydät varmasti ihmisen, joka arvostaa ja rakastaa sinua kokonaisuutena juuri sellaisena kuin olet.
Olen kanssasi samaa mieltä..naisen korvien välissä se tärkeä tekijä on haluaako hän miestä vai ei, muut seikat on sitten vain pieniä sivuseikkoja ja mielikuvitustahan saa olla. Tottakai on myös miehiä, joilla asia on samoin. Se vetovoima toista kohtaan fyysisellä ja henkisellä tasolla..
Ihmettelen vain mikä ihme sinut sitten ajoi vieraaseen sänkyyn, kun kuitenkin asiat noin hyvin tiedostat. Eli omassa liitossa fyysinen haluttomuus toista kohtaa tarkoittaa liiton loppua. Ihmettelen siksi, että olen saman kokenut ja silloin oli mielestäni reiluinta kaikkia kohtaan lähteä ja jatkaa eteenpäin puhtaalta pöydältä....
a) haluatko avioliiton, jossa kumpikin on uskollinen toisilleen?
Kyllä. Minulla vain on sellainen tunne, että ainostaan aseksuaalinen nainen voisi kanssani solmia tällaisen liiton. Tai sitten naiseni on omantunnon syistä minulle uskollinen kuivumiseensa asti, ja on siitä minulle ikuisesti katkera.
b) haluatko trio-liiton, jossa hyväksyt toisen miehen vaimollesi?
En HALUA. Pitkän itsetutkiskelun jälkeen voisin ehkä hyväksyä jos kuitenkin olisin ainutlaatuinen. Lisäksi minun ja vaimoni välillä tulisi edelleen olla seksiä, ja mutta minun ei tarvitsisi pelätä hylätyksi tulemista.
c) haluatko erota, jos vaimosi ei lopeta suhdetta toiseen mieheen?
En. En voi erota. Aina joskus haluan, mutta en voi.
Olen kyllä hieman masentunut, ja voi olla että olen siksi näin takertuvainen. En jaksa näytellä Miehekkäämpää kuin olen. En haluaisi olla tällainen nynnykään. Ei tämä keskustelukaan johda mihinkään. Välillä tekisi mieli ampua itseni. Mutta enhän mä uskalla sitäkään.
Kyllä Maikkimiina, halveksin itseäni. Kaikki vaihtoehdot ovat vääriä, ja elämä on rajallinen aika. Kaikki unelmat ovat harhoja.
Miksi Maikkimiina uhraat aikaasi ja haluat selvästikin auttaa minua? En ymmärrä miksi.
Et ole viheliäinen olento, vaan erittäin arvokas ihminen!
Olet hakeutunut, etsinyt itsellesi senkaltaisen vaimon, että itsehalveksunta olisi helpompaa.
Itsensä lyttyyn lyöminen on suoritus sekin. Tämä ei ole ironiaa, vaan totuus.
Olet onnistunut itsesi halventamisessa melkoisen hyvin, voi sanoa että suorituksesi on täysi kymppi.
Paradoksaalista kyllä, mutta siitäkin voisit antaa peilikuvallesi hieman kehuja.
Nyt olet ainakin antanut selvän vastauksen, mitä haluat:
Haluat aviouskollisen naisen. Siinä ne, eikä sen kummempia selityksiä vaadi. Nyt vain et ole uskollista saanut, ja olisi tuo seikka syytä potuttaa.
Miksi et antaisi lupaa pottuuntumiseen? Oikein kunnolliseen, satuttamatta silti ketään fyysisesti. Ei edes itseä. Itsensä ampuminen on turha teko, koska kuolemme me muutenkin. Elämä on mielenkiintoista katsoa loppuun.
Elämä voi heittää kaikkea odottamattoman kivaa eteemme yllättäen.
Kirjoitat, että sinulla "on sellainen tunne, että ainoastaan antiseksuaalinen nainen voisi kanssasi solmia sellaisen liiton".
Muista että sanojesi takana on VAIN tunne. Tunne ja tieto ovat kaksi ERI asiaa! Tunne ei kerro totuutta. Hm! Se ilmaisee vain tunteen, ei asiaa. Tunteessa ei ole järkeä. Tunne on tunnettavaksi tehty ja tekee meistä inhimillisiä. Se ei saa ohjata järkenä. Järjen pitää ohjata.
Seksuaalisuutta sinulla on 100 % varmasti. Sen voin taata. On sitten eri juttu, missä muodossa seksuaalisuus sinulla ilmenee.
Et ole vaimosi kanssa löytänyt TEIDÄN YHTEISTÄ SEKSUAALISTA MUOTOANNE.
Pidät sitä vain omana epäonnistumisena. Sitä se EI ole. Vaimosi on siinä 50 % epäonnistunut, sinulle jää toinen puoli kakusta.
Voisinpa avioliittosi alun perusteella sanoa, että vaimosi osuus epäonnistumisesta on 60%. Sinulle jäi 40 %.
Tämän hetkisen tilanteen, jossa on kolmas osapuoli, on yhteisen seksuaalisuuskakkunne epäonnistumisen osuus vaimollasi 99%.
Sinulle jää 1%.
Ei kukaan normaali mies tuollaisessa tilanteessa kykenisi lähestymään vaimoaan perinteisen aktin muodossa, jos muutenkaan. Aivoton sonni kykenisi tosin. Mutta sinä et ole aivoton, vaan fiksu ihminen.
Vaimosi olisi saattanut pettää sinua, vaikka olisit kuinkakin aikoinaan ollut kykenevä erektioon ja lemmiskellyt pari kertaa vuorokaudessa. Silti olisi vaimosi voinut pettää! Onhan näitä nähty.
Ei vaimosi ensimmäinen ihminen ole, jonka mielestä ruoho on aidan takana vihreämpää.
Olet riittävän miehekäs. Tämä keskustelu on jo johtanut johonkin. Tiedän sen.
On oikeita ja hyviä vaihtoehtoja. Elämä on tosin täällä rajallista, mutta unelmia saa olla. Unelmia voi vaihtaa, ja ne muuttuvat elämänkuvioiden mukana.
Sinä et ole halveksittava ihminen. Olet kunnioitettava, ja täysi mies, uniikki, ainutlaatuinen ja peräti rohkea. Rohkeus uinuu sinussa, mutta kyllä se sieltä vielä tulee esiin. Jo huomenna voit huomata sen.
Kiitos Maikkimiina. Olen lukenut jokaisen sanan jokaisesta viestistäsi huolellisesti. Arvostan sinua erittäin paljon. Mitään vastapalvelusta et tule koskaan saamaan.
Kirjoittaminen pakotti ajattelemaan asioita. (Melkein) koko totuuden ääneen sanominen käynnisti ison masennuksen. Minun pitäisi ensi maanantaina mennä töihin. Hirveä kynnys siihenkin, mutta jospa tällä kertaa onnistuisin.
Summa summarum: tulen yrittämään löytäisimmekö vaimoni kanssa seksuaalisuuden muodon, joka tyydyttäisi meitä molempia. Jos ei, niin luulen avioeron olevan pian tosiasia.
Ero kyllä tulee olemaan minulle kova pala. En edes uskalla ajatella, että kuljetan kimpsuni kodistamme johonkin kämppään, ja patjalla tuijotan kattoa ajatellen vaimoni ja hänen miesystävänsä juhlia, ja pienokaistani heidän kanssaan.
Maikkimiina, älä vastaa tähän viestiin, koska olet jo käyttänyt aikaasi minuun enemmän kuin kohtuudella voi pyytää.
Minä uskon sinuun.
nyt Maikkimiinan? Tämähän on keskustelupalsta ja, jos hän haluaa kommentoida kirjoituksiasi, hän on aivan vapaa sen tekemään. Itse olen lukenut kommunikointianne mielenkiinnoolla. Maikkimiinalla on harvinainen taito kirjoittaa auki kypsästi ja syvällisesti vaikeita asioita. Kiitos siitä hänelle. Luulenpa ja toivon, että hän on saanut sinutkin ajattelemaan asiota hieman toiselta kantilta. Se on ollut todennäköisesti tuskallista ja ole iloinen, että joku yrittää avata silmäsi ja tukea sinua. Itse olisin ainakin oman eron aikana ollut erittäin kiitollinen siitä, että joku olisi potkinut minua persuksille ja sanonut, että olen arvokas ihminen. Hyvää kesän jatkoa teille molemmille ja, Antero, kerro joskus tulevaisuudessa palstalla, mitä suhteellenne tapahtui.
"Ero kyllä tulee olemaan minulle kova pala. En edes uskalla ajatella, että kuljetan kimpsuni kodistamme johonkin kämppään, ja patjalla tuijotan kattoa ajatellen vaimoni ja hänen miesystävänsä juhlia, ja pienokaistani heidän kanssaan."
Et hemmetissä kuljeta kamoja mihinkään.Sinähän jäät lapsesi kanssa kotiin,ei lapsesi tarvitse uutta kotia,ei uutta miestä kotiinsa.Vaimo siis lähteköön kodistanne jos ei kerta ole tyytyväinen oloihinsa!
Niin minäkin lähetin pettäjävaimoni matkaan ja nyt on aikaa lapsillekin enemmän.Kokemuksesta voin sanoa että tuollaisesta suhteesta toipuminen vie aikaa.
En koskaan syyttäisi Maikkimiinaa enkä loukkaisi häntä. En osaa kiittää paremmin kuin olen kiittänyt.
Antero
Minä en. Mutta uskon sinuun, joten muistan nuo sanat.
mitään. Siinä vaiheessa yhteiselämää kun ongelmat alkaa olemaan kun teillä, ei ole paljon tehtävissä. Unohda koko vosu. Hae uusi, kokemuksesta tiedän että maailma ei lopu vaan alkaa uudestaan ja ehkä paljon parempana. Vanhaa paskaa ei kannata pöyhiä, se vaan haisee enemmän.
En oikein ymmärrä tuota väkisin yhdessä olemista. Kyllä kait sitä pitäs yrittää olla jonkin verran itsekäs ja kyllä niitä naisia mailmassa riittää monen laisia voi löytyä joku paljon parempikin.
Muistakaa avioliiton elinikäinen tarkoitus ja pyhä lupaus myötä- ja vastoinkäymisistä.
Avioliitto on sinänsä pyhä asia. Oikein sinä sanot!
Vastoinkäymisellä avioliitossa ei tarkoita sitä, että Anteroa saisi rääkätä.
Mitä pyhää siinä on, jos vaimo rääkkää ja litsaa?
Vaimo on rikkonut avioliiton pyhyyden, eikä Anteron tarvitse sitä kärsimyksellään pyhittää.
Tämä ko. avioliitto on liattu, eikä se ole enää pyhä.
Ja näkökulmastasi käsin, Anteron kärsimys ei pelasta ketään, koska oli vain yksi uhrikaritsa Jeesus nimeltään.
kirkon pakkosyöttämä ajatus, koska siten saadaan laillinen/vastuullinen isä lapsille. Jos avioliittoa ei olisi, eikä mitään moraalia siitä, kenelle käy sikiöitä pukkaamaan, tulisi valtava epäjärjestys siitä, kuka noita elättäisi.
Mikä on pyhää kellekin, jossain tuolla kaukana jopa lehmät on pyhiä. Joistain kivistä ja kannoista puhumttakaan. Ihmisten päästä putkahtaneita asioita.
Eiköhän avioliittoja ole ollut kauan ennen ev.lut kirkkoakin.
nykypäivänä koko instituutio on ihan perseestä...
ajatusmalli kestää koko kristinoppiin laajentamisen. Pelkkää hapatusta koko avioliitto, jonka merkitystä voi kukin tykönään pohtia alkaen siitä tosiasiasta, että joka toinen avioliitto päättyy eroon.
"Avioliitto on luterilaisen kirkon pakkosyöttämä ajatus"
Just joo! Ketkään muutko maailmassa eivät siunaa Jumalan edessä avioliittoaan kuin luterilaiset. Tai hae sille jollakin muulla tavoin siunausta. Herää jo!
vai etkö vaan ymmärrä? Mä korjasin ajatusmalliani jo.
Yleensä avioliiton solmimiseen liittyvät riittit alkaen luudan varren yli hyppäämisestä tuhansia maksaviin prinsessaunelmahäihin ovat ihmisen kehittämiä tapoja siirtyä elämän vaiheesta toiseen. Avioliiton siunaus on osa näitä riittejä, toki. Et vaan ottanut huomioon, että avioliittoja solmitaan myös ilman jumalan ja kristillisyyden valvovaa silmää.
Ihan vaikka vaan ruokatunnilla tuomarin edessä. Jotkut eivät siis hae liitolleen mitään siunausta miltään jumalalta millään tavoin.
Hei Antero!
Olen pahoillani että sinulla on tuollainen elämäntilanne päällä. Itselläni oli vähän samanlainen tilanne jokin aika sitten, puoliso oli pettänyt ja olisin kuitenkin halunnut jatkaa juttua, mutta tunteet olivat aika sekaisin, hänellä myös... tuntui etten ehkä itsekään silloin tiennyt mitä halusin. Tältä saitilta löytyi hyviä neuvoja siitä kuinka jäsennellä ajatuksia tämmöisessä tuskallisessa elämäntilanteessa:
http://www.searchforbalance.org/
Tsemppiä, kyllä kaikki vielä selviää!!
Hei Antero!
Ymmärrän, että tuskallisessa tilanteessasi sitä hakee apua mistä vaan. Se on luonnollista.
Toivon kuitenkin, että osaat suhtautua kriittisesti kaikkeen kirjoitteluun täällä. Kirjoittajien joukkoon mahtuu nimittäin todella monenmoista kulkijaa. On besservisseriä, tosimiehiä, pilvissä liitelijää ja oman mielenterveytensä kanssa kamppailijaa ja toisten ongelmien ratkaisemiseen erikoistunutta - ja toki ihan tavallisia hyväntahtoisiakin ihmisiä. Nimimerkin takana voi olla kuka vaan. Myös vaimosi tai hänen rakastajansa.
Olisi todella mukavaa, jos kirjoittajillakin olisi vähän enemmän itsekritiikkiä ja vastuuta sen suhteen, mitä tänne heittelee. Antero, tämä ei ole maailman ainut keskustelufoorumi, jossa tällaisista asioista voi puhua. Ehkä yksi holtittomimmista kyllä.
Toivon, että sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit tästäkin asiasta avoimesti puhua. Nyt jos koskaan on sen hetki. Voitte varmasti puntaroida yhdessä tälläkin palstalla heitettyjä ajatuksia.
Yhtä paljon suosittelen sitä, että käyt vielä kerran perheneuvojan juttusilla yksin. Puhu rohkeasti kaikesta siitä, mistä olet täälläkin puhunut tai kuullut. Jos ei ihan mahdottoman huono tuuri käy, niin kyllä sieltä sellainen ihminen löytyy, joka osaa auttaa tilanteen arvioinnissa. He kuitenkin näkevät työkseen kaikenlaista parisuhteen kiemuraa ja ymmärtävät ihmismielen toimintaa.
Avioeron läpi käyneenä voin kertoa, että se ei ole mikään läpihuutojuttu ja sitä voi jälkikäteen tulla monta kertaa katuneeksi. Toisaalta joskus ero on ihan oikea ratkaisu. Siihen ei vain todellakaan kannata suhtautua keveästi.
Kokemuksesta osaan myös kertoa, etteivät ne parisuhteen ongelmat todellakaan tyhjiin haihdu kumppania vaihtumalla. Siinä uudessa parisuhteessa on nimittäin noin 50% mukana sitä vanhaa parisuhdetta. Nimittäin sinä itse. Ja parin valinta sinänsä on sellaista ihmeellistä kemiaa, että toisella kertaa voi havaita löytäneensä jos edellisen puolison "sisarta" niin "serkun" ainakin.
Oletko koskaan kuullut Fisherin eroryhmistä? Sellaisen läpi käyneenä voin suositella kaikille erokysymysten kanssa painiskelevista. Ryhmän nimestä huolimatta ei osallistujan tarvitse olla eronnut. Sitä suositellaan myös eroa suunnitteleville. Ihan erityinen etu siitä voi olla, jos puolisosikin sellaiseen ryhmään menisi (ei tietenkään samaan).
Ryhmässä tulee hyvin tutustuttua itseensä ja parisuhteensa dynamiikkaan. Siinä oppii todella paljon tärkeitä asioita myös tulevan elämän kannalta nykyisen tai toisen kumppanin kanssa tai ilman kumppania. Iso apu on myös siitä, että voi jakaa asioita toisten samassa jamassa olevien kanssa.
Pitkän viestin lopuksi haluan vielä kertoa, ettei parisuhde tuollaisiin kipuihin välttämättä lopu. Teillä tuntuu olevan puolisonne kanssa paljon teitä yhdistävääkin. Se voi olla jotain paljon arvokkaampaa kuin mahdollinen tyytymättömyys yhdyntätilanteisiin. Seksi on niin paljon enemmän. Ehkä vaimosikin tarvitsee tätä aikaa ja tilaa nähdä asia useammalta kantilta. Ei ole ihmeellistä sekään, että pari palaa yhteen eron jälkeenkin, ja onnistuu rakentamaan kestävän suhteen.
En kuitenkaan kehoita haaveilemaan tulevista, vaan keskittymään siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.
Voimia ja viisautta sinulle - ja Jumalan siunausta, uskot siihen tai et.
Mieti vähän...oletko edes mies?? Haikailet naista, joka ei ole sinua vuoteen halunnut vaan makaa toisen kanssa? Itkisin, jos ei moinen naurattaisi, itse en katsoisi hetkeäkään ko touhua!!
Ole mies ja häivy sinua ei todellakaan suhteessasi arvosteta. Voithan tietty elää ruikuttamassa rinnalla, voihan sinusta olla hyötyä vaikka maksajana.