Meillä on vuosikymmenien liitto takana, ei avioehtoa. Lapsista pari vielä pieniä.
Lähden pois pienten kanssa, mutta miten kannattaa toimia käytännön järjestelyjen suhteen?
Etsinkö ensin kodin itselleni ja lapsille, vai laitanko ensin avioeropaperit vetämään, vai vasta asunnon löydyttyä?
Ja saako yhteis/yksinhuoltajuusasiat hoidettua, vaikkei avioeroa vielä olisi haettu, mutta asuttaisiin jo erossa?
Lähden pois pienten kanssa, mutta miten kannattaa toimia käytännön järjestelyjen suhteen?
Etsinkö ensin kodin itselleni ja lapsille, vai laitanko ensin avioeropaperit vetämään, vai vasta asunnon löydyttyä?
Ja saako yhteis/yksinhuoltajuusasiat hoidettua, vaikkei avioeroa vielä olisi haettu, mutta asuttaisiin jo erossa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lasten asiat voitte sopia keskenään ja vahvistaa sopimuksia lastenvalvojan luona/liittää mukaan erohakemuksen liitteenä.
Oletko sopinut soon-to-be-exäsi kanssa että lapset jäävät asumaan sinun luoksesi? Et voi muuttaa lasten kanssa ilman hänen suostumusta. Yhteishuolto teillä on nyt ja se jatkuu automaattisesti paitsi jos sovitte toisin.
Ehkä marssijärjestys olisi seuraava:
- erohakemus vetämään
- sopiminen toisen kanssa lasten asioista ja osituksesta, tarvittaessa lastenvalvoja antaa neuvotteluapua noissa lasten jutuissa (huoltajuus, lasten asuminen, tapaamiset, elatus)
- asunnon haku ja muutto
jos muutat ex saa maistraatilta kirjeen, jossa kysytään onko muutto tapahtunut yheisymmärryksessä. Se on ensimmäinen kohta, jossa viranomaiset puuttuvat asiaan. Jos ei ole niin sulla on parempi olla hyvät juridiset perusteet, jotka voit näyttää myös toteen. Väitteet juoppo tai väkivaltainen ei riitä ellei ole todisteita. Tai "että en voi asua saman katon alla" tai "tunteet kuoli" tai "vihaan sitä"
ekax oikeustalolle tekee ero-paprut sitte sossuun lastensuojelu-osastolle laittaan elarit ja lasten asumiset ja tapaamiset kuntoon ja sitte oma asunto ja sitte oikeusaputoimistoon hakeen juristi ja alat osituksen tekoon..
pää lyö tyhjää tällä hetkellä. Mutta kiitos teidän kahden vastaajan, nyt osaan aloittaa tän prosessin jostakin.
Pelkään vain että kun mieheni saa tietää eroaikeistani, hän hankaloittaa asumistani samassa taloudessa ennen oman asunnon löytymistä. Ja tiedän, että yrittää saada pienet itselleen. Mutta nuorin haluaa olla minun kanssani, joten saan kai lapset itselleni?
Tapaamiset eivät varmasti tule menemään lasten ehdoilla, vaan tuleva exäni on vannonut tekevänsä kaiken että elämäni olisi hankalaa. Joten säännölliset tapaamiset isän kanssa eivät tule toteutumaan.
Ja yksinhuoltajuus varmaan parempi vaihtoehto, jos vanhemmat eivät ole yhteistyökykyisiä, ei edes kunnolla puheväleissä.
niin et joudu exäsi pompoteltavaksi. Tiedän mitä tuskaa se oli vuositolkulla, eipä ole enää. Exä pysyy ruodussaan paremmin näin kun valta minuun väheni...siis lasten kautta.
lapsia ei eroteta toisistaan ja saat kyllä lapset asumaan luoksesi.
Jos mies on kovin hankala tai väkivaltaisuuteen taipuvainen, on syytä muuttaa pois nopeasti. Muussa tapauksessa on syytä keskustella asiat halki ja yrittää sopia asioista, jos kaksin ei onnistu niin sitten esim. sosiaalitoimen avulla.
Jos lähdet yhtäkkiä lätkimään lasten kanssa ja estät lasten tapaamiset isänsä kanssa, voi tämä olla syy palauttaa lapset isän luo asumaan, mikäli hän tätä hakee. Itsellä kävi niin, vaimo lähti lasten kanssa omin luvin eikä kertonut mitään etukäteen, ulkomailta (ei syntyjään suomalainen) ilmoitti jäävänsä lasten kanssa sinne ja esti minulta yhteydenpidon lapsiinikin. Sain käräjäoikeudesta väliaikaismääräyksen lasten asumisesta luonani eli lapset määrättiin asumaan luokseni. Tein oikeusministeriön kautta lapsikaappausilmoituksen ja lapset palautettiin ulkomailta luokseni (tosin jouduin ajamaan asiaa myös ulkomailla oikeudessa). Koska ex-vaimo muutenkin oli hyvin hankala sain lasten yksinhuoltajuuden, kaikkiaan asiaa on puitu neljässä tuomioistuimessa kahdessa maassa ja kaikissa päätös oli edukseni.
Edelleen kuitenkin lapset tapaavat säännöllisesti äitiään, siitä olen pitänyt huolen, vaikka hankala on osannut ollakin. Viime aikoina tosin on exänkin käytös ollut parempaan päin.
Älä tee sitä virhettä että oletat että vain koska olet äiti on sinulla oikeus tehdä mitä vain ja kohdella miestäsi miten vain. Lapsia ei saa käyttää välikappaleena kiistoissa. Jos toimit hätiköidysti ja harkitsemattomasti ja lasten edun vastaisesti, voit pahimmassa tapauksessa menettää lasten huoltajuuden.
Yleensä yhteishuoltajuuteen pyritään ensisijaisesti. Tietenkin jos vanhempien välit ovat niin tulehtuneet, että yhteistyö ei tule onnistumaan, saa jompikumpi teistä yksinhuoltajuuden. Riitaisissa tapauksissa käräjäoikeus määrää tehtäväksi olosuhdeselvityksen, jossa teidät kutsutaan yhdessä neuvotteluihin ja sosiaalitoimen ihmiset tekevät myös kotivierailun molempien luokse ja antavat sitten lausuntonsa asiasta.
Suosittelisin ottamaan yhteyttä asianajajaan eroasiaan liittyen jo ennenkuin häippäiset mihinkään lasten kanssa. Tuolloin voidaan laittaa erohakemus vireille saman tien ja jos sinulla on hyvät perusteet miksi lasten tulisi asua luonasi miehen sijaan, voidaan samalla hakea käräjäoikeudelta väliaikaismääräystä lasten asumisen suhteen.
yhteistyö kykyinen ex on, riippuu siitä miten asiat hoidat. En tiedä miksi eroatte, jokin syy siihen varmasti. Varaudu siihen, että tunteet kuohuu. Omalla toiminnallasi voit vielä pahentaa niitä. Varsinkin, jos lähdet selän takana toimimaan. Yksinhuoltajuuteen vaaditaan perustelut. Se, että ex:si vihaa sinua ei ole perustelu evätä oikeutta ex:si tiedonsaati oikeutta lapsista. Ero prosessissa tunteet vaihtelevat, mutta sopimukset tehdään vuosiksi eteenpäin. Suosittelenkin, että teette sopimuksen vasta sitten pysyväsksi, kun suurimatta tunnekuohut ovat laantuneet. Itse tein väliaikaisen sopimukset, kunnes omat asunto asiani on saatu järjestykseen ja taloudellinen ero (yhteiset velat) ositettua. Sopimus koski tapaamisoikeutta elarit sovittiin siten, että molemmille jää edes vähän elämiseen rahaa. Talo myyntiin ja jne.
Yksinhuoltajuutta voit toki vaatia, mutta ellei puoliso siihen suostu ... ei oikeudessa sitä määrätä kovin heppoisin perustein. Mitä kerroit, tuskin riittävät toisen vanhemman huoltajuuden peruuttamisellen (jota yksinhuoltajuus on).
Käytännön elämään yksinhuoltajuus ei vaikuta, myös silloin vanhemmalla on tapaamisoikeudet ja elarit hoidetaan. Mutta suuremmissa asioissa etävanhemmalla ei olisi mitään sanottavaa, kuten esim. lapsensa uskontokunnan vaihtamisesta, sukunimen muuttamissesta, tms. Hän ei myöskään saisi sairastuneen lapsensa terveydentilasta tietoja.
Ja valitettasti, jos eksäsi tahtoo olla hankala, typerä tai ilkeä ... yksihuoltajuus ei sitä estä, eikä sen pidä myöskään olla rangaistus siitä.
Joka tapauksessa, yksihuoltajuudeta voidaan toki sopia lastenvalvojalla, mutta se voidaan määrätä vain oikeudessa.
Sama pätee lasten ensisijaista huoltajuutta (jollainen myös yhteishuoltajuudessa toinen vanhemmista on). Lasten oma tahtonsa painaa kyllä, mutta paljonko se riippuu heidän iästään. Sosiaalitoimi tekee huoltajuusriidassa olosuhdeselvityksen oikeudelle, jossa ensisijainen huoltajuus voidaan määrätä (jälleen, lastenvalvoja ei voi tätä päättää). Noin 10% huoltajuuksista määrätään oikeudessa, niistä noin 1/3:ssa tapauksista lähihuoltajuus tulee isälle.
>Mutta nuorin haluaa olla minun kanssani, joten saan kai lapset itselleni?
Jos ette pysty keskenänne sopimaan lasten lähihuoltajuudesta, niin käräjäoikeus ratkaisee asian puolestanne. Pienen lapsen halu ei vaikuta asiaan vaan tuomio tulee sen mukaan, minkä käräjäoikeus katsoo lapsen edun kannalta paremmaksi.