Oon kohta 22v ja syyskuussa lähdössä ekaa kertaa aupairkiksi. Mulla ei oo paljonkaan kokemusta lastenhoidosta, ne mitä on on hankittu 9. luokalla TETissä tarhassa pari viikkoa ja siskon kaitsemista. Perhe tietää että oon siskoa ja joitain kavereitten lapsia vahtinut, mutta silti jännittää kun ei pitkään aikaan ole tullut lasten kanssa puuhailtua.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Lasten kanssa kuitenkin tulee varmaan helposti toimeen kun itsekin on välillä aika lapsen mielinen ja lapsista kovasti tykään. En vain oikein tiedä miten lapset ottavat vastaan: vauva ja 5 v. lapsi
ps. äiti auttaa vauvan kanssa aluksi, kokemusta ei vaatinut.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Lasten kanssa kuitenkin tulee varmaan helposti toimeen kun itsekin on välillä aika lapsen mielinen ja lapsista kovasti tykään. En vain oikein tiedä miten lapset ottavat vastaan: vauva ja 5 v. lapsi
ps. äiti auttaa vauvan kanssa aluksi, kokemusta ei vaatinut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua itseäni ei tuo puoli kovin jännitä, sisaruksia neljä-kuusi joten lasten kanssa on tullut puuhattua. Nuorinkin vielä nelivuotias joten käytännönharjoitteluun on aina koekaniini lähellä ;) Vaikka onhan se aina eri sisarukset ja muiden lapset.
Lapset eivät kuitenkaan ole vaikeita, noin yleisestiottaen. Tietysti on olemassa joitakin kauhukakaroita, mutta niitä lienee vähän (kokemuksia olisi kiva kuulla varoittavina esimerkkeinä). Jos vain tulet toimeen vanhempien kanssa, lapset katsovat vierestä ja huomaavat että tätihän on siis kiva. Harvemmin tuonikäiset tälläisistä asioista omia mielipiteitä muodostavat.
Jos kuitenkin käy niin, että viisivuotias ilmoittaa sinut tyhmäksi eikä suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, vika ei ole sinun vaan se että hän on niin päättänyt. Siihen ei auta kuin se, että olet kiva koko ajan, vaikka väkisin. Ei viisivuotias voi määrätä sinua mestattavaksi, ja vastarinta taittuu väsytystakstiikalla.
Ja jos äiti on kotosalla, niin kaiken voit aina kysyä, jos jotain epäselvyyksiä tulee.
Jos haluat valmistautua vielä paremmin, niin ei muuta kuin kirjastoon lainailemaan kasvatuskirjoja, sieltä selviää että millainen se viisivuotiaan (ja vauvan) maailma onkaan.
ei yhtään lasten kanssa. vain seitsemän vuotiaista ja siitä ylöspäin. tulin perheeseen jossa kohta kaksivuotias poika ja parikuukautinen vauva. kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin, äiti opettanut kaiken ja opin viikossa kaikki jutut.
Mitenkä mielellään ottivat töihin vaikkei ollu lastenhoijosta kokemusta? Kysyivätkö, että onko kokemusta ja vastasitko vaan että ei yhtään?
Itelläkään ei oo kovin paljoo kokemusta, mutta vähän jänskättää, että ottaavatko sitten tämmöstä, jolla ei paljoo oo kokemusta..
Kun ekan kerran laitoin perheelle mailia, kirjoitin ettei mulla ole paljon kokemusta, muuta kuin noi muutamat (mitä tossa aiemmin mainitsin). Perheen äiti sanoi että tärkeintä on kuitenkin se, että on aidosti pitää ja on kiinnostunut lapsista ja haluaa oppia. Eli ei kannata lannistua vaan ota ihmeessä yhteyttä perheeseen, josta olisit kiinnostunut!