Onko heitä ? Ihmettelen tätä valitusta tällä palstalla. Itse ole suht onnellinen sinkkuna. Okei joskus juhlapyhinä on yksinäistä ja huonekaluliikkeissä on masentava käydä yksin. Tykkään myös lapsista. Mutta muuten olen tyytyväinen elämääni.
Ei minulla ole ollut tai ole vaikeuksia löytää kumppania jos niin haluan. En vain jaksa alkaa siihen "suhdepeliin" joka suhteen alussa on. En ole koskaan saanut mitään kicksejä siitä Nyyrikkilehdestä opitusta mallista jossa suhteen alussa leikitään onnellinen rakastaa / onneton ei rakasta leikkiä. Olen liian laiska siihen. Samoin vit..taa tämä juttu jossa seurustelukumppanilla testataan vain omaa markkina-arvoa ja onnistumista. Pitää aina hakea sitä kauneinta/komeinta minkä voisi saada. "Katsokaa kumppanini on kaunis nainen tai komea/menestyvä mies, olen siis itsekin kaunis/menestyvä".
Kateeksi käy isoisoisääni jonka aikana naimisiinkin mentiin niin että saatettiin kosia kylätiellä vastaantulevaa tuttua tyttöä joka suostui. Ja elettiin elämä onnellisina. Nykyään ihmiset käyttävät hiton paljon aikaa ja energiaa asiaan (kumppanin löytäminen) jossa sama lopputulos voitaisiin saavuttaa 1 minuutissa.
Ei minulla ole ollut tai ole vaikeuksia löytää kumppania jos niin haluan. En vain jaksa alkaa siihen "suhdepeliin" joka suhteen alussa on. En ole koskaan saanut mitään kicksejä siitä Nyyrikkilehdestä opitusta mallista jossa suhteen alussa leikitään onnellinen rakastaa / onneton ei rakasta leikkiä. Olen liian laiska siihen. Samoin vit..taa tämä juttu jossa seurustelukumppanilla testataan vain omaa markkina-arvoa ja onnistumista. Pitää aina hakea sitä kauneinta/komeinta minkä voisi saada. "Katsokaa kumppanini on kaunis nainen tai komea/menestyvä mies, olen siis itsekin kaunis/menestyvä".
Kateeksi käy isoisoisääni jonka aikana naimisiinkin mentiin niin että saatettiin kosia kylätiellä vastaantulevaa tuttua tyttöä joka suostui. Ja elettiin elämä onnellisina. Nykyään ihmiset käyttävät hiton paljon aikaa ja energiaa asiaan (kumppanin löytäminen) jossa sama lopputulos voitaisiin saavuttaa 1 minuutissa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nainen ei saa ilmoittaa täällä olevansa onnellinen sinkku, koska siihen vastataan heti, että "helppohan se on olla, kun tietää pääsevänsä suhteeseen parissa tunnissa kun haluaa".
Minä olen silti onnellinen sinkku. Enkä taatusti löytäisi suhdetta parissa tunnissa, vaikka haluaisin. Seksiseuraa saisin, mutta siitä on vielä pitkänpitkä matka suhteeseen.
Nautin kaikkein eniten nimenomaan tästä vapaudesta. Huomennakin voin tehdä ihan mitä huvittaa (eikä siihen kuulu terassit tai baarit). Ja yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä kun seurana on lemmikkieläin. Se on uskollinen ja aina yhtä iloinen kun tulen kotiin. Halauksia saan päivittäin ystäviltä, kuten juttuseuraakin. Seksi ei ole nyt tarpeissani päällimmäisenä, joten tämä on ihannetilanne minulle!
sanoit:
"Minä olen silti onnellinen sinkku. Enkä taatusti löytäisi suhdetta parissa tunnissa, vaikka haluaisin. Seksiseuraa saisin, mutta siitä on vielä pitkänpitkä matka suhteeseen."
Tämäkin toistuu tosi usein, siis että seksiä kyllä löytyisi käden käänteessä jos haluaisi. Mutta miten se käytännössä tapahtuisi? Menisitkö baariin, vai soittaisitko jollekin. Minua ihan neutraalisti kiinnostaa että miten ihmiset hoitavat itselleen käden käänteessä seksiä, jos siihen on mahdollisuus.
Toistan vielä että tämä on ihan mielenkiinnosta kysytty, eikä katkerasti tai arvostelevasti.
niin seksiseuraa saa aina jonkinlaista oli sitten mies tai nainen. Naiset ovat tietenkin valkoivampia kuin miehet koska heillä ei ole tarvetta todistaa mitään.
En minä miehenäkään kyllä halua seksiä ihan kenen naisen kanssa tahansa. Eivätkä naisetkaan saa seksiä aina niiltä miehiltä joilta sitä haluaisivat. Naiselle se on todella paha pettymys jos nainen ilmaisee miehelle haluavansa seksiä mutta mies antaa pakit.
"Naiselle se on todella paha pettymys jos nainen ilmaisee miehelle haluavansa seksiä mutta mies antaa pakit. "
... Kun totutaan liian hyvälle.
Varmaan joku miljonääriperheen nulikkakin tyrmistyisi samaan tapaan jos iskä kieltäytyisikin yllättäen ostamasta tälle kallista urheiluautoa ensiautoksi.
Naiset saa yleensä aina kun ne haluaa ja keneltä tahansa, jos eivät mitään harakoita ole. Sitten kun totutusta poikkeavasti mies ei olekaan halukas, tyrmistytään niin että tukka nousee pystöön ja peitellään sitä itsetunnon lommoa haukkumalla mies välittömästi homoksi/eunukiksi/impotentiksi yms.
pitää aina heittää kehiin jossain vaiheessa:
"Ei minulla ole ollut tai ole vaikeuksia löytää kumppania jos niin haluan."
Muuten teksti oli kyllä ihan asiaa. Tuo yksi lause vain aina toistuu naisten teksteissä. Se voi olla myös se syy, miksi sinkkuna voi elää mielellään; tietää ainakin että se on oma valinta.
Ja siitä vielä että miksi täällä valitetaan? No se tuntuu olevan nettipalstojen luonne. Ja onhan se niinkin että negatiivisista asioista syntyy helpommin mielenkiintoisia keskusteluita kuin neutraaleista tai positiivisista.
että "minulla on vaikeuksia löytää kumppani". Olen mies. Olen ujo, en ole komea jne.
Onko se syy siihen että olen sinkku ? Enpä usko. Jos olisin komea, menestyvä niin varmaan joku nainen olisi minut "napannut". Olisinko silloin onnellisempi kuin nyt. Enpä usko.
Olenko onneton. Joskus, kuten meistä kaikki. Silti olen suht tyytyväinen elämääni. Ja tämä on totta: en ole katkera naisille. Naiset ovat ihania ja kauniita.
Minä olen onnellinen sinkkunainen. Ikää 26-v. ja tähän asti minulla on ollut yksi kaukosuhde, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa. Olen ihan tavallisen näköinen ja normaalipainoinen, enkä juuri käy baareissa. Sinkkuus on ollut kiinni siitä, etten ole halunnut poikaystäviä, vaikka jotain kiinnostuneita onkin ollut, en vain ole saanut tehtyä the Aloitetta. Yhden illan juttuja en harrasta ja nyt vasta ihan viime aikoina on tullut mieleen, että voishan se olla ihan kiva vaihteeksi seurustellakin tai edes käydä treffeillä tai jotain. En tosin ala seurustelemaan vain seurustelemisen vuoksi, mutta kyllähän jatkuva yksinolo rassaa silloin tällöin, kun ei ole mitään sydänystäviäkään. Olen tosi ujo, joten ei se ole ujolle naisellekaan mitään lastenleikkiä pokata miestä, vaikka kuinka tekisi mieli. Kaipa olen sitten jotenkin ylimielisen oloinen, vaikka tosiasiassa se on vain se "kuori", joka on tässä päässyt vuosien mittaan kasvamaan. Eikä seuraelämän aloitus ole helppoa, kun tietty kynnys ja "peruspettymys" ihmisiin on jo kasvanut suht isoksi.
Summa summarum, olen kuitenkin tyytyväinen omaan tilaani, pää on kunnossa eikä jotkut "paineet" siitä, että pitäisi muka seurustella, paljoa kiinnosta.
"Eikä seuraelämän aloitus ole helppoa, kun tietty kynnys ja "peruspettymys"
ihmisiin on jo kasvanut suht isoksi."
Jos olet yhden ainoan kerran ollut "mahdottomassa" suhteessa, etkä muulloin
ole edes halunnut poikaystävää, niin mistä sinä olet tuon "peruspettymyksen"
ja "kuoren" hankkinut?
Siitä että ne kaupungin komeimmat urokset eivät olekaan tulleet sinua iskemään?
Entisenä sinkkuna (melkeinpä ikisinkkuna) sanoisin, että olen nyt onnellisempi kuin koskaan, tavattuani elämäni miehen. Mielestäni tärkeintä elämässä on onnellinen parisuhde, se menee kaiken muun edelle. Vastavuoroinen rakkaus, yhteenkuuluvuus ja läheisyys tekee elämän täydelliseksi.
saa itselleen mielenrauhan on se, mikä tekee elämän täydelliseksi. Kunhan nyt se mielenrauhan saavuttaminen ei tule millään kyseenalaisilla, negatiivisilla tavoilla.
"Jos olet yhden ainoan kerran ollut "mahdottomassa" suhteessa, etkä muulloin
ole edes halunnut poikaystävää, niin mistä sinä olet tuon "peruspettymyksen"
ja "kuoren" hankkinut?
Siitä että ne kaupungin komeimmat urokset eivät olekaan tulleet sinua iskemään?"
No en vaan suurin osa ihmisistä nyt on vaan pettymyksiä ihan yleisesti, omaan napaan tuijotteljoita ja yksinkertaisesti typeriä (juu, minäkin varmaan olen jonkun mielestä, ei tarvitse muistuttaa). Kai minulla vain on sellainen kuori ihan luonnostaan, eipä minulla mitään hirveitä pettymyksiä ole ollut ja tuo kaukosuhteen kariutuminen oli kyllä ihan odotettavissa ja jälkeen päin on vain tuntunut, että onneksi se loppui. Enpä muuten ole koskaan edes ihastunut niihin "kaupungin komeimpiin".
Puhut omasta todellisuudestasi. Parisuhde on sinulle tärkeintä, mitä voit kuvitella, mutta ei tuo kaikkien mielipide ole. Kovin moni on sitä mieltä, että lapset ovat vielä tärkeämpiä kuin parisuhde, mutta ei tuo(kaan) vaihtoehto sinun päähäsi ole ehtinyt, kun oma napa ja mielipide on lähinnä. Varsinkin vastarakastuneilla.
Minä olen tiennyt koko ikäni, että yksikin lapsi olisi pilannut elämäni täysin. Myös esimerkiksi miehen suhteeseen tuoma lapsi, kas kun en ole lapsista koskaan pitänyt. Miehistä taas pidän yhä, mutta parisuhteeseen en rupea - olen yli 40 vuoden kokemuksella huomannut, että vaikka miehet ovat tosi mukavia, pariskuntana olemisessa on enemmän huonoja kuin hyviä puolia. En ole ainut tällä tavalla ajatteleva, en ollenkaan, mutten myöskään pidä mielipiteitäni yleispätevänä totuutena.
Saakos sinulta kysyä, kuinka vanha olet? Tuo "ikisinkku" nimittäin kuulostaa niin hassulta, kun sitä käyttää itsestään kaksvitonen. Ja kuinka vanha mahtaa tuo suhde olla? ;)
Oletko tullut ajatelleeksi, että lapset eivät ole ikuisesti lapsia, ja he ovat vain "lainassa" vanhemmillaan? Jokainen syntyy lapsena, sinäkin. On suuri rikkaus saada elämäänsä ihmisiä, jotka ovat itselle niin läheisiä kuin omat lapset nyt ovat. Aika kuluu äkkiä, ja pian sinäkin voisit keskustella tyttäresi tai poikasi kanssa aikuisena aikuiselle. Puhumattakaan siitä, että vanhuutesi päivinä sinulla on jälkipolvea, jonka elämään kuulut rakkaana mummuna.
Lapset eivät ole ikuisesti lapsia, mutta se 25 ensimmäistä vuotta on tarpeeksi iso syy siihen, että niitä ei halua. Yhteiskunta pitää - mahdollisesti, maksamieni YELien vuoksi - huolen siitä, että pystyn kuolemaan ihmisen tavalla, eikä minun tarvitse ruveta lottoamaan sillä, saisinko tuotetuksi ihmisiä, jotka pitäisivät minua rakkaana mummuna tai edes sukulaistätinä.
Olisi mukavaa saada niitä aikuisia juttukumppaneita, mutta ne maksavat puoli elämää. Sitä hintaa en maksa.
Vanhempani sanoivat aikanaan, että lapsia tehdään vain silloin, kun niitä oikeasti halutaan tehdä -ei tavan vuoksi eikä ympäristön, varsinkaan isovanhempien, odotusten takia. Molemmat veljeni niitä tekivät, minä en, mikä minulle oli suuri helpotus - lapsia rakastavat vanhempani saavat olla mummia ja vaaria sydämensä kyllyydestä. Toisesta veljestä ei ole kuulunut mitään yli 15 vuoteen, eikä ole hänen tyttärestäänkään. Lapsia kun ei voi pitää itsestäänselvyyksinä.
Isomummuna on mukavaa. Mummuna on mukavaa. Äitinä ei ole mukavaa.
onnellinen. Onnellisuus on olotila, joka on harvinainen, ja juuri siksi tärkeä kun se tapahtuu.
Jos on jatkuvasti onnellinen, niin on päässä vikaa. Oikeampi termi on tyytyväinen, tai seesteinen, tai rauhallinen.
Terveisin pilkunhalkoja ja hiustennussija