Petettyjä syytetään usein kulissiliiton ylläpitämisestä. Tunnen muutaman pettäjän, petetyn ja kakkosen. Petetyt elävät omanlaistaan rehellistä elämään. Heillä on mies, työ, lapset jne. En tunne yhtään petettyä, jotka hyväksyisivät pettämisen osana elämäänsä. He eivät tiedä pettämisestä. Kun se paljastuu, elämässä on päätöksenteon paikka. En tunne myöskään yhtään petettyä, joille yhteiselämän jatkaminen pettäjän kanssa olisi ollut itsestään selvää. Siinä vaiheessa vaakakupeissa on erilaisia asioita, yhteinen elämä lapsineen, ystävineen jne. Harvoinpa omaisuus on syy jatkaa yhteiseloa. Jos omaisuutta on, sitä on helppo myös jakaa. Jos omaisuutta ei ole, se ei voi olla syynä jatkaa liittoa.
Sekä pettäjä että kakkonen ovat varsinaisia kulissien ylläpitäjiä ja valheessa eläjiä. Pettäjä on perheensä parissa tietysti yhtä ja rakastajattaren edessä jotain toista ja työpaikalla hän ehkä näyttelee jotain kolmatta roolia. Kaikki tuntemani kakkoset salaavat pitkän suhteensa varatun kanssa esimerkiksi vanhemmiltaan. Keski-ikäiset salarakkaat taas salaavat suhteensa aikuisilta lapsiltaan. Yksi tuntemani salarakas on tapaillut varattua miestä vuosia ja haluaisi mm. lapsen tämän miehen kanssa. Salarakas ei ole edes lähimmille ystävilleen paljastanut miehen sukunimeä. Mies koukuttaa naista eri tavoin, mutta on esimerkiksi rehellisesti ilmoittanut, ettei halua enää lapsia, koska niitä on jo kahdesta liitosta. Mielestäni kyseinen kakkonen valehtelee jopa itselleen ja on tässä pelissä suurin kulissien ylläpitäjä.
Sekä pettäjä että kakkonen ovat varsinaisia kulissien ylläpitäjiä ja valheessa eläjiä. Pettäjä on perheensä parissa tietysti yhtä ja rakastajattaren edessä jotain toista ja työpaikalla hän ehkä näyttelee jotain kolmatta roolia. Kaikki tuntemani kakkoset salaavat pitkän suhteensa varatun kanssa esimerkiksi vanhemmiltaan. Keski-ikäiset salarakkaat taas salaavat suhteensa aikuisilta lapsiltaan. Yksi tuntemani salarakas on tapaillut varattua miestä vuosia ja haluaisi mm. lapsen tämän miehen kanssa. Salarakas ei ole edes lähimmille ystävilleen paljastanut miehen sukunimeä. Mies koukuttaa naista eri tavoin, mutta on esimerkiksi rehellisesti ilmoittanut, ettei halua enää lapsia, koska niitä on jo kahdesta liitosta. Mielestäni kyseinen kakkonen valehtelee jopa itselleen ja on tässä pelissä suurin kulissien ylläpitäjä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
läheiseni tietävät sen ja myös aikuiset lapseni. Onneksi kaikki ei ole noin itsekkäitä ja arvosteluun taipuvaisia kuin sinä ja ne pikkuvaimot.
Minä olin myös viitisen vuotta kakkonen. En salannut asiaa keneltäkään. Jopa nykyinen avomieheni tietää miehen nimen. Kun on sivusuhteessa varattuun ja suhde on aito ja rehellinen, niin ei ole mitään syytä valehdella kenellekään. Luulen, että myös miehen vaimo tiesi minusta.
ristiriitaista?
"Kun on sivusuhteessa varattuun ja suhde on aito ja rehellinen"
Eli kerroitte vaimolle heti alusta asti missä mennään? Ai ette?
Parissa lauseessa paljastit, kuinka katkera ihminen oletkaan. Sinä itsehän et ole arvosteluun taipuvainen omasta mielestäsi? Luepa oma vastauksesi uudelleen, niin huomaat, kuinka paljon arvostelua saatkaan muutamaan sanaan.
perheeseeni. Yhdessä vietämme paljon aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Olemme seurustelleet jo niin kauan, että meille on muodostunut jo oma yhteinen ystäväpiiri. Kaikki ihmiset eivät ole tiukkapipoja, vaan monet ymmärtävät huonoja avioliittoja ja rakkaussuhteita.
siltä, että kakkoset ovat EMÄVALEHTELIJOITA. Uskovat itse omat valheensa siitä KULISSIELÄMÄSTÄ mitä pitävät. Ehkä täällä voi kertoa valheita tuntemattomille, mutta totuus on muuta. Minäkin olen tuntenut kaksi kakkosta läheisesti. Kumpikin halusi pitää suhteen salassa. Kun salasuhde paljastui, joutui toinen omien sukulaisten herjaamaksi kun vaimo oli kysellyt taustoja heiltä. Toinen uskoutui vasta hieman ennen kun oli lopettamassa. Kertoi katuvansa ja ilmoitti lopettaneensa suhteen, vaikkei asia varsinaisesti minulle kuulunut. Olinpahan vain sisko, joka paheksui tilannetta (itse ole perheellinen ja oli tosi harmissani siitä mihin siskoni oli ryhtynyt.
Voin sanoa ihan rehellisesti, ettei kakkosuutta hyväksytä edes läheisiltä ihmisiltä. Ehkä läheisiä voi arvostella julmasti, mutta se johtuu siitä ettei oikestaankaan voi, vaikka haluaisi.
Miksi käytät hänestä nimeä SALArakas? Jos hän niin julkinen on.
mies oli jutellut asiasta vaimonsa kanssa jo ennen kuin minuun tutustui!
olen itse se salarakas, koska vaimo ei tiedä minusta, eikä ole kiinnostunut miensä tekemisistä.
Vaimoko antoi sitten luvan seurustelullenne? Hänestä teidän huvittelunne oli oikein??
Voi jumbo, mikä emävalehtelija! Huh huh, tosi järkyttävää ymmärtää, että kakkoset on näin sekaisin päästään! Eipä ihme että miehen jättäessä vannovat kostoa vaimoille.. noh, hyvähän sille heikoimmalle käydä kostaamaan. Kuka pystyisin auttamaan noiden hullujen hyökätessä myrkkyineen?
..kulissivaleitasi. Minun siskoni oli kakkonen ja EN HYVÄKSYNYT SITÄ.
Parisuhteessa nimittäin oli tilanne se, että mies halusi enemmän seksiä kuin vaimo. He olivat asiasta keskustelleet ja vaimo oli miehen sanojen mukaan hyväksynyt miehelleen tyttökaverin (kuten hän minua nimitti).
Minä en koskaan tämän vaimon kanssa jutellut, joten minä tiedän vain sen mitä mies minulle kertoi. Mutta kyllä kaikki viitta siihen, että vaimo tiesi. Muistan kerrankin kun soitin hänelle (sain soittaa aina kun halusin) mies kertoi heidän koko perheen olevan matkalla vaimon siskon luokse kylään ja juttelimme asiamme aivan normaalisti siinä. Puhelun taustalta kuului naisen ja lasten puheääniä. Ei kukaan mies sellaisesta puhelusta selviäisi, jos vaimo ei tietäisi mistä on kyse kun on kerran vieressä.
Oletan hänen vaimonsa olevan samaa mieltä kanssani, että rakkaus ei omista ja jos rakastaa niin rakkaalleen haluaa hyvää. Kun mies sai käydä vieraissa hän oli aivan varmasti lepposampi ja tyytyväisempi kotona, eikä kokoajan vaimonsa helmoja hiplaamassa. Meitä ihmisiä on erilaisia, me hyväksymme eri asioita rakkailtamme.
olet itsekin epävarma, oliko tosiaan niin että vaimo tiesi. Kun toinen luottaa sokeasti puolisoonsa, ja kaikki uskottomuus on omasta elämässä täysin mahdoton ajatus, voi toista huijata silmien edessä. Näin kävi minullekin. Mieheni väitti, luulleensa minun tietävän ja hyväksyvän asian ainakin jollakin tasolla.
Se oli hänen oma valheensa, jota minä sinisilmäisyydessäni ruokin. Minä jopa luulin, että rakastelumme vähäisyys johtui hänen iästään. En valittanut asiasta koskaan, sillä luonto kyllä hoitaa tarpeet. Loppui siihen paikkaan luulot, kun sain selville suhteen. Minulla olisi täysi syy syyttää miestäni narsistiksi tai miksi tahansa luonnevikaiseksi. Minulla on kuitenkin elämänkokemusta todeta, että tällaistakin se elämä järjestää, kun syviin valheisiin ajaudutaan, eikä ole tahtoa ja halua pyristellä niistä irti, niin kauan kuin kulissia on onnistuttu esittämään.
Olen yhä naimisissa ja toivon että tein oikein. Tulevaisuus näyttää..
En ole sinisilmäinen, huomasit oikein, en voi väittää tietäväni vaimon tienneen, minulla oli vain sen miehen sana.
Toisaalta en puuttuisi kenenkään toisenkaan avioliittoon, en minkään asian suhteen...tai kyllä jos kyse olisi laspsiin kohdistuvasta väkivallasta tai heitteellejätöstä tms. Varsinaisiin parisuhteen kysymyksiin en puutu. Jokainen pariskunta joutuu itse opettelemaan oman suhteensa säännöt.
Mutta olepa rehellinen, mitäs tuumaisit jos olisit miehesi kanssa autossa ja hän sopisi jonkun kanssa lauantai-iltana menoa. Etkö kysyisi? Etkö epäilisi jos miehesi olisi viikoittain parina iltana omilla menoillaan monen vuoden ajan? Kyllä hänen oli pakko tietää, mutta ehkäpä hänkin petti itseään ja valehteli aivan samalla tavalla itselleen, ei minun rakas ikinä pettäisi.
Mutta alkuperäiseen aloitukseen, että kakkonen salaa asian, niin minä en todellakaan salannut. Kerroin äidilleni aika piankin Hän neuvoi minua vanhana ja elämää nähneenä viisaana, että älä koskaan riko sen miehen avioliittoa, älä vaadi valitsemaan, äläkä riko myöskään sen miehen luottamusta, jos hän joskus itse haluaa erota ja teistä sitten tulee jotain, niin se on eri asia, mutta älä odota saavasi häntä, älä yritä väkisin ottaa. Samoin kerroin sopivan tilaisuuden tullen exälleni, vanhimmille aikuisille lapsilleni, ystävilleni, myös nykyiselle miehelleni kerroin kun aloimme seurustella.
Meitä on hyvin erilaisia ihmisiä, on aika typerää väittää kaikkien ihmisten olevan jossakin asiassa samanlaisia. Lähinnä se osoittaa omaa tyhmyyttään ja kapeakasvoisuuttaan alkuperäisen kirjoittajan osalta. Aina kaikille poikkeuksillekin löytyy poikkeuksia!
Jos oma rakas jää yllättäen kiinni pettämisestä reaktiosi on aivan ymmärrettävä, moni muukin reaktio.
Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, ettei mitään pettämistä tarvitse tapahtua jos kumppaniaan rakastaa ja voi keskustella KAIKISTA vaikeistakin asioista avoimesti ja rehellisesti. Petosta ja salailua ja kuvittelua ja toisen mielistelyä on tapahtuntu parisuhteessa jo ennen kuin toinen petää, jos pettää.
Minä olen onnellinen että elin senkin suhteen varattuun mieheen. Ymmärrän omaa nykyistä miestäni niin paljon paremmin kuin entistä aviomiestäni. Kasvoin ja opin, ettei rakkaus omista, rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Ennen olin samanlainen ahdasmielinen kuin sinäkin, kuvittelin, että kaikki ihmiset voidaan työntää jostakin tuutista ulos ja kaikki tulee aivan samanlaisina toisesta päästä pihalle, että kaikki voi muuttua samanlaiseksi kuin minä. Ei niin ole, ketään et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi ja omia näkemyksiäsi, omaa hyväksyntääsi - jos haluat, kaikki eivät edes halua ja se on heidän etuoikeus se. Ei meidän kaikkien tarvitse ajatella samalla tavalla.
hänen työnsä oli sellainen, että ihmisiä piti tavata. Niin naisia kuin miehiä, myös vapaa-ajalla. Saat uskoa, että raivoni ja vihani oli lähes kestämätön itseni kantaa, kun kertasin tapahtumia. Sen vain epätoivoinen mieheni pystyi puolustelemaan, että olihan hän joskus ollut sielläkin, missä kertoi olleensa. Minun vikani tietenkin, että luotin. Minun mieheni kertoi ymmärtävänsä, miten pahasti tuli loukanneeksi minua - mutta sillä, että asia paljastui. Muuten hän vain vetosi siihen "jännitteeseen", mitä salasuhde on. Se on jotakin extrahyvää, jota haluaa sallia itselleen, mutta ei puolisolleen tietenkään. Minulla meni pitkään pohtiessani oliko hän jotenkin luonnevikainen hirviö. Ajan kanssa keskustellessa aloin ymmärtämään, että olosuhteemme ja luottamukseni antoivat liian paljon liikkumavaraa. Asiat ajautuivat pikkuhiljaa yhä syvemmille vesille, kun oikeastaan "mitään ei edes ollut". Ilman kiinnijäämistä.. en tiedä.
usein halua satuttaa kakkosta (usein kakkonen jo ennestään riekaleina), vaan ovat hyväksyvinään suhteen ukkomieheen. Sääli saa minutkin joskus vaikenemaan ja on näyteltävä hyväksyvää ja suvaitsevaista.
Omalla kohdallani lähipiirini kertoi vasta lopetettuani suhteen ukkomieheen, mitä todella ajattelivat;" pelkäsivät etten kestä sitä, että mua kusetettiin ja säälivät." Lähipiiri ei tilanteen ollessa päällä halua käyttää niin julmia nimityksiä kakkosesta kuin esim. tällä palstalla kirjoitetaan. Se ei todellakaan kuitenkaan tarkoita, että sukulaiset pitäisivät kakkossuhdetta hyvänä asiana.
Ja itse ainakin toivon rakkaille läheisilleni, ettei heidän tarvitsisi koskaan halpaan kakkosen osaan lähteä.
" mies oli jutellut asiasta vaimonsa kanssa jo ennen kuin minuun tutustui!"
Ja tosissasi uskot että tällaisesta järjestelystä on oikeasti sovittu? Kuinka hyväuskoinen oikein olet?
Tämän ketjun perusteella näyttää vahvasti siltä, että kakkosen lähipiiri on osa kulissia ja valhetta. Kakkoset kilvan vakuuttavat, että heidän lähipiirinsä hyväksyy salarakassuhteen. Tosiasiassa salaparia siedetään samalla tavoin kuin esimerkiksi hieman epämiellyttävää sukulaista, joka on vain kutsuttava juhliin jne. Lähimmät ystävät ja tuttavapiirin "suorasuut" saattavat sanoa asioista mielipiteensä hyvinkin suoraan, mutta aika usein tuttavapiirissä ei puututa toisten asioihin.
Meillä on puolen kymmenen naisen ystäväpiiri, jossa nyt yksi on salarakas. Nainen on odottanut miehen eroa vuosia ja sivusuhde on ollut moneen kertaan katkolla. Olemme yrittäneet puhua ystävällemme suoraan, että hän elää illuusiossa. Tulos on se, että ystävämme välttelee seuraamme, mikä ei kuitenkaan ole tarkoitus. Ystävämme iäkkäät vanhemmat eivät tiedä suhteesta eikä mies ole koskaan meille ystäville esittäytynyt. Emme tunne miehen vaimoa, mikä on tavallaan helpottavaa, koska meidän ei ainakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä hänen takiaan.
vastaukseni otsikolla en ole sinisilmäinen.
Siis, olen se joka toisena vastaa, että kyllä tiesi.
Mutta mutta, siis minun roolini siinä näytelmässä oli selvästi aivan toinen kuin ystäväsi, joka tavoittelee varattua miestä. Minä en koskaan tavoitellut "omakseni" edelleenkään kukaan ei voi ketään omistaa, mutten siis mitään sen enempää siltä suhteelta hakenut kuin mitä sainkin, en miestä itselleni.
No, jos jokaisen toisen tekemisestä alkaa syyllisyyttä omille kontilleen latoa, niin on sitä syyllisyyttä ihmisessä. Minä olen ehkä itsekäs, mutta en koskaan ole ottanut kenenkään toisen tekemisisistä syitä omille harteilleni en minkään asian suhteen. Kuolisitko nyt syyllisyydestä jos kertoisin tässä sen miehen nimen julkisesti ja huomaisit tuntevasi hänet, hän petti aikoinaan ainakin vaimoaan minun kanssaan. Mutta sikäli olen samoilla linjoilla, ettei asia kuulu teille kenellekään ulkopuoliselle pätkän vertaa. En ikinä koskaan kenenkään toisen parisuhteeseen puuttuisi oli se sitten millainen hyväänsä.
Sinä olet kakkonen ja luonnollisesti puolustat rooliasi ja sen hyväksyttävyyttä. Itse voin sanoa aivan rehellisesti, että en henkilökohtaisesti tiedä yhtään sivusuhdetta, jota ympäristö pitäisi "normaalina" suhteena. Ihmiset naureskelevat takanapäin kakkosen sinisilmäisyydelle, tuntevat syyllisyyttä petetyn puolesta, jos tämän tuntevat jne.
En minä etkä edes sinä voi tietää, hyväksyykö vaikkapa äitisi sinun suhteesi. Olet kertonut suhteestasi lapsillesi ja tuttavillesi. Mitä se kertoo heidän hyväksymisestään? Tiedän minäkin yhden miespuolisen työkaverini pettävän vaimoaan suurin piirtein jokaisella työmatkalla, missä siihen on tilaisuus. En arvosta kyseistä miestä enää edes työkaverina, koska mielestäni hänen käytöksensä osoittaa hänen epäluotettavuuttaan muutenkin. Silti tulen hänen kanssaan työkaverina toimeen enkä ole koskaan sanonut mitään hänen touhuistaan. Tiedän hänen olleen mm. esimiehemme puhuttelussa asian takia, koska tuollainen käytös ei ainakaan edistä työilmapiiriä, mutta asia on todella vaikea. Ketään ei varmaan voi sanoa pettämisen takia irti, mutta työkaverit ovat aika hankalassa asemassa. Silti en usko kenenkään sanoneen hänelle mitään, mutta se ei todellakaan tarkoita, että hänen käytöksensä hyväksyttäisiin.
Meitä on moneen junaan, mutta kaikkea ei edes tarvitse hyväksyä. Itse en hyväksy pettämistä. Tähänkään aloitukseen ei ole vastannut yksikään ei-kakkonen, joka vakuuttaisi hyväksyvänsä ystävänsä/vanhempansa/lapsensa salarakkaan tai pettäjän roolin. Vain kakkoset vakuuttavat jonkun toisen mielipiteitä. Ja se ei ainakaan minua vakuuta.
kuten on ollut siskoni, äitini, veljeni, paras ystäväni, lukuisat työkaverini, työelämästä muuten yhteistyökumppanit ym ym...mikä minä olen ketään tuomitsemaan. Kai tuon ymmärrät, että eiköhän jokainen kakkonen hyväksy kakkoselämän kun siinä itsekin on/on ollut.
Aika veijari on se, joka itsensä ylentää niin, että voi tuomita tai arvostella kenenkään toisen tapaa elää. Jokainen meistä tekee virheitä (enkä nyt tässä väitä että minun mielestäni kakkosrooli olisi sitä) yksi yhdenlaisia toinen toisenlaisia, ei meistä täällä kukaan ole toisiamme parempia. Ei ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset, pettäjäukot, pihtarimammat, jakorasiareetat, juoppoäijät....
omasta puoletasi. Sanot "Tosiasiassa salaparia siedetään samalla tavoin kuin esimerkiksi hieman epämiellyttävää sukulaista, joka on vain kutsuttava juhliin jne."
Tosiasiassa en ainakaan itse eikä varmaan lähipiirimmekään tunne näin sisartani ja hänen miesystäväänsä kohtaan. Päinvastoin, on erittäin mukavaa kun he kyläilevät, on ilo katsella kyyhkyläisiä ja nähdä niitä katseita joita luovat toisilleen. On kaunista nähdä rakastuneita, vaikka toistaiseksi suhde onkin kielletty.
Kiva, että on mukavaa katsella kyyhkyläisiä. En kyllä itse keksi, miten selittäisin omille lapsilleni, että Matti on kyllä oikeasti naimisissa Maijan kanssa, mutta Matti tykkää myös meidän Mirkusta.
Jännä, että meidän suvussa on haasteita sukujuhlien järjestämisessä. Vaikka ei ole varsinaisia julkisia salapareja eikä tietääkseni edes salarakkaita, pelkästään uusperhekuviot aiheuttavat päänvaivaa vaikkapa rippijuhlissa. Viime sunnuntaina osallistuin miehen veljen lapsen juhliin, joihin ei sitten lopulta saatu rippilapsen isää. Olisipa ollut jännää, jos vaikka appeni olisikin tuonut sinne anopin lisäksi salarakkaan. Näinhän näkyy teidän suvussa toimittavan. Meillä olikin aika tylsää, varmaan tuollainen julkinen salarakas tuo jäykkiin sukujuhliin ihan uutta potkua.
perheesi hyväksyy moisen ja ilmeisesti siinä perheessä ei muistettu sinua kasvattaakkaan. Vaikuttaa siltä, ettei siellä ole opetettu arvomaailmaa.
Omat 3 poikaani ovat jo aikuisia ja naimisissa. Jos heillä kakkonen olisi tai olisi ollut, eivät kyllä minun silmien eteen olisi kehdanneet tuoda. Tiedän, että häpeäisivät edessäni silmät päästään.
Mutta, "hedelmistään puu tunnetaan".
Luultavasti tälle palstalle on ajautunut kakkosista joku omituinen otanta, koska todellisessa elämässä ei tällaisiin ihmisiin törmää. Lain ja viettien lisäksi ihmisen elämää ohjaa vahvasti moraali. Ennen esimerkiksi yhteiskunnassa oli aika yhtälainen moraali ja Suomessa yksiavioisuus oli selkeä yhtenäinen tavoite. Nykyään ihmisten ehkä tärkein ohjaava tekijä on itsekkyys, jota voinee nätisti nimittää myös individualismiksi. Kakkosena oleminen tai pettäminen on aina jonkun kolmannen oikeuksien polkemista. Tällainen toiminta olisi joskus entisinä aikoina saanut ainakin omantunnon tuskia ja yllättävää kyllä, saa edelleenkin aika monet voimaan pahoin. Jopa täysin sivulliset ihmiset, jotka seuraavat tilannetta.
Oma veikkaukseni on, että kakkosilla on keskimääräistä heikompi itsetunto, joten heidän on pakko tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, koska he eivät usko itseensä. He ovat valmiita elämään valheessa ja jopa valehtelemaan itselleen. Tavallaan on aika loogista, että jossain kaveripiirissä kakkosuus, pettäminen ja uskottomuus on yleinen ja hyväksyttävä tapa toimia - kuten sinun ystäväpiirissäsi. Muutenhan se loppuisi kokonaan. Jos ihmisellä on valmiiksi huono itsetunto, hän ei lähde toimimaan yleistä käsitystä vastaan. Jos lähellä on joukko samankaltaisia ihmisiä, jotka tukevat toimintaa, esimerkiksi kakkonen saa uutta pontta toimintaansa. Tämän takia lienee mahdollista, että osa tämän palstan lukijoista elää ympyröissä, missä pettäminen ei ole ainakaan lisämeriitti ihmisen tekemisissä ja sitten joukko, joka elää piireissä, missä uskottomuus on täysin hyväksyttävää.
meillä oli, mitään ei salattu, lapseni tiesivät ja myös sukulaiseni. Tämä mies osallistui meidän suvun juhliin ja muihin tapahtumiin. Eli mitään tälläistä salailua ei ollut.
Huomaan, että tällä palstalla monilla vaimoilla on se luulo, että kakkosia pidetään ainoastaan siellä makuuhuoneessa, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.
omiin sukujuhliinsa??? Tuskin oisit niihin piireihin päässyt. Ei mun sukujuhliin kyllä kakkosta tuotas, ja jos joku erehtys tuomaan, häätäsin moisen kuokkavieraan välittömästi pois.
Jos sinä viet miesystävän sukujuhliisi, se ei voi mitenkään tarkoittaa, että MIES ei salaile sinua. Minunkin tuttavapiirissäni muutama kakkonen kuvittelee nähtävästi saaneensa isonkin saaliin nappaamalla varatun ukon ja näyttelee tätä aina tilaisuuden tullen. Se onnistuu tasan niin kauan, kun kukaan kakkosen piireissä ei tunne ykköstä. Jos ykkönen on täysin tuntematon, ihmisillä ei ole välttämättä ongelmia sulattaa varatun ja kakkosen suhdetta. Voi olla, että sinun tuttavapiirisi ei ihmettele mitään ja kaikki on sallittua. Jos isäni toisi vaikkapa naisystävänsä (jota ei siis tiettävästi ole olemassa) meidän lapsen ylioppilasjuhliin, saisi mokoma ukkikin jäädä pois.
se muille kuuluu, kenen kanssa kukin on yhdessä, oli sitten ukkosmies tai ihan vapaa mies.
Mulle on ainakin ihan sama, kenen kanssa minun sukulaiset "seurustelevat", jos se on heidän omasta mielestään ok.
Miksi meidän pitäisi miettiä sitä, mitä muut meistä ajattelevat? Jos näin teemme, niin se mielestäni kertoo huonosta itsetunnosta. Itse en todellakaan välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat, tärkeintä on se mitä itse ajattelen itsestäni.
mielestäni kulisseihin ei tarvitse kuulua mitään sivusuhdetta. Kulisseissa voidaan elää näytellen ulospäin onnellista parisuhdetta, vaikka todellisuudessa siellä kodin seinien sisällä ei sitten mitään muuta yhteistä ole kuin maallinen mammona ja perikunta.
Monesti ympäistö yllättyy kulissiparin erosta, ihmettelevät etteivät olisi uskoneet pariskunnan koskaan eroavan, olivathan he niin onnellisia.
Voisin sanoa, ettei parhaimmatkaan ystävät usein tiedä pariskunnan suhteen oikeaa laatua. Jos heille on siitä kerrottu, niin todennäköisesti vain toisen kertomana, niin kuin kertoja sen itse näkee ja kokee.
Ihmisillä on eri käsitykset onnesta ja onnellisuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että toiset eivät voi jälkeenpäinkään väittää, että eroon päättynyt onnellisena pidetty liitto olisi ollut kulissiliitto. Sinä näytät pitävän suurin piirtein kaikkia eroon päättyneitä liittoja kulisseina. Mistä moinen johtopäätös? Onko sinulla joku jumalallinen kyky nähdä ihmisen sisimpään?
Avioerokin on useimmiten toisen tahto, harva pari päätyy eroon molempien yhtäaikaisesta toiveesta. Toinen voi olla liittoonsa tyytyväinen ja toinen tyytymätön. Välttämättä ihmiset eivät näyttele sen kummemmin mitään onnellista liittoa. Harva ihminen revittelee sen kummemmin jokaista onnen hetkeä kuin riitojaankaan kovin suurelle yleisölle. Ihmiset voivat olla tyytyväisiä elämäänsä johonkin pisteeseen asti eikä se ole mitään teatteria. Todella harva ihminen on täydellisen onnellinen joka hetki. Siihen ei pysty sinkku, kakkonen, eronnut eikä naimisissa oleva.
Ihmettelen suuresti, onko Suomessa todella niin erilaisia ihmisjoukkoja kuin tämäkin ketju antaa ymmärtää. Minulla on iso suku, työskentelen todella isossa yrityksessä ja tuttaviakin on aika moneen lähtöön. Minäkään en tunne ketään salaparia, joka liikkuisi täysin avoimesti yhdessä. Työpaikalla salapareille lähinnä naureskellaan ja myönnän, että selän takana. Kukaan ei ota kyseisiä pareja vakavati ja salarakkaita lähinnä säälitään. Tuttavapiirissä yhden miehen pettäminen aiheuttaa melkoista ahdistusta, koska me jokainen joudumme miettimään, mitä tehdä. Tavallaan toisten asioihin ei haluta puuttua. Emme ole varmoja, tietääkö vaimo jne. Mies on perinteinen salarakkaan pitäjä ja on varmaan itsekin ahdistunut salarakkaan kanssa touhuamisesta. Missä piireissä nämä avoimet salarakkaussuhteet oikein pesivät?
minun suulla kirjoitettu , täysin samoin kokenut työ yhteisössä ja omassa elämässä , kaikki totta ,hyvä huomata etten ole yksin ajatuksineni , ihmettelen kuinka jollakin voi olla niin täysin sama kokemus asioista , kiitos kirjoituksistasi .
kaikissa liitoissa näin olevan. Ei ole minulla jumalallista kykyä (enhän niin ole väittänytkään), enkä usko sinullakaan olevan, vaikka pidätkin omaa näkemystäsi ainoana oikeana.
ei ole velvoitetta ilmoittaa, jos kyseessä on "kulissiavioliitto". Silloin on jo paljon henkistä uskollisuutta liitossa, kun niistä ei tuttavapiirille huudella.
Monet käyvät myös perhe- tai parisuhdeterapiassa miettimässä elämäänsä, eikä siitäkään usein huudella "ystäville".
Harvoimpa näin yhdestä suusta huudetaan, että rakastajattarena olo oli rehellistä ja avointa, vaikka se on salailua ja valhetta pahimmillaan. Rehellisyys on tosiaankin kaukana näistä kakkosten elämästä. Eivät voi myöntää itselleenkään, missä suossa elävät.
kun minun silmillä täällä ei näy huutoa. Etkö kestä kuulla totuutta?
..kävit hulluna kirjoittamaan muiden kakkosten nimissä. Sinulla taitaa olla madonna-huora kompleksi. Mielessäsi olet madonna muiden silmissä ja kakkosen kulissielämä ei sovi siihen huoran maineineen.
????????
nyt meni yli hilseen ???????
noin se menee ,ei vaimot todellakaan tiedä miehen kaksois elämästä , ja vaikka aavistaisikin niin mies kieltää henkeen ja vereen asti sen vaimoltaan , vannoo ettei ole muita , vaimot ei voi lulojen prusteella ottaa eroa jos perhessä muuten kaikki on kunnossa ja perhe elämä toimii normaalisti .
Näinhän se on, vaimo on usein se ainoa osapuoli, joka ei tiedä elävänsä näytelmässä.
Itsekin kakkosena olleena en kuitenkaan voi ymmärtää näitä vakituisia kakkosia, jotka vuodesta toiseen pysyvät suhteessa varattuun mieheen. Se antaa aika merkillisen kuvan ihmissuhteista lapsille eikä se kyllä muissakaan ihmisissä varsinaista kunnioitusta herätä. Ymmärrän kyllä, että elämä järjestää kepposia ja ihminen, johon rakastut saattaakin vielä sillä hetkellä olla varattu. Mutta oman itsekunnioituksen, miehen puolison kunnioituksen, molempien perheiden vuoksi pitäisi mielestäni pystyä tekemään aikuinen ja vastuullinen päätös rehellisestä jatkosta, oli se sitten suhteen päättäminen tai jatkaminen rehelliseltä pohjalta kahdestaan. Enkä nyt tiedä mitä ajatella miehestäkään, joka pitää yllä kahta suhdetta vuodesta toiseen, millainen on sellainen ihminen - vätys?
Vetovoima ja kemia ovat tahdosta riippumattomia asioita, joita ei voi järjellä selittää, mutta niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa tekoihin ja päätöksiin. Rakastuminen ja varsinkin molemmin puolinen rakastuminen onkin sitten jo vaikeampi juttu, primitiivireaktio, joka sattuu kohdalle vain muutaman kerran elämän aikana ja joka sumentaa järjen äänen ja vie mennessään. Rakkautta ei voi käskeä eikä kieltää, se iskee jos on iskeäkseen oli sitten aviosääty mikä tahansa. Jos näin käy ja toinen tai molemmat osapuolet ovat varattuja on syytä pitää vakava palaveri miten jatketaan. Jos entinen suhde kaikesta huolimatta on säilyttämisen arvoinen, kakkonen pitää unohtaa ja keskittyä ainoastaan sen vakisuhteen hoitamiseen ja elvyttämiseen. Jos vakisuhde taas on tullut tiensä päähän ja siitä sekä monista tutuista, yhteisistä asioista luopuminen uuden suhteen vuoksi tuntuu kohtuulliselta hinnalta, niin sitten peli selväksi vaimolle ja ero vireille. Mutta että voita kahden puolin leipää, se ei ole rehtiä toimintaa ketään kohtaan, ei ykköstä eikä kakkosta ja kertoo miehestä jotain, eikä niin kovin positiivista.
Kaikkea ei voi saada, se pitää hyväksyä, ja elämä pitäisi pyrkiä elämään ilman syyllisyyttä, häpeää ja huonoa omaatuntoa, selkä suorana. Kahden pitkän suhteen yhtäaikainen ylläpitäminen ei kerro hyvästä ja rakastavasta sydämestä, vaan kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä ja tietynlaisesta kylmyydestä. Kuka on sanonut, että elämä on helppoa? Ei se ole, on osattava luopuakin. Kyllä kakkosen asema on aina heikko ja hutera, vaikka mies kuinka rakastaisi, ja olen satavarma, että jokainen, joka joutuu jakamaan rakastamansa miehen toisen naisen -vaimon- kanssa, kärsii siitä sisimmässään vaikka ulospäin muuta väittäisi.
Niin, se oma kakkosuuteni. Niin kävi, että rakastuimme toisiimme, varattu mies ja minä. Olin koko suhteen ajan mustasukkainen vaimolle, koska enhän todellakaan sietänyt ajatusta miehestä ja vaimosta yhdessä. Halusin miehen itselleni kokonaan ja mies halusi minut, mutta yrityksistään huolimatta ei sitten lopulta pystynyt irrottautumaan perheestään kuin koeajaksi (nyttemmin kyllä eronnut). Muutama vuosi siinä meni jojoillessa ja kaikkien osapuolten pää ja sydän hajosivat kappaleiksi. Jälkiviisaana ei olisi pitänyt odottaa ratkaisua niin kauan, jostain olisi pitänyt saada voimia repiä itsensä irti, mutta valitettavasti sitä voimaa ei silloin löytynyt. Hirveä helvetti. Se mitä siitä opin oli se, että välttele varattuja kaikin keinoin. Ja jos niin käykin, että varattu rakastuu sinuun, tee peli heti selväksi, että kaikki tai ei mitään, mieheltä pitää ja saa vaatia selkeää toimintaa, samoin itseltä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä !
tapailin minäkin varattua,noin pari kolme kertaa vuodessa.
Pitkä välimatka oli syynä ja vaikka rakastin en kuitenkaan halunnut että varattu olisi eronnut.
Tiesin miten siinä kärsii muutkin kuin vaan itse,olen kokenut jo eron jossa luovutin kun toinen piti salasuhdetta yllä vaikka se oli jo paljastunut,ei lopettanut.
Samat ajatukset eli ei koskaan enää varattua!
Minä taas tunnen vaikka kuinka paljon miehiä, joiden vaimo käy vieraissa (omani mukaan lukien) - mies tietää tästä, muttei tee elettäkään, että haluaisi erota, vaikka vaimo haluaa. Ero on kuitenkin tullut, kolmen kuukauden päästä tai vasta parin vuoden päästä. Tähän näköjään vaikuttaa paljon suhteen kesto ja onko lapsia vai ei. Ja minkä ikäisiä.
Tiedän myös miehiä, joilla on pidempiä tai lyhyempiä suhteita - ollut vuosia. Vaimo tietää, muttei välitä. Toisaalta tätä ymmärtääkin; jos suhde on "tunnekuollut", niin miksi vetäisi herneen nenään miehen toisesta suhteesta. Joku yksinkertaisesti arvostaa enemmän raameja kuin sisältöä. Mutta voi homma olla toisinkinpäin; sitä pitää suhdetta niin hyvänä ja miehessä on jotain niin ainutlaatuista, ettei voi kuvitellakaan rakastuvansa kehenkään muuhun. Tosin sen eronkin saattaa saada aikaiseksi - joskus. 10,20,30 vuoden päästä....
Yleensäkin ketään ei kannata syyttää mistään. Parisuhde on molempien vapaaehtoinen valinta - ja sitä jatketaan tai erotaan. Jokaisen ikioma asia.
Onhan se niin että petettyä ei voi syyttää kulissien ylläpitämisestä. Syystä että eihän hän tiedä puolisonsa tekemisistä, useinkaan. Vai mitä?
Kulissiksi se suhde voi muuttua siinä vaiheessa kun petetylle selviään pettäjän (puolisonsa) teot.
Näin voin sanoa itselleni käyneen.
Luulin olevani normaalissa parisuhteessa, en kulisseissa. Kunnes minulle selvisi että mieheni on pettänyt minua.
Sen jälkeen meidän suhteen voi sanoa olevan kulissia.
Sitä kulissi-liittoa kesti melkein pari vuotta. Kunnes teimme sen oikean päätöksen ja erosimme.
Eron jälkeen oma toipuminen alkoi, pikkuhiljaa. Ja vieläki, (ero v. 2003) kannan osittain sitä lastia mukanani.
Ehtinyt tässä viiden vuoden aikana kokemaan kaikenlaista.
Esim. sen suhteen toisen aviomieheen. Eli olemalla itse se kakkonen.
Näin jälkeenpäin pystyn sanomaan että siinä sitä oli yksi kulissi-suhde.
Ihan minun oma luomani. Kuvittelin muuta kun mitä todellisuus oli.
Ja syynä että olin niiiiin rakastunut :).
Tämä suhde päättyi vuosi sitten. Ja kesti .. melkein kaksi vuotta.
En mitenkään ylpeile sillä. Osoitimpa vaan oman tyhmyyteni ja liiallisen uskon ja luottamuksen toiseen ihmiseen.
Exäni ja tämä ns. salarakkaani ansiosta en tänä päivänä juurikaan pysty luottamaan miehiin. Tai yleensä ihmisiin.
Ainoastaan hyviin ystäviin.
Tällä hetkellä en ole missään suhteessa. Ja olen tyytyväinen ainakin siitä että nyt en elä minkäänlaista kulissi-elämää.
Motto voisi vaikka olla: Parempi yksin kuin kulissi-elämää :)