Täällä kun selaa näitä kirjoituksia uskottomuudesta, niin ei voi olla huomaamatta kuinka paljon se ihmisten tunteita kuohuttaa.
Teksteissä vilisee "huorat, huorapukit, lutkat, pikkuvaimot, lahnat"...
Syy miksi seurailen palstaa on tietenkin se, että olen toinen nainen itsekin (muutaman vuoden)ja mulle tää elämäntyyli tuntuu sopivan tosi hyvin. Tiedän, että saan nyt haukut osakseni, mutta eiköhän se liene ihan asiaa.
Olen "lainannut" erästä avomiestä, jolla ei ole, eikä tarvitsekaan olla, mitään aikomusta hankkiutua eroon nykyisestä avovaimostaan. En ole sitä koskaan edes halunnut. Olen vain siis se "perse", mutta se sopii minulle ja riittää aivan hyvin. Haluthan ne on hiirelläkin. Koen, että kuorin vain kerman päältä. Olen todella onnellinen sinkkuudestani ja sillä tavalla sinut tilanteeni kanssa. Ehkä joskus kärsin, kun tiedän kuinka asia loukkaisi hänen avovaimoaan, jos hän saisi/saa tietää. Mutta elämä on raadollista ja mä en voi aina ajatella vain muiden tunteita... joskus on ajateltava itseäänkin.
Tämä kirjoitus ei ole mikään puolustus teolleni. En pyydä anteeksi, enkä välitä ikävistä kommenteista. Toivon muillekin kakkosnaisille kaikkea hyvää ja nokka tuulta päin- kerranhan täällä vain eletään.
Teksteissä vilisee "huorat, huorapukit, lutkat, pikkuvaimot, lahnat"...
Syy miksi seurailen palstaa on tietenkin se, että olen toinen nainen itsekin (muutaman vuoden)ja mulle tää elämäntyyli tuntuu sopivan tosi hyvin. Tiedän, että saan nyt haukut osakseni, mutta eiköhän se liene ihan asiaa.
Olen "lainannut" erästä avomiestä, jolla ei ole, eikä tarvitsekaan olla, mitään aikomusta hankkiutua eroon nykyisestä avovaimostaan. En ole sitä koskaan edes halunnut. Olen vain siis se "perse", mutta se sopii minulle ja riittää aivan hyvin. Haluthan ne on hiirelläkin. Koen, että kuorin vain kerman päältä. Olen todella onnellinen sinkkuudestani ja sillä tavalla sinut tilanteeni kanssa. Ehkä joskus kärsin, kun tiedän kuinka asia loukkaisi hänen avovaimoaan, jos hän saisi/saa tietää. Mutta elämä on raadollista ja mä en voi aina ajatella vain muiden tunteita... joskus on ajateltava itseäänkin.
Tämä kirjoitus ei ole mikään puolustus teolleni. En pyydä anteeksi, enkä välitä ikävistä kommenteista. Toivon muillekin kakkosnaisille kaikkea hyvää ja nokka tuulta päin- kerranhan täällä vain eletään.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Aivan on kirjoitus kuin omaani...
Aurinkoista kesää TEILLEKIN molemmille onnellisille - :D
"Mutta elämä on raadollista ja mä en voi aina ajatella vain muiden tunteita... joskus on ajateltava itseäänkin"
Varasteletko myös kaupoista tai vaikka autosta jos on ovet jääneet auki? Tutkitko mitä kavereillasi on kaapissa jos jäät huoneeseen yksin? Tämä siis kiinnostaa itsesuojelun takia.
Oletan, ettet sinäkään tee niin?
Nämähän ovat kaksi eri asiaa kleptomania ja uskottomuus. Ehkäpä varastan erästä miestä, mutta ei se minusta tee sairaalloista varastelijaa.
Kyllä se tekee sinusta sairaaloisen,kylmän ja tunteettoman,itsekkään ihmisen.
sieltä kaapeista, autoista tai kaupoista ajelesivat itsekseen kotiini ja avaisivat oven omilla avaimillaan asettuen sitten taloksi, niin saattaisin pitääkin niitä ominani :D
jotka eivät itse edes tajua olevansa sairaita.
sanottu, et sairaimpia ovat usein ne, jotka eivät itse edes tajua olevansa sairaita. Sopii nimenomaan tähän helvetin pettämistouhuun. Ja ihmettelen jos avokki ei kahteen vuoteen tajua et mies pettää. Silloin pitää olla kyllä täysin sokea.
se sellanen on, jonka luokse mies tulee omilla avaimillaan silloin kun hänelle sopii.
Taas näitä kakkosen epätoivoisia selityksiä "tää toimii niin hyvin"... hah hah
jolla ei käy muita miehiä kuin vain se yksi. Avain helpottaa kummasti kulkemisia, kun täällä kaupungilla ovat alaovet lukossa päivin-öin.
Kun sama mies kulkee monta vuotta useamman kerran viikossa, niin pitäisin sitä aika outona, jos hänelle ei luotettaisi omaa avainta.
se naarastiikeri (vaimo) lainaakin mieheltään avaimia ja tuleekin pikkuvierailulle "himohiiren" luo.???
Niinkin voi käydä, ei kaikki vaimot ole lapasia ja lahnoja ja varsinkaanhiirulaiia...
tässä on se, että toista ihmistä ei voi omistaa...
Kyllä se toinen on omasta vapaasta tahdostaan "vietävissä" - toisin kuin kaupan tavarat...
ylpeys toimistasi ja moraalistasi. Kukin tyylillään...
En ole ollut ennen mikään moralisoija tai tuomitsija, mutta tämän kaltaiset kirjoitukset ja mielipiteet nostavat ihokarvat pystyyn.
Miten voit mahtailla ja tuntea ylpeyttä...
Mutta tämä kuvastaa hyvin tämän päivän arvomaailmaa...kermat päältä! Mistään ei oteta vastuuta ja syy on toisten...
ENNEN MAAKIN REPIÄÄ KUIN HUORA HÄPIÄÄ .
Miksi koet minun mahtailevan tilanteella. Ei hyvä ihme se sitä ole. Tuo kermat päältä tarkoitti tietenkin sitä, että otan vain sen mitä tarvitsen. Jos joku on kanssani samalla ajatuksella liikkeellä, niin minkäs teet. Enitenhän tämä tilanne loukkaa avovaimoa. Kaikesta huolimatta arvostan häntä kuitenkin hyvinkin paljon.
Eihän mustaa voi valkoiseksi selittää, mutta en kuitenkaan koe olevani mitenkään arvoton. Anteeksi, mutta en edelleenkään aio pyytää anteeksi.
tarvitset? Näyttääpä pahasti siltä, että joudut tyytymään siihen mitä saat.
Niinkuin itsekin sanoit, että olet pelkkä perse miehelle. Tuollaiseen elämäntilanteeseen voi kuka tahansa urpo päästä/joutua.
Koetappa päästä sen vaimon osaan, niin tiedät miltä kerma oikeasti maistuu...
Ai niin, mutta kun se mieshän ei siitä vaimosta halunnutkaan luopua...
Viestisi on totta. Tällä iällä vakituisen suhteen löytyminen ei ole enää itsestään selvää. Nuoruus on jo kaukana takana. Hyvät miehet ovat varattuja ja mitä sitä huonoa itselleen ottamaan.
Miehelle olen tietenkin "perse", mutta normaalin ihmisen luonteeseen (vaikka monen mielestä en sellainen olekaan) vain kuuluu myös hellyyden ja koskettamisen tarpeet. Miten niitä sitten yksinäinen ihminen voi muuten tyydyttää? Yhdenyönjutut ovat mielestäni aivan yhtä väärin ja toisaalta en itse moiseen pysytisikään. Omat kädet eivät voi korvata toisen ihmisen antamaa läheisyyttä. Kyllä, nyt varmaankin ajattelet, että olen vain sairaan seksuaalinen. Ei, koskapa en harrasta seksiä edes joka viikko. "kunnollisissa vakituisissa parisuhteissa" seksi lienee joka viikkoinen harrastus.
niin, nuoruuden liitossani olen itse ollut kyseisesä osassa. Tuolloin maailmani oli kauan aikaa romahtamispisteessä. Vannoin, etten IKINÄ tee samoin toisille. Mutta elämä ei menen aina oman, eikä muidenkaan käsikirjoitusten mukaan. Kappas, huomaankin olevani nyt itse tämä paha narttu. Nyt tietenkin voi sanoa, että toimin kostoksi... kenelle? En voi kostaa, sillä nuoruuden liitto on jo aikaa sitten telakoitu. Haavat nuoltu ja haudattu.
Miksi et riitä miesystävällesi yksinään? Mikä siellä kotona on, mistä hän ei luovu sinun vuoksesi?
Eli jos kaikki kotona on kunnossa, niin miksi lähteä jonkun seksisuhteen vuoksi. Meillä ei ole niin paljon kuitenkaan tunteita pelissä, että avoliittoa kannattaisi sen vuoksi lähteä purkamaan.
En ole vaatinut hänä lähtemään, koskapa meille tämä juttu on tällaisenaan riittävä. Jonain päivänä tämä loppuu, mutta sen aika on sitten ja jäljelle jää voin kasa muistoja. Kaikesta ei voi olla iloinen ja ylpeä. Jopa ikäväänkin loppuun on syytä varautua. Sen aika on sitten ja nyt on nyt.
Teillä ei siis ole suuria tunteita toisianne kohtaan, ei rakkautta. Miksi sitten loukkaatte tämän miehen puolisoa tyhjän takia? Onko se oikein mielestäsi, toisen ihmisen satuttamisen arvoista? Vastausvaihtoehtoja on tasan kaksi, kyllä ja ei. Kumman niistä valitset?
"Mutta elämä on raadollista ja mä en voi aina ajatella vain muiden tunteita... joskus on ajateltava itseäänkin."
Näinhän se on. Siksipä jos minua petetään niin kakkonen ja tuleva ex-vaimo saavt kyllä tuntea sen nahoissaan.
Ei voi ajatella toisen tunteita, pitää ajatella itseään. Jos lyömisestä tulee hyvä fiilis niin sitten on lyötävä.
Eiköhän asioita voi järkevämminkin selvittää. En ymmärrä lyövää ihmistä. Keinot on vähissä, jos täytyy sille tielle lähteä. (vaikka mikäs minä olen mitään sanomaan)
"Eiköhän asioita voi järkevämminkin selvittää"
Miksi ihmeessä? Itsehän sanoit että "elämä on raadollista ja mä en voi aina ajatella vain muiden tunteita."
Kuvitteletko että minä ajattelen kenenkään tunteita jos minua petetään? Vaimo saa kyllä heti turpaansa ja se kakkonen kanssa.
"(vaikka mikäs minä olen mitään sanomaan)"
Ole sitten huora hiljaa.
tarvitsekaan ymmärtää, vaikuttaa siltä, että ymmärrät asioita aika jälkeenjääneen tasolla. Minä rakastan miestäni. Se ei ole järjellä selitettävissä, se on tunneasia. Jos sinulla ei ole tunteita varattuun mieheen, kannattaisi se lopettaa.
Minä hakisin minun oman mieheni (on minulle lupautunut, niinkuin minäkin hänelle).
Enkä ole liian kiltti olankohauttelija, jos johonkin minulle kuuluvaan kajotaan.
Näe se vaiva, että koulutat sinkkumiehestä itsellesi hellijän. Ja se ei ole minun vikani, jos olet aikoinaan omassa liitossasi niin satutettu, ettet ole uskaltanut sitoutua kehenkään. Sinun kuuluisi hoitaa itsestäsi tuo vahingoittunut puoli terveeksi ja jättää muiden liitot rauhaan.
Alkaessani kirjoittamaan omasta suhteestani varattuun mieheen, oli kai jossain pinnan alla jo sellaista "jytinää", että tämä ei voi jatkua näin. Kaikesta siitä hyvästä huolimatta, mitä olen osakseni saanut.
Sain teiltä paljon uutta näkökulmaa ja miettimisen aihetta, vaikka puolustinkin tekoani joka käänteessä.
Kuitenkin näytin nämä käymämme keskustelut rakastajalleni. Kävimme pitkän keskustelun, joka tuotti erittäin hyvän ja molempia tyydyttävän lopputuloksen. Päätimme olla tapaamatta enää. Hassua, vaikka olen aina ajatellut, ettei tunteet ole sekoittuneena juuri mitenkään tähän, niin aika tyhjälle nyt tuntuu. Helpottaa ja itkettää yhtä aikaa.
Olen onnellinen siitä, että en tunne itseäni mitenkään halvaksi, vaikka minulla on tällainen teko tililläni. Olisin paljon enemmän rikki, jos olisin juossut muutman vuoden joka lahkeen perässä.
Nyt vain on tullut tilanne, joka pelottaa. Yksinäiset vuodet edessä, jos en löydä ystävää rinnalleni. Katsotaan mihin elämä vie. Kauniiksi lopuksi vielä kiitos kaikille ja hyvää kesää.
tämä viimeinen viestisi.Ihminen voi tehdä virheitä(me kaikki), mutta niistä voi ottaa opikseen...
Vaikka se olisi rikkinäinen pölynimuri, mistä luopuu (siis esimerkkinä), niin siitä tulee helpottunut ja samalla tyhjä ja haikea olo.
Voin sanoa kokemuksesta, että itsetunto kasvaa päivä päivältä, hitaasti mutta varmasti, kun irtaantuu kakkosen osasta. Se ei ole helppoa, mutta sen voi ajatella haasteena.
Voimia pysyä ratkaisussasi ja onnellisempaa tulevaisuutta!
Paljon on mietittävää ja ikäväkin vielä monesti, mutta täytyy nyt seisahtua oikein kunnolla. Miettiä omia tekemisiään. Virheistään oppii, vaikka en koe tätä sillä tvoin edes virheeksi, sillä täysin tietoisina tähän lähdimme. Ilkeää leikkiä, mutta totisinta totta. Olo on niin tyhjä.
sydämeni pohjasta onnea :)
Kommentoin alussa aloitusviestiäsi ja ymmärsin kyllä tarkoituksesi. Olen seurannut kommentteja sivusta koko ajan.
Toivon, että päädyit lopputulokseen itsesi vuoksi, etkä näiden viestien. Yllätyin itsekin reaktiotani, jonka aloitusviestisi sai minussa aikaan.
Minulla ei ole avomiestä, joten en tunne oleeni "uhattuna", mutta entisenä aviovaimona pystyin samaistumaan tuohon avovaimoon, jota petit.
Tunnut kypsältä ihmiseltä ja olen varma, että ansaitset ihmisen rinnallesi, kokonaan omaksesi. Eivät kaikki miehen tai liitot ole ripustautuvia ja kahlitsevia. Et sinä mitään menetä vapaudestasi, jos rinnallasi on sinua kunnioittava ja arvostava ihminen.
Onnea :)