Olen seurustellut mieheni kanssa parisen vuotta, olemme kihloissa. En ole, edelleenkään, nähnyt ns. anoppiani. Hän on kuulemma kaikkeen tyytymätön narisija. Tämän lisäksi hän ihannoi edelleen mieheni ex-kumppania, on mummo heidän lapsilleen. Heidän erosta on liki 13 vuotta aikaa.
Nyt mietityttää, olisinko jopa tyytyväinen, ettei anoppia tarvitse tavata vai pettynyt siihen, ettei mies vie minua ns.näytille?
Nyt mietityttää, olisinko jopa tyytyväinen, ettei anoppia tarvitse tavata vai pettynyt siihen, ettei mies vie minua ns.näytille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Hän on kuulemma kaikkeen tyytymätön narisija. Tämän lisäksi hän ihannoi edelleen mieheni ex-kumppania, on mummo heidän lapsilleen."
- Jos tieto on peräisin mieheltä, laske siihen yhteen vielä se, että aikaa on kulunut erosta & mies ei halua viedä sinua näytille, vaikka olette jo kihloissakin ...
Eikö mikään haise nenääsi?
Älä suinkaan ole pettynyt! Sulhasesi suojelee sinua äidiltään.
Pikemmin ole onnellinen, että sinua ei ole viety narisijan pakeille. Miesystäväsi pelkää menettävänsä sinut, jos tapaat hänen hirviö-äitinsä.
Kiitos vastauksista. Ei tässä mikään kyllä haiskahda, uskon että mies on tosissaan suhteeni. Eihän meistä kukaan voi valita vanhempiaan. Miehen äiti on jo sen verran iäkäs että en halua ruveta kilvoittelemaan paremmuudesta ex:n kanssa enkä pyrkiä väkisin suosioon. Kieltämättä olen surullinen kun/jos ajattelen asiaa mutta toisaalta pärjään vallan mainiosti ilman häntä. Hän tässä menettää, olen tutustumisen arvoinen tapaus. Onneksi olen menneisyydessä tavannut silloisia anoppeja ja nähnyt elämää sillä saralla hyvässä ja pahassa. Pärjään siis ilman häntä mutta silti...surullista.
Jos sinua jo nyt mietityttää anopin näkymättömyys, niin miten käy sitten kun saatte lapsia? Eikö kuitenkin heidän pitäisi edes nähdä mumminsa?
Meille ei tule yhteisiä lapsia. Itse en ole koskaan halunnut ja miehelle riittää nykyiset. Näin on hyvä.