Sairas suhde...

Olemme seurustelleet neljä vuotta ja parisuhteemme on kaikin puolin täydellinen. Olemme kihloissa ja ensi kesänä pitäisi viettää häitä. Koira ja oma koti, molemmilla hyvät työt eikä rahahuolia. No, ikävä kyllä tätä kaikkea varjostaa mun syömishäiriö. Kaikki pyörii syömisen ympärillä plus että illat kuluu salassa oksentaen. Miehelleni tottakai asiasta puhunut olen, mutta ehkäpä hieman vähätellen ongelmia. Pelkään että tämä typerä sairaus pilaa lopulta elämäni rakkauden, tuskinpa kai kenenkään miehen unelma kuunnella iltaisin oksentelua!! ;( Mieheni myöskin jossain vaiheessa ennenkuin täyttää 30 (nyt 26, kuten minäkin) haluaisi lapsen. Itsestäni tuo ajatus tuntuu ikävältä ja epävarmalta sairastettuani bulimiaa ja anoreksiaa 10t, eli tulevaisuudessa saattaa tulla ongelmia.. Mutta mitäpä mieltä olette? Voimmeko elää loppu elämämme onnellisesti, vaikka rajoitan elämäämme taudillani.
2633
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minulla sama ongelma.. Bulimia sairastuttaa suhdettani.. Yritän päästä eroon. Tämä tähän mennessä onnistunut vaan paastoamalla, ja nyt en osaa enää syödä. Anoreksia kolkuttaa ovella.

Bulimia on sairaus.. Älä sotke miestäsi liikaa tilanteeseen vaan yritä hakeutua johkin ryhmään tms neuvojalle.

Äänestä

bulimia varjostaa myös mun suhdetta. Mies ei tosin tiedä asiasta mitään. Me ei asuta yhdessä, ja silloin kun olen hänen kanssaan, olen suht "kunnolla".

Meillä on vielä sellanen lisäongelma, että mies juo jonkun verran. Aina kun hän vetää kännit, "kostan" hänelle ostamalla herkkuja ja oksentamalla.

Järjetön ajatus, tiedän, hänhän on autuaan tietämätön sairaudestani.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttönen vain.... kirjoitti:

Olemme seurustelleet neljä vuotta ja parisuhteemme on kaikin puolin täydellinen. Olemme kihloissa ja ensi kesänä pitäisi viettää häitä. Koira ja oma koti, molemmilla hyvät työt eikä rahahuolia. No, ikävä kyllä tätä kaikkea varjostaa mun syömishäiriö. Kaikki pyörii syömisen ympärillä plus että illat kuluu salassa oksentaen. Miehelleni tottakai asiasta puhunut olen, mutta ehkäpä hieman vähätellen ongelmia. Pelkään että tämä typerä sairaus pilaa lopulta elämäni rakkauden, tuskinpa kai kenenkään miehen unelma kuunnella iltaisin oksentelua!! ;( Mieheni myöskin jossain vaiheessa ennenkuin täyttää 30 (nyt 26, kuten minäkin) haluaisi lapsen. Itsestäni tuo ajatus tuntuu ikävältä ja epävarmalta sairastettuani bulimiaa ja anoreksiaa 10t, eli tulevaisuudessa saattaa tulla ongelmia.. Mutta mitäpä mieltä olette? Voimmeko elää loppu elämämme onnellisesti, vaikka rajoitan elämäämme taudillani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu