Jotenkin sekanen olo. Eilen törmäsin exään kadulla. 20 vuotta sitten seurustelu suhde loppui. Kun tavattiin olin 17 vuotias kun erottiin olin 20 vuotias. Nyt olen 40 vuotias. Huh Huh!. Mutta tunteet jyllää ja kovaa ihankuin ei mitään vuosia välissä olis ikinä ollutkaan. Kummatkin sinkkuja juuri nyt ja kaunis kesä. Mitähän siitäkin seuraa?.Kohtaloa? Toivottavasti elämän pituinen Ystävyys!!!. Eron syynä aikaisemmin alkoholi ja varmaankin minun silloinen nuoruuteni mies minua 6 vuotta vanhenpi.
20 vuotta
marraskuu13
51086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
moi onnea matkaan
Ei kukaa koskaa kuole sydämessä... vaikka olis aikaa 100v ja se juttu olis mitä, nii ei kukaa kuole omasta sydämestä...
että olet saanut uuden tilaisuuden, mahdollisuuden jatkaa siitä mihin jäitte. Elämä, kohtalo antaa joskus tällaisia potkuja persuksille. Joko exän muodossa tai sellaisen ihmisen joka muistuttaa 99%.sti tätä exää... Älä jätä mahdollisuutta käyttämättä, oli lopputulos mikä hyvänsä! Tämä voi olla sellainen once in a lifetime -tilaisuus. Saattaisit katua katkerasti menetettyä tilaisuutta (puhun kokemuksesta).
Elämä on lyhyt, eikä marraskuun 13 ole epäonnen päivä... :)
Itsekin törmäsin vanhaan rakastukseen viime perjantaina.. tässä ihmettelen ja pähkäilen.. aikaa on kulunut 22 vuotta. En voi käsittää, miten paljon tunteita on herännyt henkiin.
Nyt olemme aivan erilaisia ihmisiä, koska olemme aikuisia ja yli nelikymppisiä kumpikin.
Keskusteluhetki oli antoisa ja viestit lentää..mutta,mutta..jokin osa minussa haraa vastaan.. en kait halua tuntea sitä tuskaa uudestaan, minkä koin kun suhde silloin joskus päättyi.
Ei voi tietää pieni ihminen, mitä mukanaan tuokaan huominen.
No tänään menen ottamaan asiasta selvää janottaako vai ei? Suokissa nähdään fiilistellään picnikillä katsellaan vanhoja yhteisia valokuvia, nauretaan ehkä vähän itketäänkin, kysellään ehkä miksi. No vähän pelottaa tavata mutta ihan pakko ottaa asioista selvää vaikka toisaalta mitä väliäkään sillä enään on mutta jotenkin ole sen verran itselleni velkaa. Nyt on helpompi jutella kun ei ole enään vihan tunteita ainoastaan hyvät muistot siitä 3 vuodesta!. Toivon että ystävystytään uudestaan mutta vain ystävinä.