Mies(46v) ilmoitti keskiviikkona haluavansa eron ja pettäneensä minua jo kahdeksan kuukauden ajan 36-vuotiaan naisen kanssa ja tämä nainen on hänelle nyt raskaana. Avioliittovuosia olisi tullut kahden viikon päästä tasan 20. Lapsia meillä on viisi (17v,15v,12v,8v,5v) Lapseni tulevat maanantaina vanhempieni luota, jonne lähtivät maanantaina. En ole vielä kertonut heille ja miheeni jätti kertomisen tylysti minulle vaikka hän sen eron halusi. En tiedä yhtään mitä teen. Olen ollut avioliitossa niin kauan ja ollut onnellinen. Rakastan vieläkin miestäni (tulevaa ex-miestäni) mutta myös vihaan häntä hänetekonsa vuoksi.
Tulossa aviero
nainen42v
324521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
juttelemassa, asiantuntevaa porukkaa: www.eroperhe.net/keskustelu
Anna miehen mennä, kun kerran niin haluaa. Toivota hyvää elämää. Mutta. Lapsia teille on siunaantunut noin monta, niin eikö isä ota heitä matkaansa ja alkaisit viikonloppuäidiksi..?
Aina jaksan ihmetellä miksi eronneet (jätetyt) miehet itkevät lastensa perään ja taistelevat tapaamisista. Mutta jos mies jättää naisen, lastensa äidin, niin se on vain ilmoitusasia: "Moikka, vaihdan perhettä. Lapsia vois ehkä joskus nähdä. Kun sopii."
Tuo hänen uusi naisensa ei halua kotiinsa asumaan vakituisesti muita kuin omia lapsiaan. Joten lapset tulevat kai sitten asumaan minun luonani.
Mulle jäi kolme asumaan, halusivat jäädä isän luokse, ja olivat tarpeeksi vanhoja päättääkseen itse.
Sinulla on pahin sokki menossa ja tarvitsisit jostain kriisiapua. Ota yhteys johonkin perheneuvontakeskukseen tai kirkon avioliittoneuvojalle.
Tarvitset sekä henkistä että lainopillista apua.
Asia on vasta alussa ja tulet suremaan seuraavat kolme vuotta.
Nyt et vielä täysin tajua, mitä tapahtunut. Ei psyyke ota heti vastaan, ja tämä on verrattavissa liikenneonnettomuuteen.
Eihän siinä sinun muuta auta kuin kertoa lapsille niin kuin asia on. On parempi, että sinä kerrot asian.
Tottakai rakastat vielä häntä ja voit sen kertoa lapsillekin. Senkin, että tunteesi heilahtelevat sinne tänne. Petetyksi tuleminen on iso kolaus itsetunnolle.
Tämä on eräänlainen virstanpylväs ja käännekohta elämässäsi. Älä jää seinien sisään suremaan, vaan hakeudu ihmisten ilmoille. Ota vastaan kaikki apu ja myötätunto, mitä ystäviltäsi voit ikinä saada.
Jaksamista oikein paljon ja sydämellä!
"Asia on vasta alussa ja tulet suremaan seuraavat kolme vuotta."
Mieti nyt! Sanot eronsa kanssa uutena kamppailevalle ihmiselle NOIN! Mitään aikarajaa ei ole MISSÄÄN määritelty kuinka kauan eron suruaika vie! Jokainen ihminen, jokainen ero ja jokainen suruaika on YKSILÖLLINEN! Itse ehkä surit 3 vuotta, kaikki ei ole kuten sinä.
HUH HUH.
on joo mutta monelle se on samalla pieni maailmanloppu! t, petetty mies
Joo, näin on, minäkin olen eronnut.
Voin kertoa että ´surin´eroa jo etukäteen, en jaksanut enää sitä ps..kaa.
Kun ero on fakta, voi alkaa elää omaa elämäänsä - ihan oikeasti.
Tietysti voi tulla kaikenlaisia tuntemuksia mutta takaan ja alleviivaan että ne menevät ohi.
Eläminen itsekseen on sen verran ihana asia jos - kuten minulla - takana on vuosien ja taas vuosien mykkyys-kiukuttelu-syyttely-nälvimis-´liittoa´jolla ei muuta tarkoitusta enää ollut kuin pitää se toinenkin samassa ps...kassa eikä mitenkään voinut ajatella eroa syystä että x-mies kaiketi pelkäsi että minulla menisi jotenkin liian hyvin ILMAN häntä.
No, nyt elän itsekseni, näen x:ää aika usein syystä että meillä on lapsenlapsia.
Hoidamme pieniä yhdessä tarvittaessa mutta siskot, kun katselen tuota kasaa jota ennen aviomieheksi sanoin en voi kuin todeta:
säälittävää säälittävää säälittävää.
Kaikin keinoin pitää vielä yrittää vesittää minun elämääni - meillä ei ollut mitään ja kun sanon ei mitään - tarkoitan - ei mitään avioelämää yli 15 vuoteen ja nyt kun viimeksi lähdimme hoitamasta lapsenlapsia x:ä kysyi voiko saada halin ´menneiden aikojen´takia - sanoin että juuri siksi et saa,
olen täysin tympääntynyt häneen, en halua olla edes lähellään samassa huonessa.
On ihan puppua että suree jotain 3 vuotta - jos on niin vahvat tunteet, ehkä ei sitten olisi pitänyt erota.
Onhan ero iso asia ja surra voi tietyllä tavalla - ehkä menetettyjä vuosia - unelmia, haaveita jotka eivät koskaan toteutuneet.
´minun´x:ä oli sellainen että hän aina lupaisi kaikenlaista mitä voisimme tehdä tai mennä yhdessä, aina ne puheeksi jäivät ja vuosia ja taas vuosia uskoin hänen puppu-puheisiinsa.
No, nyt en usko.
Elämä on ihanaa siskot ja veljet - nyt - !
Minulla on monia oikein hyviä ystäviä joiden kanssa saa nauraa -- ennenkaikkea itselleen.
Voimia eron kanssa kamppailevalle, kyllä se siitä suttaantuu.
Anna itsellesi armoa ja sure, jos siltä tuntuu mutta älä siihen hautaudu. :-))))
Myönnän, että sanoin harkitsemattomasti, eikä olisi pitänyt noin toivottaman pitkää rupeamaa ilmoittaa heti kärkeen.
Tuo kolme vuotta ei tosin ole minun "keksintöäni", vaan TUTKITTU juttu, että avioerosta TÄYDELLINEN toipumisaika kestää 2-3 vuotta. Asiasta on tehty siis tutkimus.
Avioeroa voi verrata puolison kuoleman aiheuttamaan kriisiin. Avioero on siinä mielessä vaikeampikin, koska se vaurioittaa itsetuntoa kuten tässä tapauksessa.
"Sureminen" oli siis minun puoleltani todella typerästi sanottu! Myönnetään ja pyydetään anteeksi sinulta että alkuperäiseltä viestinlaittajalta.
Vaihdetaan ilmaisu TÄYDELLINEN TOIPUMISAIKA kestää noin 2-3 vuotta. Onko parempi?
Erosin miehestäni tyttäremme ollessa 3,5-vuotias. Siihen asti oli joka päivä sinnitellyt ja ajatellut, että silloin voin miehestä erota. Ja täytyy sanoa, että 26 vuoden jälkeenkin voin sanoa, etten päivääkään ole eroa katunut. Kauan silti kesti ennenkuin ymmärsin, ettei minua ole kuotu parisuhteeseen. Yksin on monta kertaa helpompaa kuin pettävän ja juopottelevan äijän kanssa. Minäkin nautin elämästäni ILMAN MIESTÄ!
että 17v 15v päättävät itse kenen luokse haluavat jäädä 12 v kuunnellaan
Ja jos nyt kävisikin niin että 17 ja 15 vuotias haluavatkin jäädä isänsä luokse siinä ei tulevalla äitipuolella ole muuta vaihtoehtoo kun ottaa samaalla kuin miehen tai sitten viheltää peli poikki. Ja katsoakkin uudemman kerran kenen kanssa onkaan menossa yhteen asumaan.
ja jos ap jää yksin viiden lapsen kanssa joutuu ex-mies maksamaan sievoisen summan elatusmaksuja! toivottavasti se myös hoitaa ne.
Oikeuksistaan ne sitä vastoin tappelee kynnet verässä !
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE t:
ERONNUT ISÄ JA RAITISTUNUT PAPPA !
Erimieltä, suurin osa isistä hoitaa osuutensa ja velvoittensa. Ja on vain siinä syy, että päinvastoin luullaan, näiden katkerien exien levittämien perättömien tietojen. Vai ootteko koskaan kuullut naisluusereista, jotka ei velvollisuuksistaan piitta. On heitä muutoin,yllättävän paljon
Näistä isien ´oikeuksista ´onkohan unohtunut että laki sanoo:
lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa?
Ja mikä ´isä ´sellainen on kun jättää lapsikatrastaan jonkun muka-vihreämmän puutarhan takia?
Vanhat kaatikselle ja uutta kehiin, onpa se helppoa!
naiset on samanlaisia luusereita,miunkin eukkoni lähti etelän miehen perään (as.Kemijärvi)etelän mies myös aviossa,no siinä jäi 15v tyttö mulle ja elareita se ei maksanu koskaan.Tai mistä makso kun se ei saanu sieltä työtä,noin 47v ja vähäinen koulutus.
kerro heille (ainakin vanhemmille) totuus kerralla ja myös tulevasta sisarpuolesta. Muista korostaa sitä, että isä on rakastunut toiseen ja hyljännyt teidän äidin eli ei rakasta enää äitiä, mutta lapsiaan ehkä vielä rakastaa (koska ei voi olla varma että rakastaako isä heitä enää).
Jos tiedät missä tämä uusi nainen asuu, niin pakkaa lapsille tavarata mukaan ja vie sinne. Ilmoitat tälle naiselle, että lapsesi muuttavat kaikki tänne, että voivat tutustua tulevaan äitipuoleen ja siihen tulevaan sisarukseensa. Jos alkaa jotain vastaan äpättämään, niin ilmoitat että lähdet matkalle ja lapset tulevat tänne, koska tuleva ex miehesi on heidän isä ja vastuussa lapsistaan, vaikka sinun kanssa vällyjä heiluttelee. Ilmoitat, että koko paketti kuuluu kuvaan, myös nämä lapset.
Sitten otat jalat alla ja häviät maisemista. Suljet puhelimen ja katoat maan alle pariksi viikoksi. Sen jälkeen voit kysyä, että vieläkö lapset ovat teillä ja joko tulevat kotona käymään?
Ole yhtä tyly ja ilkeä kuin miehesi on ollut sinulle!
Ah! Olipa hyvä kirjoitus,ihan nauratti vaikka itse asia ei tietenkään naurata.
Veikkaisin ihan vaatimattomasti että uusi naikkonen tuossa vaiheessa muistaakin että ai juu emmä sua rakastakaan enkä ainakaan sun lapsias....
Minusta tässä oli ihan sairaita neuvoja. Pitäiskö äitin jättää jopa 5-vuotias lapsensa täysin vieraalle ihmiselle? Siis jos vaikka lasten isä ei tulisikaan tuona päivänä kotiin?
Ja olisi myös tosi julmaa sanoa lapsille, että isä EHKÄ vielä rakastaa heitä.
Keskustelun aloittaja on vaikeassa tilanteessa. Ei näin sairaita neuvoja, kiitos.
Ei neuvoissa mitään sairasta ole - todellisuus ei aina vain ole kovin ruusuinen - ja kyllä se viisivuotias pärjää - eihän tuo ihminen ole ´vieras´sehän on isin uusi leikkikalu....
Todellisuus ei tuossa tilanteessa ole lapsille todellakaan ruusuinen. Mutta jos lähtökohtana on se, että lapsilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat, en ainakaan minä sanoisi lapsilleni, että "kyllä se isi ehkä vielä teitä rakastaa". Miksi sanoa tällaista? Eikö juuri nyt ole tärkeää, että lapset ymmärtävät, että he eivät ole kokonaan menettämässä isäänsä.
Kyllä uusi nainen on lapsille aivan uusi ihminen. Ei se riitä, että isä tuntee naisen.
että kyllä isä teitä rakastaa? Eihän miehellä ole edes pokkaa kertoa itse avioerosta ja toisesta naisesta ja tulevasta sisarpuolesta? Laittaa äidin kertomaan tuon kauhean uutisen omille lapsilleen. Mistä sen tietää rakastaako isä lapsiaan enää? Vai onko uuden naisen ja tulevan lapsen pauloissa niin, että unhottaa nykyiset lapset tyystin!?
5 vuotiaan voi äiti ottaa mukaan, mutta kyllä minä laittaisin koko paketin uuden naisen luo, siinäpähän oppii, että nämä lapset ovat myös miehen lapsia, eikä pelkästään hänen lapsensa. Parempi, että heti alussa saa nähdä mitä tuleman pitää.
Lisäksi äitinä pitäisin huolta siitä, että elarit ovat mahdollisimman suuret ja kohta 18 vuotta täyttävälle joutuu maksamaan koulutusavustusta niin kauan kuin opiskelee.
Pointti oli siinä, että äidin ei mielestäni tarvitse sanoa tästä asiasta yhtään mitään - ei sitä että isä rakastaa eikä sitä että ei rakasta. Kysymys oli siitä, että joku ehdotti, että äiti voi sanoa lapsilleen, että kyllä se isä EHKÄ vielä teitä rakastaa. Siis miksi tämä tieto olisi lapsille tärkeä?
Eivät viisi ensimmäistä lasta ole yksin sun, mieskin on niissä ollut osallisena ja uuden naisen on syytä oppia heti alkuunsa, että hänen uudellaan on 5 lasta ennestään. Joten pidä kiinni omista oikeuksistasi vapaaseen, sitä tarvitset kun etsit uuden itsellesi. Miehen on otettava kaikki viisi vaikka nyt sitten joka toiseksi viikonlopuksi ja jotta aika ei venyisi laita ehto siten, että isä hakee nuorimman suoraan tarhasta ja muut kotoaan viimeistään perjantaina klo 16 ja palautus klo 18 sunnuntyaina eikä yhtään ennen ja katsokin, että niin tapahtuu heti alusta,, muuten homma alkaa heti luistaan, jos mies jättää lapset ennen klo 18 sunnuntaina yksi..pidä huoli ettet ole alkuun vastaanottamassa ennen niin ilmoitat lastensuojeluun ja ilmoita tarhana aina perjantaina, kun on isän haluvuoro, että soittavat isälle jos halu on myöhässä, eivätkä sinulle.. älä vasta puhelimeen jos soittavat vahingossa sinulle. Kyllä se siitä, mutta alkuun kannattaa olla tiukka, ei uuden löytäminen ole helppoa kun asuu lapsien kanssa, joten tervitset oman ajan siihen aj aihan alkuun suremiseen ihan rauhassa.
Hei,
lapsille kertomiseen kannattaa valmistautua eroperhe.net -> lapsi ja ero -> mitä ja miten kertoa erosta lapselle -kirjoituksen pohjalta.
Mahtava kirjoitus!
Lapsetkin todella tarvitsevat selitystä. Itse en ole vielä kuukausi vaimon lähdön jälkeen pystynyt kertomaan, kun vaimo ei paljon selitellyt, lähti vain toisen miehen luo. Ja oli tämän kanssa käsitellyt jo eroprosessin...Nyt pyysin paperilla x-ää kertomaan lapsille oman selityksensä, miksi vaihtoi. Tuntuu, että tämä olisi omalle anteeksiannolle ensimmäinen edellytys.
Mutta kaikesta surusta huolimatta "mahdollisimman hyvin hoidettu ero on lapsille tärkeä lahja hänen vanhemmiltaan". Tässä sitä vanhemmuutta punnitaan molempien tahoilta, mutta itselle ei kannata liian ankara tässä kriisissä olla. Jokainen päivä hengissä on jo voitto ja todellakin, jostain toisesta ketjusta lainaten, voisi yrittää ottaa seikkailuna, miten selviää päivän kerrallaan kohti jotain uutta.
Voimaa ja tsemppiä tosikovasti!
Vie lapset loman jälkeen suoraan isänsä luokse ja pyydä heitä kysymään isältä itseltään, mikä on homman nimi. Ei sinun tarvite sitä tehdä. Katso, että lapset pääsevät sisälle ja aja itse samantien pois. Tein niin 5v sitten ja lähdin suoraan mökille ystäväni kanssa selvittämään päätä. Suljin puhelimen viikoksi, vaikkakin vaihdoin pari tekstiviestiä vanhimman lapsen kanssa ennen sulkemista. Kaikki tuntui olevan ok.
Viikon päästä olin saanut itkettyä ensishokin ja mies tajusi tekonsa, muttei myöntänyt virhettä. Samoin hän aneli takaisin, sillä uusi vaimoke ei halunnut miestä sittenkään vielä luokseen asumaan. En antanut periksi ja se kannatti. pari vuotta ikävöin hänen peräänsä, mutta lasten asenne ja tuki on ollut yhtä antoisaa, kun sen jakaminen sitä heille. Miehellä on nyt uusi perhe, jossa lapsemme vierailevat 10 päivää kuukaudessa.
Kotiimme hän ei enää ikinä tullut, eikä tule. Vein hänen vaatteensa UFF:n keräyslaatikkoon ja tavarat kirpputorille ja annoin rahat lapsille. Tiukkaa teki mutta kannatti. Jokaisen tavaran poislaitto itketti, mutta lopulta helpotti. Anna itkun tulla ja tee sitä niin kauan kuin on hyvä olla. Näytä lapsille, että ei tarvitse aina olla vahva. Voitte surra sitä yhdessä.
Miten kauniisti lopetit kirjoituksen:
aina ei tarvitse olla vahva.
Niinhän se on, kaikkea ei tarvitse jaksaa.
Saa surra, ikävöidä, vaikka-mitä mutta päivä kerrallaan kaikki helpottuu - olen kokenut sen tuskan itsekin - hyvin pitkän liiton jälkeen jollaisessa iässä ihmiset eivät enää ´yleensä´eroa.
Tajusin vain että ei, tuon ihmisen kanssa EN halua viettää vanhuuden päiviäni.
Oli liian paljon.
ensimmäisenä ja ala puuhaamaan tapaamis- ja elatusasioita kuntoon. Neuvolan kautta saat itsellesi keskusteluapua kaikkein nopeimmin. Kunnalta saat myös oikeusavustajan avioerohakemukseen ja omaisuudenjakoon liittyen, tosin avioerohakemuksen jättäminen kannattaa jättää yksin miehen hoidettavaksi.
Lapsille kannattaa yrittää kertoa niin kuin asia on: isä on päättänyt jatkaa elämäänsä perustamalla uuden perheen, enkä osaa siitä sen enempää sanoa, paitsi että olen kauhean surullinen ja että isä muuttaa pois meidän kodista. Vanhemmat lapset osaavat kuitenkin itse kysellä mitä haluavat, ja nuorimpien ei tarvitse yksityiskohtia tietää.
Taidat olla vielä erouutisen shokeeraama eikä ihme! Ero on yksi elämän suurimpia kriisejä. Anna itsellesi lupa tuntea vihaa, surua, pettymystä, hylätyksi tulemisen tunnetta ym. Näitä kaikkia käsitellään eroseminaarissa, ja kokemukseni mukaan sieltä saa hyvät työkalut eroprosessin käsittelyyn ja sen jälkeiseen eheytymiseen. Itsetunto saa valtavan kovan kolauksen kun tulee petetyksi, mutta sinulla on mahdollisuus rakentaa se uudelleen. Moni eroseminaarin osallistuja on sanonut, että seminaari pitäisi käydä ennen 1. parisuhteeseen ryhtymistä, niin antoisa se on. Itselleni siitä tuli käännekohta raastavan eron jälkeen, joten suosittelen lämpimästi. Seminaarin avulla voi nopeuttaa eroprosessin käsittelyä merkittävästi, ja pystyy myös tukemaan lapsiaan omissa erokriiseissään. Lisätietoja vaikkapa linkistä www.fisher.fi
Keeroin lapsille tänään meidän erostamme ja isä soittikin tänne yhdeksän aikoihin. Kolme vanhinta lastamme ei halunnut puhua hänen kanssaan ja nuorimmaiset olivatkin jo nukkumassa, kumma kyllä. Selitin lapsille että isä ei hylkää heitä vaan lapset tapaavat edelleen isäänsä mahdollisimman usein. Että ero ei ole ehidän syytään ja isä on onnellisempi toisaalla. Vnahemmat lapset ont kovin vihaisia isälleen eivätkä halua pitää tuohon mitään yhteyttä vaikka minä sanoisin mitä
tekoja lapsille! Isänsä olisi pitänyt kertoa erosta itse ja tässä näkyy nyt se, kuinka vähän lapset arvostavat enää isäänsä, koska hänestä ei ollut miestä kertomaan kasvotusten asiasta lapsilleen vaan laittoi äidin kiirastuleen.
Älä puolustele isää lapsilleen, älä puolustele tekoaan lapsilleen! Lapset ovat sen verran viisaita olentoja, että kyllä ne näkee tilanteen ja vaistoavat tunteet!
Ala suunnittelemaan teidän kuuden tulevaisuutta, johon ei enää tämä pettäjä isä kuulu (jos lapset eivät halua tavat tai keskustella,älä pakota). Hae ensimmäisenä avioeroa, hanki hyvä asianajaja, ota yhteyttä sossuun elatusmaksuista ja tapaamisista sopimista varten. Ota vanhemmat lapset neuvopitoon mukaan ja kysy mitä he haluavat elämältään ja mihin suuntaan lähdetään.
lapsilta ruveta kyselemään että mihin suuntaan nyt mentäis. Herranen aika, nehän ovat eroshokissa nekin. Äiti voi toki kysellä tuntoja ja tehdä ehdotuksia, mutta samalla pitää huolen siitä että lapset eivät ole vastuussa perheen tulevaisuudesta. Ei lasten harteille voi sellaista vastuuta sälyttää, lasten pitää päästä olemaan perheen lapsia erotilanteessakin, eikä mitään äidin tukikeppejä.