lueskelin tänään ensimmäistä kertaa tätä palstaa, ja yllätyin miten moni etsii ystävää. kun tulin tänne ongelmineni, niin ajattelin, että olen ainoa, jolla on tämä tilanne. onkohan niin, että tuossa parinkympin jälkeen sitä jotenkin sulkeutuu? muistan, että lukioikäisenä tutustuin ihmisiin jotenkin paljon luontevammin kuin nyt.
nyt parikymppisenä monille on jo muodostunut sellaisia kuvioita, että niihin on vaikea mennä änkemään mukaan. luulisin että kun aloittaa opiskelut, niin siinä vaiheessa löytäisi samanhenkisiä. tosin itselläni yliopisto-opiskelussa olen huomannnut, että kun opiskelu on aika vapaata, niin monenkaan kanssa et ehdi olla kauan tekemisissä. vaikka juttelee kouluasioista, niin ystävyys ei syvene siten, että tapaisi myös vapaa-ajalla!
mikä avuksi? olisi kiva kuulla kertomuksia siitä, miten ystävä on löytynyt. voiko suositella esim. jotain tiettyä harrastusta, yhdistystä jossa mukava meininki jne... mistä te olette löytäneet ystävän?
nyt parikymppisenä monille on jo muodostunut sellaisia kuvioita, että niihin on vaikea mennä änkemään mukaan. luulisin että kun aloittaa opiskelut, niin siinä vaiheessa löytäisi samanhenkisiä. tosin itselläni yliopisto-opiskelussa olen huomannnut, että kun opiskelu on aika vapaata, niin monenkaan kanssa et ehdi olla kauan tekemisissä. vaikka juttelee kouluasioista, niin ystävyys ei syvene siten, että tapaisi myös vapaa-ajalla!
mikä avuksi? olisi kiva kuulla kertomuksia siitä, miten ystävä on löytynyt. voiko suositella esim. jotain tiettyä harrastusta, yhdistystä jossa mukava meininki jne... mistä te olette löytäneet ystävän?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itsekin tuuminut joskus samaa että parin kympin paremmalla puolella on ehkä vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin. Monilla on piirinsä ja kuvionsa valmiina ja uutena niihin on vaikee päästä. Ehkä sitä on oppinut myös varovaisemmaksi ihmissuhteissa, joko itse tai sitten ne muut.
Ite muutin uudelle paikkakunnalle reilut 8-vuotta sitten opiskelujen takia. Vanhoihin kolukamuihin ei yhteyttä tule pidetyä kun jokainen on levinnyt eri puolille suomea. Yhtä entistä luokakkamua näin harvoin mutta ne hetket ovatkin sitten tärkeitä ja ajan kanssa kahvitellaan.
Töiden kautta olen saanut mutamia kamuja mutta eivät hekään ole sellaisia että yhetyttä pidettäisi paljon. Jonkun kanssa menen baariin, jonkun kanssa kahvitellaan mutta ei ole sellaista jonka kanssa tekemiset olisi monipuolisia.
Muutamista meilkamusita olen saanut hyviä ystäviä joita olen tavannut ja jotka ovat tärkeitä. He ovat aivan tavallisia ihmisiä mutta osa heistäkin on huomannut että vanhempana onvaikeampi tutustua. Heidän kautta olen tutustunut heidän kavereihin ja ehkä sillä tavalla sosiaalinen verkosto laajenee.
Tsemppiä sinullekin. Et taatusti ole yksin "ongelmasi" kanssa
Ystävän löytyminen nimittäin. Vaikka olen yrittänyt useaan kertaan ei vain löydy edes meilikaveria. En tiedä millainen sitä pitäisi olla, tai miten sitä pitäisi itseään täällä "mainostaa"..
Kyllä, tämä taitaa olla aika yleinen ongelma. Missä sitä yleensä ihmisiä tapaa? Koulussa, töissä, harrastuksissa... Mutta entä jos koulut on jo käyty, vanhat kaverit hajaantuneet ja etääntyneet ympäri maata, yhteydenpito vähentynyt, työpaikalla on vain muutama vanha setä ja toimistokoppi työkavereina...Ja harrastuksena vaikkapa lukeminen. Missäs tapaat edes potentiaalisia ystäviä?!! Menetkö baarissa juttelemaan naisille, että "Moi, olisitko sä mun kaveri?" Heh, aika outo vaikutelma tuosta syntyisi...
Veikkaanpa, että aika moni on samankaltaisessa tilanteessa. Netti voisi tavallaan olla hyvä apuväline löytää uusia tuttavuuksia, mutta ainakin minusta tuntuisi hieman teennäiseltä tavata tuntematon nainen ja siitä sitten "alkaa olemaan ystäviä". Ystävyyden syntyminen taitaa kuitenkin vaatia aika paljon....pitää olla jokin yhdistävä tekijä, jotain yhteistä.
Niin missä niitä voisi tavata. Olen kuvitellut, että jossain vapaaehtoistoiminnassa ehkä, siellä ainakin yhdistäisi samanlaiset arvot... Ei kyllä nyt heti tule mieleen, minne lähtisin vapaaehtoiseksi... Ehkä tuokin selviää vielä.
Olen niin pitkään ollut ilman naispuolisia ystäviä, että osaisinkohan edes tehdä mitään yhdessä. Poikaystävän kanssa ollaan juurruttu liiaksi tapoihimme, eikä hirveästi edes vietetä aikaa yhdessä.
Mitähän ne yhdistävät tekijät siis olisi? Sama liikuntaharrastus? Tai sellaisen aloittaminen? Mitkä mielenkiinnon kohteet yhdistäisi?
Minusta olisi mukava jutella ja tutustua Messengerin kautta. Voisi vaihdella kuulumisia ja ajatuksia. Sopisi ainakin tällaiselle, joka on muutenkin paljon koneella. Kehtaiskohan ihmiset alkaa laittamaan Messenger-osoitteitaan tänne?
Mese tai säpo voisi olla vallan hieno tapa aloittaa tutustuminen! Ja jos ei ajatukset osu yhteen ja samaa aaltopituutta ei löydy, kai ihmisillä on rohkeutta sanoa se. Eikä heti tarvitse olla tapaamassa?
Lähtisin mielelläni kirjoittelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Olisi aivan ihanaa löytää samanhenkisiä, kotonaan viihtyviä ihmisiä, olivat miehiä tai naisia.
Pitäisi olla jokin turvallinen tapa vaihtaa osoitteita, en ainakaan itse haluaisi että kaikenmaailman sabotoijat tykittävät laatikkoni täyteen (kuulostipa ronskilta!).
Olen mukana ringissä, jos joku keksii miten aloitetaan :) Tätä menoa tulee naputeltua vain chatissa, "kavereiden" kanssa, ystävä olisi mukavampi.
Viestini oli typerä, kun kysyn muita laittamaan osoitteitaan, mutten kuitenkaan omaani laittanut. Voin minä sen kyllä laittaa, ei siinä mitään, vähän epäilen, että hurjimmat sabotoijat on muilla palstoilla. Laitoin osoitteeni joskus Masennus-palstalle, mutta eipä sieltä kukaan yhteyttä ottanut. Ymmärrettäväähän se.
Mainitsit hyvin, että jos ajatukset ei osu yhteen, niin senhän voi kertoa reilusti. On tässä pahemmastakin selvitty. :)
Minä olen Pohjois-Savosta ja 23-vuotias. Olisi mahtavaa tutustua pohdiskeleviin, avoimiin ja omalaatuisiin ihmisiin, mistä vain.
[email protected]
Eli taidan nyt olla se tyhmä :D
ihan ekaks sanon sulle haamuilija: et oo tyhmä :)
Mulla on muutamia kamuja joiden kans juttelen koulussa ja pidän yhteyttä, mutta mitään syvää ystävyyttä ei vaan oo syntyny. Yks hyvä frendi oli mut paha vaan että se alko meillä siitä kun se rakastu muhun ja myöhemmin sitte alettiin seurustelee ja se tuhos meidän ystävyyden :´/ se ei pahemmin halua viettää aikaa mun kanssa kun sen mielestä on "friikkiä" tavata exäänsä kaverina.
Sit mulla on ollu joskus hyviä tyttökamuja, mutta niistä on kasvanu eroon ja joidenkin kanssa oon riitaantunu niin pahasti että tuli välirikko. Mul oli yks pitkäaikanen hyvä ystävä, eikä se edes ollu kovin samanlainen ku mä. Nyt se on muuttanu 50 kilsan päähän, meni naimisiin ja sai uusia ystäviä. Sillä ei siis oo aikaa edes kuulumisten vaihtoon.
Nyt oon tullu varautuneemmaks ihmisten kanssa, ihan luonnollista kai vanhenpana. Mietin aina koulussakin että mitähän noiki ajattelee jos menen niiden seuraan ja koska oon saanu outoja katseita ja yheltä ilkeitä kommentteja kun oon rohkeesti menny niin oon tullu vielä aremmaks. Ei vaan tutustu ihmisiin niin nopeesti ku toiset ja siks oon kai yksinäinen.
Oon miettiny et menen jonnekin tanssitunneille kun se on aina kiinnostanu mua kauheesti, oon vaan ollu niin ujo etten oo uskaltanu. Nyt on sen verran karaistunu, ettei hätkähdä pientä ilkeyttä.
Olen kyllä nuorempi ku te 2kk päästä 18, mut ei kai se mitää.
tuli taas rönsyiltyä :)
mä ajattelin nyt lopultakin ottaa härkää sarvista, sillä tarvitsen uusia ihmiskontakteja. etsin ihan googlettamalla mitä kaikkia yhdistyksiä ja seuroja täältä kotikaupungistani löytyy. niitä löytyy todella paljon. katsastan tuota tarjontaa, ja aion rohkaista mieleni ja mennä tutustumaan joihinkin niistä vähän syksymmällä. voin kirjoitella myöhemmin, onko löytynyt kavereita.