Kukaan ei sytytä. Ei sitten millään. Toinen toistaan upeampia ja vähemmän upeita uroksia kävelee päivittäin vastaan, mutta ei, ei mitään tapahdu. Mikä hemmetin hevoskuuri tähän nyt auttais? Kyllähän olis oma ukko-muru tervetullut minunkin elämään, mutta miten...?
Onko muilla ollu samaa? Miten te ootte päässy tästä "lamasta" eroon?
Onko muilla ollu samaa? Miten te ootte päässy tästä "lamasta" eroon?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Herää vain kysymys että oletko lesbo? vaikuttas vähän siltä ku ei upeimmatkaan urokset sytytä...
Haluaako lesbot "ukko-muruja" elämäänsä jakamaan? Tuskinpa vain Onerva, joten mitä tästä voimme päätellä? En ole!
jamassa täälläkin. Yksi oli kauan aikaa sitten mutta sekin jäi.
Sori vaan, mutta olet tullut jo liian vanhaksi. Lisääntymisvietti alkaa hiipua, luonoto suojelee.
Pariintumisvietti on suurimmillaan silloin kun lisääntymien on biologisesti parasta.
En mä kyllä muistaakseni puhunu lisääntymisestä mitään, vai puhuinko?
Meinaatkos ettei seksi enää kiinosta yli 30-vuotiaita? Ikävää, jos asia on kohdallasi niin, mutta jos olet alle 30, niin mistäköhän sait tuommoisen ajatuksen? Harjoitellahan kun aina voi.
....olin kyl kriittinen nuorempanakin!
Älä masenna muita, toope
Mitä toi tarkottaa? Kriittinen...? Ei tässä kriittisyydestä ole keskusteltu. Älä sä käsitä väärin tai jos käsität, niin käsitä ja masennu keskenäs, toope! Kotio kasvamaan teini!
Et tainnut ymmärtää juonta? Et ihastu, koska pariutumis viettisi heikkenee luonnollisesta syystä, eli siitä että paras lisääntymisaika on jo hei hei.
Seksillä ja lisääntymisellä ei ole kamalasti sidoksia toisiinsa... ihmiset ovat kai ainoita eläimiä, joiden naarailla on jatkuva kiima.
Elämäsi paljon leppoisampaa kuin niiden kaikkien jotka ihastuvat ja rakastuvat tai ainakin luulevat koko ajan ihastuvansa ja rakastuvansa kaikeen mikä vähänkin antaa viitteitä parinmuodostusvietin suuntaan.
Jostain ihmeen markkinointisyistä meille uskotellaan nykyisin väkisinkin kohtaamamme informaatiovirran välityksellä, että kaikkien pitäisi koko ajan ihastua ja rakastua johonkin ja olla koko ajan kiihottavia ja vietteleviä ja kaiken aikaa sukupuoliviettiensä käytettävissä ja harrastaa villiä seksiä ainakin kolme kertaa päivässä ollakseen oikeita ihmisiä ja maailmassa mukana.
Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Olet kypsässä mutta viriilissä iässä, ja sinulla on erinomainen mahdollisuus suunnata energiaasi muihin asioihin nyt kun mielesi ei tarvitse olla kaiken aikaa kiinnittynyt oman viehätysvoimasi ylläpitämiseen.
Lisäksi sinulla on todennäköisesti paljon paremmat mahdollisuudet löytää sopiva kumppani tasapainoiseen suhteeseen kuin niillä, jotka koko ajan ihastuvat ja rakastuvat tai ainakin väen vängällä sitä yrittävät. Ota tilaa itsellesi ja anna ajan virrata vapaasti, hetki koittaa kyllä kun on koittaakseen.
Siis hemmetin hyvä vastaus. Tossa on pointtia. Lukekaa muutkin ajatuksella !
Eipä tuo hullumpi vastaus ollu ja pitääkin pitkälle paikkansa. Kaikkea kivaa on kyllä tullu tehtyä tähän mennessä, mutta ei kai se parisuhde este millekkään ole. Olis meinaan ollu kiva jakaa ne hauskat/mukavat/innostavat (you name it) -hetket sen jonkun kanssa.
Noh, ihmettelin siis vaan sitä, että mikä piuha mulla on päässä tukossa, kun ei innosta? Ehkä se selvii joskus, ehkä ei. En mä tänne kirjoittanu ruikuttaakseni tai siksi, että olisin epätoivoinen. Ihmettelin vaan. Viihdyn kyllä itsekseni, mutta joskus olis kiva, et olis oma ukko suojelemassa pahalta maailmalta...
Ihminen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tämä on inhimillinen perustarve eikä mikään markkinointimiesten meille syöttämä harha.
On siis aivan oikein olla harmissaan sitä, että oikeaa kumppania ei löydy. Ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä epätodennäköisempää on sen löytyminen. Ihminen kun ei vanhetessaan yleensä viisastu tai muutu viehkeämäksi. Paremminkin jämähtää ja kuihtuu, juuttuu omiin rutiineihinsa. (Ja tilastotkin kertovat siitä, että yli 50-vuotiaat solmivat todella vähän avioliittoja.)
Onhan sitä rakkautta toki muuallakin kuin parisuhteessa. Voit esim. rakastaa työtäsi. Tai koiraasi. Jotkut harvat saavat riittävästi sisältöä elämäänsä myös tällaisista vähemmän inhimillisistä rakkauden kohteista.
Juu, elämänsisältöä kyllä löytyy työstä ja siitä koirastakin (olin aiemmin ns. työnarkkari, mutta älysin lopettaa ajoissa), mutta lähinnä sitä asioiden jakamista kaipaa. Pelkästään itelleen ei viitti tehdä edes safkaa.
Olis kiva lähtee vaikka luontopolulle lintuja bongailee tai sieneen tai lätkämatsiin sen ukkonsa kanssa kahdestaan. Kavereita on, mutta joudun silti käymään melkein aina joka paikassa yksin. Ne raasut kun ei perhe-elämän rientojen jälkeen yleensä enää jaksa liikkuu. Ymmärtäähän sen.
Ei mulla mitkään isot vaatimukset mielestäni ole. Sellanen ihan tavallinen luotettava ukko kävis hyvin. Ei tarvii olla mainetta ja mammonaa, kunhan omillaan toimeen tulee. Mitään ulkomuotovaatimuksiakaan ei koskaan ole ollut. Pari suhdetta on kyllä takana ja kaksi aivan eri "kaliiberin" kundia löytyy. Vähän niin kuin Stan ja Laurel, mutta ei ihan.
En tiedä mitä miehet naisesta ylipäätään haluaa, mutta minä haluan miehestä ystävän, luotetun ja rakastajan. En siis mitään "seurapiiripornostaraa" (sorry, rumasti sanottu, mutta kertonnee mitä tarkoitan).
Ehkä se mun ukko on jo puolimatkassa tulossa vastaan tai sit ei. Kai sen sit joskus tietää.
Sillävälin piirrän sydämen hiekkaan ja kirjoitan siihen "sinä", koska en vielä tiedä nimeäsi...
... siinä, ettet ole tavannut vielä minua, joka saan persoonallani ja olemuksellani polvesi veteliksi, sydämesi hypähtelemään, poskesi punertumaan, simäsi sädehtimään ja Sinut käyttäytymään kömpelön tyttömäisesti.
Aikasi odotettuasi tulen vastaasi, silloin tiedät mistä nyt puhun...
Huumeet ja lääkkeet voivat aiheuttaa tuollaisia fyysisiä oireita. Samoin liiallinen romanttisen viihteen kuluttaminen.
Mitä tulee rakastumiseen... Se onnistuu myös ilman erikoisefektejä. Hitaasti. Syvästi. Lujasti.
Kyllä mä ainakin jään odottamaan tuota jalat alta vievää ukkoa! Romanttista viihdettä ja pöh sanon minä. Ei se elämä mikään elokuva ole vaikka välillä ehkä siltä tuntuukin.
Elämässä pitää olla teetä ja sympatiaa sekä rommia ja romantiikkaa ja kaikkea siltä väliltä.
Kävin ostamassa muuten äsken ison säkin karkkia, purkin sipsejä ( dippiä tietty) iltaa varten. Ajattelin käpertyä sohvan nurkkaan kattomaan subilta strir of echoes-leffaa. Nyt kun ois vielä se kainalokaveri...
Niin, saattaahan ne jalat jossain vaiheessa elämää lähteä alta yhdeltä jos toiseltakin. (Ja nyt en tarkoita vanhuudenheikkoutta tms. fyysisiä vaivoja.) Mutta ei välttämättä ensitapaamisella, eikä vielä kymmenellä seuraavallakaan... Tunnen tapauksia, joissa rakastuminen on ollut monien vuosien hidas prosessi. Monelle ujolle ihmiselle ei kertarysäyksellä rakastuminen ole edes teoriassa mahdollista.
Sipsit on epäterveellisiä. Parempi syödä lanttulastuja.
Totta sekin mitä sanoit. Itse tunnen myös näitä monta vuotta ystäviä olleita ja sitten whups... pariskuntia. Mukavaahan sekin on.
Olis vaan kyllä huisi kokemus, jos ne jalat menis alta (pää pysyy kyllä kunnossa, usko pois), koska en ole sitä koskaan vielä kokenut. Miltähän se tuntuis? Kiinnostais tietää.
"Sipsit on epäterveellisiä. Parempi syödä lanttulastuja. " Joo, mä tiiän, mutta ne on NIIN hyviä välillä. En voinu vastustaa kiusausta. Juusto-sipuli... nammmm!
Hommaa tuollainen: http://www.jdhodges.com/l_photos/1/misc/needaman.jpg
Kaikkea ne Japanialaiset keksii ;-)
Mistä sä ton löysit? Aivan mahtava! Hitto, varmaan naapuritkin kuuli kun nauroin. Mun on aivan ehdottomasti saatava tommonen.... hih hih hih hii...
"Tunnen tapauksia, joissa rakastuminen on ollut monien vuosien hidas prosessi."
Kiva kuulla, itse olen seurustellut puoli vuotta Unelmamiehen kanssa, jossa kaikki on kohdallaan, ihana toimiva lämmin suhde, muiden mielestä vuosisadan rakkaustarina, minä rakastan, mies "pitää minusta todella paljon", ei ole kuulemma koskaan rakastanut ketään, ei ole suurien tunteiden mies. En ymmärrä, MITEN NIIN EI OLE KOSKAAN RAKASTANUT KETÄÄN, hän näyttää ja käyttäytyy kuin superrakastunut, muttei ikinä koskaan ole tuntenut rakkautta? Auttakaa, mitä tekisitte tilanteesani? En haluaisi luopua tästä Upeasta Suhteesta, jäänkö odottelemaan vuosien hidasta rakastumista?
Ei sinussa ole mitään vikaa! Ei minuakaan sytytä kukaan nainen siinä mielessä, että seurustella haluaisin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiitollisempi olen siitä, että minut on luotu viihtymään yksin. Välttyy tosi monelta murheelta.
Kokeile lukea vaikka tuolta avioero, parisuhde, uskottomuus... otsikoitten alta noita juttuja ja mieti, että onko se yksin eläminen sittenkään maailman kamalin asia.
Ne onnettomat kyllä käy jo vähän sääliksi. Niin pienistä asioista purnataan. Ihan kun kaikki pitäisi olla täydellistä ennen kuin tyydyttää. Täydellinen parisuhde on yhtä utopistinen ajatus kuin täydellinen demokratia. Jotkut idealistit kyllä tosissaan siihen uskoo, voi voi sentään!
Ei minun ole koskaan tarvinnut kiukutella/nalkuttaa/purnata kenellekkään ainakaan kovin tosissani. Sellaisesta ei ole edes kukaan koskaan syyttänyt, ei edes ex-ukko. Lähinnä tuli ongelmia kumma kyllä siitä, kun en kuulustellut sen tekemisiä... Tuon se kertoi silloin kun erottiin. Liikaa vapauttako? En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse.
Oltiin siis hyviä ystäviä keskenämme, eikä kumpikaan halunnut loukata toista. Mitään ei kielletty toista tekemästä, eli elimme myös omaa elämää. Luottamusta löytyi eikä koskaan edes tullut mieleen kysellä missä-on-oltu-ja-kenen-kanssa-tekemässä-mitä- kysymyksiä? Ehkä olis pitäny joskus vähän "tivata" mukamas.
Sain vapaasti käydä lätkämatseissa ja käyn edelleen (harmi vain, ettei häntä kiinnostanut) ja sen jälkeen vaikka kaljalla ystävien kanssa. Meillä oli omat, että yhteisetkin harrastukset, joten liikkumatilaa oli paljon.
Tällaista ajan takaa, ystävyyttä ja luottamusta ja rakkautta siinä samalla. Löytyyköhän sitä enää? Tuntuu, että ihmiset ei luota toisiinsa enää ja toisaalta onko se nyt ihmekkään, kun nykynuorisoa seuraa... "Näytä upealta tai tule näkymättömäksi" tuntuu olevan urbaaniheimon motto. Voi sentään!
Mutta mä en lannistu. Ehei, metsään meen vaikka tulis karhu vastaan. Jännitystä elämään- sano!
luuletko että miehet sit ihastuu suhun
Tunne puoli on latistunut on oma hyväinen olo.
"En tarvitse toista,toisia liian lähelle voipi joku satuttaa sitä sisinkuntaa jota suojelet"
Siispä parempi olla viileän etäinen!
Huom.Alitajunnan torjuntaa jokainen norm tarvitsee toisia,toista lähelle! Ymmärtääkseni.
Jospa sinä et tapaa tarpeeksi mukavia ihmisiä.