Sattuu..
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa nyt 9 kuukautta. Rakastan häntä edelleen, olemme samanhenkisiä, sielunkumppaneita. Suhde vaan on elänyt koko tuon 9 kuukautta hieman säästöliekillä, ja se kuluttaa molempia.
Tuntuu, että menetän jotain. Viihdyin paremmin sinkkuna. Enkä puhu vain seksistä, vaan selvittämättömät/keskenjääneet jutut ovat kalvaneet mieltäni koko suhteen ajan. Ja niitä tulee koko ajan lisää. Suurin osa suhteestamme on ollut epäselvää on/off- juttua. Ikinä ei olla riidelty tms, ja tietenkin pelkään eroamisen olevan väärä ratkaisu.
Mutta miten erota? Ajatuskin saa itkemään. Pitäisi kai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Toisaalta tulisi erota sovussa. Ystäviksi tuskin tullaan jäämään, sillä meillä ei ole yhteistä kaveripiiriä.
Tiedän, että voi olla vaikea neuvoa, kun ei tiedä tilannetta täysin jne. Mutta toivon, että heittäisitte jotain kokemuksia, mielipiteitä, neuvoja. Mitä vain tulee mieleen.
Olen 19- vuotias, poikaystäväni 20
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa nyt 9 kuukautta. Rakastan häntä edelleen, olemme samanhenkisiä, sielunkumppaneita. Suhde vaan on elänyt koko tuon 9 kuukautta hieman säästöliekillä, ja se kuluttaa molempia.
Tuntuu, että menetän jotain. Viihdyin paremmin sinkkuna. Enkä puhu vain seksistä, vaan selvittämättömät/keskenjääneet jutut ovat kalvaneet mieltäni koko suhteen ajan. Ja niitä tulee koko ajan lisää. Suurin osa suhteestamme on ollut epäselvää on/off- juttua. Ikinä ei olla riidelty tms, ja tietenkin pelkään eroamisen olevan väärä ratkaisu.
Mutta miten erota? Ajatuskin saa itkemään. Pitäisi kai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Toisaalta tulisi erota sovussa. Ystäviksi tuskin tullaan jäämään, sillä meillä ei ole yhteistä kaveripiiriä.
Tiedän, että voi olla vaikea neuvoa, kun ei tiedä tilannetta täysin jne. Mutta toivon, että heittäisitte jotain kokemuksia, mielipiteitä, neuvoja. Mitä vain tulee mieleen.
Olen 19- vuotias, poikaystäväni 20
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta sinun pitää miettiä ensin kummalleko asialle annat enemmän painoarvoa : samanhenkisyydelle vai tunteelle,että olette eläneet suhteessa säästöliekillä.Sinun pitää olla itsellesi rehellinen,koska kukapa haluaisi tajuta kahden vuoden päästä tehneesi väärän johtopäätöksen.Elämä on liian lyhyt sitä paitsi sen tuhlaamiseenkin.Minusta ihmiset voivat olla sielunkumppaneita toisilleen,mutta kumminkaan seurustelusuhde ei onnistu vaikka kuinka haluisi.Syitä suhteen toimimattomuuteen voi olla tapaaminen väärällä hetkellä esim.jommallekummallea osapuolelle väärässä elämävaiheessa tapahtunut kohtaaminen.Olette seurustelleet kumminkin aika vähän aikaa vaikka kestolle ei saa antaa liikaakaan painoarvoa.Keskustele poikaystäväsi kanssa jospa olette epävarmoja toisistanne ja siksi ette uskalla antaa itsestänne 100%:sta panosta suhteeseen,jolloin usein syntyy juuri tunne säästöliekistä.Minulla on pitemmän ajan kokemus säästöliekki suhteesta menneisyydessä ja se vie aivan liian pitkän ajan elämästäni.En kadu sitä kumminkaan,koska se opetti elämästä aika paljon omalla tavallaan.Sen jälkeen totesin entistä pontevammin ,jos suhde ei toimi vaikka kuinka kumpikin yrittää tosissaan ,niin suhde on tuomittu kuolemaan.Turha siinä on syytellä toista pitemmän päälle,koska ei suhdetta väkisin pidetä kasassa.Jos jatkatte kuten tähän asti säästöliekillä,niin voitte menettää sielunkumppanuuden ja saada tilalle katkeruutta ja vihaa.
Onnea suhteenne kohtalon selvittelyyn.Älkää tehkö liian nopeita johtopäätöksiä vaan antakaan asioille aikaa ja miettikään asiaa myös kumpikin tahoillanne erikseen.Ottakaa myös huomioon,jos olette tosissaan sielunkumppaneita niin miksi ette voi pelkkiä ystäviä,jos seurustelu ei ota tulta alle.Itse kuvittelisin olevan ainutkertainen tilaisuus saada ystävä ,joka on myös sielunkumppani.