Elän neljättä vuotta avoliitossa. Molemmat olemme samalla alalla, samassa työpaikassa, itsepäisiä ja aika temperamenttisia.
Kumppanini on aina ollut mustasukkainen eikä hyväksynyt sitä että työkaverini ovat miehiä, eli joudun heidän kanssaan olla tekemisissä. Tekemisissä en olekaan muutoin kuin työhön liittyvissä asioissa. Viime keväänä minulle kuitenkin selvisi hänen itsensä pitävän puhelimitse ja tekstiviestein yhteyttä toiseen naiseen, nainen työskentelee samoissa tiloissa kuin me, eri työnantajalle.
Kyseinen nainen lisäksi keväällä marssi luokseni eräänä päivänä ilmoittaen että mieheni olisi ehkä hänestä kiinnostunut ja hän taasen ei.
Ilmoitin miehelleni lähteväni suhteesta jolloin hän ei sitä taasen toivonut, lupasi lopettaa yhteydenpidon em. naiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan yhteydenpito heidän välillään oli jatkunut molemminpuolisesti koko ajan salaa kunnes taas narahtivat.
Nyt olemme tilanteessa missä olen suoranaisesti hermoromahduksen partaalla koska mieheni sanoo jutun olevan vain jutustelua, itse en tiedä mitä uskoa enää. Ahdistaa, ja sitä puran mieheeni koska hän ei suostu puhumaan asiasta.
Mitä pitäisi ajatella, mitä hyväksyä ja mitä ei hyväksyä? Miehistä näkökulmaa kiitos.
Kumppanini on aina ollut mustasukkainen eikä hyväksynyt sitä että työkaverini ovat miehiä, eli joudun heidän kanssaan olla tekemisissä. Tekemisissä en olekaan muutoin kuin työhön liittyvissä asioissa. Viime keväänä minulle kuitenkin selvisi hänen itsensä pitävän puhelimitse ja tekstiviestein yhteyttä toiseen naiseen, nainen työskentelee samoissa tiloissa kuin me, eri työnantajalle.
Kyseinen nainen lisäksi keväällä marssi luokseni eräänä päivänä ilmoittaen että mieheni olisi ehkä hänestä kiinnostunut ja hän taasen ei.
Ilmoitin miehelleni lähteväni suhteesta jolloin hän ei sitä taasen toivonut, lupasi lopettaa yhteydenpidon em. naiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan yhteydenpito heidän välillään oli jatkunut molemminpuolisesti koko ajan salaa kunnes taas narahtivat.
Nyt olemme tilanteessa missä olen suoranaisesti hermoromahduksen partaalla koska mieheni sanoo jutun olevan vain jutustelua, itse en tiedä mitä uskoa enää. Ahdistaa, ja sitä puran mieheeni koska hän ei suostu puhumaan asiasta.
Mitä pitäisi ajatella, mitä hyväksyä ja mitä ei hyväksyä? Miehistä näkökulmaa kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei!
ajattelin kertoa että mulleon käynyt melko samoin. hetki sitten sainselville, että mieheni oli pitänyt puhelimitse yhteyttä erääseen naiseen, jota en tuntenut. soittelu, viestittely ja kahveillakäynti oli jatkonut tietääkseni yli puoli vuotta ennen kuin sain sen selville. mieheni väitti että nainen on vain ystävä, mutta miksi hän olisisalannut sen, jos se nainen olivainystävä. tein miehelleni selväksi että tämä ystävyys eisaa jatkua, koska hän oliminulta sen salannut ja valehdellut. luottamus meni, enkä nyt enää tiedämitätekisin. sinulle annan neuvon: unohda moinen mies ja etsi parempi. niin yritän itsekin tehdä!
Hyvä Megan,
Yritä edelleen saada miehesi keskustelemaan asiasta. Yritä keskustella asiallisesti ilman tunteiden näyttämistä, vaikka sisälläsi tuntuisikin pahalta. Kerro hänelle asiallisesti miltä sinusta tuntuu ja kysy miltä hänestä tuntuisi sinun asemassasi.
Mikäli lopputulos ei miellytä sinua, sano miehellesi suoraan vaihtoehdot tulevaisuuden suhteen, mitä sitten päätätkin. Yritä tehdä kaikki päätökset kuitenkin rauhallisessa ja järkevässä mielialassa.
minulle kävi vielä pahemmin tässä kolme vuotta sitten kun odotinn nuorimmaista! mieheni oli kolmen kuukauden työ komennuksella ja petti siellä minua. Asia tuli selville elokuussa ja hän oli lopettanut kurssin toukokuun lopussa. tuli puhelin soitto johon mieheni vastasi ja lähti kävelemään ulos ( jota hän ei yleensä tee). Minä menin perässä hiljaa ja kuuli kun hän nurkantakana sanoi että keskustelen vaimoni kanssa asiasta. Minä ihmettelin mistä meidän pitää keskustella???!. Hän tuli nurkantakaa ja minä kysymään että mistä pitää kekustella. Se nainen oli jäänyt omalle miehelle kiini ja ukko soitti että minunkin olisi aihetta tietää! odotin toisella kuukaudella poikaamme. Mieheni joutui kertomaan kaikki,ja minä rupesin inhoamaan itseäni (siis tarkemmin vatsaani). Siten kävi ilmi että se nainenkin oli raskaana ja saisi lapsen yhtä aikaa minu kanssa,ja että minun mieheni olisi ehkä isä sille!!!! voit vain kuvitella millaista oli odottaa lapsen syntymää!!! Se nainen oli vielä kertönut kaikki miten he olivat oleet minäkin iltana ja yönä! sitten yhtenä päivänä tämä pariskunta tulivat meille ja rupesivat haukkumaan miestäni! mieheni oli töissä joten minä olin se kuuntelija joka sai kuulla kaikki yksityis kohdat!( tosi kauheaa kuultavaa) huom. odottava äiti ja mieli ala!!!! Mutta tässä sitä olaan vieläkin enkä ole lähtenyt minnekkään, ei se vaihtamalla parane! panin mieheni koville ja hän sai tuntea nahoissaan mitä oli tehnyt!!!! P.S OTA YHTEYTTÄ! olemme ollut avioliitossa 17v
Kiitos vastauksista. Olen kyllä sen verran vanhanaikainen ja itsepäinen etten usko ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella kovin helposti. Hirvittää vain yhä enemmän kuinka uskotonta sakkia me ihmiset olemme. Silti haluan uskoa ja yrittää, mies: teenpä kuten sanoit, näin olin itsekin ajatellut.
Tsemppiä kaikille joilla on vaikeuksia. Kyllä se aurinko vielä risukasaan paistaa. Ei lannistuta.