Tilanne on lyhyesti kertoen seuraavanlainen;
Tapasin työpaikallani kolmisen kuukautta sitten aivan ihanan (itseäni muutaman vuoden vanhemman) miehen josta tiesin heti ensimmäisellä näkemällä että hänessä on "sitä jotakin". No, kului muutama viikko ja yhtäkkiä huomasin olevani korviani myöten rakastunut kyseiseen mieheen. Jokin aika siitä eteenpäin kerroin sitten asian epäsuorasti mutta silti ymmärrettävästi sähköpostiviestillä ja pelkäsin kuollakseni seuraavana päivänä töihinmenoa. Hän kuitenkin oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. (Huokaisin helpotuksesta?)...
Pari kuukautta sitten kuulin että kyseinen henkilö on päättänyt pitkäaikaisen suhteen. Hypin tietenkin riemusta, niin ilkeää kuin se olikin, vain koska hän on nyt "saatavilla".
Se mikä minua tässä vaivaa eniten on se, että olen saanut miehestä sen käsityksen, että hänelläkin olisi kiinnostusta minuun. Hän mm. katselee minua usein pitempään kuin olisi tarpeellista ja jos menee muutama päivä ilman että tapaamme toisiamme, seuraavalla tapaamisella hän kyselee kuulumisia yms. innokkaammin kuin muulloin.
Mutta se kaikkein suurin "mutta" on siinä että emme tapaa toisiamme vapaa-ajalla emmekä muutenkaan ole juuri yhteyksissä työn ulkopuolella. Muutaman kerran olen vapaalla ollessa soittanut miehelle silloin kun hän on ollut töissä, aina jonkin "oikean asian" varjolla. Joitakin harvinaisia kertoja olemme olleet yhteydessä netin välityksellä, mutta silloinkin aloite on aina ollut minun... Ja kerran ehdotin että jos joskus käytäisiin baarissa tms. yhdessä, mutta en saanut vastaukseksi juuta enkä jaata.
Eli toisin sanoen olen hieman, tai aika perusteellisestikin, ymmällä siitä mitä oikein on tekeillä. Tiedän että hän tarvitsee aikaa selvittää ajatuksiaan tuon eron takia, mutta... Mitä tässä nyt oikeasti pitäisi tehdä?
Tapasin työpaikallani kolmisen kuukautta sitten aivan ihanan (itseäni muutaman vuoden vanhemman) miehen josta tiesin heti ensimmäisellä näkemällä että hänessä on "sitä jotakin". No, kului muutama viikko ja yhtäkkiä huomasin olevani korviani myöten rakastunut kyseiseen mieheen. Jokin aika siitä eteenpäin kerroin sitten asian epäsuorasti mutta silti ymmärrettävästi sähköpostiviestillä ja pelkäsin kuollakseni seuraavana päivänä töihinmenoa. Hän kuitenkin oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. (Huokaisin helpotuksesta?)...
Pari kuukautta sitten kuulin että kyseinen henkilö on päättänyt pitkäaikaisen suhteen. Hypin tietenkin riemusta, niin ilkeää kuin se olikin, vain koska hän on nyt "saatavilla".
Se mikä minua tässä vaivaa eniten on se, että olen saanut miehestä sen käsityksen, että hänelläkin olisi kiinnostusta minuun. Hän mm. katselee minua usein pitempään kuin olisi tarpeellista ja jos menee muutama päivä ilman että tapaamme toisiamme, seuraavalla tapaamisella hän kyselee kuulumisia yms. innokkaammin kuin muulloin.
Mutta se kaikkein suurin "mutta" on siinä että emme tapaa toisiamme vapaa-ajalla emmekä muutenkaan ole juuri yhteyksissä työn ulkopuolella. Muutaman kerran olen vapaalla ollessa soittanut miehelle silloin kun hän on ollut töissä, aina jonkin "oikean asian" varjolla. Joitakin harvinaisia kertoja olemme olleet yhteydessä netin välityksellä, mutta silloinkin aloite on aina ollut minun... Ja kerran ehdotin että jos joskus käytäisiin baarissa tms. yhdessä, mutta en saanut vastaukseksi juuta enkä jaata.
Eli toisin sanoen olen hieman, tai aika perusteellisestikin, ymmällä siitä mitä oikein on tekeillä. Tiedän että hän tarvitsee aikaa selvittää ajatuksiaan tuon eron takia, mutta... Mitä tässä nyt oikeasti pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet ollut sopivan aktiivinen ja sinulla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet luontevasti pitää kontaktia mieheen.
Miten sen sähköpostiviestin kanssa kävi? Hän ei koskaan kommentoinut sitä? Tietääkö hän varmasti että sinua kiinnostaa muutakin kuin olla kaveri/työkaveri?
Kai sä vaan odottelet ja varovaisesti koputtelet jäätä? Olen itse oikeastaan melko samanlaisessa tilanteessa, en vaan uskalla suoraan kysyä.
...tai kommenttia viestiin ei tullut minkäänlaista. (Tiedän kuitenkin varmuudella että viesti meni perille.) Ja olen kyllä mielestäni tehnyt tarpeeksi selväksi että olisin kiinnostunut olemaan enemmänkin kuin vain kavereita tai työkavereita. Toisaalta taas epäilyttää mokasinko koko homman siinä kun ehdotin jotakin yhteistä ajanvietettä vaikka teinkin sen täysin viattomin taka-ajatuksin...
selkeästi että mies ei ole kiinnostunut sinusta siinä mielessä. Älä ainakan enempää vihjaile, hän kyllä ottaa yhteyksiä jos haluaa.
jo aika selvästi vihjaistu, mutta mies ei ole ottanut onkeensa.
Jos olisin kiinnostunut jostakin naisesta, en varmasti jättäisi käyttämättä tilaisuutta, jos nainen vihjaisi mahdollisuudesta viettää aikaa yhdessä. Tai jos yhteydenottoon ei sillä erää voisi vastata myöntävästi, niin tekisin ainakin selväksi että syy on ylipääsemättömästä esteessä eikä kutsujassa.
Minusta aloittajan kertoma siitä että mies kyselee kuulumisia ym. mutta ei tartu selvempiin vihjeisiin kertoo siitä, että mies laskelmoi että naisen miellyttämisestä on hyötyä työasioiden suhteen, tai sitten hän vain pitää aloittajaa lämpimänä kaiken varalta, vaikkei kiinnostusta (vakavaan) suhteeseen nyt olekaan, eli mielessä on onnen koettaminen pikkujouluissa tms. tilanteessa.
Onhan tuossa totuudensiementäkin... Mutta olisiko todella liikaa pyydetty että ihmiset sanoisivat enemmän asioita ääneen tai muuten ymmärrettävästi eivätkä odottaisi että kaikki pienimmätkin asiat osataan lukea "rivien välistä"... Eli toisin sanoen peräänkuulutan rehellisyyttä.
Jos mies juuri päättänyt pitkän suhteen,kannattaa kyllä odottaa koska muuten saattaa käydä niin, että sinä olet se jota sattuu ja kovin. Ei pitkän suhteen jälkeen voi olla uudelle suhteelle salama-alkua vaan ensin pitää toipua vanhasta ja aloittaa uuden kanssa vasta kun vanha suola ei varmasti enää kummittele nurkissa. Jos mies on yhtäkkiä kovin kiinnostunutkin sinusta älä ole samantien valmis vaan varmista ettei sinua käytetä edellisen suhteen päättymisen laastarina.