Uskon, että erossa vikaa on aina molemmissa.
Meillä on 2 kouluikäistä lsata. Kun nuorempi oli 1v olivat asiat vielä erittäin hyvin. Sitten alkoi alamäki. Menin siis töihin. Siihen asti kotihommat sujuivat hyvin, koska olin kotona ja minulla oli aikaa. Mies usein vahti lapsia, jos olin kaupassa, harrastuksissa tai vaikka viihteellä. Lapsen hoidosta ei koskaan ole ollut ongelmaa. Kotitöissä sen sijaan tuli muutos. Jos kotityöajasta yhtäkkiä häviää 8h päivässä, niin pakostakin miehen on viimein alettava ottamaan siitä vastuuta. Ihan hyvinhän tuo oppi niitäkin. Minulla oli oma farmari jolla liikuin ja kuletin lapsia harrastuksiin jne. Tosin silloin lasten harrastukset alkoivat usein niin aikaisin, ettei mies ehtinyt heitä kuskaamaan, mutta kun pystyi, hoiti ne mukisematta.
Eräänä päivänä itkin kaikkea mahdollista. Olimme olleet siihen mennessä jo 11 vuotta yhdessä. Laskin kostein silmin niitä lomia, joita olimme perheen kanssa nelisteen viettäneet. Sain pystyyn vain yhden sormen. Se oli se 2 päiväinen autoajelu Norjassa, josta appiukko valitteli, kun menee kallista bensaa. Automatkalla mies muistutteli jatkuvasti rahasta ja Norjan kalleudesta. Halusin pysähtyä lasten kanssa merenrannalle laskuvettä katsomaan, mutta ei voitu, kun oli kiire miehen vanhempien luokse. Me olimme lähes kaikki loma-ajat anoppilassani. Miehen mielestä se oli yksi ja ainoa oikea paikka lomailuun. Jos vietimme lomaa minun vanhempien luona näki hän siinä aina jotakin vikaa. Mm. ei ole juttuseuraa, hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja minä vain kalkatan äitini kanssa tyttöjen juttuja. No entä anoppilassani. Miehen 4 sisarta ja vanhemmat tuntuivat löytävän minusta kaikkea vikaa. En syöttänyt ajoissa (koska toinen piti ensin syöttää), suosin vain pienempää (koska kaikki suosivat vanhempaa), tein ruoan väärin (koska käytin eri mausteita), poltin tupakkaa (vaikka 3 muuta sisarustakin teki niin), kävin sen paikkakunnan kavereilla kylässä (koska en nähnyt heitä muutoin), menin kauppaan ilman lapsia (koska olivat päiväunilla), juhlin ystäväni häissä (koska kerrankin lastenhoitajia oli useampi), en leikkinyt lasten kanssa riittävästi (koska ompelin perheelle lapinpukuja kälyni häihin) jne. Lista on todellakin loputon. Ja koskaan kukaan ei tullut sanomaan minulle, että teen jonkin asian oikein. Mies ei heidän edessään ikinä puolustanut, osoittanut hellyyttä tai sanonut rakastavansa minua. Hän oli hiljaa, ei koskenut ja puhui vain pakollisia asioita. Ei kehunut, tullut ystävieni luo mukaan, viettänyt aikaa minukin kanssa, vienyt lapsia paikkoihin, joista itse nautti lapsuudessa saatikka vienyt meitä omien lapsuuden kavereidensa luo.
Kun olimme minun sukulaisteni luona latistaminen vain jatkui. Hän moitti päätöstäni lähteä opiskelemaan, nosti mukavuudenhaluni/laiskuuteni usein vitsin varjolla esille. Teki kaikkea sellaista kotihommaa muiden nähden, mitä ei kotona harrastanut. Leikki ymmärtäväistä isää, vaikka moitti myöhemmin. Anoppinsa oli niiiin ihana ja avulias ja serkut fiksuja. Eikä ainuttakaan positiivista voinut minusta heille sanoa. Ruokani oli huonoa tai en tehnyt sitä muka kotona ja imurointi luonnistui harvoin. Lisäksi hän kommentoi minua näin: "Moni kakku päältä kaunis". Aivan. Sain vuosia vihkimisen jälkeen kuulla, että hän oli baarissa kehunut naineensa kylän kauneimman naisen. Sillä kriteerillä siis avioon.
Kun lapset kasvoivat siihen ikään, jolloin tavarat saivat olla paikoillaan ja kaappien kahvat sai ruuvata takaisin halusin alkaa sisustamaan kotia uudestaan. Meillä oli silloin ja on tällä hetkelläkin vielä 10v vanhat kalusteet ja tapetit osittain revityt tai piirretyt. Pesuhuoneen laatat vanhoja ja haljenneita joista silikonit kuluneet, eli remonttia vailla. Keittiökalusteet repsottavat ja lattia naarmuinen. Lisäksi edelleen asutaan 70m2 asunnossa nelisteen. Lasten huoneeseen ei mahdu kerrossänkyä enempää kalusteita, koska leikkitilaakin pitää jäädä, lasten leluille, harrastusvälineille loppui kaappitila ajat sitten ja talvilelut makaa nurmikolla, koska varastot on täynnä miehen tavaroita 'jota joskus voi tarvita' ja nekin sekaisin.
Lisäksi vuosia sitten tehdyt suunnitelmat, kuten varaston siivous, kolmannen rikkinäisen auton korjaaminen ja myyminen, piha-aidan rakentaminen, terassin penkin rakentaminen, laattojen asennus, talon vaihtaminen isompaan ja yhteiset lomamatkat ulkomaille, eivät vielä ole toteutuneet. Hän on kylläkin saanut aikeiseksi sisarustensa mökkien rakennustyöt, äitinsä yrityksen rakennushommat ja maansiirtotyöt lomiensa aikana. Lisäksi kalastanut isänsä kanssa usein, matkustanut vanhempiensa kanssa risteilyillä ja ulkomailla sekä korjannut isänsä maasturia, kelkkaa ja veljensä moottoripyörää.
Hänen mielestään olen laiska. No okei, en siivoa ihan joka päivä ja paikat on välillä sekaisin, mutta likaista meillä ei ikinä ole ollut. Myönnän saavani normaalia enemmän aikaa itselleni, kuin muut perheenäidit. Olen nätti ja viehättävä luonteinen, hyvässä fyysisessä kunnossa ja muiden mielesä ahkera kotona. Olen äärimmäisen pikkutarkka ja pidän huolen lasten läksyistä ja vaatteista liikaakin. Olen sitä mieltä, että konditoria, autokorjaamo ja mattopesula ovat minua varten.
Olemme keskustellen käyneet ongelmat läpi. Hän tietää tasan tarkkaan syyni eroon. Minä tosin arvuuttelen, miksi hänkin sitä haluaa. Hän oli se, joka lapsia halusi. Hän oli se, joka minut iski ja vei vihille. Hän oli se joka pyysi apuani silloin, kun oli masentunut ja hän oli se joka asunnon hankki. Yhtä kaikki. Päätimme erota viime syksynä, mutta hän loukkasi jalkansa pari viikkoa päätöksen jälkeen. Ei voinut ajaa autoa, kävellä tai edes seisoa. Minä jäin huushollaamaan siksi aikaa. Nyt hän on löytänyt uuden rakkauden, jonka kanssa on kesän heilastellut. He ovat viettäneet yhteistä aikaa tunturissa, tapahtumissa ja ystäviensä luona. Sillä aikaa minä olen hänen asunnossaan kunnostanut paikkoja ja siivonnut. Tehnyt tekemättömiä taloyhtiön asioita loppuun ennen lähtöäni ja pakannut tavaroita etukäteen uutta asuntoani varten. Katkeroitumatta.
Haluan vain edelleen tietää sen miksi hän minusta eron haluaa. Miksi hän oikeasti minut halusi vihille ja kaiken sen mitä hän minussa oikeasti arvostaa ja pitää positiivisena. Mikä sen kertomisessa on niin vaikeaa?
Haluaisin olla hänelle edes yhden päivän täydellinen.
Meillä on 2 kouluikäistä lsata. Kun nuorempi oli 1v olivat asiat vielä erittäin hyvin. Sitten alkoi alamäki. Menin siis töihin. Siihen asti kotihommat sujuivat hyvin, koska olin kotona ja minulla oli aikaa. Mies usein vahti lapsia, jos olin kaupassa, harrastuksissa tai vaikka viihteellä. Lapsen hoidosta ei koskaan ole ollut ongelmaa. Kotitöissä sen sijaan tuli muutos. Jos kotityöajasta yhtäkkiä häviää 8h päivässä, niin pakostakin miehen on viimein alettava ottamaan siitä vastuuta. Ihan hyvinhän tuo oppi niitäkin. Minulla oli oma farmari jolla liikuin ja kuletin lapsia harrastuksiin jne. Tosin silloin lasten harrastukset alkoivat usein niin aikaisin, ettei mies ehtinyt heitä kuskaamaan, mutta kun pystyi, hoiti ne mukisematta.
Eräänä päivänä itkin kaikkea mahdollista. Olimme olleet siihen mennessä jo 11 vuotta yhdessä. Laskin kostein silmin niitä lomia, joita olimme perheen kanssa nelisteen viettäneet. Sain pystyyn vain yhden sormen. Se oli se 2 päiväinen autoajelu Norjassa, josta appiukko valitteli, kun menee kallista bensaa. Automatkalla mies muistutteli jatkuvasti rahasta ja Norjan kalleudesta. Halusin pysähtyä lasten kanssa merenrannalle laskuvettä katsomaan, mutta ei voitu, kun oli kiire miehen vanhempien luokse. Me olimme lähes kaikki loma-ajat anoppilassani. Miehen mielestä se oli yksi ja ainoa oikea paikka lomailuun. Jos vietimme lomaa minun vanhempien luona näki hän siinä aina jotakin vikaa. Mm. ei ole juttuseuraa, hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja minä vain kalkatan äitini kanssa tyttöjen juttuja. No entä anoppilassani. Miehen 4 sisarta ja vanhemmat tuntuivat löytävän minusta kaikkea vikaa. En syöttänyt ajoissa (koska toinen piti ensin syöttää), suosin vain pienempää (koska kaikki suosivat vanhempaa), tein ruoan väärin (koska käytin eri mausteita), poltin tupakkaa (vaikka 3 muuta sisarustakin teki niin), kävin sen paikkakunnan kavereilla kylässä (koska en nähnyt heitä muutoin), menin kauppaan ilman lapsia (koska olivat päiväunilla), juhlin ystäväni häissä (koska kerrankin lastenhoitajia oli useampi), en leikkinyt lasten kanssa riittävästi (koska ompelin perheelle lapinpukuja kälyni häihin) jne. Lista on todellakin loputon. Ja koskaan kukaan ei tullut sanomaan minulle, että teen jonkin asian oikein. Mies ei heidän edessään ikinä puolustanut, osoittanut hellyyttä tai sanonut rakastavansa minua. Hän oli hiljaa, ei koskenut ja puhui vain pakollisia asioita. Ei kehunut, tullut ystävieni luo mukaan, viettänyt aikaa minukin kanssa, vienyt lapsia paikkoihin, joista itse nautti lapsuudessa saatikka vienyt meitä omien lapsuuden kavereidensa luo.
Kun olimme minun sukulaisteni luona latistaminen vain jatkui. Hän moitti päätöstäni lähteä opiskelemaan, nosti mukavuudenhaluni/laiskuuteni usein vitsin varjolla esille. Teki kaikkea sellaista kotihommaa muiden nähden, mitä ei kotona harrastanut. Leikki ymmärtäväistä isää, vaikka moitti myöhemmin. Anoppinsa oli niiiin ihana ja avulias ja serkut fiksuja. Eikä ainuttakaan positiivista voinut minusta heille sanoa. Ruokani oli huonoa tai en tehnyt sitä muka kotona ja imurointi luonnistui harvoin. Lisäksi hän kommentoi minua näin: "Moni kakku päältä kaunis". Aivan. Sain vuosia vihkimisen jälkeen kuulla, että hän oli baarissa kehunut naineensa kylän kauneimman naisen. Sillä kriteerillä siis avioon.
Kun lapset kasvoivat siihen ikään, jolloin tavarat saivat olla paikoillaan ja kaappien kahvat sai ruuvata takaisin halusin alkaa sisustamaan kotia uudestaan. Meillä oli silloin ja on tällä hetkelläkin vielä 10v vanhat kalusteet ja tapetit osittain revityt tai piirretyt. Pesuhuoneen laatat vanhoja ja haljenneita joista silikonit kuluneet, eli remonttia vailla. Keittiökalusteet repsottavat ja lattia naarmuinen. Lisäksi edelleen asutaan 70m2 asunnossa nelisteen. Lasten huoneeseen ei mahdu kerrossänkyä enempää kalusteita, koska leikkitilaakin pitää jäädä, lasten leluille, harrastusvälineille loppui kaappitila ajat sitten ja talvilelut makaa nurmikolla, koska varastot on täynnä miehen tavaroita 'jota joskus voi tarvita' ja nekin sekaisin.
Lisäksi vuosia sitten tehdyt suunnitelmat, kuten varaston siivous, kolmannen rikkinäisen auton korjaaminen ja myyminen, piha-aidan rakentaminen, terassin penkin rakentaminen, laattojen asennus, talon vaihtaminen isompaan ja yhteiset lomamatkat ulkomaille, eivät vielä ole toteutuneet. Hän on kylläkin saanut aikeiseksi sisarustensa mökkien rakennustyöt, äitinsä yrityksen rakennushommat ja maansiirtotyöt lomiensa aikana. Lisäksi kalastanut isänsä kanssa usein, matkustanut vanhempiensa kanssa risteilyillä ja ulkomailla sekä korjannut isänsä maasturia, kelkkaa ja veljensä moottoripyörää.
Hänen mielestään olen laiska. No okei, en siivoa ihan joka päivä ja paikat on välillä sekaisin, mutta likaista meillä ei ikinä ole ollut. Myönnän saavani normaalia enemmän aikaa itselleni, kuin muut perheenäidit. Olen nätti ja viehättävä luonteinen, hyvässä fyysisessä kunnossa ja muiden mielesä ahkera kotona. Olen äärimmäisen pikkutarkka ja pidän huolen lasten läksyistä ja vaatteista liikaakin. Olen sitä mieltä, että konditoria, autokorjaamo ja mattopesula ovat minua varten.
Olemme keskustellen käyneet ongelmat läpi. Hän tietää tasan tarkkaan syyni eroon. Minä tosin arvuuttelen, miksi hänkin sitä haluaa. Hän oli se, joka lapsia halusi. Hän oli se, joka minut iski ja vei vihille. Hän oli se joka pyysi apuani silloin, kun oli masentunut ja hän oli se joka asunnon hankki. Yhtä kaikki. Päätimme erota viime syksynä, mutta hän loukkasi jalkansa pari viikkoa päätöksen jälkeen. Ei voinut ajaa autoa, kävellä tai edes seisoa. Minä jäin huushollaamaan siksi aikaa. Nyt hän on löytänyt uuden rakkauden, jonka kanssa on kesän heilastellut. He ovat viettäneet yhteistä aikaa tunturissa, tapahtumissa ja ystäviensä luona. Sillä aikaa minä olen hänen asunnossaan kunnostanut paikkoja ja siivonnut. Tehnyt tekemättömiä taloyhtiön asioita loppuun ennen lähtöäni ja pakannut tavaroita etukäteen uutta asuntoani varten. Katkeroitumatta.
Haluan vain edelleen tietää sen miksi hän minusta eron haluaa. Miksi hän oikeasti minut halusi vihille ja kaiken sen mitä hän minussa oikeasti arvostaa ja pitää positiivisena. Mikä sen kertomisessa on niin vaikeaa?
Haluaisin olla hänelle edes yhden päivän täydellinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
juuri sinä ite ja joka päivä-älä anna toisen latistaa isetuntoasi-kertomasi perusteella olet ihan "hyvä tyyppi" ja ero melkein ainoa oikea ratkaisu,joten jatka vaan valitsemallasi elämäntiella...ONNEA matkaan...!!!
Uusi on jo putkessa, miksi panostaa vanhaan?
Et ollut hänen arvoisensa, laiskan pulskeena ja itseesi vain panostavana.
Koska panostit mieheesi? etpä koskaan. Hän teki kaiken vain väärin.....
Epätoivoista mustasukkaista esittämistä sinulta. Yrität selvästi esittää, että olet parempi kuin tämä uusi nainen. Et halua myöntää, että kuulut historiaan.
Aloita oma elämäsi ja siivoa uuden miehesi huushollissa äläkä ex:än huushollissa.
Helppo ja yksinkertainen vastaus joka kattaa lähestulkoon kaikki parisuhteen kiemurat.
Sinun markkina-arvo on laskenut tai miehesi noussut.
Todennäköisesti sinun laskenut, koska hän ilmeisesti haluaa kauniin vaimon.
Omien empiiristen havaintojen perusteella paria vaihdetaan kun parin markkina-arvot ovat heilahtaneet tarpeeksi kauas toisistaan.
Naisilla tämä tyypillisesti tarkoittaa opintojen loppuun saattamista, miss-suomeksi valitsemista, ikääntymistä, lihomista tms. Tällöin markkina-arvo laskee tai nousee.
Miehen markkina-arvo nousee yleensä rahan mukana tai muun menestyksen mukana. Rock-tähdet saa aina jne.
Kun arvo eroaa paljon, alkaa toinen tuntua vastenmieliseltä ja siitä alkaa löytyä mitä mielikuviksellisempia vikoja. Pitää lippahattua väärinpäin, harrastaa liikaa, jättää vessanpöntön kannen ylös jne. Näitä ärsyttäviä tapoja kerätään sen verran pitkä lista joka sitten "oikeuttaa" eroon.
Naiset eroavat usein muuten vaan vahvan sosiaalisen verkoston avittamana. Miehet eroavat yleensä kun on löytänyt uuden naisen tilalle.
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2003/07/markkina-arvoteoria-on.html
http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=43036
sitä nykypäivää!
Niimpä. Minun markkina-arvo on ollut ja on edelleen suurempi kuin hänen. Rahallisesti ja ulkonäöllisesti. Eronneeksi vanhaksi piiaksi minä tuskin jään. Miehen uusi tulokas on minua huomattavasti pulleampi ja tavallisemman näköinen. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, että olen nätti olen sitä myös tänäänkin.
Ottaa vaan päähän eniten se, ettei hän kerro mitkä ovat hänen syynsä. Miksi hän haluaa epätoivoisemmin erota. Tämä uusi tulokas on tullut kuvioihin vasta eropäätöksen jälkeen. Minua ei mikään muu kinnosta enää, kuin se, että hän kerran suhteemme aikana kehuisi minua muille.