hei, kerron nyt oman kokemukseni miehestäni ja minusta.
eli eilen siinä päivällä mieheni tuli auto rempasta kotiin, tein hänelle ruuan ja hän istui pöytään.ruuan päätteeksi hän sanoi:mennäänkö suihkuun?sanoin että en halua(olin hieman vihainen hänelle kun oli ollut perjantaina viihteellä eikä tullut kotiin yöksi.)noh, kummiskin hän sitten meni suihkuun yksin mutta menin hieman jälkeenpäin myös.
sitten hän tokaisi hieman jopa vihaisella äänensävyllä minulle:missä sinä perjantaina oikein jaoit sitä persettäsi?(olin ollut itsekkin kavereiden kanssa viihteellä.)vastasin:en minä mitään ole tehny, olin vaan kavereiden kanssa ja tulin aikasin kotiin.kui?
mieheni suivaantui ja alkoi tönimään minua suihkussa.tönin vastaan sillä en voi sietää kun minua lyödään/tönitään.no sitten pienen sanaharkan jälkeen tulimme pois suihkusta ja puimme.
menimme tupakille ja sitten se möly vasta nousi!alkoi syyttämään minua kaikista vanhoista jutuista/tapahtumattomista.yritin olla rauhallinen kunnes....hän potkaisi minua reiteen lujaa.kyyneleet alkoivan vallata silmäni,(sattuuhan se kun mies on reilusti voimakkaampi kuin minä.)hän haukkuu:huoraksi,lehmäksi,pikkupilluksi ja ties mitä kaikkea muuta.romahdin maahan ja hän potkii minua kylkiin,jalkoihin ja hakkaa käsivarsiani.muuta en voi tehdä kun huutaa ja koittaa väistellä/ottaa vastaan iskuja!tämän jälkeen hän ei edes pyydä anteeksi vaan on normaali, se ihminen johon rakastuin.on todella vaikeaa luopua hänestä.mutta jotenkin tuntuu että enhän minä voi tuollaisen kanssa olla loppuelämääni?vai voinko?eli siis olemme olleet mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä ja nämä hakkaus/kuristus/raivarit saivat alkunsa puolitoista vuotta sitten.ja olen mielestäni pitkittänyt tätä todella kauan, hän vaan lupaa muuttua kun otan asian puheeksi.ja sitten onkin sen muutaman päivän kunnolla.en todellakaan jaksa enään olla mustelmilla, sitä olen hokenut hänellekkin jo ties kuinka kauan. mutta jotenkin tuntuu ettei hän vain kykene olemaan lyömättä yms.voisiko tälläistä käytöstä muutta jotenkin?vai onko ainut mahdollisuus:KUOLE tai PAKENE?rakkaus tekee sokeaksi ilmeisesti..haluaisin omia kokemuksiani omaavia viestejä takaisin ja asiattomat viestit EI KIITOS.
eli eilen siinä päivällä mieheni tuli auto rempasta kotiin, tein hänelle ruuan ja hän istui pöytään.ruuan päätteeksi hän sanoi:mennäänkö suihkuun?sanoin että en halua(olin hieman vihainen hänelle kun oli ollut perjantaina viihteellä eikä tullut kotiin yöksi.)noh, kummiskin hän sitten meni suihkuun yksin mutta menin hieman jälkeenpäin myös.
sitten hän tokaisi hieman jopa vihaisella äänensävyllä minulle:missä sinä perjantaina oikein jaoit sitä persettäsi?(olin ollut itsekkin kavereiden kanssa viihteellä.)vastasin:en minä mitään ole tehny, olin vaan kavereiden kanssa ja tulin aikasin kotiin.kui?
mieheni suivaantui ja alkoi tönimään minua suihkussa.tönin vastaan sillä en voi sietää kun minua lyödään/tönitään.no sitten pienen sanaharkan jälkeen tulimme pois suihkusta ja puimme.
menimme tupakille ja sitten se möly vasta nousi!alkoi syyttämään minua kaikista vanhoista jutuista/tapahtumattomista.yritin olla rauhallinen kunnes....hän potkaisi minua reiteen lujaa.kyyneleet alkoivan vallata silmäni,(sattuuhan se kun mies on reilusti voimakkaampi kuin minä.)hän haukkuu:huoraksi,lehmäksi,pikkupilluksi ja ties mitä kaikkea muuta.romahdin maahan ja hän potkii minua kylkiin,jalkoihin ja hakkaa käsivarsiani.muuta en voi tehdä kun huutaa ja koittaa väistellä/ottaa vastaan iskuja!tämän jälkeen hän ei edes pyydä anteeksi vaan on normaali, se ihminen johon rakastuin.on todella vaikeaa luopua hänestä.mutta jotenkin tuntuu että enhän minä voi tuollaisen kanssa olla loppuelämääni?vai voinko?eli siis olemme olleet mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä ja nämä hakkaus/kuristus/raivarit saivat alkunsa puolitoista vuotta sitten.ja olen mielestäni pitkittänyt tätä todella kauan, hän vaan lupaa muuttua kun otan asian puheeksi.ja sitten onkin sen muutaman päivän kunnolla.en todellakaan jaksa enään olla mustelmilla, sitä olen hokenut hänellekkin jo ties kuinka kauan. mutta jotenkin tuntuu ettei hän vain kykene olemaan lyömättä yms.voisiko tälläistä käytöstä muutta jotenkin?vai onko ainut mahdollisuus:KUOLE tai PAKENE?rakkaus tekee sokeaksi ilmeisesti..haluaisin omia kokemuksiani omaavia viestejä takaisin ja asiattomat viestit EI KIITOS.
Vastaukset 7
Vanhimmat
omasta elämästäsi ja saat sen mitä se antaa. Lue Anthony de Mello Havahtuminen.
vaihtoehtoa.
Joko lähdet tai sitten jäät hakattavaksi ja varaudu siihen, että nuo pahoinpitelyt raaistuvat koko ajan.
Jonakin päivänä voit herätä sairaalan teho-osastolta, tai sitten et enää herää.
En halua olla julma, mutta tämä on totuus, jonka moni muukin voi sinulle kertoa.
Lähde mahdollisimman nopeasti. Mene jonkun ystävän tai sukulaisen luo ja kerro tilanne rehellisesti. Tai mene turvakotiin aluksi. Auttavat sieltä asunnon hankinnassa ja muussa.
Rakasta itseäsi niin paljon, että et hyväksy tuollaista kohtelua enää päivääkään. Olet ansainnut ihan jotain muuta.
Voimia sinulle!
eka lyönti on jo liikaa.
tein asiasta heti julkisen. Mies maksoi kipurahat ihan kiltisti, ja eipä muuten ole seitsemään vuoteen aiheuttanut ongelmaa, niin paljon ylpeyden päälle otti se tahan maksaminen.
Näin niitä asioita voi koittaa selvittää. Jos on ihan pönttö ei varmasti sittenkään tajuu. Mutta on se kongreettinen rangaistus kun se euroina tililtä lasketaan.
Maksoiko mies sakon vai kipurahat sinulle?
Käräjillä?
Nyt se sitten tapahtu, en kylläkään oikein ymmärrä mistä hän suivaantui, ilmeisesti siitä että en ole tarpeeksi naisellinen kun muiden jätkien tyttöystävät. ( käytän kuitenkin meikkiä ja hajuvesiä ynm. mutta en oikein hameita ja korkkareita jaksa pitää, huolehdin kuitenkin itsestäni ihosta hampaista kynsistä, hiuksista.)
Noh kuitenkin eilen hän se mies kenelle olen antanut mun sydämen KILAHTI ja veti otsaiskuja, jonka jälkeen kuristaen vei minut omalle sängylleni ja hakkasi!!!!
Onhan hän aina ollut kiivas mutta miten nyt tolleen? Syyksi ennen kuin lähti sanoi - anteeksi mulla on vaan hermot kireellä intin takii- Oli koko päivän tiuskinut kaikesta mahdollisesta ja minä kuunneelut ja koittanut ymmärtää.
Nyt se on sitten ohi ajatella jos meillä olisi ollut vaikkapa piéni lapsi tai vastaavaa ja isä kilahtanu.
En voi kuvailla kuinka PAHA olo minulla on.
minunkin mieheni on intissä ja ymmärrän toki että jotenkin sielläkin rankkaa on, mutta oikeuttaako se silti hakkaamaan "rakastaan"?!mielestäni EI.
sain juuri itse kuulla mieheni kaverilta että oli muutama viikko sitten poikien iltana käynyt kirjaimellisesti nussimassa jotain akkaa.nooh, minä kysyin tapahtuneesta mieheltäni.vastaus oli että ei kuulemma. sitten kuulin miehen toiselta kaverilta saman.ja kysyin uudelleen mieheltäni asiasta, hän vain suivaantui kamalasti ja kielsi kaiken.kolmannella kerralla kun kysyin hän alkoi hakkaamaan minua ja sitten se meni jo siihen etten voinut liikkua saatika sitten hengittää(minulla astma), sitten seuraavana päivänä paikat olivat niin helvetillisen kipeet etten ees sängystäni päässy nousemaan.vieläkin on selkä hellänä etten kumartuun pääse. no mieheni sitten lopulta tunnusti tapahtuneen, ja sanoi syyksi että kun oli niin kännissä ja että se oli virhe ja sanoi rakastavansa.Minusta tuollaien syy ei ole mikään syy edes.nyt ollaan erottu kummiskin, ei sen takia että hän hakkasi vaan suurin syy se että petti. kokoajan hän yrittää takaisin minua saada mutta voin sanoa että tuollaisen pettäjä/hakkaajan luokse EN todellakaan palaa mistään hinnasta...hän särki sydämmeni sekä pahoinpiteli niin että kamalat arvet jäävät siitä kehooni loppuelämäkseni sekä muistoihini.