Autoritäätärinen kasvatus:
latistettiin maanrakoon kotona tyyliin:
tytöt on turhia, ei ne koskaan opi mitään eikä niitä kannata kouluttaa, naimisiin ne menee kuitenkin ja koulutus turha.
Siitä syntyi erittäin huono itsetunto, tuntui ettei tod.ole mistään kotoisin ja jos joku osoitti hippasenkin huomiota olin kuin seitsemännessä taivaassa.
No, kasvoi sitten tämä lannistettu tyttö - tuli mies, puhui ja puhui, lankesi tyttö pauloihin ja alkoi lapsen odotus.
Jälkeenpäin on tuntunut, että minä ja vain minä sen lapsen sain aikaiseksi.
Mentiin naimisiin kun oli ´pakko´.
Liitto ei ollut onnellinen koskaan kun Mies oli siihen pakotettu.
Tuli lisää lapsia mutta ei lisää onnellisuutta.
Mies joka käänteessä muistutti että olen pelkkä turhake jolle hän hyvää hyvyyttään antaa ´ilmaisen ylöspidon´
Tein kyllä osani kaikesta, mutta mitä väliä?
Myöhemminkään ei sujunut sen paremmin.
Aloin puhua, että mitä varten olemme naimisissa kun hän ei koskaan EDES ollut sanonut että tykkäisi - rakastamisesta ei tarvinnut edes haaveilla.
No, kun erosta puhuttiin hän nauraa hohootti suu auki että ´ei siitä mitään tule´etsä pärjää ilman minua ja jo sun isäs sanoi ettei susta ole mihinkään - muista se!
Kyllähän minä muistin.
Yritin ´kestää´vielä vaan kerran tuli mitta täyteen kaikkia ilkeyksia, satuttavia sanoja, alistamista ja alituista mulkoilua.
Hänen mielestään en osannut mitään - kun leikkasin leipää hän tuli selän taakse katsomaan etten leikkaisi liian paksuja viipaleita.
Lapsille hän oli tunteeton, jatkoi samaa linjaa kuin minun lapsuuden kodissani eli mollasi, naureskeli lapsille ilkeästi.
Minä en mollannut enkä naureskellut, pidin heitä hyvin paljon sylissä ja joka ainoa päivä sanoin rakastavani heitä.
Sitten. Sanoin, että ny´se on loppu.
Hän siihen, että no mikäs siinä sitten , sovinnossa teimme osituksen, minä ostin oman asunnon ja koko ajan hän oli niin mielinkielin että todella hämäsi.
Hän luulee, etten tiedä, ettei ositus mennyt ihan lain mukaan, että hänelle jäi paljon enemmän kuin minulle mutta:
viis´minä siitä - sain vapauden - sellaista vapautta ei minulla koskaan ole ollutkaan.
Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, tulen toimeen ja saan aloittaa päiväni vaikka miten / nautin joka aamusta kun herään.
Laitan aamukahvit, luen lehden, käyn aamulenkillä ja touhuan omassa kodissani.
Hän?
Elää entisessä kodissa, en tiedä onko katkera vai ei kun mitään ei hän ole voinut kenellekään sanoa.
Olen katkera kyllä - mutta vain itselleni kun vuosikymmenet sallin itseni olevan pelkkä likainen kynnysmatto.
Menneelle ei voi mitään, mutta onneksi sain voimia JA tukea tehdä eropäätöksen.
Minun vanhempani olivat sodan nähneet j kokeneet, he uskoivat totaalisesti autoritääriseen kasvatukseen - kakarat sai olla missä olivat mutta hiljaa, hiljaa!!!
Eivät vanhempani pahaa tarkoittaneet, he luulivat että niin piti tehdä.
Kaikille alistetuille ( sekä miehille että naisille) jotka kokevat olevansa pelkkä hyväksikäytetty kynnysmatto:
lähtekään elämään omaa elämäänne.
Se on varsin autuasta ja ihanaa kun kaikista käytännön asioista on selvinnyt.
Kukaan ei määrää käske murjota piikittele tai naura vahingoniloisesti.
latistettiin maanrakoon kotona tyyliin:
tytöt on turhia, ei ne koskaan opi mitään eikä niitä kannata kouluttaa, naimisiin ne menee kuitenkin ja koulutus turha.
Siitä syntyi erittäin huono itsetunto, tuntui ettei tod.ole mistään kotoisin ja jos joku osoitti hippasenkin huomiota olin kuin seitsemännessä taivaassa.
No, kasvoi sitten tämä lannistettu tyttö - tuli mies, puhui ja puhui, lankesi tyttö pauloihin ja alkoi lapsen odotus.
Jälkeenpäin on tuntunut, että minä ja vain minä sen lapsen sain aikaiseksi.
Mentiin naimisiin kun oli ´pakko´.
Liitto ei ollut onnellinen koskaan kun Mies oli siihen pakotettu.
Tuli lisää lapsia mutta ei lisää onnellisuutta.
Mies joka käänteessä muistutti että olen pelkkä turhake jolle hän hyvää hyvyyttään antaa ´ilmaisen ylöspidon´
Tein kyllä osani kaikesta, mutta mitä väliä?
Myöhemminkään ei sujunut sen paremmin.
Aloin puhua, että mitä varten olemme naimisissa kun hän ei koskaan EDES ollut sanonut että tykkäisi - rakastamisesta ei tarvinnut edes haaveilla.
No, kun erosta puhuttiin hän nauraa hohootti suu auki että ´ei siitä mitään tule´etsä pärjää ilman minua ja jo sun isäs sanoi ettei susta ole mihinkään - muista se!
Kyllähän minä muistin.
Yritin ´kestää´vielä vaan kerran tuli mitta täyteen kaikkia ilkeyksia, satuttavia sanoja, alistamista ja alituista mulkoilua.
Hänen mielestään en osannut mitään - kun leikkasin leipää hän tuli selän taakse katsomaan etten leikkaisi liian paksuja viipaleita.
Lapsille hän oli tunteeton, jatkoi samaa linjaa kuin minun lapsuuden kodissani eli mollasi, naureskeli lapsille ilkeästi.
Minä en mollannut enkä naureskellut, pidin heitä hyvin paljon sylissä ja joka ainoa päivä sanoin rakastavani heitä.
Sitten. Sanoin, että ny´se on loppu.
Hän siihen, että no mikäs siinä sitten , sovinnossa teimme osituksen, minä ostin oman asunnon ja koko ajan hän oli niin mielinkielin että todella hämäsi.
Hän luulee, etten tiedä, ettei ositus mennyt ihan lain mukaan, että hänelle jäi paljon enemmän kuin minulle mutta:
viis´minä siitä - sain vapauden - sellaista vapautta ei minulla koskaan ole ollutkaan.
Minulla on kaikkea, mitä tarvitsen, tulen toimeen ja saan aloittaa päiväni vaikka miten / nautin joka aamusta kun herään.
Laitan aamukahvit, luen lehden, käyn aamulenkillä ja touhuan omassa kodissani.
Hän?
Elää entisessä kodissa, en tiedä onko katkera vai ei kun mitään ei hän ole voinut kenellekään sanoa.
Olen katkera kyllä - mutta vain itselleni kun vuosikymmenet sallin itseni olevan pelkkä likainen kynnysmatto.
Menneelle ei voi mitään, mutta onneksi sain voimia JA tukea tehdä eropäätöksen.
Minun vanhempani olivat sodan nähneet j kokeneet, he uskoivat totaalisesti autoritääriseen kasvatukseen - kakarat sai olla missä olivat mutta hiljaa, hiljaa!!!
Eivät vanhempani pahaa tarkoittaneet, he luulivat että niin piti tehdä.
Kaikille alistetuille ( sekä miehille että naisille) jotka kokevat olevansa pelkkä hyväksikäytetty kynnysmatto:
lähtekään elämään omaa elämäänne.
Se on varsin autuasta ja ihanaa kun kaikista käytännön asioista on selvinnyt.
Kukaan ei määrää käske murjota piikittele tai naura vahingoniloisesti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vika on pään sisällä jos mollauksen uskoo ja nielee. Eikä se vika kyllä erolla parane. Hoidatathan itsesi kuntoon?
Luuletkos että muissa liitoissa makeillaan ja rakkautta hehkutetaan ylenmäärin? hassutusta, sanon minä.
Et sitten osannut toisen leikkiin yhtyä ja sanoa takaisin edes joskus. kyllä meillä sanotaan, puolin jos toisinkin.
Lähinnä tulee mieleen että olisit joskus sanonut miehellesi että hän on tarpeellinen, mutta ei.
Toivottavasti Eeva olet onnellinen nyt vapautesi harhassa. Ainakin olet saanut hämmentää monen elämän raiteiltaan, lastesi ja miehesi, kenties lastenlastenkin.
Helpompaa on opetella kommunikoimaan suhteessa kuin muuttaa pois, ja ongelman vie vain mukanaan. Etpä oppinut itseäsi oikein ilmasemaan, tuolla tempullasi. Seuraavatkin ihmiskontaktisi kärsivät ihan samasta puutteestasi.
Ai kuule, että on hyvä olla yksin.
Yksin olin kyllä avioliitossakin, ei sen puoleen.
Miksi minun olisi vielä lisää pitänyt pönkittää miehen itsetuntoa imartelemalla kuinka hän on tarpeellinen?
Hänhän helvetti soikoon jankutti sitä itse joka päivä ei lakannut ikinä ikinä ikinä.
Ja joo, kyllä minä olen ihan kunnossa, ei minun erityisesti tarvitse hoitaa itseäni kuntoon.
Siitä hämmentämisestä:
olisiko minun pitänyt vain jatkaa miehen kanssa joka vähät välitti - koko porukasta - ? Paitsi kun oli joku näkemässä - silloin hän oli niiiiiiin aviomiestä ja isää JA vaaria että oksetti,
kun vieraat olivat lähteneet sama vanha,totuttu malli jatkui.
Ja voin kertoa, että minulla on sydänystävä joka on tyystin toisenlainen kuin X:ä.
Hän on lämmin, hellä, osaa keskustella, ei ikinä mollaisi minua lapsiani tai lapsenlapsiani.
Jos kuvittelet, että x:än kanssa joku olisi pystynyt kommunikoimaan niin sanonpa vain että sinulla nyt on jonkinlainen optinen harha; ei siihen pysty kukaan.
Minun vapauteni on todellista ja ihanaa. Sydänystävä ihanan miehekäs ja puhelias.
Hän joka päivä sanoo minulle että r a k a s t a a - siis ihan joka päivä.
Se on ylellisyyttä se.
...olla taas sellaisia, jotka eivät mitään mistään ymmärrä. Vai oletko kokenut eron, pelon, tuskan, kivun, alistamisen, vähättelyn, pilkan, herjan, päälle sylkemiset, kuristamiset, raipan lyönnit jne ????
Ap kirjoitti hyvin ja aidosti tuntemuksiaan. Kirjoittaja vaikuttaa ihanalta ja kiltiltä ihmiseltä, joka on joutunut kokemaan liian paljon ikäviä asioita.
Vapaus ei ole harha, vaan ihana olotila. Silloin saa hengittää vapaasti, elää täysillä lapsille ja itselle. Voi tulla ja mennä. Voi halailla ja pussailla lapsiaan villi riemu sydämessä. Voih.... VAPAUS ON NIIN SUURTA JA KAUNISTA !!!
Kyllä parisuhteeseen kuuluvat päivittäiset hempeilyt, suukot, seksi, halailu, kauniit sanat, huomioiminen, kannustus jne.
Jos parisuhteessa ei tätä ole tarjolla, on parempi olla yksin. Minä en ainakaan aio tyytyä vähempään. Tämän ihana vapauden vaihdan vain ja ainostaan täydelliseen parisuhteeseen, joka on täynnä välittämistä, hellyyttä, hoivaa, seksiä, intohimoa, pussailua, petissä peuhaamista jne. Jos en löydä "täydellistä" suhdetta, jatkan yksinäistä eloa lasten kanssa.
Jokainen elää niillä "pelimerkeillä", joita kotoa saa. Meillä vanhemmilla on SUURI vastuu lasten kasvatuksessa.
Minun kaksi nuorinta lasta ovat kovia halaamaan ja pussaamaan, ovat todella ystävällisiä ja herttaisia, vaikka he olivat ihan pieniä, kun erottiin. Tai ehkä heistä juuri siksi tuli vanhempia lapsia rakastavampia ja ihanempia, koska ei ollut ahdistavaa kasvuilmapiiriä. Vanhemmat lapset ovat traumatisoituneet, vaikka kaiken mahdollisen avun hain ja sain. Ero oli ainoa oikea ratkaisu.
Minusta on ihmeellistä, että naisia aina syyllistetään. Nainen teki tai jätti tekemättä jotakin, niin siksi lapsesta / lapsista tuli "sellaisia", vaikka isällä on aivan yhtä suuri merkitys, kuin äidillä. Poikien elämään ja toimintaan taitaa isällä olla vielä suurempi merkitys. Isältä pojat mallia ottavat.
"Kyllä parisuhteeseen kuuluvat päivittäiset hempeilyt, suukot, seksi, halailu, kauniit sanat, huomioiminen, kannustus jne. "
Kiitos sinulle ystävä hyvä kirjoituksesta. Luin äsken mitä ihmiset ovat kirjoittaneet - osin tuntuu siltä että tahallaan halutaan ymmärtää väärin - miksi kukaan ei puutu siihen, että mies vedätti osituksessa - tosin minä huomasin sen mutta en puuttunut siihen siistä syystä että ositus olisi voinut venyä ties kuinka ja pitkälle enkä olisi saanut omaa kotia niin nopsaan.
Ei xmies sen onnellisempi ole, vaikka jäikin muutama tuhat enemmän rahaa - en mittaa elämän rikkautta euroissa vaan siinä että saa elää ja olla iloinen eikä kukaan ikinä enää minua käytä ovimattona.
Sinä ystävä hyvä, tiedät, mistä kirjoitat etkä sinä ole ilkeä eikä sinulla ole mitään tarvetta mollata vierasta ihmistä kuten monilla täällä tuntuu olevan.
Tänään kun heräsin,radiossa soi Katri Helenan " katson autioita hiekkarantaa" ja ihan tuli hyvä mieli vaikka en nyt hiekkarantaa näekään.
Jatketaan matkaa ja vielä kerran:
kiitos!
On lapsia osattu kasvattaa tasapainoiseksi jo paljon ennen syntymääsi, se on ollut isän ja äidin persoonasta kiinni.
Ei aikuisena tarvitse kuunnella tai noteerata mitenkään vanhempia tai lähisukulaisia vaikka kuinka aukoisivat päätään. Ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä ja suorat sanat voi sanoa heille itsekin.
Onko "autoritäärisen kasvatuksen" vastakohta tämä nykyinen jo parikymmentä vuotta vallinnut "vapaa kasvatus". No eipä tässä uudemmassakaan kasvatusversiossa olla pitkälle päästy. Tämän päivän 30-40 vuotiasta eroaa lähes 60%.
Näyttääkö siltä, että mikään kasvatusmalli ei toimi Suomessa? Ilmeisesti näin on. Vain maalaisjärjellä varustetut isät ja äidit osaavat kohdella lapsiaan oikein. Ei siinä mitään korkeamman tason psykologiaa tarvita.
Ihan kuin ei ymmärrettäisi kirjoitettua tekstiä?
Ap kirjoittaja kertoo, miten on lapsesta saakka alistettu // ja aviomies jatkoi siitä mihin vanhemmat jatkoivat.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää ja kyllä - se vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti.
Jos muilla kirjoittajilla ei ole muuta mielessä kuin tuomita ihminen joka on taistellut itsensä vapaaksi pomottavasta miehestä.
Minusta ap kirjoittaja on aika kiltti x: miehelle- minä olisin kirjoittanut rumemmin.
Ja totta olisi sekin ollut - joka ainoa sana.
Minusta osoittaa suurta tahdonlujuutta että uskaltaa lähteä liitosta joka on toiminut huonosti.
Tsemppiä ap kirjoittajalle!!!!!
Saattaisi olla mukavaa tietää mitä tuo öykkäriöivä mies nyt tuumii kun x vaimo pärjääkin ja on jopa " kehdannut" löytää sydänystävän joka hänelle suotakoon suurella riemulla - näetsen Eronnut Eeva - useimmiten se aurinko paistaa sinne risukasaankin vaikka joskus vie vähän kauemman ajan....
:-) :-)))))) hymyä ja onnea sinulle !!!
kannattaa yleistää että kaikilla se vaikuttaa eikö? itse oon ainakin eronnut ja ei mikään viittaa siihen jotta kasvatuksella ois asiaan mitää osaa!!
Nainen on näemmä elänyt pitkässä liitossa alistettuna kaikin tavoin ja yksi hyväkäs täällä kirjoittaa että naisen olisi pitänyt kertoa MIEHELLEEN että tämä on tarpeellinen?
MIKSI ?
Kirjoituksen perusteella mollaava ja alistava äijä ei kyllä kannustusta tarvinnut vaan jotain ihan muuta.
Jos jotakuta pitää kannustaa niin naista joka jätti tuollaisen äijän.
Kaiken lisäksi mies viilasi naista linssiin osituksessa - olisiko siitäkin erikseen pitänyt kannustaa ja kiittää miestä?
Nainen oli vuosikaudet ollut naimisissa, hoitanut lapsia kotia ja mies kehtaa sumuttaa eron hetkellä - mutta kuten ap kirjoitti:
mitä hän rahalla kun nyt on oma rauha om elämä.
Voi ei!!!!!!
Kysehän oli siitä, että ap kirjoittajaa on alistettu lapsesta - ei siinä sanota että kasvatus vaikuttaa eroon.
Haloo ja luetun ymmärtäminen on vaikeaa?????
kyl tuos ny vaan "kasvatuksen tuloksella" aloitetaan juttu ja siiihen sisällytetään kaikki,, ukon virjheet( en kiellä ettikö näin ois)jos ei nyt suoranisesti mutta nin tulkittavasti vai eikö kärttynen kykene ajattelemaan omilla aivoilla ollenkaan vaan pitää kärttyselle blondille oikee rautalangasta väääntää-)) t: ei kurppane ukkeli heh heh
Kuule; opettele kirjoittamaan oikein.
Oikeinkirjoitusta on kyllä opetettu koulussa.
Arvosanasi on:
- 1
on erikseen!
hauskimpia on kun eivät muuta enään keksi kirjoittaa.
...olkoon Sinulle "Eronnut Eeva"!!!!!
Olet tehnyt oikein jättäessäsi alistajasi.
Me kiltit ihmiset ajattelemme liiaksi muita. Onneksi kasvamme ja kehitymme ja alamme ajattelemaan myös itseämme.
On melkoinen prosessi oppia tuntemaan itsensä, mutta kyllä se lopulta onnistuu =). On ihana huomata, että HEI.... Minähän olen oikein kiva ja fiksu ihminen!! Voi sitä riemun päivää, kun näin käy. Näin kävin minullekin. Nyt en enää suostu alistettavaksi, en suostu kynnysmatoksi. Nyt on rynti kohdallaan ja HYMY huulilla.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle ja kaikille muillekin, saman kokeneille naisille!!!!
Jos ei millään pysty kohtelemaan omaa puolisoa ystävällisesti, kyllä on parasta jomman kumman lähteä. Reilumpaahan olisi, että tämä alistaja/öykkäröijä itse lähtisi eli ymmärtäisi erota -tai mennä hoitoon- mutta näin harvemmin käy.
Asian toinen puoli on se, että alistaja on itse uhri, haavoittunut/haavoitettu ihminen, joka ei ymmärrä tilaansa eikä osaa ulos pahasta olostaan - muuten kuin teeskentelemällä ja vähättelemällä toista.
Kiitos kirjoituksestasi Eronnut Eeva!
Täällä on toinen "vanhan ajan kasvatuksen tulos" ja vasta nyt yli nelikymppisenä olen minäkin uskaltanut erota ja ottaa elämäni omiin käsiini.