rakastava parisuhde, mies joka pistää minut elämässään ykköseksi, joka haluaa osoittaa tunteensa, olemaan paras ystävä, rakastaja, puoliso.
Joskus tuntuu että sitä on aika outolintu kun unelmana ei ole hienoa autoa, kallista asuntoa. Vaan rakastava ihminen rinnalle, elämään hyviä ja huonoja päiviä, nauramaan ja riitelemään, elämään ihan tavallista ja toista kunnioittavaa elämää.
Joskus tuntuu että sitä on aika outolintu kun unelmana ei ole hienoa autoa, kallista asuntoa. Vaan rakastava ihminen rinnalle, elämään hyviä ja huonoja päiviä, nauramaan ja riitelemään, elämään ihan tavallista ja toista kunnioittavaa elämää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on sellaisiakin naisia jotka tuosta eivät vähääkään välitä. Itse olen juuri kuvaamaasi tyyppiä mutta se ei sellaisenaan kelpaa. Ikävintä on että tämäkin tuli esille parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen.
minä sen tiedän, koska ystävieni kanssa olen jutellut näistä asioista ja heidän mielestään olen tuo outolintu, kun mammona ei ole ykkös-sijalla.
Mutta en voi silti uskoa että olisin ainoa joka unelmoi rakastavasta kumppanista jolle olisin se nro1 elämässä.
Montakin miestä olen tuntenut, mutta kummasti vain ne työt, tienaaminen, kavereiden kanssa ryyppääminen pyyhkäisevät ohitseni.
ei käy onnen lahjat elämässä, näin se vaan on. Minua ei ryyppääminen ole koskaan erityisemmin kiinnostanut. Työssä käyn ja saan kohtuullisen hyvää palkkaa mutta silti asetan parisuhteen kaiken edelle. Mutta kun se ei ole sitä mitä kumppani toivoo niin on sekin asetelma. Ei hänkään nyt suuremmin mammonan perään ole mutta ei vain erityisemmin koe kodikkaaksi oloa jos mies ohimennen käy taputtelemassa tai hipasemassa tai peräti suukottamassa, puhumattakaan että vain kyhnötettäisiin toisissamme.
se monesti on toiset ei halua kosketuksia ja toisille ne on erittäin tärkeitä.
lainkaan outo. Minäkin haluaisin tuollaisen miehen. Olen elänyt avoliitossa 20 vuotta miehen kanssa, joka ei osoita tunteitaan, jonka paras ystävä on joku muu kuin minä, joka ei ole vuosiin ollut rakastajani, ainoastaan avopuolisoni. Unelmani ei ole outo, kuten ei sinunkaan, valintani on.
henkisesti köyhässä parisuhteessa myös tun reilut 20-vuotta ja kiduin hellyyden, kosketuksen, rakkauden puutteessa.
Nyt elän onnellisena ja unelmoin että joskus kohtaan ihmisen joka kaipaa ja haluaa samaa kuin minä
Mulla on mies, joka ei todellakaan ole kiinnostunut mammonasta, vaan osoittaa mulle hellyyttä ja rakkautta. Hän asuisi kanssani vaikka metsämajassa.
Mutta minä taas haluan kivan, hyväkuntoisen asunnon, jossa voisimme viihtyä yhdessä. Haluan myös auton, koska sen kanssa on helppo päästä paikkoihin. Mulle on tärkeää, ettei tarvi kiristää joka eurosta.
Silti asetan mieheni kavereiden edelle ja jaksan ahkeroida sen eteen, että joskus saamme tuon yhteisen kodin ja auton, kauniit huonekalut jne.
Miehelläni on valitettavasti myös muita intressejä kuin yhteinen elämä kanssani, esim. kaverit ja baarissa nuokkuminen.
yhdessä olosta voi nauttia tässä ja nyt, miksi ensin pitää olla saavutettuna määrätty status ja elintaso ennen kuin toisen kanssa voi nauttia yhdessä olosta.
Elämä on niin lyhyt kuitenkin ja se toinen ihminen on tärkeämpi kuin raha
yhdessäolosta myös näin. Silti olisi myös mukavaa saavuttaa elämässään jotain konkreettista. Tunnen itseni outolinnuksi (ja muuttolinnuksi!!) myöskin siinä suhteessa, että olen jo 30 v., asunut elämäni aikana 20 asunnossa, viidessä kaupungissa, aina vuokralla. En ole koskaan omistanut mitään. Haluaisin asettua, ja mieluusti sellaiseen paikkaan ja asuntoon, jossa viihtyisin vuosia. Kenties loppuikäni.
Kavereillani ja muilla ikäisilläni taas on jo stabiili elämäntilanne. Tunnen, että olen jäänyt heistä "jälkeen" ja siksi varmaankin kiirehdin samaan tilanteeseen heidän kanssaan.
Toisaalta tiedostan, että olen kokenut miljoonasti enemmän elämäni aikana kuin he, jotka jäivät lukion jälkeen kotikaupunkiin perhettä perustamaan. Enpä niitäkään vuosia ja kokemuksia antaisi pois. Vaikeeta on tää arvottaminen :).