Kertokaa kokeneemmat, mitä "vaikeuksia" tai ongelmia voi myöhemmin tulla, jos ihastuu itseään 10-20 vuotta vanhempaan mieheen ja suhde tosiaan alkaa ja ihan vakavalla pohjalla? Mulle on nyt näin käynyt, ja muuten kaikki on parhaalla mahdollisella tavalla, hirvittää vain tämä ikäero tulevaisuutta ajatellen. Olen reilu kolmikymppinen ja toinen noin 45. Voi voi mua raukkaa...:).
Ikäero
ihastunut...
153073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämä aihe on esillä joka toinen päivä. Kaivahan tästä ja muilta foorumeilta noita aiempia vastaavia otsikoita ja löydät sieltä kaikki argumentit.
Aihe puhuttaa jatkuvasti, jokohan kannattaisi perustaa oma palsta?
Niin, tulet huomaamaan, että monilla ihmisillä on mielipiteitä ja kovin harvalla kokemuksia. Minulla on kokemusta asiasta ja voit olla huoleti, ikään liittyviä ongelmia ei tule vielä tuolla ikäerolla. Muut katsovat ennakkoluuloisina, ahdasmielisinä ja suvaitsemattomin, mutta te ette edes huomaa ikäeroanne. Kohta ette edes tajua olevanne eri ikäisi. Ikä on vain numero. Tärkeintä on ystävyys ja se että viihtyy aidosti toisen kanssa.
kyselinkin, eli sitä olin vailla lähinnä:). Sen olen jo aikaisemmin huomannut, että mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä isompi fyysinen ikäero voi olla ilman, että se haittaa.
Olen kyllä lukenut noita vanhoja ketjuja, mutta aika vähän niissä on asiaa eli oikeasti kokeneiden ajatuksia.
Esim. vanhemman eläkeiän lähestyessä voisi kuvitella tulevan ongelmia. Tai kun sairastelut alkaa tmv.
"Esim. vanhemman eläkeiän lähestyessä voisi kuvitella tulevan ongelmia. Tai kun sairastelut alkaa tmv."
Vaikka molemmat olisivat samanikäisiä, niin jossain vaiheessa toisella alkaa sairastelut ja toisesta tulee omaishoitaja.
En usko, että eläkeikä varsinaisestimuodostaa ongelmaa. Jo sihminen on passiivinen ja jää laakereilleen eläkeiässä, on hän oikeastaan jo kuollut aiemmin. Aktiiviset ihmiset saattavat jopa löytää uuden maailman eläkeiän vapaa-ajan tuomist amahdollisuuksista.
Terveys on tietty yksi asia, joka tulee todennäkösiesti vastaan jossain vaiheessa, mutta toistaalta sinä saatat kuolla liikenneonnettomuudessa ylihuomenna. Minusta elämää ei pidä miettiä noin. Puolet liitoista kariutuu kuitenkin, toisista kierroksista vielä enemmän ja avoliitoista vielä enemmän.
Minusta se menee niin, että tunnet tarpeen sitoutua - ja sitten sitoudut ja annat tulevaisuuden sortteerata itsensä. Olennaisinta on se, että viihdyt hänen kanssaan ja että hän on oikeasti ystäväsi. Ystävyys on asia, joka kantaa sitten kun ihastus ja intohimo ovat arkistuneet.
Jos tunne on molemminpuolinen ja tyyppi ei tiettävästi ole mikään psykopaatti niin anna palaa vain!!! Eihän reilun kymmenen vuoden ikäero tuohon suuntaan ole mitenkään tavatonta - toisin päin voisi olla jo vähän eri juttu... Olen itse kohta 45 ja seurustellut puoli vuotta kohta kuusikymppisen miekkosen kanssa. Tämä juttu vei molemmilta täysin jalat alta talvella, eipä pysähdytty ajattelemaan hetkeäkään että ikäeroa on 15 vuotta. Mies ehkä pelkää että kyllästyn häneen ja minua mietityttää jäänkö miten pian yksin tulevaisuudessa mutta muuten en liiemmin ikäeroa edes ajattele.
Miehen erektio-ongelmat on ainoa todellinen "ongelma",johon itse olen törmännyt.. Mies on nyt sen ikäinen, että Viagra olis paikallaan, mutta sitä ei voi käyttää, kun siitä tulee päänsärkyä.. Jos rehellisiä ollaan, niin ensimmäistä kertaa elämässäni olen harkinnut itseäni nuorempiin siirtymistä..
Ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä että minkä ikäinen on mies joka on "sen ikäinen "?? Mun parempi puolisko on siis kohta 60 ja testaillut Viagraa ja tuo päänsärky on kyllä todellinen juttu. Tuleekohan sitä myös Cialiksesta?? Tarttee laittaa kyssäri eri palstalle varmaan. Mutta nuorempaan en ole harkinnut vaihtaa kun tämän kultamurun olen löytänyt jota lienen koko ikäni etsinyt tietämättä mitä haen!!
Jotkut kuvittelee suhteen toimivan 30v ikäerolla. Toinen sairas ja toinen jalka jo haudassa ja toinen alle 30v. Voi typeryyttä ja hulluutta.Toimii huuman ajan ja hetken mutta ei ole elämisen arvoista pitkään kummallekkaan.
ei ole kammottava - vielä. Jos mies pysyy hyväkuntoisena kaikin puolin vielä 25 vuotta, olet itsekin jo vaihdevuosiin tullut ja lapset, jos sellaisia haluatte, aikuistuneet tai pian aikuistumassa.
Sen jälkeen alkaa mies tilastojen mukaan mennä kaikin puolin alaspäin, vääjäämättä, ja lopulta saat hoitaa häntä, joko liikuntavaikeuksien tai dementian tai monien muiden sairauksien vuoksi, mutta jaksat sen hyvin, tilastojen mukaan.
Osaan kyllä itsekin päätellä, että keskimäärin noin on. Toisaalta yhtä todennäköistä on se, että suunnilleen samanikäinenkin joutuu vanhana hoitamaan toista: toiset vaan sairastelee enemmän ja aikaisemmin. Esim. isoisäni oli skarppi melkein 95-vuotiaaksi, mummo taas dementoitui jo vähän päälle 70-vuotiaana. Aluksi elivät yhdessä niin, että kotiavustaja kävi pari kertaa viikossa, mutta sitten mummo "meni" vanhainkotiin ja pappa omalla autolla siellä kävi häntä katsomassa melkein mummon kuolemaan asti, joka oli 79-vuotiaana. Pappa elää vieläkin, 97-vuotiaana, tosin nyt jo vähän saattaa päässä heittää. Että kai tässä olisi tilastollisesti pitänyt käydä niin, että mummo joutuu pappaa hoitamaan, olihan hän vähän nuorempikin (kai 8 vuotta), mutta toisin kävi.
vanhempaa hoitaa kun et kaksi samanikäistä ja kummatkaan eivät jaksa toista tai edes itseään hoitaa.
Kunhan on aikuisia ihmisiä, niin kuka kieltää rakastumasta? Numerot ovat vain lukuja. Itse olen mennyt yhteen 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Tosin emme enää elä yhdessä, mutta sillä iällä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, vaan muut syyt meidät erottivat.
Et rakasta sitä miestä, jos ikä häiritsee! Näin on!
T: Nainen
Ihmiset suunnittelee liikaa asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Voihan tulevaisuudessa tapahtua muutakin kuin vanhuuden dementoitumista. Esim. ihan normaali ero, eli että ollaan pari vuotta yhdessä ja sitten katsotaan että juttu ei sittenkään toimi. Tai toinen kuolee auto-onnettomuudessa 15 v kuluttua. Tai jompi kumpi ihastuu johonkin toiseen. Voi käydä myös niin onnellisesti, että rakkaus vain syvenee. Kahden kauppahan se yhteiselo on.
Eli ei asioita voi kelata ikäerojen mukaan vaan sen mukaan miten synkkaa. Mielestäni kannattaa tarttua tilaisuuteen, jos sellainen tarjoutuu. Jos yhdessä on hyvä olla, niin mikäpä siinä. Tsemppiä teille.