Pitkä tarina mutta koitan tiivistää, eli avomiehellani on historiaa epäilyttävästä käytöksestä, ei fyysisesti ole pettänyt mutta ollut vähän turhan läheisissä tekemisissä exien kanssa, tekstaillut ja kahvitellut naispuolisen työkaverin kanssa mun tietämättä ja valehdellut vielä kiinnijäätyäänkin asioista.
Meillä oli näistä jutuista todella iso riita 6kk sitten ja erosimmekin hetkeksi mutta palasimme yhteen. Ollaan sen jälkeen molemmat työskennelty suhteen eteen ja on mennytkin todella hyvin, kunnes...
Miehen ulkomailla asuva kaveri oli täällä käymässä ja halusi tietenkin tavata miestä. Eihän siinä mitään mutta en todellakaan siedä tätä kaveria. Hän harvoin tulee meille käymään, silloin kun tulee niin ei koskaan vaivaudu juttelemaan minulle tai ole pätkääkään kiinnostunut lapsestamme, kyselee uusista tytöistä töissä, ei millään tapaa ota huomioon että mieheni ei enään ole poikamies.
Tämän vielä sietäisin, ei kaikista voi tykätä mutta ainakun he tapaavat kotimme ulkopuolella, he päätyvät limaiseen lihatiskiyökerhoon.
Ja ainakun ovat ollet viihteellä mieheni kännykästä löytyy kuvia heistä poseeraamassa kaikenmaailman vosujen kanssa.
Mieheni käy useinkin ulkona muiden kavereidensa kanssa mutta usein päiväsaikaan syömässä tai illalla pubiin.
Mieheni oli taas lähdössä ulos tämän kaverinsa kanssa kun kysyin ihan piruuttani että miksi menevät aina yökerhoon, mun mielestä se on aika erikoinen paikka kahden miehen jutella kuulumisistaan. Mies suuttui tosissaan kun olen niin epäluuloinen, vainoharhainen, vaikka mitä...
En oikesti ole edes mustasukkainen, mutta tapahtuneiden asioiden ansiosta mun on vaikea luottaa mieheeni. En mä v*ttuillakseni epäile ja maalaile piruja seinälle mutta musta tuntuu tosi pahalta.
Olen koittanut selittää että haluan luottaa häneen taas mutta siihen menee aikaa, ei se onnistu tosta vaan sormia napsauttamalla! Jos mies tosiaan haluaa yrittää uudestaan, onko sen pakko käydä lihatiskibaareissa kun tietää mitä mieltä mä olen? Ja oma vikansahan se on etten luota, mitä meni valehtelemaan...
Nyt hän on sitä mieltä että olen täysin kohtuuton ja ei hän tiedä voiko näin epäluuloisen ihmisen kanssa voi edes jatkaa suhdetta.
Mua epäilyttää, välillä ajattelen että se ärsyttää ja suututtaa mua tahallaan että jättäisin se koska itsellä ei ole pokkaa lähteä kävelemään...
Meillä oli näistä jutuista todella iso riita 6kk sitten ja erosimmekin hetkeksi mutta palasimme yhteen. Ollaan sen jälkeen molemmat työskennelty suhteen eteen ja on mennytkin todella hyvin, kunnes...
Miehen ulkomailla asuva kaveri oli täällä käymässä ja halusi tietenkin tavata miestä. Eihän siinä mitään mutta en todellakaan siedä tätä kaveria. Hän harvoin tulee meille käymään, silloin kun tulee niin ei koskaan vaivaudu juttelemaan minulle tai ole pätkääkään kiinnostunut lapsestamme, kyselee uusista tytöistä töissä, ei millään tapaa ota huomioon että mieheni ei enään ole poikamies.
Tämän vielä sietäisin, ei kaikista voi tykätä mutta ainakun he tapaavat kotimme ulkopuolella, he päätyvät limaiseen lihatiskiyökerhoon.
Ja ainakun ovat ollet viihteellä mieheni kännykästä löytyy kuvia heistä poseeraamassa kaikenmaailman vosujen kanssa.
Mieheni käy useinkin ulkona muiden kavereidensa kanssa mutta usein päiväsaikaan syömässä tai illalla pubiin.
Mieheni oli taas lähdössä ulos tämän kaverinsa kanssa kun kysyin ihan piruuttani että miksi menevät aina yökerhoon, mun mielestä se on aika erikoinen paikka kahden miehen jutella kuulumisistaan. Mies suuttui tosissaan kun olen niin epäluuloinen, vainoharhainen, vaikka mitä...
En oikesti ole edes mustasukkainen, mutta tapahtuneiden asioiden ansiosta mun on vaikea luottaa mieheeni. En mä v*ttuillakseni epäile ja maalaile piruja seinälle mutta musta tuntuu tosi pahalta.
Olen koittanut selittää että haluan luottaa häneen taas mutta siihen menee aikaa, ei se onnistu tosta vaan sormia napsauttamalla! Jos mies tosiaan haluaa yrittää uudestaan, onko sen pakko käydä lihatiskibaareissa kun tietää mitä mieltä mä olen? Ja oma vikansahan se on etten luota, mitä meni valehtelemaan...
Nyt hän on sitä mieltä että olen täysin kohtuuton ja ei hän tiedä voiko näin epäluuloisen ihmisen kanssa voi edes jatkaa suhdetta.
Mua epäilyttää, välillä ajattelen että se ärsyttää ja suututtaa mua tahallaan että jättäisin se koska itsellä ei ole pokkaa lähteä kävelemään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet arvosi tunteva nainen, joka haluaa panostaa parisuhteeseen. Miehesi käytös on kypsymätöntä. Näillä ehdoilla homma ei etene.
Olette varmaan asiasta puhuneet, ja tilanteen todenneet ennenkin. Kun sanat loppuvat, on tekojen aika. Voit ihan nätisti mainita, että otat nyt vastuun omasta tyytyväisyydestäsi ja onnestasi. Jos mies voi jatkaa elämäänsä ilman sinua, niin varmasti tulet sinäkin toimeen ilman häntä. Surullisen simppeliä.
Lähteminen on vaikeaa. Kysymys on kuitenkin omien rajojesi kunnioittamisesta ja oikeudestasi olla kunnollisessa suhteessa. Suhteenne ei ole tasapainossa, kun sinä panostat paljon enemmän ja tyydyt vastaavasti aika vähään.
Itse tiedät, mikä sinulle sopii. Ota omaa aikaa ja kerro ensin ITSELLESI mitä tarvitset ollaksesi onnellinen. Sehän on tärkeintä, että kunnioitat itseäsi ja osoitat esimerkkinä muillekin, kuinka sinua on kohdeltava. Voimia!
Itse en näe miehesi 'touhuissa' mitään erityisen pahaa. Normaalien äijien touhua, kyllähän sitä yökerhoissa saa käydä ja vaikka kahvittelemassa naispuolisen ystävän kanssa (Ex vähän rajoilla..). Yökerhoissa varmaan tulee juteltua eri ihmisten kanssa, itse otan myös jonkin verran kuvia eri tilanteista. Ei ne mitään ihastuksia ole, tavallisia hauskaa pitäviä ihmisiä samassa kuvassa!
Jos kerran, pari vuodessa (?) miehesi kaveri ulkomailta tulee teillä käymään, ei hän välttämättä ole kiinnostunut sinusta tai perheestäsi, anteeksi vaan. Ehkä hän on villi ja vapaa sielu, jota kiinnostavat ne työpaikan uudet tytöt paljon enemmän. Tuskin se vierailu teidän suhdetta muuttaa, jos se nyt hyvin toimii.
Parhaiten säilytät ylpeytesi (ja miehesi) kun annat suukon suulle ja toivotat hauskaa iltaa.
Ei tuo ole mitään varatun, parisuhteensa vakavasti ottavan ihmisen touhua! Puoliso ja perhe on aina ykkösenä, kaverit tulevat kaukana perästä. Se on ihan selvä juttu, että vapaa-aika on ensisijaisesti perheen yhteistä.
Jos kyseessä on toista sukupuolta oleva kaveri, niin hänet pitää voida aina esitellä omalle puolisolleen ilman salailua! Hämäräksi homman tekee se, että asiasta ei puhuta, joten ei mikään ihme, jos olet menettänyt luottamuksen mieheesi.
Suhteessa täytyy olla tietyt pelisäännöt ja toista kunnioitetaan sen verran, että pelisäännöistä pidetään myös kiinni. Mitähän miehesi tuumaisi, jos sinä käyttäytyisit noin..?
Omalla miehelläni on harrastuksen kautta miesten lisäksi naispuolisia kavereita, mutta minä tunnen heidät kaikki. Minulle riittää se, että saan kuulla tulevista asioista kohtuullisessa ajassa ja että tapahtuneista keskustellaan avoimesti jälkikäteen. Samoin tekstiviesteistä jutellaan, niin ei pääse tulemaan sellaista salailufiilistä.
Selväähän se on, että perhe on ykkönen. Mutta jos ystävä tulee pitkästä aikaa käymään ja haluaisi lähteä yökerhoon, on älytöntä ajatella että avopuoliso ei saisi lähteä mukaan? Vaikka vapaa-aika onkin ensisijaisesti perheen yhteistä.
Salailua en minäkään pidä hyväksyttävänä. Onhan miehelläsi ollut tilaisuus kertoa kahvittelusta, tekstailusta naispuolisen ystävän kanssa..? Jos vastassa on aina hepuli tai syytös, ei ehkä seuraavan kerran halua edes kertoa. Ja vaikka ihan viatonta olisikin.
Mitä jos kiinnostuisit miehesi ystävistä, tietäisit niistä myös enemmän (vaikka niistä naispuolisista). Kerro, että teillekin voi tulla kahville :)
ukkoa! Ei hän ole sinun arvoinen. Lapsenne kärsii siitä, että vanhemmilla on kireät välit. Älkää ainekaan yrittäkö lapsen takia, sillä voin kertoa, että se on lapselle yhtä helvettiä se. (oma kokemus)Selkeä ero on lapsen kannalta kaikkein paras vaihtoehto, silloin kun suhde ei vaan toimi!