Lopetin juuri lyhyen tapailun teksiviestillä, ja jäi vähän kaivelemaan, että olinko liian töykeä.
Tavattiin baarissa, käytiin kerran treffeillä, sitten oli yksi kännihuuruinen yö, jonka tapahtumat voitte varmasti päätellä itse. Tämän jälkeen laiteltiin viestejä noin viikon ajan. Viesteissä hän jo kyseli olenko vakavissani hänen suhteensa. Vastasin että on aika epäreilua kysyä tässä vaiheessa, mutta että haluan tutustua ihan tosissani.
Hän sitten tuli käymään mun luona (asuu eri kaupungissa). Ei jäänyt yöksi, mutta koko päivä vietettiin yhdessä. Sinä aikana mua alkoi jo ahdistaa ja tuntui, ettei tää oo sitä mitä haluan. Ihminen ei oikein sytytä, eikä kaukosuhteet ole mun kohdalla toimineet koskaan! Kuakosuhteissa ihmistä joutuu ensin näkemään monta päivää ja ahdistumaan sen seuraan, sit on taas piiitkä tauko. Minun luonteelle sellainen vaan ei käy. Viihdyn yksin, enkä kestä, jos kotonani on kokoajan joku sinne tänne pyörimässä, varsinkaan jos ei ihmistä tunne hyvin.
No nyt sitten tein pelkuriratkaisun (?) ja laitoin viestin että tää ahdistaa mua, eikä kaukosuhteet mulle sovi. Laitoin siihen myös, että oon jo kauan ollu yksin, enkä voi kuvitella eläväni suhteessa, kun en siihen voi kaikkea antaa kuitenkaan. Nyt mies sitten tivaa ja tivaa, viestiä tulee viestin perään tyyliin miks? jos sittenki? voitasko koittaa? Ja että hän kyllä on valmis kaikkensa antamaan. Ja onko mulla kyse tosiaan pystymisestä vai haluamisesta.
Onko hän ahdistava roikkuja, vai minä täysi ilkiö?
Tavattiin baarissa, käytiin kerran treffeillä, sitten oli yksi kännihuuruinen yö, jonka tapahtumat voitte varmasti päätellä itse. Tämän jälkeen laiteltiin viestejä noin viikon ajan. Viesteissä hän jo kyseli olenko vakavissani hänen suhteensa. Vastasin että on aika epäreilua kysyä tässä vaiheessa, mutta että haluan tutustua ihan tosissani.
Hän sitten tuli käymään mun luona (asuu eri kaupungissa). Ei jäänyt yöksi, mutta koko päivä vietettiin yhdessä. Sinä aikana mua alkoi jo ahdistaa ja tuntui, ettei tää oo sitä mitä haluan. Ihminen ei oikein sytytä, eikä kaukosuhteet ole mun kohdalla toimineet koskaan! Kuakosuhteissa ihmistä joutuu ensin näkemään monta päivää ja ahdistumaan sen seuraan, sit on taas piiitkä tauko. Minun luonteelle sellainen vaan ei käy. Viihdyn yksin, enkä kestä, jos kotonani on kokoajan joku sinne tänne pyörimässä, varsinkaan jos ei ihmistä tunne hyvin.
No nyt sitten tein pelkuriratkaisun (?) ja laitoin viestin että tää ahdistaa mua, eikä kaukosuhteet mulle sovi. Laitoin siihen myös, että oon jo kauan ollu yksin, enkä voi kuvitella eläväni suhteessa, kun en siihen voi kaikkea antaa kuitenkaan. Nyt mies sitten tivaa ja tivaa, viestiä tulee viestin perään tyyliin miks? jos sittenki? voitasko koittaa? Ja että hän kyllä on valmis kaikkensa antamaan. Ja onko mulla kyse tosiaan pystymisestä vai haluamisesta.
Onko hän ahdistava roikkuja, vai minä täysi ilkiö?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Teksatari on kyllä hölmö tapa lopettaa jutut.
Se kertoo ihmisestä jotain.
Kaveri on ilmeisesti ihastunut sinuun tai sitten
kokeilee irtoisiko vielä jotain väsytystaktiikaalla.
Tekstiviesti on mauttomin lopettamistapa, vaikka kyseessä olisi lyhytkin suhde. Normaali ihminen kykenee kyllä soittamaan ko henkilölle ja kertomaan, ettei halua toista tavata. Tekstari loukkaa kohdetta enemmän kuin arvaatkaan ja hän miettii mitä on tehnyt väärin. Eli suomeksi: Olit töykeä.
Typerältä vaikuttaa, jos jää roikkumaan. Ei sellaista fiksut tee ja tekstari on yhtä pätevä kuin soittokin.
Tätä tilannetta nyt yön yli seuranneena olen todella onnellinen, että päädyin laittamaan viestin, vaikka täällä minua siitä nyt moralisoidaan! Mies ei mitenkään tajua lopettaa pommittamista, vielä aamuyöstä oli laittanut viestin, joka täynnä hirveää syyllistämistä ja lopussa että "tutustutaan kaverina, muu jääkin sit nähtäväksi". Toiveita elättelee vieläkin, vaikka asian kyllä ilmaisin suoraan, mutta mielestäni ihan asiallisesti. Tuon kanssa puhelimessa puhuminen ei olis kantanu hedelmää!
Ja siitä että hän väsytystaktiikalla haluaisi jotain irtoomaan (jos seksistä puhutaan), niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Päin vastoin, minua syyllistää, miten olen häntä käyttänyt hyväkseni! Pitänyt ihan pelkkänä leikkikaluna! Joo, jos olisin tiennyt mikä hullu on kyseessä, niin olisin pysyny hänestä kaukana jo alun alkaen!
Näin lyhyen tapailun (parin tapaamiskerran) jälkeen en minäkään kyllä vaatisi toiselta mitään erokeskusteluita. Jos kyseessä on seurustelu, niin sitten tilanne on ihan toinen ja asiat pitää puida alusta loppuun. Tässä nyt ei ole ollut edes mitään puitavaa.
kertoisit että nainen roikkuu yms. niin suahan lohduteltais.
Mutta oletkin nainen. Se että on paripäivää viettänyt yhdessä ei ole edes suhde. Ja jos tuntuu että ei tunnu oikealta niin silloin pelin voi viheltää poikki, mies ois vaan kadonnut ja jättänyt vastaamatta viesteihin/puheluihin.
Jos toisen seura ahdistaa jo muutaman tunnin jälkeen niin ei se oo oikein.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos on lähtenyt suhteeseen lyhyempäänkin, niin silloin on jo myös velvollinen lopettamaan ihmissuhteen fiksusti ja varsinkin jos suhde on ollut intiimi.
Pitää kunnioittaa toisen tunteita myös, eikä ajatella vain itsekkäästi. Ilmeisesti se osapuoli joka ns. haluaa selvittää on välittänyt enemmän, silloin pitää ymmärtää tilannetta myös hänen kantiltaan. On satuttavaa, kun suhde loppuu, jos on ollut todellisia tunteita. Moni joka on jätetty typerällä tavalla, siis tekstiviestillä,, niin reagoi siihen ei normaalisti, sillä kun se on kun nyrkki päin kasvoja, jos on oikeasti ihastunut toiseen. Tilanteesta pääsee sekin osapuoli helpommalla joka ei haluasuhdetta jatkaa, joka hoitaa tilanteen fiksusti loppuun. Nykyaikana ihmissuhteillekkaan ei anneta paljon arvoa ja toimitaan sitten sen mukaan, näin minä nään asian.
vaan ihan puhtaasti tän miehen tyhmyydestä! Mä olen nyt saanut häneltä noin 20 viestiä, joista osaan kyllä olen vastannut. Ja niistä jokaisessa olen antanut ymmärtää ihan selkeästi etten enää halua jatkaa ja viimeisimmässä hän kuitenkin sanoi että "katsellaan ajan kanssa". Voi jumalauta, jos mä olen ihmisen tienny pari viikkoa (en edes sitäkään), en minä häntä tunne, enkä kolmen tapaamiskerran jälkeen ole mielestäni velvollinen kuuntelemaan moista ruikutusta.
Aiemmin minulla oli vielä sympatioita, ja mietin, miten kamalaa on satuttaa, mutta nyt kun huomaan että tällä kuomalla ei tosiaan ole kaikki halot liiterissä, niin parempi vaan yrittää päästä nopeesti eroon. Harmi etten voi tänne laittaa niitä viestejä, mitä on tullut, jotta ymmärtäisitte mitä tarkalleen tarkoitan. Hän ei elä missään todellisuudessa. Välillä syyllistää, välillä puhuu itse ettei mitään halunnutkaan ja kohta taas jauhaa miten haluaa rauhassa tutustua ja mä olen tyypin lempannut jo.
Ok... Heräsi myös ajatus yhden jutun pohjalta, oletko sinä puoleltasi miettinyt, että oletko antanut alkujaan liikaa toivetta toiselle, nimittäin näissä tilanteissa monesti unohdetaan se oma osuus... Tottakai jokaisella on oikeus lopettaa suhde, se on selvä, mutta tuon myös sitä puolta näkyviin et useimmiten toisen käytökseen on myös syynsä...
Kuulostaapa tutulta! Ihan ku kyseessä olis ollu sama
jätkä. Tapailin yhtä jätkää vähän aikaa ja sitten läheteltiin viestejä noin viikon ajan. Emme olleet yhdessä vaan tutustuimme. Huomasin hänessä sellaisia piirteitä joita en voi miehessä sietää ja lopetin tapailun kun en pitänyt häntä sinä "oikeana". Hän ei voinut tajuta miksi mua ei kiinnosta. Koko ajan tuli viestiä ja kyseli miksi ei kiinnosta jne. vastasin sitten iha rehellisesti minkä takia. Sitten tulee semmosta viestiä että hän kyllä muuttuu ja ei oo sellanen mitä ajattelen. Pitäis antaa muka uus mahdollisuus että hän vois näyttää millainen on. Välillä tuli syyllistämisviestejä. Se puhu sillai et ihan ku oltais muka seurusteltu ja se oli mustasukkanenkin. Ei muka ymmärrä miks kiinnostaa ensin ja sitten ei kiinnostakkaan. Pysyin päätöksessäni ja tein pisteen asialle. En vain voi uskoa sitä että jos joku on luonteeltaan mitä on niin se ei tuu muuttumaan. Hetkellisesti ehkä mutta sitten se tulee taas takaisin. Luulin et pääsin jo tyypistä eroon mutta meni joitakin päiviä niin tuli viestiä. Ihan ku mitään ei olis tapahtununu niin jätkä kyselee miks en ole ollut yhteydessä. Eikä vieläkään voinut uskoa ettei mua kiinnosta vaan halusi tavata. Sanoin ettei onnistu mutta jatko vaan. Jouduin vähä käyttämään kovempaa kieltä että
se uskois ja toistaiseksi ei oo yhteyttä ottanu.
Rasittavaa! Eikö miehet kestä sitä että saa pakit vai mikä niitä vaivaa? Me ei vaan sovittu yhteen.
Viimeisimpään viestiin tää ei tosin oo _vielä_ vastannu. Siitä pitäis kyllä jo käydä selväks, että en todellakaan halua tätä tapailua jatkaa. Ja se mikä tässä on "mun oma osuus", niin joo kyllähän hän kyseli jo parin tapaamiskerran jälkeen mitä mä haluan, pelkkää seksiäkö vaan vai jotain vakavampaa. Sanoin vaan ettei oo reilua mun mielestä siinä vaiheessa tollasia kysellä, kun en koko tyyppiä tunne pätkääkään. Ja nyt sitten väittää kuitenki että oon antanu hänelle sen kuvan että oon kiinnostunu. Joo joo, olinhan minä kiinnostunu kyllä, ja kun minä sitä kerran olen, niin se kiinnostusko ei saa loppua siinä vaiheessa kun todella tajuaa minkä dorkan kanssa on tekemisissä? Mä harvemmin teen päätöksiä pitkälle tulevaisuuteen parin päivän perusteella. Ja jos kerta pitkänkin suhteen voi monen vuoden jälkeen lopettaa, kun ihmisestä niitä epämiellyttäviä piirteitä paljastuu, niin miksi tapailua ei saisi samasta syystä lopettaa. Kyllä mun mielestä tässä vaiheessa meillä ei ollut mitään puitavaa, kun ei ollut edes mitään suhdetta! On se perkele miehillä vaikeeta tosiaan!
Fiksuinta tietysti on sanoa kasvotusten, mutta on tekstari parempi, kuin se, että antaa vain hiipua...eli rupeaa väistelemään, kehittelee tekosyitä ettei ehdi jne... tai että ottaa lennosta toisen, ja antaa "exän" huomata, että on jätetty...
...älä suotta kanna huonoa omaatuntoa.
lopettamaan. Mies näyttää olevan roikkuja, joka jotenkin hyötyy sinusta. Minustakin kaukosuhteet ovat naiselle ahdistavia, ei siksi, että' haluaa olla yksin, vaan siksi, että joutuu odottamaan. Vähintäänkin miehen olisi tultava samaan kaupunkiin, kylään tai maaseudun taajamaan, jossa näkisitte joka päivä mahdollisesti, (ai, sehän ahdisti sinua) Minua ahdistaa, jos en saa tavata. Vaikeaa on, menee miten vain, mutta nettitreffeihin en voi uskoa. Se on pelkkää ajankulua.
Ei minua ahdista päivittäin nähdä, minua ahdistaa ajatus, että kokoajan elän kuitenkin yksin, kuten aina, kun toinen asuu muualla. Sitten parin viikon välein ihminen onkin saman katon alla muutaman päivän ympärivuorokautisesti.
"Normaalissa" suhteessa vuorokauteen saa myös aikaa ihan vain itselleen tai ystävilleen. Voi nähdä muutaman tunnin ajan, tai vaikka nukkua yön yhdessä, mutta tilanteesta pääsee myös sitten ulos, kun on sitä omaa aikaa vailla.
törmännyt ja yhteistä heille on se ettei niillä ole mitään kokemusta seurustelusta tai naisista..muutakuin kaverina. eroon noista ja nopsaan..myöhemmin oon sitten kuullut että nää miehet on löytäneet itselleen jonkun 17 vuotiaan teinitytön..eli tasoistaan seuraa.
Joo-o, minulle mies puhui, miten olen ensimmäinen yli kahteen vuoteen, jonka kanssa haluaisi todella olla. Noh, tässäpä myöhemmin kuulin, että hän on aiemmin vongannut kuluneen vuoden aikana myös kahta kaveriani/tuttuani. Tämän ihmistyypin kyllä jo tunnistan itsekin. Kuka tahansa vastaantulija kelpaa egoa pönkittämään, ja edustustyttöystäväksi apukuskin paikalle.
Minut ja lapseni mies jätti sanamukaisesti siten että hän hävisi kuin tuhka tuuleen. Jouduin tekemään katoamisilmoituksen poliisille ja kun mies sitten löytyi hän sanoi, että mitä iniset hänhän jätti meidät, ainut että unohti kertoa siitä meille. Niinpä, nyt hän kyselee miksi vittuilen hänelle kokoajan kun joskus kohtaamme, tarviiko aikuisen tällaista edes kysyä. Aion vittuilla loppuikäni ja hänen on se kestettävä, halusipa tai ei. Pitkä liitto kuitenkin takana ja olisi luullut toisen olevan edes hieman aikuinen jo lapsen takia, ettei laita toisia kestämään kaikkein pahinta. Mutta vastuutahan ei tarvitse ottaa, kunhan itsellä on hyvä olla.
mutta meillä on kyllä todella eri lähtökohdat näissä suhteissa, minulla kun ei edes ehtinyt suhdetta olla.
Hän vain roikkuu sinussa, teit ihan oikein. Mä olen samassa tilanteessa, en vain vielä ole uskaltanut sanoa, että nyt ei enempää kiitos, kun en tiedä miten sanoisin, teit oikein, ei hänkään varmaan kauaa jaksa enää roikkua