Mä en tiedä mun tunteideni todellisuudesta. Tuntuu, että rakastan, mutta kun suhteessa on vaikeampaa tuntuu toivottomalta.
Joka riidan jälkeen alan ajatella enemmän ja enemmän eroa ja elämää sinkkuna, jolloin löytäisin henkilön, jonka kanssa saisin kaipaamani. Haluaisin henkilön, joka näyttäisi rakkautensa jokaisena hetkenä..ettei tarvitsisi epäröidä omia tai toisenkaan tunteita. Jonka kanssa jopa minä voisin puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mä maksan meidän vuokran, siivoan ja tiskaan..siitä meidän riidat alkaa, kun pyydän siltä apua, eikä se auta. Tai jos se vetää pään sekasin ja menee baareihin ilman mua. Tai jos se kehuu jotain naista, ulvoo sen perään tms. Näin riidat alkaa mun aloitteesta.
Se suuttuu, kun en ole kotona ja se joutuu odottamaan mua. Kun mä olen "vittumainen" sille sen kavereiden nähden..ja muutenkin. Kun mä juttelen mun ystävien kanssa, siis vastakkaisen sukupuolen. Tai osoitan jotenkin ihastukseni muihin ihmisiin. Tai jos nipotan kodin asioista, kuten siivouksesta ja sähkön tai veden säästöstä.
Mutta kun riita sovitaan, leijun pilvissä. Kaikki on niin ihanaa..kunnes tilanne taas muuttuu. Ja vaikka lepyn ja unohdan, onnettomat ajatukset palaa aina vaan uudestaan.
Onko olemassa edes ns. täydellistä suhdetta ns. sukulaissielun kanssa?
Mä rakastan mun kumppania. Mä olen huolissani siitä, kun sillä ei mee hyvin. Mä välitän siitä. Mä haluan suojella sitä.
Mutta mua alkaa vituttamaan, kun sillä ei mee hyvin. Mua vituttaa, kun se puhuu vaan rahasta, viinasta ja pään sekaisin saamisesta. Tämä mun kumppani tuntee, että elämä tuntuu joltain, vasta kun pää on sekaisin. Se ei tee sitä tahallaan, se on sairas ja tahtoo parantua ja olla onnellinen.
Mutta mua vituttaa sen paha olo..Mä haluan, että meillä menee hyvin. Hiplailtais ja pussailtais toisiamme, oltais onnellisia..mutta mun kulta ei pidä näistä asioista, eikä kykene olemaan onnellinen.
Mulla oli samoja tuntemuksia edellisessäkin suhteessa, tiedän että vika on varmasti minussa. Mun ex tahtoi mennä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Se ei viettänyt aikaa mun kanssa. Mä olin niin onneton sillon sen suhteen loppuvaiheessa, mutta en pistänyt poikki.
Tunsin olevani niin kiinni siinä ihmisessä. En tahtonut olla yksin.
Mietin, onko tämä suhde samanlainen..tänäänkin tuntui sydämessä saakka, kun katsoin kumppaniani. Se oli rakkautta.
Mietin, mikä mussa on kun en voi rakastaa ilman jatkuvaa läheisyyttä, fyysistä ja henkistä. Miksi mun tunteet tuntuu katoavan ilman huomiota?
Kommentteja, te viisaat?
Joka riidan jälkeen alan ajatella enemmän ja enemmän eroa ja elämää sinkkuna, jolloin löytäisin henkilön, jonka kanssa saisin kaipaamani. Haluaisin henkilön, joka näyttäisi rakkautensa jokaisena hetkenä..ettei tarvitsisi epäröidä omia tai toisenkaan tunteita. Jonka kanssa jopa minä voisin puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mä maksan meidän vuokran, siivoan ja tiskaan..siitä meidän riidat alkaa, kun pyydän siltä apua, eikä se auta. Tai jos se vetää pään sekasin ja menee baareihin ilman mua. Tai jos se kehuu jotain naista, ulvoo sen perään tms. Näin riidat alkaa mun aloitteesta.
Se suuttuu, kun en ole kotona ja se joutuu odottamaan mua. Kun mä olen "vittumainen" sille sen kavereiden nähden..ja muutenkin. Kun mä juttelen mun ystävien kanssa, siis vastakkaisen sukupuolen. Tai osoitan jotenkin ihastukseni muihin ihmisiin. Tai jos nipotan kodin asioista, kuten siivouksesta ja sähkön tai veden säästöstä.
Mutta kun riita sovitaan, leijun pilvissä. Kaikki on niin ihanaa..kunnes tilanne taas muuttuu. Ja vaikka lepyn ja unohdan, onnettomat ajatukset palaa aina vaan uudestaan.
Onko olemassa edes ns. täydellistä suhdetta ns. sukulaissielun kanssa?
Mä rakastan mun kumppania. Mä olen huolissani siitä, kun sillä ei mee hyvin. Mä välitän siitä. Mä haluan suojella sitä.
Mutta mua alkaa vituttamaan, kun sillä ei mee hyvin. Mua vituttaa, kun se puhuu vaan rahasta, viinasta ja pään sekaisin saamisesta. Tämä mun kumppani tuntee, että elämä tuntuu joltain, vasta kun pää on sekaisin. Se ei tee sitä tahallaan, se on sairas ja tahtoo parantua ja olla onnellinen.
Mutta mua vituttaa sen paha olo..Mä haluan, että meillä menee hyvin. Hiplailtais ja pussailtais toisiamme, oltais onnellisia..mutta mun kulta ei pidä näistä asioista, eikä kykene olemaan onnellinen.
Mulla oli samoja tuntemuksia edellisessäkin suhteessa, tiedän että vika on varmasti minussa. Mun ex tahtoi mennä ja pitää hauskaa kavereiden kanssa. Se ei viettänyt aikaa mun kanssa. Mä olin niin onneton sillon sen suhteen loppuvaiheessa, mutta en pistänyt poikki.
Tunsin olevani niin kiinni siinä ihmisessä. En tahtonut olla yksin.
Mietin, onko tämä suhde samanlainen..tänäänkin tuntui sydämessä saakka, kun katsoin kumppaniani. Se oli rakkautta.
Mietin, mikä mussa on kun en voi rakastaa ilman jatkuvaa läheisyyttä, fyysistä ja henkistä. Miksi mun tunteet tuntuu katoavan ilman huomiota?
Kommentteja, te viisaat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun en tunne sinua, en tiedä, miksi valitset itsellesi tuollaisia kumppaneita, jotka ovat solmussa itsensä kanssa eivätkä pysty rakastamaan toista ihmistä täysillä. Sinäkään et ilmeisesti arvosta itseäsi, koska annat kohdella itseäsi huonosti. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon. Älä ainakaan hanki lasta tuohon sotkuun.
Nyt akka osta vaikka hieromasauva jotta pääset puutteesta ja saat muutakin ajateltavaa !
Eihän tuollainen suhde ole lähelläkään parisuhdetta. Sinähän olet lähinnä miehesi huoltaja tai äiti.
En kyllä ymmärrä miten jaksat kiusata itseäsi tuollaisella. Nosta hänet ulos kämpästä, ota avaimet pois ja anna tärpättipullo käteen että saa päänsä sekaisin.
Hyvässä pari suhteessa elämä maistuu ihan toisenlaiselta. En tiedä pitääkö olla sukulaissielu, kunhan kummallakin ovat omat arvot kohdallaan, niin voi kunnioittaa ja arvostaa toinen toistaan. Eikä vain säälistä - HUH.
täydellistä suhdetta. Tottakai sukulaissieluja voi olla mutta jokaisessa suhteessa on aina joskus jossain vaiheessa riitoja tms.
Lopeta itsesi syyllistäminen. Kirjoituksestasi huokuu riippuvaisen ihmisen tarina. Oletko riippuvainen miehestäsi vai miksi olet hänen kanssaan koska ilmiselvästi hän ei osaa tai halua arvostaa sinua. Tai miehesi on riippuvainen sinusta koska kuitenkin hoivaat häntä, teki hän sitten mitä tahansa. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään elämään, älä anna toisen pilata sitä sinulta. MIeti kuinka monia vuosia sinulla on edessäsi, ja jos todella haluat elää sitä tuolla mainitsemallasi tavalla, tuntuu se hyvin kuluttavalta. Ennemmin tai myöhemmin sen tulet huomaamaan.
Miehesi täytyy laittaa oma elämänsä ensiksi kuntoon, tehdä selvä ero tärkeiden asioiden kanssa. Jos pään sekaisin vetäminen on tärkeämpää kuin suhteesi sinuun, lähde pois. Mutta mikäli annat homman jatkua noin, ei teidän elämänne tule muuttumaan. Tartu härkää sarvista ja nosta kissa pöydälle. Seuraavan kerran kun hän puhuu taas näistä "pään sekaisin" laittamisistaan, viinasta tai baarireissuistaan pistä hänet valinnan eteen. Joko sinä tai ne muut!
JOkainen nainen haluaa läheisyyttä ja fyysistä kosketusta, niin myös usea mies. Et ole erilainen olet aivan samanlainen kuin me muutkin naiset. Rakkauden nälkä vaan on niin erilainen eri ihmisillä, joillekin riittää pelkkä seksi ilman rakkaudenosoituksia, jotkut haluaa enemmän.
Toivottavasti saat elämäsi kuntoon ja kukaan muu ei sitä tee puolestasi. Se sinun täytyy itse tehdä!
Kun luin ton juttus niin mä luulin että mun tyttö on sen kirjottanut kun on vielä sama nimikin! Mut mun tytöllä on lapsi jota se yksin hoitelee kun mies yhtäkkiä häipyy ja on kuukauden tai pari poissa eikä ilmottele mitään.Sitten se tulee ihan pokkana takas ruikuttaa kotiin ja on kuin mitään ei ois tapahtunut,vaikka se renttu varastaa autoja "työkseen".Tätä samaa on jatkunut monta vuotta ja aina loppujenlopuksi mun tytär ottaa sen takas,säälistä,rakkaudesta yms.se ei pääse siitä irti vaikka kuinka on yrittänyt ja minä olen yrittänyt takoo sille järkee päähän,mutta ei. Kohta se loppuu ainakin kun se roisto joutuu linnaan,onneksi! Tähän asti mun tytär on ollut kuin äiti sille miehelle,laittanut ruokaa,pessy pyykit,maksanut vuokran ja yks käyttäytyy ku sika! Sulle sanoisin että lopeta tollanen suhde ajoissa ennenkuin sinäkin pilaat elämäsi niinkuin mun tytär.
Kiitos näistä..annan kuitenkin ajan kulua.
Ehkä vielä on parempi katsoa,kuin katua..mutta pidän viisaat neuvonne mielessä.
Lisää saa laittaa :)