Olen seurustellut miesystäväni kanssa 2 vuotta mutta tunnettu viimeiset 6 vuotta. Asumme 150 km päästä toisistamme. Mies on kuin minulle tehty, molemmat pystymme puhumaan kaikesta ja ellei niin lähetämme myös sähköpostia toisillemme tai keskustelemme netin kautta. Kuulemme toisistamme lähes päivittäin. Vähintään viidesti viikossa. Ei ole päivää kun hän ei saisi minua nauramaan ja tuntemaan olevani rakastettu. Mikä sen parempaa kuin olla rakastunut ja rakastettu:)
Kuitenkin ongelmana on tullut miehen uudessa työpaikassa: mieheni on tehnyt viimiset 2½kk töitä ilman vapaapäiviä. Työpäivien pituudet ovat 10-14h ja parisuhde jäänyt työpaikan taakse. (Turha lähteä sinne olemaan kun mies ei ole koskaan kotona niin pitää tyytyä puhelimeen internetiin. )Olen puhunut miehelleni että tuntuu että hänen työpaikka on hänelle kuin uusi tyttöystävä mutta mikä minä enään olen?
Ymmärrän että töitä tarvitsee tehdä jotta pystyy elämään, mutta joku raja kuitenkin.
Olemme puhuneet että muuttaisimme yhteen jotta työmäärät eivät pilaisi muutoin onnellista suhdettamme. Kuitenkin välillä mieheni on ihan muuttamassa ja suunnittelemassa kun toisinaan puhuu että jos ei sittenkään ihan vielä. Miehet sanovat ettei naisia ymmärretä mutta pakko sanoa etten itse kyllä välillä ymmärrä mitä miehien korvien välissä kulkee :/
Alkanut vaan usko ja toivo menemään että mieheni vielä joskus antaa aikaansa minulle. Rakkautta silti on ja vahvasti jonka vuoksi en ole luovuttamassa. Vaikka ei alttarille olla vielä kävelty niin elän sillä asenteella: myötä sekä vastoinkäymiset kestetään, ei ole asiaa jota ei pystyisi puhumalla ratkaista.
Miten voisin paremmin ilmaista miehelleni että tarvitsen enemmän huomiota kuin 5-10 minuutin keskustelu päivässä :/ erota ei haluta kumpikaan.
Kiitos jos joku pystyy auttamaan. Kuitenkin toivon vain asiallisia vastauksia.
Kuitenkin ongelmana on tullut miehen uudessa työpaikassa: mieheni on tehnyt viimiset 2½kk töitä ilman vapaapäiviä. Työpäivien pituudet ovat 10-14h ja parisuhde jäänyt työpaikan taakse. (Turha lähteä sinne olemaan kun mies ei ole koskaan kotona niin pitää tyytyä puhelimeen internetiin. )Olen puhunut miehelleni että tuntuu että hänen työpaikka on hänelle kuin uusi tyttöystävä mutta mikä minä enään olen?
Ymmärrän että töitä tarvitsee tehdä jotta pystyy elämään, mutta joku raja kuitenkin.
Olemme puhuneet että muuttaisimme yhteen jotta työmäärät eivät pilaisi muutoin onnellista suhdettamme. Kuitenkin välillä mieheni on ihan muuttamassa ja suunnittelemassa kun toisinaan puhuu että jos ei sittenkään ihan vielä. Miehet sanovat ettei naisia ymmärretä mutta pakko sanoa etten itse kyllä välillä ymmärrä mitä miehien korvien välissä kulkee :/
Alkanut vaan usko ja toivo menemään että mieheni vielä joskus antaa aikaansa minulle. Rakkautta silti on ja vahvasti jonka vuoksi en ole luovuttamassa. Vaikka ei alttarille olla vielä kävelty niin elän sillä asenteella: myötä sekä vastoinkäymiset kestetään, ei ole asiaa jota ei pystyisi puhumalla ratkaista.
Miten voisin paremmin ilmaista miehelleni että tarvitsen enemmän huomiota kuin 5-10 minuutin keskustelu päivässä :/ erota ei haluta kumpikaan.
Kiitos jos joku pystyy auttamaan. Kuitenkin toivon vain asiallisia vastauksia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toisaalta uusi työpaikka voi viedä paljon aikaa jonkin aikaa. Toisaalta 10-14h/pv on kyllä aika paljon, jos sitä jatkuu kuukausitolkulla.
Olette seurustelleet jo aika pitkään. Ilmeisesti ette ole koskaan olleet varsinaisessa avoliitossa eli asuneet yhdessä? Jos mies ei suhteellisen lyhyen ajan sisällä ala olemaan tosissaan kiinnostunut yhteen muuttamisesta, tilanne on mielestäni aika huolestuttava. 5-10min jutustelu päivässä ei vielä riitä varsinaiseen parisuhteeseen, ei lähellekään. Parisuhde alkaa muotoutua ja muodostua vasta yhdessäolon, elämän, ajan ja suunnitelmien jakamisen myötä. Jos tähän vaiheeseen ei koskaan päästä, elämä on koko ajan vain sellaista suhteen esiastetta, toiveita ja lupauksia. Se on pidemmän päälle kovin raastavaa.
Minusta sinun kannattaisi puhua miehellesi rehellisesti, sanoa että olette mielestäsi seurustelleet etäsuhteessa jo tarpeeksi pitkään ja sinä kaipaat suhteelta muutakin, aikaa ja normaalia kanssakäymistä. Sano, että ymmärrät kyllä uuden työpaikan paineet, mutta että sinullakin on elämä, jossa haluaisit edistyä ja mennä eteenpäin, mielellään yhdessä miehen kanssa. Tee kuitenkin myös ystävällisesti selväksi, että aiot edistyä elämässäsi joka tapauksessa, etkä voi aivan loputtomasti odottaa, että toinen vain hoitaa omia asioitaan ja pysyy päättämättömänä sinun suhteesi. Älä liikaa varo sitä, että mies säikähtää ja ottaa etäisyyttä. Niin voi tapahtua, mutta kahden vuoden seurustelun jälkeen aikuisen ihmisen pitää voida jo puhua yhdessä elämisestäkin, muuten hänellä on kyllä sitoutumisongelma.
On hyvä, että olet sitoutunut suhteeseen ja haluat elää yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on toimivan parisuhteen perusta. Älä kuitenkaan ole liian sitoutunut ilman miehesi vastasitoutumista. Se on mielestäni monen naisen virhe elämässä, nainen helposti vie suhdetta eteenpäin vain oman tahdonvoimansa avulla, kun taas mies on helpommin vapaamatkustaja tai ajopuu ja keskittyy omien asioidensa hoitamiseen ja esim. omaan uraansa. Joskus yhteinen elämä ja tulevaisuus tulevat miehelle jopa hieman "yllätyksenä." Nainen on houkutellut miehen hyvillä ja paremmilla syillä muuttamaan yhteen, hommannut kenties yhteisen asunnon, sisustanut ja järjestänyt ja tehnyt parhaansa toisen ja oman hyvinvointinsa eteen. Mies taas saattaa yhtäkkiä huomata elävänsä ikäänkuin "toisen kodissa", jonka rakentamiseen hän ei ole juuri osallistunut. Häntä saattaa alkaa ahdistaa, hänestä tuntuu että häneltä ei ole kysytty tarpeeksi asioista. Tulevaisuudensuunnitelmat saattavat olla liikaa, tulee "vastareaktio" ja jopa ero.
Parisuhdetta rakennetaan yhdessä ja molemmat osapuolet laittavat siihen kasaan yhtä paljon. Jos toisella ei ole kiinnostusta tehdä omaa yhtä suurta osuuttaan tai jos tulevaisuuden suunnitteleminen ei kiinnosta, häntä on vaikea "raahata perässä" eikä se kannatakaan.
Toivottavasti asianne selviävät ja saatte molemmat sen mitä haluatte, yhdessä tai erikseen!
Mitä sinä suhteeltasi kaipaat? Minulla oli aikanaan samanlainen tilanne, mies teki töitä aivan hirveästi eikä meille juuri löytynyt yhteistä aikaa. Alusta näin ei tietenkään ollut. Silloinhan väliimme ei saanut edes tupakkipaperia. Sama oli yhteenmuuttamisen kanssa, välillä hän oli ajatuksessa mukana, mutta kun piti tehdä konkreettisia tekoja asian suhteen, hän alkoi perääntymään ja sanoi juuri noin, että ei vielä ole valmis.
Meillä oli hienoa olla yhdessä, nauroimme ja pilailimme paljon. Puhuimme kaikesta ja uskalsimme jopa riidellä, mikä muuten kuuluu suhteisiin, aina ei voi olla yhtä auringonpaistetta. Aloin kuitenkin aistimaan että kaikki ei ole hyvin, juuri tuon mahdottoman työnteon takia. Nostinkin kissan pöydälle ja sanoin että nyt on jokin pielessä, kun yhteistä aikaa ei tunnu enää millään löytyvän. Kävikin niin, että vaikka meillä oli kuin hauskaa, hän ajatteli minua lähinnä ystävänä ja nautti seurastani, mutta ei halunnut suhteesta sen tiiviimpää. Minulle se ei riittänyt, joten lähdin suhteesta sinä samana päivänä.
Kyllähän tuo riipaisi ja satutti molempia, mutta jos suhteen päämäärät eivät kohtaa, niin silloin joku tulee kärsimään. Tämä mies alkoikin sitten jonkun kuukauden päästä seurustelemaan siskonsa hyvän ystävän kanssa, joten liene liekki leimahdellut jo siinä suhteemme aikana? Mieti, juttele ja punnitse, mitä sinä haluat suhteelta ja mitä miehesi haluaa. Eiköhän se ratkaisu sieltä tule suuntaan eli toiseen :)
-Työnarkomania on monesti yksi keino paeta asioita, yksi pakenee baariin, toinen töihin-
oletko kuullut työnarkomaanista?
Lupauksia,lupauksia...
Luuletko hänen muuttuvan?
Kiitos vastauksistanne. Jotenkin itse "sulkee silmänsä" ja ajattelee että kyllä se siitä mutta sitten kun kuulee muiden "suusta" mielipiteitä niitä osaa arvostaa ja herättää kysymyksiä itselle.
Tuosta työnarkomaniasta olemme mieheni kanssa puhuneet. Näytin hänelle sivustoja aiheesta ja Silloin hän huomasi "ei hitto noista tuntomerkeistä moni osuu kohdalle". Mieheni kysyi onko jotain mikä auttaa mutta eihän siihen ole kuin luja tahto. Sanoin että voisin etsiä jonkun ammattiauttajan jonka kanssa jutella mutta halusi ensin itse yrittää. Vanhassa työpaikassa se onnistuikin ja yhteistä aikaa oli yllinkyllin. Kun uusi työpaikka tuli niin sama kierre. Pitäisi varmaan taas muistuttaa että miten on?
Kysyin häneltä tänään että pystyykö puhumaan asiasta kuin asiasta ja onhan kaikki kunnossa, onko huomannut että yhteydenpito on mennyt ihan minimiin, onko tulevaisuus tuonut uusia polkuja hänelle. Hieman ihmetteli mutta vakuutti kaiken olevan kunnossa ja pyysi jos voisimme puhua kasvotusten kaikesta jotta saisin kaiken hampaan kolosta askarruttamasta. Kertoi että yhtälailla miettii yhteistä kotia, lapsia, yhteistä taivaltamme kuin aikaisemminkin, mutta työkiireiden vuoksi ei ole päässyt minulle niistä kertomaan ja muistuttamaan. Kysyin vielä lopuksi että miten, osaatko ajatella että vaikka vuoden sisällä asuttaisiin vielä saman katon alla niin sanoi että "kyllä varmasti mutta arveluttaa vain kun uusi ympäristö ja uudet ihmiset ettei tule liikaa asioita kerralla ja tuo suhteelle liikaa paineita". Tokaisin vain että itse olen valmis ottamaan sen vastaan mutta parisuhteessa on kaksi ihmistä että miten on hänen laitansa.
Pitää toivoa vain parasta :)
Missään työpaikassa ei ole LAILLISTA tehdä töitä ilman yhtään vapaapäivää monta kuukautta putkeen. Yrittäjä saa itseään rääkätä ja ajaa itsensä burn outiin tekemällä tauotta töitä, mutta tavan työsuhteessa tuollainen ei ole mahdollista eikä laillista. Työnantaja rikkoo työaikalakeja todella pahasti jos antaa työntekijän tehdä tuota rataa töitä.
Eli minun mielestäni sinua viilataan nyt kovasti linssiin. Miehellä on vapaapäivänsä mutta viettää ne toisen naisen kanssa. Sinä olet joku kummallinen reservi, jota pidetään pienen matkan päässä ja otetaan käyttöön jos nyksä sanookin suhteensa irti.
tarvii?
Meidän työpaikalla saa tehdä nykyään vaikka kellon ympäri hommia. Osa tunneista kuitataan tietysti pimeesti.
Mitäpä, jos se mies haluaa näyttää naiselle, että on kova työmies? Tai haluu hankkia rahaa, että on helpompi suunnitella yhteistä tulevaisuutta?
Parin vuoden liiton älkeen monille naisille on kuitenkin enemmän käyttöä rahalle kuin miehelle...
Ole onnellinen, että miehelläsi on töitä. Nykyään on pakko tehdä koko ajan duunia, jos duunia vaan on.
Silloin on taottava kun rauta on kuumaa.
Vai ottaisitko sen riskin, että mies jää työttömäksi?
Tuohon että olisi toinen nainen niin eihän siitä voi koskaan olla täysin varma mutta epäilen suuresti. Häntä on petetty aikasemmassa suhteessa todella pahasti. Eikä muutenkaan ole luonteeltaan sellainen että alkaisi säätämään toisten kanssa. Puhua saa mutta ei pussata. Meillä on sääntönä se kun lähdemme esim iltaakin viettämään: Saa tehdä sellaista mitä antaisi toisenkin tehdä.
Sitten tuohon työasiaan. Hän on sanonut että hakee rahaa tulevaisuutta varten ja taloa josta olemme puhuneet. Sanonut että hän tekee työtä että saisin itse opiskella rauhassa kun koulutukseni vaatii pidemmän opiskelu-ajan. Ja kun hänestä itsestään ei ole opiskelijaksi niin tekee mielummin töitä.
Kai vaan turhaan panikoin pahinta vaikka mieheni on viiden tähden luokkaa töistä huolimatta :)
Ja vielä, olen todella tyytyväinen että hänellä on työ eikä esim pelaa päivät pitkät kotona tietokoneella tai ryyppää lähimmässä kapakassa.
Tuo vaikuttaa sellaiselta selitykseltä, että on petetty edellisessä suhteessa pahasti. Onko se vain miehesi kertomaa vai onko asia varmasti faktaa? Älä usko kaikkea mitä miehen suusta tulee noiden 5-10 minuutin puheluiden aikana. Sääli on sairautta, säälin hakeminen pelimiehen puhetta.
Ei semmoista työpaikkaa ole, jossa tehdään putkeen 2½ kuukautta 7 päivää viikossa 10-14 tuntisia päiviä ilman ainuttakaan vapaata päivää. Ajattele nyt itsekin.
On aivan omassa päätettävissäsi haluatko jakaa elämäsi työholistin kanssa.
Jos vastauksesi on myönteinen, tiedät sen jo heti alusta. Se onkin hyva koska silloin voit suunnitella omat työsi ja harrastuksesi tuon mukaan (Ts. suurimmilta osin yksin) Siinä ei ole mitään pahaa, muta muista aina että et ala vaatimaan KOSKAAN miestäsi vähentämään työtuntejaan. Työholistit eivät sitä tee kuitenkaan, sinä vain olisit epäreilu riitojen aiheuttaja. Se olisi todella valtavan epäreilua.
Toinen vaihtoehto on että etsit puolison joka tekee lyhyimpiä työpäiviä ja viettää kanssasi enmmän aikaa.
Sillähän ne elämän ongelmat ratkeaa että vaihtaa pienempituloiseen=vähemmän töitä tekevään mieheen.