Niin,meinaan ero.Tuli kymmenen vuotta avioliittoa täyteen viime kuussa... Kun vaimo muutama vuosi sitten maalaili Pariisin matkaa juhlan kunniaksi,niin ajattelin varmana mielessäni,että sinne asti ei selvitä...
Tässä kuitenkin vielä ollaan jollain lailla yhdessä,ilman juurikaan mitään yhteistä.
Olin naimisiin mennessä 21v,vaimo 23,kummallakaan ei ollut oikeen koulutusta,mutta ajateltiin asioiden jollain tavalla järjestyvän.Ja kyllä moni asia on järjestynytkin.
Ajauduin töihin alalle,joka on osoittautunut ERITTÄIN oikeaksi valinnaksi.Tulopuoli on mahdollistanut ns.normaalin elämisen,mutta parasta työssä on pitkä vapaat ja usein.En meinaa kertoa mitä teen:)Ok,Mun hommat alkoi järjestymään mutta,mutta...
Vaimo ei sitten osoittautunutkaan aivan niin aktiiviksi elämänsä järjestelijäksi.Ei koulupaikkojen etsintää,ja mikä kauheinta,osoittautui että eipä ne työtkään juuri kiinnostaneet,eikä kiinnosta vieläkään.Kaivoin paperikaapistamme jotain vanhoja papruja ja silmäilin siinä samalla vaimon veroehdotukset:viimeisen viiden vuoden tulot oli aika helppo ynnää yhteen:268 Eur.
Lapsia ei ole,vaikka minä ottaisin niitä vastaan vaikka joka sormelle,vaimo ei niitä halua koska olen niin edesvastuuton narsisti,että asiasta ei saa edes puhua.Niinkuin ei monesta muustakaan asiasta.Nöyränä sanon,että olen yrittänyt joskus ottaa asioita puheeksi ilman suuria tunteita,tulta ja tappuraa,mutta kun siitä kehittyy joka kerta ja välittömästi avan SAIRAS meteli vaimoni puolelta,niin olen sitten pidemmät keskusteluyritykset jättänyt naapurisovun nimissä käymättä.
Palkinnoksi "keskustelut" antaa pitkän ja painostavan hiljaisuuden.Keskustelulle ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta.
Nyt mun on pakko lopettaa tää näpyttely vähäksi aikaa ja laittaa tää viesti eteenpäin...mä palaan kohta!
Tässä kuitenkin vielä ollaan jollain lailla yhdessä,ilman juurikaan mitään yhteistä.
Olin naimisiin mennessä 21v,vaimo 23,kummallakaan ei ollut oikeen koulutusta,mutta ajateltiin asioiden jollain tavalla järjestyvän.Ja kyllä moni asia on järjestynytkin.
Ajauduin töihin alalle,joka on osoittautunut ERITTÄIN oikeaksi valinnaksi.Tulopuoli on mahdollistanut ns.normaalin elämisen,mutta parasta työssä on pitkä vapaat ja usein.En meinaa kertoa mitä teen:)Ok,Mun hommat alkoi järjestymään mutta,mutta...
Vaimo ei sitten osoittautunutkaan aivan niin aktiiviksi elämänsä järjestelijäksi.Ei koulupaikkojen etsintää,ja mikä kauheinta,osoittautui että eipä ne työtkään juuri kiinnostaneet,eikä kiinnosta vieläkään.Kaivoin paperikaapistamme jotain vanhoja papruja ja silmäilin siinä samalla vaimon veroehdotukset:viimeisen viiden vuoden tulot oli aika helppo ynnää yhteen:268 Eur.
Lapsia ei ole,vaikka minä ottaisin niitä vastaan vaikka joka sormelle,vaimo ei niitä halua koska olen niin edesvastuuton narsisti,että asiasta ei saa edes puhua.Niinkuin ei monesta muustakaan asiasta.Nöyränä sanon,että olen yrittänyt joskus ottaa asioita puheeksi ilman suuria tunteita,tulta ja tappuraa,mutta kun siitä kehittyy joka kerta ja välittömästi avan SAIRAS meteli vaimoni puolelta,niin olen sitten pidemmät keskusteluyritykset jättänyt naapurisovun nimissä käymättä.
Palkinnoksi "keskustelut" antaa pitkän ja painostavan hiljaisuuden.Keskustelulle ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta.
Nyt mun on pakko lopettaa tää näpyttely vähäksi aikaa ja laittaa tää viesti eteenpäin...mä palaan kohta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Avioliittoni aikana olen kehittynyt kotitalous asioissa itseasiassa aika eteväksi...paitsi siivouksessa...Yhteiselomme aikana vaimoni on tehnyt todistettavasti ruokaa yhden ainoan kerran,kun sain töihini soiton vaimoltani,joka kysyi ohjetta spagettikastikkeen tekoon:vaimoni vanhemmat oli tulossa kylään.
Pyykkini erotellaan vaimoni pyykeistä,jotka sitten pesen itse,koska vaatteeni kuulemma värjäävät hänen vaatteensa:)Oikeesti,tää on totta!
On tullut eteen tilanne,pitkällisen harkinnan jälkeen,että meinaan aloittaa oman elämäni uudestaan,hankkia menetetyt ja minulta kielletyt kaverit,ELÄMÄN,ennenkuin romahdan ja menetän toimintakykyni kokonaan.Välillä on meinannut tulla maltillisemmallakin kaverilla kokolailla isohko masennus ja kaameahko vitutus,kun en mielestäni ole tälläista elämää ansainnut.
Jotkut kaverini,jotka tietävät meidän elosta jotain,ovat kehottaneet minua,jo vuosia sitten,poistumaan takavasemmalle.
Senpä meinaankin nyt tehdä.Tiedän että vaimolleni se tulee olemaan kaamea romahdus,mutta olen koittanut vakuuttaa itselleni oikeuttani tehdä itsekäs ratkaisu inhimmillisemmän elämän puolesta.
Olen päättänyt,että omaisuudestani en ala edes tappelemaan.Jätän vaimolleni lähes velattoman asunnon arvotauluineen ja flyygeleineen(yksi:))Pitäkööt!!
Jos menee siltikin tappeluksi,niin olen valmis jättämään vaatteenikin.
Nyt haluaisin kysyä,miten suljen oven takanani,niin että sitä ei tarvitse karmit paukkuen sulkea?
vaikuttais siltä, että vaimo on hienosti sopeutunut kotirouvan lokoisaan elämään, mikäs sillä on ollessa, kun sä käyt duunissa ja sitä rataa. olet oikeassa, että et voi juuri muuta tehdä ku kävellä pois. muuten hajoot palasiks.
sun elämää ei elä muut kun sä ite ja sä ite kannat vastuun siitä, ihan niinku vaimos omasta elämästään.
pahaa pelkään, että vaimo panee kampoihin kaikin mahdollisin tavoin, muista kuitenkin että vaimo on aikunen ihminen ja vastuussa itse itsestään. helpolla et varmaankaan pääse, mutta sua ei siis ajattele kukaan muu ku sä. ja kyllä se sunkin hyvinvointi on tärkeetä. zemppiä
hoitamaan edes suunnilleen niin, että asiat asioina, niin karmien paukkumisen voi ehkä minimoida.
Ero herättää varmaan ihan aina isoja ja hankalia tunteita silloinkin kun parilla "ei ole mitään yhteistä". Yhteisiä on kuitenkin ne kadotetut toiveet ja eron synnyttämä pettymys. Jos itse pystyy olemaan syyttelemättä ja provosoitumatta, niin sillä ehkä pärjäilee jo kohtuullisesti?
Omaisuuden jaosta sen verran, että ota vielä yksi ajattelukierros, miten sen asunnon kanssa menettelet. Ehkä sulla on varaa jaella asuntoja, mulla ei olisi. Periaatteessahan omaisuus puolitetaan erossa. Ja jos vaimosi saa talon, hänen pitäisi lunastaa sinut siitä ulos maksamalla tasinkoa. Juuri nyt ajattelet ehkä vain eroa ja miten sen sujuvimmin hoidat pois alta. Eron jälkeen on kuitenkin muuta elämää. Mistäs tiedät, ettei sulla vuoden, kahden kuluttua ole tarvetta perustaa uutta kotia jonkun uuden naisen kanssa? Silloin se tasinkona saatu osuus vois olla aika tervetullutta rahaa.
ei taida ilman syyttelyä ja riitaa onnistua, mutta Onnea yritykseen kuitenkin ;)
"Olen päättänyt,että omaisuudestani en ala edes tappelemaan.Jätän vaimolleni lähes velattoman asunnon arvotauluineen ja flyygeleineen(yksi:))Pitäkööt!! "
Tämä kyllä vituttaa vuosien jälkeen. Ja sitäpaitsi eihän siitä tarvitse edes tapella, myytte kaiken ja rahat puoliksi.
Mikä vastuu sinulla on aikuisesta lapsen tasolle jääneestä ihmisestä, joka ei itsestään vastuuta ota. Vaikka jättäisit hänelle maat ja mammonat tulet todennäköisesti saamaan vain paskat palkaksesi. Mietihän mitä HÄN tekisi, jos tilanne olisi päinvastainen...olisit lentänyt tyhjät taskut lepattaen takavasempaan jo aikaa sitten!
Älä ole liian kiltti, ei hän sillä opi pitämään itsestään hulota että paapoilet häntä ja älä toivo että hän tulee kiitollinen olemaan. Miksi ihmeessä olet moista noin pitkään katsellut!!?
Mitä hänessä menetät...et tuskin mitään, päinvastoin olet ansainnut oikeuden onneen.
Jokainen itseään arvostava nainen haluaa kantaa vastuun itsestään ja tehdä työtä yhteisen hyvän eteen. Itseään arvostava ihminen arvostaa myös sinua ei minään runsaudensarvena, jolta saa kaiken vaan tasavertaisena ihmisenä.
Itse sanoisin, että "en jaksa enää, meidän tarina on loppu", "sinun on nyt parempi ryhdistäytyä ja ottaa elämäsi omiin käsiisi, tehdä työtä tai etsiä uusi orja!"
samaa mieltä kanssasi. vaikka ap tekisi mitä ja antaisi vaikka vaatteet yltään, riita siitä silti tulee. jälkeenpäin sitten harmittelee, että olisi kannattanut se oma osuus kämpästä ottaa, kun syyllinen on kuitenkin.
"Olen päättänyt,että omaisuudestani en ala edes tappelemaan.Jätän vaimolleni lähes velattoman asunnon arvotauluineen ja flyygeleineen(yksi:))Pitäkööt!! "
Tämä kyllä vituttaa vuosien jälkeen. Ja sitäpaitsi eihän siitä tarvitse edes tapella, myytte kaiken ja rahat puoliksi.
Asia on kyllä juuri varmastikin näin.