Onneksi olen terveet kädet omaava alemman tason mies. Voin tyydyttää normaalin purkautumisen tarpeeni vaseliinin ja fleshlightin kanssa.
Enemmän olisin huolissani esim. onnettomuuksissa vammautuneiden neliraajahalvaantuneiden puolesta. Miten he saavat normaalit tarpeensa tyydytetyksi? En tiedä.
Tuosta alemmalla olevasta ketjusta tuli mieleeni että ei minullakaan ole mitään tarjottavaa naiselle. Eikä hänellä minulle. Ylipäänsä koko kelpaavuutta ja seksuaalista vetovoimaa ihannoiva yhteiskunta tuntuu minusta vieraalta.
Nyt ei toki pidä käsittää väärin. Olen jollain mittarilla mitattuna rikas, ulkonäköni on ollut aikoinaan hyvä, tosin tänä päivänä aikuisiän stressiakne verottaa pahemman kerran. Huumorintajua kuulemma löytyi kerran. Tosin englantilaistyyppistä.
Passiivissa on hyvä elää. Mitä olisikaan voinut olla silloin aikoinaan. Noh, tuskin paljoa. Aina kuljin omia polkujani niin kuin miehen pitikin. Olin yhtä spesiaali kuin jälkeenjäänyt huoran neitsyys. Eli melko kuumaa hottia.
Tämän enempää ei jaksa turhasta aiheesta vääntää. Miksi seuraan tätä palstaa ja muutamaa kymmentä muuta? Siksi koska tahdon pysyä sykkeessä mukana. Siinä ei ole mitään pahaa että tekee tiedustelutyötä ja pitää itsensä selvillä siitä, kuinka yhteiskunnan muut osaset hahmottavat todellisuutta.
Kauan aikaa on kulunut siitä kun aloitin sissioperaationi jonka tarkoituksena oli jäsentää todellisuutta jossa elämme. Nyt alkaa päämäärät olla saavutettu. Olen nähnyt sen todellisuuden. Se ei ole omani, se on se mikä se on. Olen osa sitä.
Kaikkien näiden kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole tullut esiin mitään sellaista mikä ei olisi ollut havaittavissa silloin vuonna 1988. Olen iloinen että valitsin kuin valitsin. Se oli nimenomaan valinta.
Mikään ei ole muuttunut.
Tervekätinen ATM ei pillua kaipaa. Ei näiltä nykytodellisuuden ilmentymiltä. Olin kävelevä ATM jo ennen kuin moni nykypäivän iloinen YTN oli edes syntynyt, karua...
Se minkä huomasin aikoinani, ja minkä huomaan tänä päivänä, on se, että joidenkin tahojen sanojen ja tekojen välillä on ristiriita. Mikään ei ole muuttunut sen suhteen.
Maailma ympärillä muuttuu, mutta tietyt perusasiat eivät:
- Naisiin ei voi luottaa kuin yhdessä asiassa.
- Rahalla saa jos on saadakseen.
- Vahinkoraskaus on helppo tekosyy.
- Sukupuolitaudit ovat ilmentymä eletystä elämästä.
- Kissa kiitoksella elää.
- Kiittämättömyys on maailman palkka.
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
- Joulupukki on olemassa.
- Luokkarajoja ei ole, on vain köyhiä ihmisiä.
- Jne, jne, jne....
Minulla ei ole mitään annettavaa naiselle, naisella ei ole mitään annettavaa minulle, kaikki ovat tyytyväisiä. Joskus yhteiskunta yritti syöttää minulle pajunköyttä siitä että miehen on kiinnostuttava naisesta. Onneksi ajattelin omilla aivoillani enkä mennyt halpaan.
Kenenkään ei ole kiinnostuttava kenestäkään, miehen ei tarvitse kiinnostua naisesta eikä naisen tarvitse kiinnostua miehestä eikä kenenkään tarvitse kiinnostua kenestäkään. Mutta yhteiskunta haluaisi saada mahdollisimman monen kiinnostumaan turhista asioista.
Raha.
Pointtini tämän kaiken jälkeen on se, että tervekätinen mies jolta löytyy vaseliinia ja fleshlight, se mies ei tarvitse naista. Naisten vastaavista en tiedä.
Niin kauan kuin olette yhteiskunnan aivopesun uhreja, niin kauan etsitte jotain sellaista jota ei löydy. Epätyytyväisyytenne saa teidät hermostuneiksi ja väsyneiksi.
Siksi kulutatte aikaanne, rahaanne sekä elämäänne juosten sellaisen perässä mitä joko voitte saada tai sitten ette. Sitä markkinamiehet haluavat. He haluavat että juoksette ostelemassa mersuja, taulutelevisioita, he haluavat että haluatte pillua/kyrpää, jotta voitte lisääntyä ja he saavat lisää halukkaita sekä epätyydyttyneitä yksilöitä.
Kumpaa sinä haluat, vaseliinia ja lelun, vaiko epätyydyttyneen elämän? Mmmmm...mieti sitä.
Enemmän olisin huolissani esim. onnettomuuksissa vammautuneiden neliraajahalvaantuneiden puolesta. Miten he saavat normaalit tarpeensa tyydytetyksi? En tiedä.
Tuosta alemmalla olevasta ketjusta tuli mieleeni että ei minullakaan ole mitään tarjottavaa naiselle. Eikä hänellä minulle. Ylipäänsä koko kelpaavuutta ja seksuaalista vetovoimaa ihannoiva yhteiskunta tuntuu minusta vieraalta.
Nyt ei toki pidä käsittää väärin. Olen jollain mittarilla mitattuna rikas, ulkonäköni on ollut aikoinaan hyvä, tosin tänä päivänä aikuisiän stressiakne verottaa pahemman kerran. Huumorintajua kuulemma löytyi kerran. Tosin englantilaistyyppistä.
Passiivissa on hyvä elää. Mitä olisikaan voinut olla silloin aikoinaan. Noh, tuskin paljoa. Aina kuljin omia polkujani niin kuin miehen pitikin. Olin yhtä spesiaali kuin jälkeenjäänyt huoran neitsyys. Eli melko kuumaa hottia.
Tämän enempää ei jaksa turhasta aiheesta vääntää. Miksi seuraan tätä palstaa ja muutamaa kymmentä muuta? Siksi koska tahdon pysyä sykkeessä mukana. Siinä ei ole mitään pahaa että tekee tiedustelutyötä ja pitää itsensä selvillä siitä, kuinka yhteiskunnan muut osaset hahmottavat todellisuutta.
Kauan aikaa on kulunut siitä kun aloitin sissioperaationi jonka tarkoituksena oli jäsentää todellisuutta jossa elämme. Nyt alkaa päämäärät olla saavutettu. Olen nähnyt sen todellisuuden. Se ei ole omani, se on se mikä se on. Olen osa sitä.
Kaikkien näiden kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole tullut esiin mitään sellaista mikä ei olisi ollut havaittavissa silloin vuonna 1988. Olen iloinen että valitsin kuin valitsin. Se oli nimenomaan valinta.
Mikään ei ole muuttunut.
Tervekätinen ATM ei pillua kaipaa. Ei näiltä nykytodellisuuden ilmentymiltä. Olin kävelevä ATM jo ennen kuin moni nykypäivän iloinen YTN oli edes syntynyt, karua...
Se minkä huomasin aikoinani, ja minkä huomaan tänä päivänä, on se, että joidenkin tahojen sanojen ja tekojen välillä on ristiriita. Mikään ei ole muuttunut sen suhteen.
Maailma ympärillä muuttuu, mutta tietyt perusasiat eivät:
- Naisiin ei voi luottaa kuin yhdessä asiassa.
- Rahalla saa jos on saadakseen.
- Vahinkoraskaus on helppo tekosyy.
- Sukupuolitaudit ovat ilmentymä eletystä elämästä.
- Kissa kiitoksella elää.
- Kiittämättömyys on maailman palkka.
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
- Joulupukki on olemassa.
- Luokkarajoja ei ole, on vain köyhiä ihmisiä.
- Jne, jne, jne....
Minulla ei ole mitään annettavaa naiselle, naisella ei ole mitään annettavaa minulle, kaikki ovat tyytyväisiä. Joskus yhteiskunta yritti syöttää minulle pajunköyttä siitä että miehen on kiinnostuttava naisesta. Onneksi ajattelin omilla aivoillani enkä mennyt halpaan.
Kenenkään ei ole kiinnostuttava kenestäkään, miehen ei tarvitse kiinnostua naisesta eikä naisen tarvitse kiinnostua miehestä eikä kenenkään tarvitse kiinnostua kenestäkään. Mutta yhteiskunta haluaisi saada mahdollisimman monen kiinnostumaan turhista asioista.
Raha.
Pointtini tämän kaiken jälkeen on se, että tervekätinen mies jolta löytyy vaseliinia ja fleshlight, se mies ei tarvitse naista. Naisten vastaavista en tiedä.
Niin kauan kuin olette yhteiskunnan aivopesun uhreja, niin kauan etsitte jotain sellaista jota ei löydy. Epätyytyväisyytenne saa teidät hermostuneiksi ja väsyneiksi.
Siksi kulutatte aikaanne, rahaanne sekä elämäänne juosten sellaisen perässä mitä joko voitte saada tai sitten ette. Sitä markkinamiehet haluavat. He haluavat että juoksette ostelemassa mersuja, taulutelevisioita, he haluavat että haluatte pillua/kyrpää, jotta voitte lisääntyä ja he saavat lisää halukkaita sekä epätyydyttyneitä yksilöitä.
Kumpaa sinä haluat, vaseliinia ja lelun, vaiko epätyydyttyneen elämän? Mmmmm...mieti sitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos on onnellinen noin, niin mikäs siinä... En halua moittia tai tuomita kenenkään elämäntapaa, en etenkään onnellisten ihmisten. Pakko silti heittää vastakommenttia :-D
Jossain aikaisemmassa viestiketjussa jo kysyinkin (vastausta saamatta), onko tila, jossa ei enää tarvitse ketään, oikeasti tavoittelemisen arvoinen? Vaikka olenkin sinkku ja toistaiseksi hyvin tyytyväinen sinkkuelämääni, niin silti se tunne, että tarvitsee elämäänsä yhden tietyn ihmisen ja samalla tunne, että saa olla hänelle tarpeellinen... Kyllä se kaipuu on mielestäni jotakin aivan muuta kuin "yhteiskunnan ja markkinamiesten aivopesua".
En kaipaa mersua, en omistusasuntoa, en mökkiä enkä muksulaumaa kuluttamaan maapallon pintaa. Ja sinkkuilun suoma itsenäisyys on ihan kivaa :-) Mutta jos jotain kaipaan, niin kosketusta. Toisen ihon pintaa sormieni alle hipaistavaksi, toisen kättä ottamaan omastani kiinni, toisen käsivarsia kietoutumaan ympärilleni yön pimeydessä. Seksiin ei tervekätinen ihminen (ilman luokitteluja) toista kaipaa, mutta on se silti vaan kivaa partnerin kanssa.
Tyydyttynyt elämä? Tila, jossa ei tarvitse ketään? Kyllähän se kuullostaa houkuttelevalta, jos vastapooliksi pistetään raivoisa oravanpyörä, kulutushysteria ja tuloksia tuottamaton ikuinen etsintä. Elämä joka ei teekään meistä kuluttajia vaan kulutettavia.
Vaan entä sitten, jos "epätyydyttyneisyys" ei saakaan ärtyneeksi ja väsyneeksi? Jos se saa pohtimaan maailmaa, elämää ja omaa itseä, näkemään omat puutteet ja tarpeet sekä etsimään toista, jonka kanssa voi jakaa inhimillisen epätäydellisyytensä?
Kumman sitä valitsisi mieluummin, vaseliinin ja lelun & omahyväisen itseriittoisuuden vai epätyydyttyneen elämän & seurakseen toisen yhtä epätäydellisen ja inhimillisen onnensa etsijän, jolta saa lämpimän halauksen kylmän maailman puristuksessa?
Onneksi ihmisiä on erilaisia. Se on juuri se mistä todellisuus saa variaationsa.
Ilman vaihtelua tuotanto pysähtyisi. Olisi valittavana vähemmän juttuja.
Näin ei käy, koska aina löytyy epätyydyttyneitä ihmisiä jatkamaan epätyydyttyneisyyden ketjua. Markkinointikeinot vaihtelevat, ovat kuin kameleontti. Pitää elää hetkessä.
Niin kauan kuin on ihmisiä ja apinoita, niin kauan on muuttuvia markkinointikeinoja.
>>Kumman sitä valitsisi mieluummin, vaseliinin ja lelun & omahyväisen itseriittoisuuden vai epätyydyttyneen elämän & seurakseen toisen yhtä epätäydellisen ja inhimillisen onnensa etsijän, jolta saa lämpimän halauksen kylmän maailman puristuksessa?
Tuo on täysin teoreettinen asetelma. Todellisuudessa AT-miehen ainoina vaihtoehtoina ovat "omahyväinen ja itseriittoinen" yksineläminen tai yksineläminen ja masentuminen sen seurauksena ettei toista onnen etsijää löydy.
Niin, itsehän olen myös sinkku, joten se lelu ja itseriittoisuus on tällä hetkellä omakin valintani :-)
Mutta lähinnä tarkoitukseni oli siis kritisoida ap:n tekstin rivien välistä huokuvaa näkemystä, että onnellista parisuhdetta ei ole olemassakaan ja onni on löydettävissä vain yksinäisyydestä. Onko loppuasetelma yhtään sen teoreettisempi kuin ap:n loppuasetelma?
Tärkeintä on kai kuitenkin onnen löytäminen? Löysi sen sitten yksin tai kumppanin kanssa.
(Ja mitä ap:n toiseen kritiikin kohteeseen, kulutukseen tulee, niin eikös sinkkutalous kuluta suhteellisesti enemmän kuin kahden hengen talous?)
ATM geeni on kyllä loistava. Sitä niin kattoo kaiholla ku "tavara" liikkuu mutta itte ei kelpaa mihinkään... Tosin saispa edes sen fleshlightin :P
No ,on se oikeakin,mutta vasemmalla.. Tiedän olevani tutkimustulosten mukainen A.T.mään,jolle naiset ei puhu kuin työmaalla ja kaupan kassalla,jos puhuvat. Toisaalta taas Avioero-palstan lukeminen saa tälläisenkin ateistin huutamaan hallelujaata,ettei ole ollut mahdollisuutta olla "normaali-äijä".
Joskus onni on olla köyhä,lyhyt ja ruma. Ja vaikka elämästä puuttuu se volvo,velkainen ok-talo,kultainen noutaja,kakarat ja nalkuttava pihtari,niin tässä sitä ollaan...
Pillun perässä on kyllä aika turhaa laukata ja sillä tyylillä että pelkät panot ovat mielessä ei kovin pitkälle kyllä kanna minkäänlainen suhde seuraa paljon pahaa oloa ainakin sille jolla on sydäntä sitten kun se päättyy ja se loppu tulee yhtä varmasti kuin kuolema jos jompikumpi ei muuta halua. Tällaisessa tapauksessa olet hyvin pitkälle oikeassa ja säästyy rahaa & terveyttä.
MUTTA
Minä ainakin haluan uskoa vielä siihen että on olemassa joku itseni kaltainen, sen verran hyvä mieleltään ja sydämeltään ettei ole vain ottamassa mitä se nyt sitten onkin(rahaa, asemaa, etz.)vaan haluaa ennemminkin antaa ja tuntea iloa siitä että löytyi se juuri oikea hänelle, se jonka kanssa on hyvä lipua vanhuuden satamaan sitten aikanaan.
Tunnut tuomitsevan markkinataloutta? Itsekään en kovin materialistinen ihminen ole mutta toisinaan on ihan mukavaa kun jos jotain tarvitsee sen voi käydä ostamassa, jos siellä ostoksilla on sitten joku itselle rakas ihminen mukana ei kai siinä mitään kovin pahaa pitäisi olla kun ei se ketään vahingoita?
Niin menin minäkin omia polkujani, ehkä liiankin pitkään mutta minulla motiivina oli se että epävarmaan tulevaisuuteen en aio vetää ketään mukanani, nyt näyttää siltä että voisin hyvin mielelläni vaikka vakiintuakin jos vain löytyisi sopiva nainen, juuri mikään ei ole mukavampaa kuin pitää peiton alla kädestä sitä jota rakastaa ja jos siinä samalla pääsee vielä panemaan niin enpä valita.
Sinunkin kannattaisi ehkä opetella ajattelemaan asioita muultakin kuin minä -kantilta, jos aina ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointia saattaa mennä joitakin ihan hyviäkin juttuja sivu suun tässä elämässä.
ps. siihen fleshlightiin voi kyllästyä jossain vaiheessa ihan niinkuin sellaiseen naiseenkin joka ei ole itselle juuri se oikea.