Mulla on sellainen ongelma, että olen eronnut pitkästä suhteesta puolisen vuotta sitten ja heti perään jäin kiinni laastarisuhteeseen. En osannut olla yksin, tarvitsin jonkun, jonka kanssa olla.
Tämä laastari (m) heti alussa ilmoitti, että ei halua suhdetta. Sanoin, että en halua minäkään.
No... aika kuluu, laastari soittelee ja minä lähettelen viestejä... tapailemme, läheisissä merkeissä... Hän tunnustaa pitävän minusta, kun kysyn. Pääsääntöisesti tuntuu hyvältä ja saan läheisyyttä ja onnellisia hetkiä.
Kuitenkin välillä hän yrittää irtiottojakin, lyhyitä viikon tai jotain, sitten taas soittaa. Olen päättänyt, että minä en ruikuta, koska en oikeasti halua tai voikaan aloittaa suhdetta, kun olen niin risana vieläkin. Sitten kuitenkin laittelen viestejä, joista hän päättelee (väitti niin), että olen rakastunut häneen. Kerroin, että ei näin ole missään tapauksessa, vaan että olen vain ihastunut ja pidän hänestä paljon. Ja hän aina yleensä soittaa viestini perään viimeistään illalla.
Hän on tunnekylmä ihminen, ei halua minua enää ja kuitenkin pyytää yöksi nukkumaan kanssaan. Välillä saan olla lähellä, välillä 'paiskaa menemään'. Tuntuu aika pahalta, mutta en saa sanottua.
'Saan tehdä' kotihommiakin... vähän niinkuin oma kotiorja. No itsepähän olen suostunut.
Ihmiset, joita olemme nähneet (hänen tuttujaan) ihmettelevät mikä ihmeen suhde teillä oikeen on, kun meillä ei ole suhdetta!! Kaikki siis kuvittelevat näkemänsä perusteella, että me olemme pari. Ja hän aina kiirehtii kertomaan, että ei olla.
Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä, että ei tästä taida tulla mitään. Jos hänkään ei oikein ole messissä, niin pitäisikö lopettaa koko homma.
Tuntuu, että tässä suhteessa menen enemmän rikki kuin, että eheytyisin. Välillä tuntuu, kuin olisin vanhassa suhteessani, jossa oli paljon henkistä väkivaltaa ja alistamista. Mikä mussa on sellaista, että mä löydän aina tällaisia tyyppejä? Tai kyllä mä sen tiedän, en osaa pitää rajojani. Mua voi heitellä kuin hernepussia. Miten sitä oppisi arvostamaan itseään?
Tuntuu, että hänellä on jotkut pihdit, joissa hän pitelee mua. Kuin olisi sätkynukke, jota hän heiluttelee. Miksi ihmeessä, jos ei edes halua suhdetta kanssani? Mitä hän hakee käytöksellään? Musta oikeesti tuntuu, että mä olen niin heikko, että jos hän jotain ehdottaa, mä vaan suostun. Miten ihmeessä saisin itseni ehjäksi? Siksi tätä mietinkin, että ehkä sittenkin pitäisi yrittää sitä eheytymistä yksin. Tiedän kuitenkin, että jos tää laastarisuhde päättyisi,lähtisin heti etsimään toista, jonka kanssa voisin olla, koska tuntuu niin pahalta olla yksinkään.
Voi nakki, että elämä voi olla vaikeeta...
Tämä laastari (m) heti alussa ilmoitti, että ei halua suhdetta. Sanoin, että en halua minäkään.
No... aika kuluu, laastari soittelee ja minä lähettelen viestejä... tapailemme, läheisissä merkeissä... Hän tunnustaa pitävän minusta, kun kysyn. Pääsääntöisesti tuntuu hyvältä ja saan läheisyyttä ja onnellisia hetkiä.
Kuitenkin välillä hän yrittää irtiottojakin, lyhyitä viikon tai jotain, sitten taas soittaa. Olen päättänyt, että minä en ruikuta, koska en oikeasti halua tai voikaan aloittaa suhdetta, kun olen niin risana vieläkin. Sitten kuitenkin laittelen viestejä, joista hän päättelee (väitti niin), että olen rakastunut häneen. Kerroin, että ei näin ole missään tapauksessa, vaan että olen vain ihastunut ja pidän hänestä paljon. Ja hän aina yleensä soittaa viestini perään viimeistään illalla.
Hän on tunnekylmä ihminen, ei halua minua enää ja kuitenkin pyytää yöksi nukkumaan kanssaan. Välillä saan olla lähellä, välillä 'paiskaa menemään'. Tuntuu aika pahalta, mutta en saa sanottua.
'Saan tehdä' kotihommiakin... vähän niinkuin oma kotiorja. No itsepähän olen suostunut.
Ihmiset, joita olemme nähneet (hänen tuttujaan) ihmettelevät mikä ihmeen suhde teillä oikeen on, kun meillä ei ole suhdetta!! Kaikki siis kuvittelevat näkemänsä perusteella, että me olemme pari. Ja hän aina kiirehtii kertomaan, että ei olla.
Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä, että ei tästä taida tulla mitään. Jos hänkään ei oikein ole messissä, niin pitäisikö lopettaa koko homma.
Tuntuu, että tässä suhteessa menen enemmän rikki kuin, että eheytyisin. Välillä tuntuu, kuin olisin vanhassa suhteessani, jossa oli paljon henkistä väkivaltaa ja alistamista. Mikä mussa on sellaista, että mä löydän aina tällaisia tyyppejä? Tai kyllä mä sen tiedän, en osaa pitää rajojani. Mua voi heitellä kuin hernepussia. Miten sitä oppisi arvostamaan itseään?
Tuntuu, että hänellä on jotkut pihdit, joissa hän pitelee mua. Kuin olisi sätkynukke, jota hän heiluttelee. Miksi ihmeessä, jos ei edes halua suhdetta kanssani? Mitä hän hakee käytöksellään? Musta oikeesti tuntuu, että mä olen niin heikko, että jos hän jotain ehdottaa, mä vaan suostun. Miten ihmeessä saisin itseni ehjäksi? Siksi tätä mietinkin, että ehkä sittenkin pitäisi yrittää sitä eheytymistä yksin. Tiedän kuitenkin, että jos tää laastarisuhde päättyisi,lähtisin heti etsimään toista, jonka kanssa voisin olla, koska tuntuu niin pahalta olla yksinkään.
Voi nakki, että elämä voi olla vaikeeta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
välittömästi. Opettele ensin olemaan yksin. Tee töitä, opiskele, hemmottele itseäsi esim. leffoja katselemalla. Unohda koko mies! Hän käyttää vaan haavoittuvaisuuttasi hyväksi. Kun saat vahvistettua itsesi, olet valmis uuteen suhteeseen sitoutumaan. Heitä toiveesi universumille, niin toiveesi toteutuu joku päivä, mutta älä kiusaa ja pahoinpitele itseäsi moisella suhteella, mistä ei ole muuta kuin haittaa niin henkiselle kuin fyysisellekin terveydellesi.
Miten ja millä tavalla tää ero olisi järkevä ilmoittaa? Apua, nyt jo tuntuu, että olen jo kiintynyt häneen. Mutta uskon, että hän ei taida olla minuun tai ei ainakaan myönnä mitenkään sitä. Vaikka pyytää luokseen...
Pitääkö mun nyt sitten ajatella hänen tunteitaan erosta ilmoittaessani? Eihän hänkään aina ajattele mun tunteita.
Hänelläkin on omat ongelmansa ja on niistä minulle kertonutkin. Välillä on tuntunut, että minä olen hänen roskakorinsa, vaikka olisin itse toivonut saavani tukea jostain.
Entä, jos pidän ystävyyden hänen kanssaan ja 'unohdan' sen ihastumiseni? Siis järkeilemällä, että ei tuossa ole järkeä. Siitä uskoisin pääseväni yli ystävieni tuella ja sillä, että lähden ulos ja katselen muita maisemia ... tai sitten en... Hänellä on tosiaan ihme pihtiote musta.
jotenkin ihan suorastaan pirullinen ote johonkin ihmiseen. Jos mies vain pelkästään käyttää sinua likasäkkinään ja hän ei rakasta, niin silloin on nostettava kytkintä ja repästävä itsensä KOKONAAN irti. Minä tiedän, että tietyn tyyppiset miehet ovat mestareita manipuloimaan. Oma pää ja oma järkikulta kasassa! Sulla on ihana elämä, mutta ei ton epelin kanssa!
Piti käyttää laastaria mutta teippasitkin ihollesi kärpäspaperia.
Toi oli aika hyvä : )
Jotain huumoria tässäkin päivässä ...
If you want someone to love you open your heart.
If you want someone to obsess about you close it.
Niinpä, en kyllä oikeesti ymmärrä, miksi joku haluaa kiusata ja kostaa omien ex:iensä toilailut mulle. Ja ihan pokkana koukuttaa ja pomputtaa risaa tyyppiä, eikä varmaan aattele (koska ei tunne mitään sääliä tai muuta), että joku saattaa oikeesti luulla, että välille voisi syntyä jotain vakavampaakin...
...mahdollisesti olen laastarisi ex tai ainakin kuin olisi samasta tyypistä kysymys...
Onko teillä suurikin ikäero ja onko sinulla lapsia?
Samanikäisiä ollaan, ei enää nuoria ja lapsiakin on
ihan samanlaista kohtelua sain osakseni...eli heitä se mies syvälle vit......n...sinne se kuluu. Minun exäni pitää minua vieläkin otteessaan vaikka aikaa on kulunut kohta 2 vuotta.
Kun näen hänet vahingossa kehoni reagoi kivulla; on kuin puukkoa pyöritettäisiin ristiselässäni 5 min....hei voiko viha todellakin saada näin fyysiset piirteet?
Jos et kykene olemaan itseksesi, et kykene koskaan olemaan terveellä tavalla toisen ihmisen kanssa. Suhde poikki rehellisesti ja kipinkapin rakentamaan sitä sinunkin elämäsi tärkeintä suhdetta eli suhdetta itseesi. Yksinolo tietysti tekee ensin kipeää ja kaipaat toisen läheisyyttä, mutta etkös nyt vain toista sitä samaa vanhaa kaavaa, jonka lopputuloksenkin tiedät? Yksinolo ei tarkoita, että olisi YKSIN vaan että osaa olla myös ITSEKSEEN ELI ITSENSÄ KANSSA ON SUJUT KAIKIN TAVOIN. Onnea elämääsi.