Silloin 12 vuotta sitten kohtasin täydellisen miehen. Pitkä, tumma, komea, kiltti, älykäs - täydellinen. Olimme onnellisia ja muutimme yhteen hyvin nopeasti. Minulla oli vielä opinnot kesken, joten suurin osa kodinhoidon arkirutiineista jäi minulle. Mies oli jo mukana työelämässä ja teki melko pitkiä päiviä, joten siksikin oli selvää että minä hoidan kodin. Jo varhaisessa vaiheessa mies kertoi entisen avokkinsa pettäneen häntä ja kuitekin kieltäneen usein aloitteet. Päätin silloin itsekseni että minä en kiellä enkä petä. Hän väitti passiivisuuden johtuvan vanhoista huonoista kokemuksista ja lupasi että ajan myötä asiat muuttuvat. Muutaman vuoden kuluttua valmistuin ja sain töitä. Mies perusti oman yrityksen ja työpäivien pituus räjähti käsistä. Minä ymmärsin ettei uuden yrityksen resurssit riitä ulkopuolisen työvoiman palkkaamiseen. Se vähäinen vapaa mitä jäi kului oikeastaan siihen että mies nukkui uupumustaan. Olin niin paljon yksin ja kaipasin läheisyyttä. Kestin kuitenkin kaiken ja ymmärsin miehen uupumuksen ja siitä seuranneen haluttomuuden. Kaikki pysähtyi kuin seinään kun miehellä todettiin vakava sairaus. Minä olin tukena ja suojana pahaa maailmaa vastaan. Jälleen ymmärsin ettei lääkityksen vuoksi jaksa ja pysty. Huolehdin että kotona oli aina hyvää ruokaa ja vähän herkkuja. Osittain siksi että lääkitys vaikuttaisi paremmin, mutta myös siksi että herkut pikkuisen piristäisivät. Pitkän sairasloman aikana hän sanoi elämänarvojensa muuttuneen ja että nyt hän ymmärtää vihdoin mikä on elämässä oikeasti tärkeää ja merkityksellistä. Parannuttuaan hän vaihtoi alaa täysin, mutta mikään ei muuttunut. Yli puolet aloitteistani tyrmätään, joten en enää tee aloitteita. Yhteistä aikaa ja tekemistä ei ole koska mies on aina töissä tai sitten nukkuu. Rakkaus on haihtunut vuosien myötä. Minä kuljen kuin tyhjä kuori kodin ja työpaikan väliä. Minä yritin kaikkeni ja tässä on tulos. En mielestäni ole halunnut kuuta taivaalta. Halusin parisuhteen ja perheen, jossa tehdään asioita yhdessä, käydään joskus konsertissa tai teatterissa yms. Parisuhteen jossa on myös fyysistä läheisyyttä, sillä se on minulle tärkeää - täydellisen hyväksynnän ja äärimmäisen läheisyyden muoto. Odotan syksyä, koska silloin voin aloittaa jälleen harrastukset ja saan muuta ajateltavaa kuin tämä harmaa elämä. Olen sanonut miehelle että lähden, jos tämä ei tästä muutu. Mies ei halua minusta eroon, vaan sanoo rakastavansa ja muuttuvansa. Eipä kai se haluakkaan ilmaista piikaansa pois päästää. Minä en usko enää lupauksiin, enkä onnelliseen parisuhteeseen. Ne eivät toiveistani huolimatta ole minua varten. Kai minun on lähdettävä - toisaalta se on ihan sama missä vanhenen. Tuntuu että elämäni on ohi vaikka tilastojen mukaan sitä on ainakin toinen puoli vielä jäljellä.
Täysin tyhjää
ja harmaata
5804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehesi siis ei halua enää koskea sinuun ja seksiä ei paljon ole, jos ollenkaan. Kuinkas sinä luulet että miehesi asian kanssa pärjää? Siis siinä missä sinullakin on miehelläsikin tarpeet.
En oikein usko että hän on tekemättä mitään asian eteen.
En tiedä onko sinusta pahempi se että hän tekee sen yksin kuin se että hän pettää sinua, mutta minusta ainakin vaikuttaa siltä että jompaa kumpaa hänkin tekee. Vaikka asia ei sinulla varmaan mielessäsi olekaan häämöttänyt niin vaihtoehtoja nämäkin on.
Tiedän itse yrittäjänä, että aika on aina kortilla ja työ rassaa päällä, mutta en silti koskaan ole jättänyt perhettäni huomioimatta. Sen kuitenkin tiedän, että aika monesti sitä alkaa ahdistua sen toisen rankutuksesta että etkö jaksa, muutu jo ja mä lähden. Olen itse naispuolinen henkilö ja usko tai älä se on paha myös miehelle kun joku käskee koko ajan muuttua. Tiedän että itselläni ei ole aikaa kauheasti tehdä kaikkea, mutta hienointa on että sillä toisella on aikaa tehdä ne melkein valmiiksi meille. Esim. matkan järjestäminen vaikka vaan hotelliin yhdeksi yöksi. Vaatteet pakattuna, ja ilta suunnitelma tehtynä.
Miehesi sairastu myös vakavasti. Kenties päällä oleva lääkitys tosiaan vie myös himoja olla ja tehdä muuta kuin pakollinen välttämättömyys. Olisiko aika ottaa ihan lääkärin kanssa asia puheeksi.Yhdessä voi saada paljon aikaan, yksin saattaa vain yrittää.
Siis kosketusta on, mutta se on sellaista "silittää kuin koiraa". Tunnen olevani enemmän kaveri kuin puoliso. En usko pettämiseen. Parempi olisi että pettäisi, niin minulla olisi hyvä syy lähteä. Puhuttu on ja hänen mielestään normaaliin parisuhteeseen kuuluu seksiä 2 kertaa viikossa. Meillä noita normaaleja viikkoja ei 12 vuoteen ole juurikaan nähty. Tämän vuoden saldo on 6. Ehkä me vain ollaan sopimaton pari. Tyhjät lupaukset ovat kuluttaneet minut täysin. Lääkärille tai terapeutille mies ei suostu, koska hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole. Mulle on ihan sama mitä tehtäisiin yhdessä, kunhan edes jotain. Vaikeaa se on kun työ on tärkeämpää kuin minä.
Voi kuulostaa ihan typerältä, mutta ymmärrän sinua täysin. Siis itse (no tämä ainakin kuulostaa ihan uunolta) tykkään kunnon panoista, mutta avioliittomme on tätä kerran kuussa ja miehen ehdolla jyystetään. Leviää kohta pää. Kerran otin suristimeni esiin ja ajattelin esitellä miehelleni, kuinka nainen saa orkun. Mies suuttui, kun ei hänellä kuulemma ole mitään osaa eikä arpaa moisissa jutuissa.
Vittu että tympii...
eli onnistuuko miehesi ja sinun touhut ihan hyvin?
Olisitko tyytyväinen siihen mitä se on kunhan vain sitä tapahtuisi useammin? Jos kaikki ok, eikä siis taidot ruostuneet, voisiko kyseessä olla salasuhde, jonka miehesi on pystynyt pimittämään sinulta täydellisesti? Jos ei oikein skulaa, niin ehkä silloin syynä on testosteronivajaus tai ikävin vaihtoehto eli kaappihomous.
Teidän asetelmanne on ihan tyypillinen sotku, josta VOI NOUSTA ja rakkaus VOI puhjeta jälleen kukkaan!!!
Ongelmana on se, että sinä annat kaikkesi mutta miehesi ei mitään. Jotta liitto pelaisi, MOLEMPIEN on vastattava toistensa tarpeisiin. Sinun annettava miehelle tilaa ja MIEHEN on tultava sua vastaan hellyysasioissa.
En voi käsittää miten tästä maasta lölytyy niin monta miestä, jotka ei millään tajua, että tuo hento olento, pyöreä, pehmeä, hyväntuoksuinen, hellä ääninen nainen tarttee hyvänäpitoa.... täysin käsittämätöntä!!!