Oon ihan loppu, ollaan avokkaan kans seurusteltu kohta 5 vuotta, mutta nyt tuntuu että taitaa tulla ero eteen, en kestä jos se tulee... Olen vaan kyllästynyt kun suhde jannaa paikallaan, mitään suunnitelmia ei ole tulevaisuudelle... Avo ei halua puhua edes tulevaisuudesta, jos yritän se vaan vitsailee jotain ja vaihtaa aihetta, olen yrittänyt jo monta kertaa, tuloksetta... Muutenkin meidän välit ovat oleet jo "viileät" vähän turhan kauan... Minä niin kaipaisin läheisyyttä, mutta sitä en tällä hetkellä saa... :(
En tiedä mitä tekisin...
*väsynyt*
2664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turhaan kulutat aikaasi hänelle ei se siitä sen kummemmaksi muutu. Hän ei vain halua sitoa itseään.
Itse voisin kuvitella olleeni tuon sinun toisen puoliskosi asemassa viime kesään asti. Kestokin oli about samaa luokkaa ja tuntomerkit täsmää muutenkin. Vaihtoehtoja mietin jo pitemmän aikaa ja se aika oli yhtä h****iä. Toisaalta ei uskaltanut tehdä isompia päätöksiäkään, se kun on pirun vaikeaa varsinkaan kun toista ei haluiaisi satuttaa. Lopulta kuitenkin päädyin lähtemään pois. Sekin sattuu aivan valtavasti mutta onpahan samalla kaikille tavallaan uusi mahdollisuuskin vaikkei ihan heti siltä tunnukaan.
Riippuu tietysti paljon siitä millä tasolla ja kuinka vakavasti ne tunteet ovat viilenneet. Usein silti ollaan yhdessä ikäänkuin tavan vuoksi, säälistä, ystävyydestä tms. "vääristä" syistä. Kannattaa ihan tarkkaan selvittää nuo nykyiset tunteet ja jos tilanne vaan onkin jotenkin muuten "lukossa", hakea vaikka ammattiapua solmujen avaamiseen. Jos rakkautta yhä on, kannattaa sen puolesta taistella ja tehdä töitä. Jos ei ole, on pakko uskaltaa irrottaa ote ja katsoa vaihteeksi eteenpäin eikä elää menneissä hyvissä hetkissä.
Suurinta rakkautta on päästää irti kun on sen aika.