Mietin,onko surusta selviäminen helpompaa,(jos nyt sitä termiä voi läheisen kuoleman kohdallä käyttää),heillä,joilla on usko jumalaan?Itse luovuin ns.lapsenuskosta silloin,kun ainokaiseni otettiin minulta pois.Miksi hänelle piti käydä näin,ei jumala kuunnellut rukoustani!Aikaa on kulunut kuusi vuotta ja olen yhä erittäin surullinen ja tuskainen.Elämänhalua ei juurikaan ole,ilonaiheet vähissä.Mietin lähes päivittäin kuolemaa ja syytä miksi jatkaa täällä.En pysty lohduttamaan ketään enkä antamaan voimia surussa,sillä itse koen,ettei selviäminen ole todellakaan aina mahdollista!
Toki toivon että kaikki
selviäisivät surustaan
1295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usein neuvotaan rukoilemaan ja turvautumaan Jumalaan.....ken uskoo,hän siitä lohtua saanee.